lauantai 21. tammikuuta 2017

Mustikka-rahkapiirakka


Mies lähti metsälle viikonlopuksi. Minä latasin torstai-iltana haudutuspataan heille lihapadan valmiiksi sekä leivoin mustikkapiirakan. Tein piirakan vähän kuten Maisemakahvilan raparperipiirakan aikaisemmin, nyt vaan laitoin osan piirakasta foliovuokaan ja osan pieneen vuokaan, jotta kotiväellekin jäi vähän herkkua. Tein piirakan mustikoista, ja siitä tuli niin hyvä, että esikoinen tilasi piirakan jo synttäreilleen melkein vuoden päähän, ja kuulemma tässä välissäkin pitää tehdä. Käytin taikinaan graham-jauhopussin jämät, se toi vähän makua lisää pohjaan.

Muruseos:
7 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
3 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3  muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

500 g rahkaa
1 dl sokeria
1 iso kananmuna
½ tl vaniljajauhetta (tai 3 tl vaniljasokeria)

1 l mustikoita (tai vähän yli)

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Valmista muruseos: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta ja lisää loppuun keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. 

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, kananmuna ja vanilja.

Levitä pohjataikina uunipellille, jonka päällä on reilunkokoinen leivinpaperi. Tai levitä osa taikinasta toiseen vuokaan ja loput toiseen vuokaan, yhteensä n. uunipellin kokoiset. Levitä rahkaseos pohjan päälle. Levitä rahkaseoksen päälle reilusti mustikoita, minä käytin suunnilleen litran verran, ennemmin yli kuin alle. Ripottele päällimmäiseksi muruseos tasaisesti. Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, anna jäähtyä. Parasta seuraavana päivänä. Tuossa kuvassa oli viimeinen kulmapala mikä oli jäänyt tähän päivään, ehkä jo aavistuksen vähän kuivahtanut. 

torstai 19. tammikuuta 2017

Madekeitto lipstikalla


Nyt on hyvä aika tehdä madekeittoa. Kävin tänään hakemassa tuoreen mateen Hakaniemen hallista, sellaisen reilun kilon painoisen tyttömateen Tammisaaresta. Mädin pakastin seuraavaa bliniateriaa varten, ja kalan keitin keitoksi samalla tapaa kuin olen tehnyt monesti aiemminkin. Tällä kertaa keiton juju oli liemessä johon lisäsin lipstikkaa. Tämä on yksi niitä "tuliaisia" River Cottagen kurssilta, siellä käytettiin lipstikkaa kalan mausteena. Se oli hieno oivallus, sillä aiemmin olen mieltänyt lipstikan vain lihan mausteeksi. Lipstikka toi hienon lisän tähän keittoon, upea yksikertainen ruoka kerrassaan.

vettä
reilu 1 kg made perattuna mutta nahkoineen
1 sipuli
1 porkkana
pieni palsternakka
muutama valkopippuri
pari lehteä lipstikkaa
tillin varsia
1-2 tl  merisuolaa 

4 dl lientä tai enemmän
4 perunaa
1 porkkana
1 pieni sipuli
mateen maksa
1 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko kuoritut sipuli, porkkana ja palsternakka joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään. Kauho lientä puhtaaseen kattilaan. Lisää tähän liemeen pilkotut perunat, porkkana ja sipuli, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Perkaa sillä välin kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat). Lisää mateen liha, maksa ja kerma ja anna kiehua muutama minuutti. Hyvä tavallinen madekeitto, arkiruokaa parhaimmillaan. Lisäksi (Asikkalan ratas) ruisleipää, sitä Suomen kansallisruokaa, ja hyvä arkiateria on siinä.

Lopusta liemestä saa hyvän liemen seuraavaa kala-ateriaa varten: lisää ruodot ja pää takaisin alkuperäiseen liemeen ja jatka keittämistä vartin verran. Siivilöi liemi ja pakasta.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Blinit pienesti


Minä en muistanut tehdä viime vuonna blinejä ollenkaan, joten tänä vuonna oli pakko olla ajoissa, ettei vain kävisi kuten viime vuonna. Tein nyt meille blinejä tavallisena sunnuntaina, eli söimme bliniaterian vain oman perheen kesken. Lapset syövät sen yhden blinin hunajalla (muuten söivät paahtoleipää lisukkeilla), mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, tämä on jo edistystä. Tänä vuonna sanoivat, että ihan hyviähän nämä ovat. Ja kyllähän nämä minustakin olivat poikkeuksellisen hyviä, en muista näin hyviä ennen syöneenikään.

Minä tein blinit samalla reseptillä kuin aina ennenkin, mutta puolikkaana tällä kertaa. Taikinaan pitää varata aikaa, sillä se laitetaan jääkaappin yön yli, ja vasta seuraavana päivänä viimeistellään ja paistetaan.

5 dl maitoa (3 + 2 dl)
1½ dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
10 g hiivaa
½ tl suolaa

2 keltuaista
2 rkl voisulaa
2 valkuaista

Kirkastettua voita paistamiseen 

Lämmitä 3 dl maitoa ja lisää siihen jauhot, hiiva ja suola. Anna nousta jääkaapissa yön yli. 

