sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 2017 ja pari luettua kirjaa


Parina viime vuotena minulla ei ole ollut mitään väliaikapäivityksiä Helmetin lukuhaasteista, viime vuonna en tähän mennessä ollut muistaakseni lukenut kuin kirjan pari. Viime vuosi oli kuitenkin sellainen järkytys lukemisen suhteen, että päätin jättää netissä roikkumista vähemmälle ja lukea kirjoja enemmän. Tähän mennessä se on onnistunut ainakin vähän, sillä takana alkaa olla 1/4 osa vuodesta, ja 1/4 haasteen kirjoista luettuna.

Nyt halusin jakaa viimeisen lukukokemuksen, joka on tavallaan hienoin aikoihin, kirja pääsi ainakin yllättämään kunnolla. Luin nimittäin Heidi Mäkisen viime vuonna ilmestyneen esikoisteoksen Ei saa mennä ulos saunaiholla. Heidi Mäkinen on lääkäri, joka on pitänyt Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogia jo melkein 10 v. Minä olen seurannut blogia satunnaisen säännöllisesti niin kauan kuin olen omaa blogia pitänyt, ja kirjasta löytyykin tuttuja elementtejä. Tässä kirjassa on hieno tarina kolmen päähenkilön elämästä, sitä on helppo lukea ja huumoristaan huolimatta elämä näkyy sellaisena kuin se on, herättäen monenlaisia tunteita ja muistoja.

Tässä kirjassa on niin hieno ajankuva, etten muista toista lähiaikoina lukeneeni. Mikään ei ole päälleliimattua, mutta tapahtumat kertovat vähän kuin salaa tästä hetkestä olennaisen. Ja samalla sen, mikä on ihmisyyttä, mikä meitä liikuttaa ja motivoi. Kirja on siis samalla sekä terävää ajan kuvausta että yleisinhimillistä kuvausta. 

Sattumalta edellinen kirja jonka luin, oli Minna Canthin Hanna. Siinäkin oli hieno ajankuva, ja miten tärkeää on, että sellaiseen pääsee kiinni reilusti yli sadan vuoden jälkeen. Moni asia tuntuu uskomattomalta, mutta ihmiset ovat kuitenkin samoja. Miten hienosti Minna kuvasikaan nuoren tytön kasvua ja ajatuksia, eli kirja on ajankuvan lisäksi myös yleisinhimillinen kuvaus. Muistan samoja tunteita omasta nuoruudesta ja alan nähdä niitä omissa lapsissa. Mietin että tämän maailman normaali mahtaa tuntua oudolta sadan vuoden päästä (toivottavasti ainakin). Mutta tunteet on ja pysyy. Hyviä lukuhetkiä.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kuhafileet ja tartar-kastike


Tämä viikko on ollut varsinainen kalaviikko, Tiistaina syötiin esikoisen toiveesta perinteistä lohikeittoa, se olikin todella mieluinen ruoka kaikkien mielestä. Torstaina kävin Maxin kalassa, josta ostin torstaiksi savulohta sellaisen määrän kuin yleensäkin, tällä kertaa se loppui kesken kun oli kaikkien mielestä niin hyvää. Siikaa ostin graavattavaksi, kylmäsavulohta helpoksi leivänpäälliseksi, ja olihan sitä pakko ostaa vähän katkarapusalaattiakin. Muikut näyttivät hyvältä, joten eilen illalla syötiin muikkukukkoa. Tälle päivälle jäi vielä kuhafileet, jotka ajattelin paistaa ihan yksinkertaisesti.

Selailin River Cottagen Fish book -kirjaa, ja löysin sieltä kivan ohjeen kampelalle, kuha sai käydä yhtä hyvin. En ole ennen tehnyt tällaista tartar-kastiketta, joten oli kiva löytää jotain vähän uutta.

2 isoa kuhafilettä
jauhoa
suolaa pippuria
1 iso muna tai 2 pienempää
hyviä korppujauhoja
reilusti öljyä

Leikkaa fileet kahtia. Mausta jauhot reilusti suolalla ja pippurilla, ja jauhota kalafileet. Riko muna lautaselle ja hajoita rakenne haarukalla. Laita korppujauhot toiselle lautaselle. Kasta jauhotetut fileet ensin munassa, sitten korppujauhossa. Laita pannulle reilusti öljyä, niin että sitä on n. 1 cm verran. Lämmitä se melko kuumaksi ja paista sen jälkeen kaloja 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta, tai kunnes kypsiä ja rapeita.

Tartar-kastike


2 rkl majoneesia
2 keitettyä kananmunaa hienonnenttuna
1 rkl persiljaa silppuna
1-2 tl tilliä silppuna
1 pieni suolakurkku hienonnettuna
2 tl kapriksia hienonnettuna
½ sitruunan mehu

Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään, anna makujen vähän tasaantua.

Tarkoile kala kastikkeen, pinaatin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Tai miten haluatkaan. Tuskin on yllätys, ettei lapset edes maistaneet kastiketta. Ja minun täytyy todeta, että pidän enemmän voissa paistetusta kalasta, tosin voi olla ettei öljy ollut riittävän kuumaa ja kalasta ei tullut niin rapeaa kuin olisin toivonut.


ps. On tällä viikolla syöty peuraakin parina iltana, eli ei sitä ihan pelkällä kalalla ole menty.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Verta, piimää ja puolukkaa

Hirvipulkka

Sitä on suomalainen ruoka. Lainaus on mainiosta Finnjävel-kirjasta, josta kirjoitin jo vähän aikaisemmassa postauksessa. Suomalainen ruoka on myös lähellä kasvanutta ja lähellä kasvatettua. Liha on mahdollista saada tuoreena ja eläimet saavat kasvaa ilman antibiootteja ja hormoneja. Broilereissa ei ole salmonellaa, suomalaista possua syödään raakana vaikka Japanissa. Eipä syödä tanskalaista, eipä syödä brasilialaista.

Syökää ruokaa jonka alkuperän tiedätte. Syökää niin sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Jos ette tiedä ettekä saa vastausta, vaihtakaa paikkaa tai ainakin vaihtakaa liha silloin kasvisvaihtoehtoon. Äänestäkää jaloilla, äänestäkää kukkarolla. Ja kuten Henri Alen totesi, halpaa ei ole mikään. Joku maksaa aina. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aasialainen peurapata


Maaliskuu(kin) on aikaa, jolloin syödään pakastimia tyhjäksi. Tänä vuonna ne ovat edelleen poikkeuksellisen täynnä, sillä takana on poikkeuksellisen erinomainen marjavuosi, ja riistaakin on enemmän kuin vuosiin, kauriista ja peurasta riittää edelleen syötävää.

Tänään valmistin peurapadan aasialaisin maustein. Tein ruokaa sopivasti niin, että muu perhe saa syödä sitä huomennakin kun minä tulen kotiin vasta myöhään illalla.

1 kg peuran patapalaa
öljyä/voita
suolaa, pippuria
1 tl savuchiliä

4 (puna)sipulia
1 varsisellerin varsi

pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl ketjap manis -kastiketta
3 rkl osterikastiketta
1 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl kookossokeria (tai fariini-)
2 tähtianista
n. 3 dl hyvää lientä
n. 2 rkl maissitärkkelystä

Pilko liha paloiksi. Ruskista ne rasvassa pannulla, suolaa ja pippuroi, lisää chili ja siirrä pataan. Pilko kasvikset ja käytä niitäkin hetki kuumalla pannulla, siirrä pataan. Kuori inkivääri ja valkosipulit, pilko muutamaan osaan, lisää ne ja liemiaineet sekä tähtianikset pataan. Lisää lientä/vettä niin, että padassa riittää nestettä suunnilleen puoleen väliin lihoja. Sekoita maissitärkkelys nesteeseen ja tasaisesti koko pataan. Anna padan hautua pari tuntia kannen alla ihan miedolla lämmmöllä niin, että neste juuri ja juuri poreilee. 

Murea ja maukas pata. Syötiin riisin ja kasvisten kanssa. Lisämakua korianterista ja limestä. Lasten mielestä ihan "peruspata".

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Haukea anjoviskastikkeella


Luin juuri Alenin, Tuomisen, Oksasen ja Backströmin todella kauniin Finnjävel-kirjan suomalaisen ruuan DNA:sta. Upea kirja, suosittelen. Ja samalla toivoisin että reseptiosiosta tulisi joskus taskuversio, kokattaessa kirjaa ei voi/raatsi pitää keittiössä koon/kauneuden takia.

Kirja tarjosi monia oivalluksia, myös tällaiselle joka fanittaa suomalaista ruokakulttuuria ja -historiaa. Kirjassa todettiin mm. että kalaa on Suomessa käytetty aina yksinkertaisesti, toisin kuin lihaa tai kasviksia. Kala on aina joko paistettu, keitetty tai savustettu, kun taas erilaisia liha- ja kasvisruokia on vaikka kuinka paljon. 

Minä olen miettinyt tätä samaa, etenkin nyt kun olen lisännyt viikottaista kalaruokien määrää. Olen aina tehnyt kalaa samoilla, kotoa opituilla tavoilla, siis keittämällä, paistamalla tai savustamalla. Ja nyt kun kaipaan vaihtelua, etsin reseptejä ulkomailta. Blogeissa on näkynyt monenlaisia hienoja reseptejä, täytyy kokeilla ainakin tuota Silläsipulilan vietnamilaista ahventa ja Haarukkavatkaimen kalaa hapanimeläkastikkeessa. Tänään tein kuitenkin vierailun Brittein saarille, ja löysin kiinnostavan reseptin viime vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Alkuperäisessä reseptissä kalana oli kampela, mutta minulla oli haukea pakastimessa joka oli hyvä käyttää pois. Ehkä kuha tai ahven olisi käynyt paremmin, mutta tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen resepti, kastike oli upean makuista.

4 palaa haukea (n. 500 g)
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl öljyä
n. 8 anjovis-filettä
½-1 tl kuivattua chilirouhetta
4 valkosipulin kynttä (ohjeessa 8)
2 rosmariinin vartta (4 jos ei niin vahvaa)
1 dl kermaa

Suolaa ja pippuroi haukipalat. Paista kaloja melko kuumalla pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia, tai niin että file on kypsynyt n. 3/4 ylöspäin. Siirrä kalat lautaselle odottamaan. Lisää anjovikset, chili, valkosipuli ja rosmariini pannulle. Minulla oli todella hyvää voimakkaan aromikasta rosmariinia; kaikki ruukkuyrtit ei ole yhtä vahvoja ja silloin voi käyttää enemmän. Sekoittele aineita pannulla parin minuutin ajan kunnes anjovikset hajoavat. Laita kalat takaisin pannulle nyt nahkapuoli ylöspäin, lisää kerma. Ravistele pannua aina välillä, anna kastikkeen kuplia vähintään viitisen minuttia.