Seuraavana päivänä lisää taikinaan keltuaiset, loppu maito (2 dl) lämpimänä ja voisula. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. 

Paista blinit kirkastetussa voissa kauniin ruskeiksi. Voita voi lisätä myös toiselle puolelle paistaessa, jotta saa kauniin pinnan kummallekin puolelle. Kannattaa paistaa aika miedolla lämmöllä, jotta blini ehtii kypsyä myös sisältä, etenkin jos tekee blineistä paksuja. Tällä kertaa tein aika ohuita blinejä, sain näitä n. 16 kpl.

Blinien kanssa oli tarjolla mätiä, smetanaa, sipulia, suolakurkkua, hunajaa, savupeuraa ja kylmäsavulohta. Jälkiruokana upeaa vadelmakiisseliä. Kaikki tuli nopeasti ja helposti, silti tuntui juhlalta.

torstai 12. tammikuuta 2017

Kokonainen broileri haudutuspadassa


Kun tulee sellaisia työviikkoja jolloin normaali tuntimäärä ei riitä alkuunkaan, joutuu muu perhe huolehtimaan päivällisruuan pöytään, tai sitten ruoka syödään todella myöhään. Välillä se on kastikkeen lämmittämistä ja makaronin/riisin keittämistä, joskus se voi olla jopa kalapuikkoja ja ranskiksia (todella harvoin, ja toivottavasti vain siksi lasten onnenpäivä). Mutta ruoka voi olla vaikka kanaa haudutuspadassa, ruokaa josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Tässä yhtenä päivänä laitoin kanan haudutuspataan ennen kuutta aamulla. Esikoinen keitti riisin valmiin kanan kaveriksi joskus neljän viiden aikaan. Ja myös minä sain syödäkseni myöhään illalla kotiuduttuani. 

Tämän jälkeen irrotin loput lihat ja siirsin ne ja liemen pieneen kattilaan ja siirsin jääkaappiin. Keitin nopeasti myös ihanan tare-kastikkeen, ja seuraavan päivän ruoka oli lämmittämistä vaille valmis. Eli seuraavana päivänä vain kattila tulille, riisi lämpimäksi paistinpannulla ja lisämakua tare-kastikkeesta. Lisäksi vaan keitettyä kukka- ja parsakaalia, ja pieni herkkuateria oli valmis väsymyksestä huolimatta. Ja vielä jäi annos pari kastiketta pakastettavaksi etä/työpäivän lounaiksi.

Löysin ohjeen Crock Potin sivuilta, maustoin tosin ihan eri tavalla, mutta perusidea on sieltä. Tätä teen uudestaankin.

3 porkkanaa
1 iso sipuli
1 varsisellerin varsi
1-2 dl hyvää lientä

1 kananpoika (n. 1½ kg)
2 tl väkevää currya
2 tl viherpippuria
mustapippuria
1 tl suolaa
2 rkl soijakastiketta
2 tl hunajaa
timjamia

Kuori porkkanat ja sipuli. Pilko kasvikset reiluiksi paloiksi ja laita haudutuspadan pohjalle. Lisää myös hyvää lientä tai vettä desi pari. Mausta kananpoika: sekoita mausteet tahnaksi ja levitä linnun pintaan. Mausteita saa olla reilustikin, tämä jäi aika miedon makuiseksi. Minä tein tämän kaiken jo illalla valmiiksi, mutta toki kaiken voi tehdä aamulla. Laita pata asetukselle low ja anna hautua n. 10 h. Lintu oli tässä vaiheessa kypsää, mehukasta ja mureaa. Nauti lihasta, liemestä ja kasviksista riisin kanssa.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Omenainen juustokakku


Ystäväni järjesti ennen joulua juhlat, jossa oli aivan upeat tarjottavat. Aterian kruunasi ihana jouluinen juustokakku, sellainen jonka tiesi heti haluavansa tehdä joskus. Tiedustelin reseptiä, ja se oli peräisin Belle Baie -blogista kuuden vuoden takaa. Resepti löytyy tuolta, minä muokkasin sitä jonkin verran, käytin esim. omaa omenahilloa kaupan marmeladin sijaan, ja yllätysyllätys en koristellut kakkua mitenkään (olisittepa nähneet ystäväni koristelut, upea kakku!). 

Minä tein kakun loppiaisviikonloppuun, joka vietettiin tänä vuonna mökillä. Mökillä oli rapsakasti pakkasta kun tultiin, -22, mutta sää lauhtui nopeasti ja loppuviikonlopun olikin vain pari astetta pakkasta. Paljon ulkoilua, lumitöitä, luistelua ja potkukelkkailua jäällä. Tapio oli edelleen kitsaalla päällä. Ja ulkoilun lisäksi toinen kohokohta oli melkein naapuriin muuttaneet kyytöt, eli itäsuomenkarjaa pääsee rapsuttamaan ihan lähelle. Upea eläin tuli uniinkin. 