Syötiin perunamuusin, uunijuuresten (nauris, punajuuri, porkkana) ja itujen (parsakaali) kanssa. Kala oli, no haukea, mutta kastike oli aivan ihanaa perunamuusin kanssa. Teen varmasti toistekin.

Anjovikset olen ostanut Hellasta&Herkusta

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kylmäsavustettu hauenmäti ja pasta


Meillä ei ole (vielä) oikeaa kylmäsavustinta. Ehkä sellainen joskus ilmestyy mökille, mutta toistaiseksi olen hoitanut kylmäsavustuksen meidän tavallisessa Opa-Muurikan savustimessa. Meillä on sellainen metallikehikko, johon laitetaan hienoa purua, joka palaa kytemällä niin, että muodostuu savua, mutta ei juurikaan lämpöä. Palaminen tarvitsee kuitenkin happea, joten pienen savustimen kantta ei voi sulkea kokonaan, sekin on kokeiltu. Mutta hyvin onnistuu kylmäsavustus näin, ainakin kasvisten ja näköjään mädinkin savustus. 

Minulla oli ison hauen mätipussit. Olin pakastanut ne hyvissä ajoin (vähintään 1 vrk -18 astetta) ja sulattanut ennen savustusta. Laitoin mätipussit ritilälle ja savustimen pohjalle metalliritilän puruineen. Kansi vähän raolleen, mäti sai savustua yön yli noin nollakelissä, tai vähän plussan puolella taisi lämpö olla osan yötä. En ollut suolannut mätiä etukäteen, enkä myöskään jälkikäteen. Käytin mädin tahnoissa ja ruuassa, joihin lisäsin suolaa vasta lopuksi.


Kylmäsavustettu mäti on hyvää sellaisenaan leivällä, maustamassa salaatteja, kastikkeita, tahnoja tai vaikka yksinkertaisessa pastassa. Nyt tein pastan yhdelle näin:

kypsää pastaa sopivasti

n. 1 rkl kylmäsavustettua hauenmätiä
1½ rkl ranskankermaa
ripaus suolaa (paitsi jos mäti on valmiiksi suolattua)
1 rkl silputtua tilliä

Keitä pasta sopivaksi, valuta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kääntele pastan joukkoon. Nauti hienon makuisesta pastasta.

River Cottagessa oli näin hieno kylmäsavustin

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Nyhtökaura-wokki

Värikkäästä annoksesta väritön kuva illan pimeydessä

Viime perjantaina oli minun toiveruokapäivä, Käytin tilaisuutta hyväkseni ja toivoin nyhtistä, ehkä viime kerrasta oli riittävästi aikaa. Otin erilaisen lähestymistavan kuin aiemmin, sillä totesin että valmiiksi maustetut mitkään eivät maistu meidän perheelle. Emme käytä muissakaan tuotteissa valmismarinoituja, miksi sitten kasviksilla käyttäisimme. Joten päätin käyttää ihan naturellia nyhtökauraa ja maustaa sen itse. Se kannatti, minä tykkäsin tästä ruuasta paljonkin, mies ei tiennyt syöneensä nyhtistä (oli ihan hyvää), esikoinen sanoi että ruoka on hyvää vaikkei tykkääkään nyhtiksen koostumuksesta. Vain kuopus ei syönyt paljoakaan nälästä huolimatta. 

1½ rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl osterikastiketta
½ rkl kalakastiketta
1 rkl punaviinietikkaa (vähän vajaa)
½ rkl fariinisokeria
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savuchiliä

öljyä
250 g nyhtökauraa
1 iso porkkana
1 iso sipuli
1 paprika
kiinankaalia

riisinuudelia

limeä, korianteria

Sekoita maustekastikkeen aineet keskenään. Laita wokki-pannulle öljyä, ruskista hetki nyhtökauraa kuumalla pannulla. Kaada maustekastike päälle ja sekoittele niin että kaikki on tasaisesti sekaisin. Siirrä nyhtis kulhoon odottamaan. Laita pannulle vähän öljyä, ja lisää pilkotut porkkanat, hetken päästä suikaloidut sipulit, sen jälkeen paprikat ja lopuksi kiinankaali.

Valmista samalla nuudelit ohjeen mukaan. Minulla oli sellaisia nuudeleita, joiden päälle kaadettiin kiehuvaa vettä, annettiin seistä 2 min jonka jälkeen vesi valutettiin pois. 

Lisää nyhtökaura takaisin wokkipannulle kasvisten lisäksi, sekoita hyvin, lisää myös valmiit nuudelit. Annostele ruoka lautaselle, lisää reilusti korianteria ja limeä maun mukaan.

Vaikka ruoka oli hyvää, sitä jäi yli parin annoksen verran. Eli ainakin meidän perheessä nyhtis on todella riittoisaa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Savustettu siika ja savustettu hauen maksa


Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt huolen, että meillä syödään vähintään kerran viikossa kalaa. Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ja toinen kerta tulee syötyä töissä/hoidossa/koulussa, ja toinen kerta kotona. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kouluissa kala-ateriat taitavat olla välillä vähän mitä sattuu, ja siksi olen nostanut kotona syötävien kalaruokien määrän keskimäärin vähintään kahteen joka viikko, sitä se on tosin ollut muutenkin aika usein jo aiemmin. Tällä hetkellä etsinkin kaikenlaisia mahdollisia kalareseptejä, sillä kalaa tulee niin helposti tehtyä aina kuten ennenkin. Aivan kuten tein eilenkin, savustin siikafileitä perinteisesti; mutta millaisista fileistä, aivan upeista kertakaikkiaan.

Olen asunut Espoossa kohta 13 vuotta, mutta ehkä parasta mitä tänä aikana Espoossa on tapahtunut on Maxin kala. Lehdet ja some ovat kohisseet koko alkuvuoden Espoon Kauklahdessa olevasta kivijalkakaupasta, Maxin kalasta. Kalakauppias Max Grönholm kyllästyi huonoon kalatarjontaan ja ratkaisi asian perustamalla oman kalakaupan meidän kaikkien muidenkin iloksi. Facebookin kautta on mahdollista seurata päivän tarjontaa. Kaupassa asioidessa kannattaa varautua jonoihin, mutta sekään ei haittaa kun kala on niin kertakaikkisen upeaa. 

Minä kävin kaupassa lauantaina aika iltapäivästä, ja jäljellä ei ollut enää paljoa vaihtoehtoja. Ostin kuitenkin kaksi upeaa siikafilettä sekä talon katkarapusalaattia. Valmistin niiden ympärille sunnuntaille upean ruuan: savustettua siikaa, katkarapusalaattia, parsakaalisalaattia, keitettyä kukka- ja parsakaalia, juurestikkuja ja perunamuusia. Maistiaiseksi savustettua hauen maksaa jonka isä toi aikaisemmin. Sunnuntairuokaa parhaimmillaan. 

Talvella tulee käytettyä savustinta harvemmin. Siksi kirjoitankin ylös, kuinka savustin siikafileen Opa-Muurikan sähkösavustimella kun ulkona oli muutama aste pakkasta:

Laitoin sähkösavustimen päälle ja pohjapellille purut ja yhden sokeripalan, kansi kiinni. Lämmitin savustinta 10 minuuttia, jonka jälkeen avasin kannen ja laitoin fileet ja maksan sisään, samalla ensimmäiset kitkerämmät savut tulivat ulos. Savustin 25 minuuttia, jonka jälkeen avasin luukun ja nostin kalat pois. Olisi ollut hyvä antaa kalan vähän kuivahtaa kansi auki, mutta se unohtui tällä kertaa. 

Hyvä savu, hyvä kypsyys kalassa, ehkä 20 minuuttia olisi riittänyt ja 5 minuuttia kuivatusta päälle. Hauen maksa oli vähän kuivahko, sille voisi riittää vaikka vartti tai vähemmänkin.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Turkkilainen peuraleipä



Meillä on vuoden alusta asti ollut toiveruokaperjantai. Jokainen saa vuorollaan toivoa perjantaiksi ruuan, ja on sovittu, ettei toisten toiveista saa valittaa (no ehkä vähän on valitusta tullut). Ideana on osaksi se, ettei minun tarvitse miettiä ja keksiä joka päivälle ruokaa, ja myös se, että tuurilla voi löytyä jotain ihan uudenlaista ruokaa tehtävä'ksi ja syötäväksi. Lapset ovat toivoneet aika odotettavia ruokia, kuten tex-mexiä ja lihapullia ja perunamuusia, minä olen toivonut mm. mademuhennosta (joka ei olisi mennyt muuten "läpi") jne. 

Parhaimmillaan toiveruokaperjantai toimii kuitenkin silloin, kun löytyy jotain ihan uutta kokattavaa kuten eilen. Oli miehen vuoro toivoa ja hän googlaili torstaina inspiraatiota. Jokainen käyttää nettihakuja omalla tavallaan, ja siksi jokainen voi löytää erilaisia asioita. Mies löysi Kosmologin keittiöstä G-Astronomiaa-blogista hienon reseptin, turkkilaisen lammasleivän. Upea löytö, ja mielenkiintoinen blogi muutenkin, meni yksi ilta lukiessa mitä kaikkea muutakin kivaa blogista löytyy. Tähän oikeasti kiteytyy koko toiveruokapäivän idea. Ja tyytyväisyys myös siitä, että kyllä niitä mielenkiintoisia blogeja löytyy edelleenkin, vaikka välillä olen jo muuta epäillyt.

Minä muokkasin reseptiä vähän, aloitin sillä että vaihdoin lihan lampaasta peuraksi. Meillä on edelleen pakastimet täynnä lihoja ja marjoja, ja maaliskuun tavoitteena onkin käyttää pääasiassa omia varastoja. En myöskään löytänyt granaattiomenasiirappia kaupasta, joten keitin siirapin itse (2-3 dl tuorepuristettua granaattiomenamehua + 1 rkl sokeria keitetty kasaan niin, että jää 4 rkl, tämä kiehui itsekseen sillä välin kun taikina kohosi). Jauhoina käytin Vääksyn Myllyn 00-vehnäjauhoja. Vähän muutin määriä, jauhelihaa oli vähemmän, samoin kanelia. Ensi kerralla käytän varmaankin tomaattimurskaa kokonaisten tomaattien sijaan. Mutta ihana ruoka tästä tuli, ihan erilainen mitä olen ennen tehnyt ja siksi niin virkistävä perjantai-illallinen. Sellainen täydellisesti hyvän mielen ruoka, sellainen jonka ympärillä perheellä riitti juteltavaa.