Pohja:

200 g Bastogne-keksejä (ohjeessa piparkakkuja)
75 g voita

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele pohja n. 24 cm irtopohjakakkuvuokaan. Laita vuokaan leivinpaperi pohjalle ensin, se helpottaa kakun siirtämistä ja leikkaamista. 

Täyte: 

3 liivatetta (ohjeessa 5, mutta minulla oli vain 3, riitti hyvin.)
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl sokeritonta omenahilloa (ohjeessa omena-kaneli-marmeladi)
1 tl kanelia 
1 dl sokeria (koska sokeriton hillo)
4 dl kermaa
1 dl vaaleaa glögiä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita juusto, hillo, kaneli ja sokeri keskenään. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kiehauta glögi ja sulata siihen puristetut liivatelehdet. Lisää se ohuena nauhana hyvin sekoittaen juustoseokseen. Nostele kermavaahto joukkoon ja kaada seos kakkupohjan päälle. Anna hyytyä yön yli. Ihana raikas juustokakku. Tätä teen toistekin, myös ei-jouluisena versiona.

torstai 5. tammikuuta 2017

Porsaan kylkeä ja tare-kastiketta Kamera ja kauha -blogin ohjeella

Upeassa Kamera ja Kauha -blogissa oli tehty muutama kuukausi sitten porsaankylkeä Tare-kastikkeella, ohje on tuolla. Kuvissa liha oli niin upean näköistä, että ajattelin kokeilla reseptiä; ja myös siksi, että sain pakastimessa olevan Mallaspossun porsaankyljen käytettyä. No, enpä saanut niin hienoa lopputulosta kuin Antti oli saanut, mietin jo etten edes postaa koko ohjetta kun ainoaksi kuvaksi jäi nopea räiskäisy pimeässä keittiössä siinä vaiheessa kun muut olivat jo käymässä iltateelle. Mutta kun tämä oli totaalisen hyvää, ja maistui lapsillekin, niin pakkohan tämä on ylös kirjoittaa tännekin. Tuota kastiketta tulen varmasti tekemään jatkossa moneen ruokaan, siinä on maut niin kohdallaan että taidan tehdä tupla-annoksen seuraavalla kerralla. Niin ja enokin käski kirjoittaa että hyvää oli. Ihana lämmittävä ruoka tammikuun pakkasiin. Kannattaa mennä tuosta linkistä katsomaan alkuperäinen ohje, ihailla kuvia sieltä ja pyrkiä samaan.

1 kg nahallista porsaankylkeä (minulla oli kyllä isompi pala)
1 tl suolaa
2 tl sokeria
reilusti ruokasoodaa

öljyä
suolaa

Kuivaa liha talouspaperilla. Hiero lihan pintaan suola ja sokeri, älä kuitenkaan nahkaan. Ripottele nahan päälle tasainen kerros ruokasoodaa. Jätä liha yön yli jääkappiin, älä peitä. Ota seuraavana päivänä liha huoneenlämpään tunti pari ennen paistamista. Poista sooda nahan pinnalta, kuivaa talouspaperilla. Leikkaa nahkaan ristikko terävällä veitsellä. Hiero pintaan öljyä ja vähän suolaa myllystä.

Paista lihaa 225 asteessa reilu 30 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä ja on rapeutunut. Laske lämpö 125 asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 3 tuntia. Anna lihan jäähtyä hyvin, ennen kuin leikkaat sen. Tässä vaiheessa voit myös laittaa lihan jääkaappiin ja käyttää vasta myöhemmin.

½ dl soijakastiketta
½ dl vettä
½ dl miriniä
2 rkl tummaa sokeria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
pala inkivääriä
1 tl savustettua Aji Cristal -rouhetta

Valmista Tare-kastike sillä aikaa kun liha jäähtyy. Laita aineet kattilaan, raasta valkosipuli ja inkivääri ja lisää myös chilirouhe. Minä pidän tuosta Aji Cristalista, mutta toki voit käyttää mitä tahansa mieluista chiliä maun mukaan. Keitä kastiketta kokoon niin, että sitä on suunnilleen puolet jäljellä,

Leikkaa liha viipaleiksi, siirrä ne leivinpaperin päälle pellille ja voitele lihanpalat kastikkeella molemmin puolin. Paista 175 asteessa reilu 10 minuuttia. Nauti heti kuumana.


Liha oli siis todella hyvää ja teen sitä toistekin. Silti harmitti että ulkonäkö ei ollut sitä mitä toivoin sen olevan, pitää tosiaan yrittää uudemman kerran. Mietin että mallaspossun rasvaisuus ainakin on eri luokkaa kuin tavallisen possunkyljen, en tiedä vaikuttiko se asiaan, ehkä se ei myöskään ollut riittävän jäähtynyttä leikkausvaiheessa. En myöskään saanut mielestäni kunnon ristikkoa nahkaan, veitsi ei tainnut sittenkään olla riittävän terävä. Vai oliko vaan niitä päiviä keittiössä, jolloin mikään ei mene kuten pitää (mm. savustin kodin ja halkaisin pizzakiven samana päivänä). Onko huono kuva parempi kuin ei kuvaa ollenkaan? Tai vaikka maisemakuva, niitä saa nyt kun on melkein 20 astetta pakkasta ja vähän lunta?