Taikina:

1 tl kuivahiivaa
2½ dl vettä
400 g vehnäjauhoa, tai vähän vajaa (00-jauhoa jos on)
1 tl suolaa
öljyä

Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen, odota viitisen minuuttia että vesi alkaa kuplia. Mittaa jauhot ja suola kulhoon, kaada neste päälle. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, öljyä se kauttaaltaan ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Lihakastike:

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400 g peuran jauhelihaa (tai lammasta kuten alkuperäisessä ohjeessa)
2 tl kuivattuja chilihiutaleita (minulla savustettu Aji Cristal)
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl kanelia
suolaa ja pippuria 
4 rkl tomaattisosetta
400 g kokonaisia tomaatteja (säilykepurkki)
4 rkl granaattiomenasiirappia

Pilko sipulit hienoksi. Paista sipuleita öljyssä kymmenisen minuuttia. Lisää liha ja mausta se. Ruskista liha sipuleiden kanssa, lisää sen jälkeen tomaatit ja siirappi ja anna hautua vielä viitisen minuuttia. Riko tomaatit samalla. Tarkista suola.

Päälle:

1 punasipuli
50 g pinjansiemeniä
100 g fetajuustoa

2 rkl silputtua persiljaa
50 g granaattiomenan siemeniä 

Leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi, murenna feta.

Laita pelti kuumenemaan 250-asteiseen uuniin. Levitä taikina leivinpaperille pellin kokoiseksi. Kaada kastike pohjan päälle, ja ripottele päälle punasipuli, pinjansiemenet ja murennettu feta. Siirrä leipä kuumalle pellille ja paista n. 10-13 minuuuttia. Ota leipä uunista ja koristele vielä persiljalla ja granaattiomenan siemenillä. 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Arkiruokaa - padat


Minä kirjoitin viime vuonna kaksi arkiruoka-postausta, toisessa pääosassa oli keitot ja toisessa kastikkeet. Lupasin silloin kirjoittaa kolmannen osan padoista, mutta näin pitkään tässä arkea ja lomia on vilahtanut välissä ennen kuin tämä lyhyt kooste erilaisista pataruuista tuli kirjoitettua. Nämä ovat ruokia, jotka helpottavat arkikokkausta perheessä jossa ei syödä eineksiä ja jossa äiti tekee aika pitkiä työpäiviä n. tunnin työmatkan päässä kotoa.

Yksinkertaisesti sanottuna pataruoka on sellainen ruoka, joka valmistuu vähällä vaivalla vaikka vaatiikin aikaa. Se yleensä paranee uudelleen lämmittäessä, ei ainakaan huonone. Siksi pataruuat ovat erinomaisia ruokia helpottamassa arkikokkausta. Kun viikonloppuna tekee ison padan ja pakastaa loput, tai syö samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin, niin vähällä vaivalla saa monta ruokaa. Tästä blogista löytyy iso määrä erilaisia patareseptejä joita voi muunnella mielin määrin.

Pataruokia voi helposti myös jatkojalostaa. Siitä saa yleensä hyvän liemen vaikka keiton tai kastikkeen pohjaksi. Ja lihaa/kasviksia voi myös käyttää joko sellaisenaan, maustaa seuraavalla kerralla eri tavalla, tehdä nopean pastan kuten tuolla, keiton, kastikkeen tai pizzan, mitä vaan. Näin sama pata ei maistu samalta, vaikka sitä söisi useamman päivän peräkkäin.

Arkea helpottava pataruoka on myös sellainen pata, joka valmistuu itsekseen päivän aikana, vaikka juuri sen arkisen työpäivän aikana. Eli aamulla laittaa padan tulemaan, ja ruoka on valmista, kun kaikki palaavat töistä/koulusta/hoidosta, kuka mistäkin. Näiden ruokien valmistuksessa haudutuspata on ylivertainen kapistus. Ostin ensimmäisen haudutuspadan aika tarkkaan neljä vuotta sitten, ja toisen pienemmän lähinnä puuroja varten myöhemmin. Tämä pata on kyllä arjen pelastus monellakin tapaa. Padoista voi saada paljon hyvää lientä, ison määrän lihaa kerrallaan sekä myös valmistaa esim. kokonaisen kanan siiheksi kun perhe palaa koulusta/töistä kotiin.

Näihin kolmeen postaukseen sisältyy oikeastaan se viisaus, millä minä selviän arkikokkailuista ilman eineksiä tai edes puolivalmisteita. Välillä tietysti tulee tunne, että tämäkään ei riitä, tai että elämä on pelkkää selviämistä viikosta viikkoon, mutta keskimäärin näillä pärjää kai ihan riittävän hyvin.

Katso myös

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hirvipullat eli yksinkertaiset lihapullat hirvestä


Paistoin viime viikolla metsämiehille mökille mukaan otettavaksi jauhelihapihvit. Käytössä oli vain hirvenlihaa, sipulia ja pelkistetty maustevalikoima. Yleensähän laitan hirvipulliin possuakin mukaan, mutta nyt sitä ei ollut käytettävissä. Tein laiskasti pannun kokoiset pihvit, muistan äidin tehneen samalla tapaa. Jostain syystä niistä pihveistä tuli minusta todella hyvän makuiset, liekö lapsuus tullut mieleen.

Viikonlopunna esikoisen ruokatoiveena oli lihapullia ja perunamuusia. Mallaspossun jauheliha on loppunut pakastimesta, enkä ole ostanut lihaa ollenkaan, tyhjennän edelleen täysiä pakkasvarastoja. Niinpä tein nyt samalla tapaa lihapullat kuin tein pihvitkin. Minulle poikkeuksellisesti paistoin pullat pannulla, yleensä paistan ne uunissa. Paistoin osasta taikinaa meille lihapullat, ja loput paistoin isona pannun kokoisena jauhelihapihvinä, jonka pakastin tulevia aterioita varten.

2 sipulia
voita
1 dl korppujauhoa
1 tl musta- ja valkopippuria kumpaakin
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl paprikajauhetta
2 rkl savuchilikastiketta tai tulista ketsuppia tai mitä onkaan kaapissa
2 tl yrttisuolaa
2 dl kermaa (tai maitoa)
2 munaa
1 kg hirven jauhelihaa

voita paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit hienoksi, kuullota ne pannulla voissa. Laita kulhoon korppujauho, mausteet ja suola, sekoita. Lisää kerma (tai maito), sekoita, lisää munat. Lisää jauheliha kulhoon ja sekoita kaikki hyvin tasaiseksi. Anna makujen tasaantua vähintään puolisen tuntia ja paista koepala (tai maista sellaisenaan, jos tiedät että lihaa voi syödä raakana) ja lisää mausteita tarvittaessa. Muotoile taikina pulliksi tai pihveiksi ja paista riittävässä voissa. 

Yhdestä pihvistä kaksi ruokaa perheelle

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paahdettua keltajuurta ja saksanpähkinää jogurttikastikkeessa


Sanon aina että puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo saada kasaan. Etenkin jos laskee marjat ja hedelmät mukaan, mutta ilmankin niitä. Aina vaan teot eivät ole yhtä simppeleitä kuin sanat. Tammi-helmikuu on mennyt sellaisessa pyörityksessä, että tajusin ettei puoli kiloa kasviksia ole täyttynyt joka päivä, ei ehkä ihan joka toinenkaan. Tässä on vielä sesonkinsyöjän kaksi ankeinta kuukautta edessä, joten asiaan täytyy kiinnittää huomiota erityisesti. 

Aloitin asian korjaamisen selaamalla pitkästä aikaa River Cottagen Veg Everyday -kirjaa. Mielessä oli se puoli kiloa keltajuuria jääkaapissa jotka näyttivät siltä, että ne olisi hyvä käyttää aika pian. Ilokseni löysin houkuttelevan punajuurireseptin, jonka nyt toteutin siis keltajuurista. Kirjassa ohje oli kilolle, mutta puolitin ohjeen ja tein vähän soveltaen näin:

500 g keltajuuria (tai punajuuria)
2 valkosipulin kynttä
muutama timjamin oksa
1 laakerinlehti
2 rkl öljyä
suolaa ja pippuria myllystä

n. 35 g saksanpähkinöitä

½ pienen sitruunan mehu (vajaa jos isompi)
2 tl öljyä
suolaa ja pippuria

Pese keltajuuret ja laita ne uunivuokaan. Kuori valkosipulit, lisää ne, mausteet ja öljy keltajuurien sekaan, sekoita keskenään. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa n. tunnin verran, pieniä keltajuuria vähän vähemmän ja isompia vähän enemmän. Laske uunin lämpö 180 asteeseen, lisää pähkinät ja jatka paahtamista ilman foliota vielä n. 7 minuuttia. Anna keltajuurien jäähtyä niin, että voit käsitellä niitä. Kuori ja pilko ne puhtaaseen kulhoon neljään tai kuuteen osaan koosta riippuen. Lisää suurin osa pähkinöistä joukkoon, minä pilkoin niitä vähän veitsellä, ja sekoita. Purista lämpimien keltajuurien ja pähkinöiden päälle sitruunamehua, lisää öljyä ja mausta vielä suolalla ja pippurilla, sekoita. Anna jäähtyä kokonaan.

Kastike:

2 rkl paksua maustamatonta jogurttia
1 rkl ranskankermaa
1 pieni valkosipulin kynsi murskattuna
pieni nippu ruohosipulia pilkottuna

salaattia viimeistelyyn

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Sekoita kastike ja keltajuuret keskenään. Siirrä keltajuuret tarjoiluastiaan ja koristele lopuilla pähkinöillä ja ruohosipulilla. Lisää salaattia reunoille.

Ihana lisäke minkä tahansa seuraksi, tai syötäväksi ihan sellaisenaan. Sellaista hyvän mielen ruokaa, suosittelen. Minä söin tuosta puolet ruuaksi, lisäksi 100 g porkkanatikkuja ja 50 g naurista. Aiemmin päivällä meni reilusti kurkkua ja 50 g pinaattia smoothiessa, eli helpostihan se puoli kiloa kasviksia kertyy päivän mittaan. Todella helposti.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Helppo hedelmäsalaatti


Hiihtoloma alkaa olla lopussa, enää on viikonloppu ja viikonlopun siivoukset pyykki- ja ruokahuoltoineen jäljellä. Ja tietysti huominen laskiaismäki. Hiihtoloma alkoi mökkikeikalla (ei omalla mökillä), jossa ulkoilu jäi aika vähiin vajavaisesta talvesta ja lumesta johtuen, sentään mölkkyä pelattiin jäisellä hangenrippeellä ja käveltiin järven jäällä kunnon kierros. Muutenhan se viikonloppu meni saunoessa ja nukkuessa univelkaa pois.

Kävimme lasten kanssa myös Lahdessa katsomassa MM-kisoja. Avajaispäivän tuisku ja tuuli oli melkoista, mutta kyllä vaan viulunsoittaja katolla oli siinä kelissä upea ilmestys, tosin kuopuksen mielestä Rölli oli paras osa ohjelmaa. Kuopus nautti keskustan tunnelmasta muutenkin täysillä.