tiistai 3. tammikuuta 2017

Piimäkakku


Tässä on syöty vaikka mitä herkkuja, niin suolaisia kuin makeitakin jo vajaan kahden viikon ajan. Nyt on talo tyhjä suklaasta ja muistakin jouluherkuista. Paluu arkeen kannattaa kuitenkin tehdä pikkuhiljaa, sillai sopivasti. Joulunjälkeiseen arkeen sopii minusta hyvin piimäkakku, jota näkyi blogeissa paljon jo ennen joulua. Piimäkakku on vähän herkkua, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Minä olen perinyt isotätini keittokirjan Keittotaito vuodelta 1934 (H. Koskimies - E. Somersalo). Kirjassa on tätini hienolla käsialalla kirjoitettu nimi ja Karkun emäntäkoulu 1937. Isotätini muistaen ei ole ihme, että kirja näyttää siltä ettei sitä ole käytetty. Minä olen sitä kuitenkin käyttänyt, nyt viimeksi kaivoin sieltä piimäkakun ohjeen. Muokkasin kyllä vähän ohjetta ja tein sen näin:

1 dl voita
3 dl piimää
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
4½ dl vehnäjauhoa
1 tl soodaa
1 tl neilikkaa (vajaa)
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta (reilu)

Sulata voi. Sekoita se, piimä ja sokerit keskenään. Sekoita jauhojen joukkoon sooda ja mausteet ja sekoita kuivat aineet nesteiden joukkoon. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä ja kumoa kakku. 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Hunajaiset paahdetut siemenet


Ihana iltapala (aikuisten makuun) syntyi vähällä vaivalla. Ohje on Gill Mellerin kirjasta Gather, joka on viime vuoden lempikeittokirjani. Tein siemenet kylläkin sinne päin vähän sen mukaan mitä oli saatavilla, enkä muutenkaan ollut kovin tarkka mitoissa. Jätin mm. seesaminsiemenet pois koska ne saavat minut aivastamaan. Mutta tähän suuntaan tulen tekemään toistekin:

100 g kurpitsan siemeniä
75 g auringonkukan siemeniä
1 rkl unikonsiemeniä
tuoretta rosmariinia muutama oksa
2 tl kuivattua, savustettua Aji Cristalia
2 rkl soijakastitetta
2 rkl hunajaa

Sekoita kulhossa siemenet, tuoreet rosmariinin lehdet, chili ja soijakastike. Levitä leivinpaperille uunipellille ja valuta hunaja tasaisesti päälle. Paista 170 asteessa n. 15 minuuttia, sekoita muutama kerta välissä niin että hunaja on varmasti tasaisesti joka puolella. Sekoita myös muutama kerta jäähtymisen aikana, Tai anna jäähtyä levynä ja murra sopiviksi paloiksi kylmänä. Gill sanoi että säilyy pari kuukautta purkissa. Jep, ei säily kun ei edes ehdi purkkiin. Näitä tehdään uudestaan!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 kasassa

Vuosikatsauksia on kiva lukea ja niitä on kiva tehdä. Tänä vuonna moni tuntuu listanneen luetuimpia tai tykätyimpiä postauksiaan omissa vuosikastauksissaan, mutta minä jatkan samalla tapaa kuin viime vuonna, eli nostan ihan oman mielenkiinnon mukaan jokaiselta kuukaudelta postauksen tai pari esiin. Tälläinen listaus syntyi tästä vuodesta:

Tammikuu



Talvinen lättänä kakku, ihana tammikuun piristys hienon pulkkamäen päälle, erityisen hienoa se, että kakku oli kuopuksen ideoima. Samanlainen kakku oli myös kuopuksen synttäreillä loppuvuonna kaksikerroksisena.

Helmikuu



Keltajuurikakku, yksi hienoimmista tai ainakin hauskimmista kakuista mitä olen tehnyt. Eikö ole hieno alku vuodelle kun sen aloitti kaksi kakkua? Porkkanainen versio jäi tekemättä loppuvuonna, mutta ehkä ensi vuonna?

Maaliskuu



Haukihodari, upea onnistuminen keittiössä. Ihana uusi makkara, ja huimat lisukkeet. Toinen merkittävä maaliskuun postaus oli tartar, kerroin vihdoinkin millainen tartar on minusta parasta, pelkistämistä puhtaimmillaan. Ja olihan maaliskuussa vielä traktorimarssi.

Huhtikuu



Huhtikuussa tein ensimmäistä kertaa vadelmasimaa. Se oli yllättävän hyvää ja erityisen hienon väristä. Tänä vuonna vadelmia tuli niin paljon, että yksi erä tulee varmasti tehtyä ensi vapuksikin.

Toukokuu



Joskus yksinkertaiset asiat ovat parhaita, kuten kalaa ja kasviksia. Kirjoitus oli melkein jäädä tekemättä, mutta hyvä ettei kuitenkaan, se sai nimittäin paljon huomiota sekä blogissa että oikeassa elämässä. Tykkäsin.