Tähän aikaan vuodesta tulee syötyä pääasiassa marjoja, etenkin loistavan marjavuoden jälkeen kun tuntuu ettei pakastin tyhjene vaikka marjoja söisi kuinka paljon. Ostohedelmät ovat pääasiassa sitrushedelmiä. Mutta joskus tulee ostettua muutakin, kuten pari viikkoa sitten kun sittarissa oli mangoja euron kilo ja passion-hedelmiä parin euron kilohintaan. Kumpikin ovat lempihedelmiäni. joten tuohon hintaan ostin isot määrät kumpaakin. Nyt parin viikon päästä ne ovat kypsyneet näihin olosuhteisiin nähden ihan täydellisiksi. Paras tapa aloittaa lauantaiaamu oli tehdä pieni hedelmäsalaatti jogurtin kaveriksi, tai syötäväksi sellaisenaan. Tuossa kulhossa on puolet allaolevasta annoksesta:

1 hyvin kypsä mango
2 kypsää ryppyistä passion-hedelmää
4 rkl vadelmia

Kuori ja pilko mango kuutioiksi. Halkaise passion-hedelmät ja koverra siemenet mangokuutioiden joukkoon, sekoita. Lisää hyvät kotimaiset vadelmat päälle ja nauti sellaisenaan. Jos vadelmat tuntuvat kirpeiltä, voit lisätä aavistuksen sokeria, minä pidän niistä tuollaisenaan.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Hirvi-chorizo


Tein viime viikolla haukimakkaraa isälle hänen tuomasta melkein nelikiloisesta hauesta. Minulla jäi lampaansuolta ylimäärin eikä arvokasta suolta voinut jättää käyttämättä joten tein nopeasti yhden makkarasatsin. Pursotus ei sujunut tällä kertaa ihan mallikkaasti, mutta lopputulos oli maukas ja hyvä kuitenkin.

Tällä kertaa kaipasin mausteista makkaraa, joten tein chorizoa hirvestä. Chiliä voisi olla enemmänkin, tällaisena makkara maistui myös lapsille. Käytin vuoden takaista ohjetta esikuvana, ja tästä tulikin ehkä paras hirvimakkara minkä olen tehnyt. Samalla muistelin kuinka mukavat makkaratalkoot meillä oli vuosi sitten siskon kanssa. Täytyy sanoa että siinä(kin) mielessä blogin pitäminen on mukavaa, että aina etsiessä omia vanhoja reseptejä tulee mukavia muistoja mieleen.

600 g hirven jauhelihaa
500 g rasvaista siankylkeä jauhettuna (Mallaspossua tai muuta hyvää possua)
100 g hienoksi silputtua sipulia  reilussa voissa/öljyssä paistettuna
2 chiliä hienoksi pilkottuna (Aji Cristalia)
1½ rkl perunajauhoa
4 tl chorizo-mausteseosta (tai paprikaa ja chilijauhetta)
2 tl korianterin siemeniä morttelin kautta
1 rkl suolaa
3 rkl punaviinietikkaa
1½-2 dl hyvää lientä

Vaivaa kaikki aineet hyvin sekaisin, jatka vaivaamista kymmenisen minuuttia. Paista koepala, lisää mausteita tarvittaessa. Anna massan kylmentyä uudestaan vähintään pari tuntia. Pursota  massa lampaansuoleen (tai possun). Paista n. 25 minuuttia 200 asteessa uunissa ja nauti hyvän perunasalaatin kanssa. Hyvä makkara, todella hyvä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Bullet journal - apua arjen hallintaan

Musta on tylsä väri, mutta Suomessa on vielä pienet valikoimat

Sanotaan heti alkuun, etten pidä bullet journal -sanasta vaan haluaisin sille suomalaisen kuvaavan sanan, mutta koska sellaista kaikkien tuntemaa sanaa ei ole, fennofiili joutuu kestämään ainakin toistaiseksi bujoilua. 

Ja jos/kun joku ei tunne tuota englantilaista sanaa, niin kerrottakoon että kyse on itse tehdystä kalenterista. Sellaisesta, jota voi tehdä/pitää/täyttää ihan omalla tapaa ja keskittyä itselle tärkeisiin aiheisiin, vihko ja kynä riittävät. Toinen täyttää sitä enemmän päiväkirjamaisesti, toinen seuraa elämäntapojaan tai opiskelujaan sen avulla, ja kai suurin osa käyttää sitä pääasiassa arjen hallintaan. Yhdellä se on visuaalinen taideteos, toisella se on sinisellä kynällä tavalliseen vihkoon kirjoitettu kalenteri. Ja kaikkea siltä väliltä ja niiden yli. Kun katsoo instasta tai googlen kuvahaulla, löytää vaikka kuinka paljon upeita, mutta myös ihan tavallisia, tapoja bujoilla.

Joskus isot/isohkot asiat alkavat ihan pienestä. Näin Campasimpukan instassa kuvan yhdeltä hänen matkaltaan, kuvassa oli kaunis punainen muistikirja, silmälasit ja pari kynää sekä tekstissä maininta bullet journalista. Minä en ollut kuullutkaan koko jutusta, mutta hetken googlailtuani tajusin että tämä on juuri se puuttuva asia, juuri SE juttu jonka avulla yrittäisin saada arkeeni jotain tolkkua.