Toukokuu on minulle myös juhlakuukausi. Sain ehkä hienoimman lahjan koskaan, eli Markan keklu on ollut siitä saakka päivittäisessä käytössä. Toukokuuhun mahtui myös ihania kakkuja ja muisteloita kuten hilla-pavlova ja Nina Lincoln. Ja olihan toukokuussa ensimmäinen kerta Finnjävelissä. Ravintola joka on enemmänkin kuin ravintola, se on kokonaisvaltainen kokemus, kulttuuria kaikilla aisteilla. Jos vaan mitenkään mahdollista, siellä kannattaa käydä vielä kun on mahdollista.

Kesäkuu



Neljän päivän River Cottage -kurssi osui kesäkuun loppuun. Se on tämän vuoden merkittävin tapahtuma, kaikkinensa ehkä elämäni hienoin viikko. Viikko joka vaikutti koko kesään, ja oikeastaan koko loppuvuoteen. Ennen sinne menemistä ajattelin että tämä on kerran elämässä -kokemus, mutta aion kyllä mennä uudestaankin toiseen aikaan. Perustin kesäkuussa myös parsapenkin palstalle ja mansikkamaan mökille. Mansikoista saimme jo kelpo sadon, ja toiveissa on että parsapenkistä voisi saada maistiaista ensi keväänä.

Heinäkuu



Heinäkuu meni lomaillessa, teimme perheen kanssa hienon lomareissun minun kurssin päälle. Yksi kurssin tuliaisresepteistä oli kyyhkypiiras. Opin tekemään niin hyviä piirakkataikinoita, että niitä on ilo tehdä kotonakin. Heinäkuulle sattui myös marja-aika, joka tänä vuonna oli ennätyksellinen. Koskaan en ole poiminut niin paljoa mustikkaa, vadelmaa ja puolukkaa. Mustikkaa jopa niin paljon, että tein mustikkamehua tänä vuonna. Ihana mehu.

Elokuu



Joskus uudet asiat ovat pienestä kiinni. Juttelin miehen metsästyskaverin kanssa marjoista, ja hän mainitsi samalla kuinka on saanut paljon rapuja. Aloin puhua asiasta isän kanssa, ja hän innostui heti. Kävimme ostamassa merrat, ja sen jälkeen ravustus oli pitkälle isän ja esikoisen puuhia. Söimme siis elokuussa paljon  rapuja, ihan mahtavaa.

Syyskuu



Sen lisäksi että oli hyvä marjavuosi, myös omenia tuli reilusti. Keitin omenahilloja enemmän kuin monena muuna vuotena. Ja vaikka suosin perusmakuja, tein tänä vuonna myös erilaisia hilloja, ja hyvä niin.

Lokakuu



Lokakuussa ostin kirjan josta tuli heti tämän vuoden kirjatapaus: Gather. Satovuosi oli aavistuksen ankea, mutta kyllä sitä paljon hyvääkin sai kokattua. Tai oikeasti satovuosi oli sen verran ankea, että koin aikamoista turhautumista sekä ruukku- että palstapuutarhan kanssa. Ei tomaatteja, ei chilejä, ei lehtikaalia, ei punajuuria jne. Lähinnä vain peruna ja sipuli voivat hyvin, se ei pitkälle riitä. Puutarhamarjojen sato jäi huonoimmaksi mitä muistan, mutta metsämarjat kyllä kompensoivat mehutilanteen hienosti. 

Marraskuu



Marraskuussa mies kaatoi elämänsä ensimmäisen kauriin. Söimme (=aikuiset) kauriin maksaa heti tuoreeltaan, ja sen parempaa maksaa ei olekaan. Tämä syksy on muutenkin ollut hyvä riistasyksy hirvieläinten osalta. Linnut jäivät vähiin tänä vuonna (jälleen) poikkeuksellisten vuodenaikojen takia, mutta sekin unohtuu, kun pakastin on marjojen lisäksi täynnä hirveä, peuraa ja kaurista. 

Joulukuu



Yksi vuoden ihanimpia ateriota oli nämä mukulat Finnjävelin tapaan ja niiden lisänä tarjottavat savupeura ja muut lisäkkeet. Tuohon kuvaan mahtuu niin paljon tunnetta ettei tosikaan, vaikka se ei ehkä välity muille.  


Tämä blogivuosi on ollut minulla suht' aktiivinen (ainakin kiireeseen nähden), vaikka olenkin kipuillut motivaatio-ongelmien kanssa, kuten osa muistakin bloggaajista. Osin tämä johtuu oman elämän kiireistä, mutta osin myös muuttuneesta blogimaailmasta ja siitä, ettei oikein tiedä kuuluuko siihen mitenkään, tai jos kuulun niin miten. Myös kommentointi blogeissa on vähentynyt harmittavasti, sekä omassa että muiden. Oikeat keskustelut ovat jääneet vähiin, mutta yritän itse olla aktiivisempi siinä asiassa ensi vuonna. Päätin oman säännöllisen nykyaikaa-sarjan tässä joulukuussa, vaikka kyllä nykyaikaa vielä palaa, mutta ei joka kuukausi. Ja hetihän niitä ajatuksia on noussut mieleen, kun päätin sarjan lopettamisesta. Tämä oli ihan hyvä vuosi monella tapaa.