Kaikki alkaa sisällysluettelosta (omalla huonolla käsialalla virheineen, kyllä)

Tutkin asiaa lisää, ja törmäsin toinen toistaan hienompiin kuviin ihanista kirjoista, kynistä, kuvista, ja tarroista: sellaisiin taideteoksiin että meinasi jo tulla uskon puute, että eihän minusta ole tuohon omalla huolimattomalla käsialallani ja suurpiirteisyydelläni. Mutta löysin myös Nyt-liitteen tekemän jutun, jossa käytiin perusasiat läpi, käytettiin tavallista vihkoa ja tavallista kynää ja kaikki oli niin selkeää ja fiksua. Tämän luettuani olin entistä varmempi että tämä on niin minun juttu.

Puolen vuoden suuret suunnitelmat, sisältää tärkeimmät asiat kuten matkat
Minulle bujoilussa oli muutama perusasia, jotka riittivät alkuun pääsemiseen:
  1. Kalenteri alkaa suurista kokonaisuuksista mennen pienempään, se alkaa siis vuosisuunnittelusta, sen jälkeen tulee kuukaudet ja sitten päivät jne.
  2. Välit voi täyttää kaikella mieluisella ihan sen mukaan mitä haluaa, minulla se tarkoittaa paljon puutarha- ja kokkausjuttuja, lomasuunnitelmia ja kaikenlaisia listoja. Mitään suuria filosofisia pohdintoja ja (anteeksi latteita) viisauksia minun kalenterista ei löydy, vaan sellaista ihan tavallista kiireistä mutta hyvää arkea

Kuukauden suunnitelmat jokaiselle päivälle, kuluseuranta ja tärkeimmät listat

Päiväloki näyttää vähän tylsältä, mutta pienet yksityiskohdat tuovat lisäväriä

Minulla käyttö muotoutui alkuun näin:

1) Kalenterina Moleskinen sidottu kovakantinen pisteytetty muistikirja 
  • kovakantinen, jotta kestää kovankin kuljetuksen (minulla on huoletonta repun pakkaamista) 
  • pisteytetyt sivut, sillä minulla viivat hyppivät silmissä ja ruudut ovat liian rajoittavia 
  • sidottu, koska kierresidonta rajoittaa kättäni ja käden liikettä (vaikka olisikin muuten kätevä sillä silloin voisi lisätä/poistaa sivuja)
2) Maltilla värejä, kiiltokuvia ja tarroja koristeeksi
  • nämä ehkä lisääntyvät pikkuhiljaa, sitä on jo nähtävissä
  • etsinnässä on hieno pieni sapluunasetti, Suomen tarjonta on vaan onnetonta
3) Hyvä ohut kuulakärkikynä ja lisänä ohuita tusseja väreiksi
4) Haluan pitää kuukausien päivälokit yhtenäisinä, eli täytän sitten  kuukausien välit mielekkäillä asioilla, suunnitelmilla ja listoilla
  • tässä vaiheessa osaan jo arvioida minkä verran tekstiä tulee viikkojen aikana, ja jos jäisi tyhjää, sen saan kyllä täytettyä
5) Käytän yksinkertaista koodausta muistiinpanoissa:
  • 𑁦 tehtävä 
  • X tehty
  • o tapahtuma
  • - ajatus
  • * tärkeä
  • ! deadline
  • > siirrä eteepäin
  •   en teekään



Kivoja suunnitelmia, puutarhaa ja lomaa

Miksi pidän bullet journalia/sta:
  • Olen aina tehnyt listoja ja post it -lappuja: nyt kaikki pysyy kasassa eikä häviä (vanhoja listoja on ollut kiva tutkailla jos niitä joskus löysi)
  • Asiat tulee kirjattua ylös eli eivät rasita enää muistia, erityisen tärkeää etenkin silloin (=aina) kun muistettavaa on paljon sekä kotona että töissä (tämä ehkä tärkeintä ja helpottavinta bujoilussa)
  • Visuaalinen oppiminen/hahmottaminen (minun on helppo tajuta asioita kun näen kokonaisuuksia ja aikajanoja)
  • Tämä on myös pienoispäiväkirja, kirjaan ylös fiiliksiä ja pieniä anekdootteja (en ole enää vuosiin pitänyt päiväkirjaa vaikka kaipaankin sitä välillä)
  • Aivo-käsi-yhteys säilyy, tämä on niin tärkeää minulle, eikä se täyty koneella kirjoittaessa. Kun käsitöidenkin tekeminen on minimissä, niin kirjoittaminen käsin on merkityksellistä. Asiat hahmottaa paremmin kun kirjoittaa ja/tai piirtää käsin. Ja jos siltä tuntuu, asioita voi värittää, samaa terapeuttista fiilistä tulee värityskirjoista
  • Auttaa myös huomaamaan että teen ihan paljon asioita, vaikka ajattelisinkin että olen saamaton tai että niin ja niin paljon on tekemättä
  • Tulee seurattua myös hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavia asioita (kuten uni, ulkoilu ja sellaiset asiat), jotka sopivasti koodamalla tulevat visuaalisesti hyvin esille 
Minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa ja huomioita bujoilusta, mutta taidan tällä kertaa lopettaa tähän. Jatkan tarvittaessa toiste työjutuista ja muista vinkeistä mitkä tuntuvat toimivan minulla. Ja totean vielä kerran, että minulla tämä on todella kotikutoisen ja simppelin näköistä touhua, mallia kannattaa otta muilta. 

Ihan kokonaan en vielä pääse eroon post it -lapuista