Riittävän hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 luetut kirjat

Laiska bloggaaja kierrättää vanhoja kuvia

Minusta on kiva pitää listoja. Viime vuonna osallistuin kirjahaasteeseen, ja oikeasti järkytyin kuinka vähän luen. Viime vuonna pidin kirjaa luetuista kirjoista haasteen kautta ja päätin silloin pitää myös tänä vuonna listaa lukemistani kirjoista, ihan sen takia että näkisin minkä verran niitä tulee luettua. No vähän tuli tänäkin vuonna, todella vähän. Saatoin luvata viime vuonna että luen enemmän kirjoja mutta huonostihan siinä kävi: tänä vuonna oli elämäni ensimmäinen kerta kun en lukenut kesälomalla yhtään ainoaa kirjaa (!). Syytän upeita lomamatkoja ja ainutlaatuista marjavuotta, mutta silti.

Sen olen oppinut, että huonoihin kirjoihin, tai sellaisiin jotka eivät muuten vaan iske, en tuhlaa aikaa, harpon reilusti tai jätän kesken. Tähänkin muutamaan kirjaan mahtui jokunen niitä kirjoja, joita en lukenut kokonaan. Ja luin kyllä lapsille muitakin iltasatuja, mutta laitoin tuon viimeksi luetun tähän koska se oli niin hyvä, suosittelen.

Helmet julkaisi juuri uuden lukuhaasteen vuodelle 2017. Voisin listata kirjoja taas tämän kautta, ja pyrkiä siihen että saisin edes puolet kohdista täyteen.  Enkä lupaa mitään, paitsi vähemmän nettiä ja enemmän kirjoja ensi vuonna.

Luetut kirjat 2016:

1. Janica Brander: Lihakuu (kirjasto)
2. Tommi Kinnunen: Lopotti
3. Tuomas Kyrö: Uusi urheilukirja (kirjasto)
4. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
5. Hugh Fearnley-Whittingstail: Hugh fearnlessly eats it all
6. Outi Pakkanen: Helle
7. Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (kirjasto)
8. Gill Meller: Gather (kai tämän sai laittaa kun luin kirjan kannesta kanteen)
9. Veikko Huovinen: Hamsterit
10. Nigel Slater: Kitchen diaries III (kirjasto) (jäi kesken koska laina-aika loppui)
11. Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja (kirjasto)
12. Leena Lehtolainen: Tiikerinlilja (alun ja lopun, miten nää on näin huonoja nykyään) (kirjasto)
13. Ilkka Remes: Kiirastuli (alun ja lopun) (kirjasto)
14. Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (kirjasto)
15. Jojo Moyes: Jos olisit tässä (harppoen) (kirjasto)
16. Tuutikki Tolonen: Mörkövahti (lapsille ääneen)

Onpa paljastava lista, ainakin jos sen haluaa niin lukea. Lukuiloa ensi vuoteen!

torstai 29. joulukuuta 2016

Savustettu peurankinkku ja hernekeitto haudutuspadassa


Eno toi aatonaattona savustetun peurankinkun. Tarkemmin sanottuna peuranvasan kinkun. Tämä on ehkä parasta lihaa mitä tiedän. Savustus on ihan täydellinen, ja niin on suolakin, juuri sopiva. Liha on niin kertakaikkisen hyvää, että harvoin saa näin hyvää lihaa, jos koskaan. 

Pilkoin lihan isän kanssa niin, että sen sai sopiviksi paloiksi ja luut irti hernesoppaa varten. Laitoin nämä luut, potkan lihat ja viimeiset palat joulukinkusta hernesoppaan.

Pilkkominen aloitettiin potkan päästä (1). Isä haki tunnustelemalla nivelen kohdan, auttoi vähän veitsellä eli leikkasi lihaa kaarevasti. Sen jälkeen vaan kunnon taittaminen niin, että luut irtosivat nivelen kohdalta toisistaan. Potka näkyy alakuvassa vasemmalla.

Tämän jälkeen liha käännettiin niin, että päällä päin oli kinkun se puoli, jossa luu oli lähempänä pintaa (tuosta yläkuvasta ylösalaisin ja vinottain). Sitten isä tunnusteli luun suunnan ja leikkasi viillon luuhun saakka luun suuntaisesti (2) (viiva on piirretty vain sinne päin, oikea kohta selviää tunnustelemalla ja kinkun päätä tiiraamalla). Tämän jälkeen hän jatkoi lihan irroittamista luusta, välillä leikaten, välillä irroittaen vetämällä. Tämä ei käy savustetusta lihasta ihan yhtä helposti kuin raa'asta lihasta, mutta siististi luu kuitenkin irtosi. Alakuvassa näkyy irrotettu luu ylempänä, ja luuton kinkku isona alempana. Tuon ison lihan leikkasin sitten sopiviksi paloiksi ja vakumoin ne palat jotka pakastin.

Lopuksi vielä irrotin potkan lihat luuta myöten ja sahasimme luun kahtia (3), niin että se mahtui pataan. Potkan lihat leikkasin pieneksi ja lisäsin hernekeittoon.



Hernekeitto haudutuspadassa


500 g kuivattuja herneitä liotettuna
1,7 l vettä
1 iso sipuli
1 tl meiramia
vajaa tl suolaa
½ tl valkopippuria
savupeuran potka ja luu kinkusta
joulukinkkua sopivasti

Liota kuivattuja herneitä yön yli reilussa kylmässä vedessä. Kaada vesi pois, laita pataan herneet, vesi, pilkottu sipuli ja mausteet sekä savupeuran luut. Anna keiton hautua asetuksella low muutama tunti. Lisää savupeuran ja joulukinkun lihat palasiksi leikattuna, anna hautua vielä kuutisen tuntia. Sekoita välillä, tarkista suola. Upea hernekeitto.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Selleri ja lanttu uunissa - mukuloita Finnjävelin tapaan


Jouluruuat on tältä vuodelta suunnilleen syöty, tapanina syötiin vielä täysi jouluateria, ja eilen aamuna viimeiset kalat. Maksalaatikkoa laitoin pari annosta pakastimeen, samoin yhden annoksen lanttulaatikkoa, kinkkuakin meni jonkin verran talteen. Muutama etäpäivän lounas on valmiina odottamassa, ja liha yhteen karkkipossuun. Minä en kuitenkaan kaipaa välttämättä mitään etnistä tai vuodenaikaan sopimatonta ruokaa heti jouluruokien perään, eli jatkan hyvää talvista juures- ja riistalinjaa mielelläni (vaikka lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan).

Finnjävelissä saimme nauttia Campasimpukan kanssa mukalaa maakuopasta, joka oli sillä kertaa selleriä. Kuulimme että selleriä oli paistettu neljä tuntia hyvässä lämmössä. Lisänä vain mustaherukkaa ja sulatettua voita lautasen pohjalla. Yksi lempiannoksistani (niiden lähes kymmenen muun ohella) jota ajattelin heti kokeilla kotona mahdollisimman pian. Olin ostanut Hakaniemen torilta ison lantun ja juurisellerin tätä varten, samalla uuninlämmityksellä menisi kaksikin mukalaa.

Söimme päivällisellä hyvin yksinkertaisesti, mutta paremmin kuin aikoihin siitä huolimatta että on jouluviikko. Savustettua peuranvasaa, perunamuusia, rosollia edelliseltä päivältä ja kyssäkaalitikkuja sekä selleriä ja lanttua mustaherukkahillon ja voisulan kanssa. Yksinkertaista mutta kerrassaan erinomaista, ihan uskomattoman hyvää. (Kuumeinen kuopus tosin söi pelkkää kyssäkaalia ja peuraa, mutta hyvä että edes niin.)

iso juuriselleri (1,2 kg)
iso lanttu (1,3 kg)

mustaherukkahilloa
sulatettua voita
sormisuolaa

Laita juurekset uunivuokaan. Paista niitä 200 asteessa 4 tuntia. Anna jäähtyä hetken verran, leikkaa juurekset puukolla auki ja lusikoi upeaa sisusta lautaselle. Lisäksi vähän voisulaa, herukkahilloa ja suolaa.

Mukulat juuri uunista tulleina

tiistai 27. joulukuuta 2016

Tavallaan vuoden 2017 ruokatrendeistä


Minä en yleensä kirjoita ruokatrendeistä, enkä muutenkaan ennusta niitä. Joskus kuulun ns. edelläkävijöihin kuten kävi lehtikaalin kanssa; ja kun on jämähtäjä, on väkisinkin joskus trendikäs, trendit kun tuppaavat muuttumaan. Mutta syy miksi nyt tartuin asiaan on hesarin kirjoitus, jossa ennustetaan ensi vuoden trendejä. On ostereita, tanniinisia viinejä, kuohuvia juomia ja tiettyjä drinkkejä. Tällaiset trendit ovat minulle yhdentekeviä, niitä tulee ja menee eikä niistä jää mitään muistijälkeä aivoihin.

Sen sijaan on upeaa, että sesonginmukainen lähiruoka on ja pysyy edelleen listoilla tavalla jos toisella, sen kun soisi olevan jokapäiväistä normia, ei mitään trendiä. Kasvisruuan suosio on hieno juttu, sillä se lisää tarjontaa ja vaihtoehtoja niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Myös vastuullisuus on asia, jonka haluaisi olevan enemmänkin kuin trendi.

Erityisesti kuitenkin tartuin tuohon kirjoitukseen kohdan 10 takia, nimittäin siinä nostettiin ruokarauha esiin yhtenä trendinä. Ihan mahtava juttu, jos ruokarauhasta tulisi trendikästä. Siis se yksinkertainen asia että annetaan ruokarauha muille ja itselle. Syödään yhdessä ja nautitaan yhdessä hyvästä ruuasta, olkoon se sitten tavallista arkiruokaa tai hienompaa juhlaruokaa. Ei tehdä numeroa omasta ruokavaliosta (sehän sisältää niin usein piikin muille, joko tahallisesti tai tahattomasti), eikä puututa muidenkaan ruokavalioihin. Ei syyllistetä eikä syyllistytä. Nautitaan seurasta ja nautitaan ruuasta. sillä se jos jokin on terveellistä, niin mielelle kuin ruumiillekin. Turha nipotus pois, nipotuksesta seuraava huono mieli on epäterveellistä itselle ja pilaa samalla muidenkin ruokarauhan. Kuten Antti Oksa sanoo: "Saman pöydän ympärille mahtuu erilaisia ruokavalioita." Konstailematon ja puhdas ruoka kunniaan!

---
Päätän säännöllisen nykyaikaa-sarjan tähän. Kaksi vuotta löytyi aiheita jokaiselle kuukaudelle, jatkossa nykyaikaa jatkaa silloin tällöin jos asiaa on.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulua 2016


Minusta on ihana katsoa erilaisia kattauskuvia. Ennen niitä näki pääasiassa lehdissä ja kirjoissa lähinnä ammattilaisten tekeminä, mutta nykyään somen ansiosta on mahdollista kurkistaa monenlaisiin koteihin ja joulumenuihin. Löytyy todella kauniita kattauksia ja ihania pitkiä joulumenuja, sellaisia joita voi ihaillen katsoa. Vähemmän taitaa löytyä kuvia sellaisista tavallisista ja yksinkertaisista kattauksista, mutta kyllään niitäkin on, ainakin tässä, olkaa hyvä. Ihailun lisäksi onkin tärkeää muistaa olla vertaamatta omaa joulua muihin.

Jonain vuonna minäkin saatan kaivaa hopeat esiin, silittää pellavaliinan ja mietiä pidempääkin pitkää menua. Perinteisen jouluaterian ystävänä mentiin kuitenkin taas tänäkin vuonna ihan perinteisesti, ja entistä pelkistetymmin sen takia että aatto osui lauantaiksi. Liian syömisen välttämiseksi ruuat jaettiin taas puoliksi eri päiville. Yläkuvassa näkyy aaton ruoka, alakuvassa aattoaamun aamiainen, jolloin syötiin riisipuuroa, rusinasoppaa ja pullaa. Lisäksi teetä ja kahvia ja kylmää maitoa, ei muuta. Kynttilärivikin vinossa, kuten keskinkertaisessa blogissa kuuluu olla. Eilen aamulla syötiin leipää, kinkkua ja kaloja lisukkeineen, tänään sekä puuroa että leipiä liskukkeineen. Eilen oli kala-aterialla lipeäkalaa aatonaatton kalojen lisäksi, ja tänään vielä syödään kinkkua ja laatikoita, tuuvinkiakin on tänään tarjolla. Ja loput lipeäkalasta. Huomenna siirrytään sitten muihin ruokiin.

Mukavaa tapania kaikille!


p.s. Tämä joulu muistetaan siitä, että esikoinen sairasti. Ja siitä että katsottiin paljon elokuvia kuten Teit meistä kauniin (mitä nuoruusmuistoja tulikin mieleen), Outolintu (esikoinen on jo iso) ja IJK (mikä mahtava leffa). 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Aatonaaton kalapöytä 2016


Lauantai on huonoin mahdollinen päivä jouluaatolle. Kun on perjantaihin saakka töissä ja takana rankka viikko, niin jouluvalmistelut ovat vähän mitä ovat. Pakko myöntää että sotkuiseen kotiin tullessa perinteinen joulumieli otti hetkeksi vallan. Sitten vaan nopea tavaroiden siistiminen, imurointi ja lattioiden pesu, sellaisella sopivalla fiiliksellä että tulosta syntyi tehokkaasti.

Perinteiseen tapaan syötiin tänään kaloja. Tänä vuonna mentiin hyvin yksinkertaisella kalapöydällä, ei mitään ylimääräistä. Graavikalat laitoin keskiviikkona, savukalat ostin kaupasta. Lohitahnalla täytetyt ruiskupit ovat kuopuksen herkkua, ja suurin (ainoa) toive tälle joululle, esikoinen valmisti ne samalla kun minä laitoin kaloja pöytään. Tarjolla oli:

Kylmäsavulohi
Lämminsavulohi
Graavilohi
Inkivääri-lime-chili-siika
Gin-katajanmarja-siika
Lohitahnalla täytetyt ruiskupit
Mäti, sipuli, smetana
Suolakeksit
Keltainen rosolli
Perunarieska ja mallasleipä Kanniston leipomosta

Minusta ei löydy menneiden sukupolvien turnauskestävyyttä. Olen menossa nukkumaan jahka saan laitettua kinkun uuniin. Rusinasopan keitin, mutta rosolli ja lanttulaatikko jäävät huomiselle. Enkä jaksanut leipoakaan mitään. Aamulla aloitetaan sitten pullan leipomisella, riisipuuron keittämisellä ja koristelemalla koti.