keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Voileipägrilli ja iltapala

Voileipägrillillä saa hyvän iltapalan nopeasti. Kuvan leivissä on välissä sitä mitä kaapista löytyy, eli toisessa metukkaa ja Toholammin itkevää mustaleimaa (Valion) ja toisessa Sain Aguria ja raastettua kotimaista päärynää. Hyviä kumpainenkin, jostain kumman syystä mieleen tulee Ruokablogi Pallolaajennus.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Hirvipata gulassimaisesti

Tämä pata ei ole mitään oikeaoppista gulassia (jos sellaista onkaan), jäipähän vaan paprikoita synttäreiltä, tomaatteja oli menossa huonoksi  ja pekonia sekä kyyhkylientä oli ylenmäärin (voiko niin olla?). Sopiva pataliha hirveä oli sulanut, ja tälläistä syntyi:

100 g pekonia
850 g patalihaa (hirveä tai mitä nyt sattuu olemaan)
mustapippuria
1 tl savustettua ja kuivattua Aji christalia 
3 tl unkarilaista paprikajauhetta (savustettua ja tavallista)
3 sipulia
1 valkosipulin kynsi
2 dl lihalientä (tai kyyhkylientä kuten nyt oli)
2 dl vettä
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
3 tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa

Paista lihat parissa erässä pekonin kanssa, lisää lihalle mausteet ja siirrä pataan. Pyöräytä lohkotut sipulit pannulla, siirrä pataan ja huuhtele paistinpannu vedellä. Kaada vesi ja liemi pataan ja anna hautua vajaan tunnin verran. Pilko paprikat ja tomaatit ja lisää pataan tomaattipyreen kanssa. Anna hautua vielä vähintään reilu puoli tuntia, tarkista maku.

Kun lihat on syöty padasta, syntyy hyvä jauhelihakeitto lisäämällä loppupataan paistettua jauhelihaa, porkkanaa, palsternakkaa, vettä ja joko riisiä tai perunaa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Julia Childin ranskalainen naurispata - Uuden Mustan ruokahaaste

Uusi Musta-blogin ihana juureskuukausi lähestyy loppuaan, ja on viimeisen haasteen aika. Tällä kertaa juureksena on nauris, tuo juures joka on pitänyt suomalaiset hengissä ammoisina aikoina. Ajattelin ensin tehdä  ihanasta Native American wild game and fish and wild foods-keittokirjastani jonkun naurisruuan, mutta ainoa naurisresepti joka kirjassani oli, oli uuninauriit suolan ja pippurin kanssa. Eksotiikka ehkä vähän turhan lähellä. Niinpä sitten kaivoin esiin Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjan, josta valitsin Naurispadan ohjeen. Pekonin osalta muutin ohjetta (Pajuniemen pekonia ei todellakaan tarvitse ryöpätä) ja lihaliemen sijaan minulla oli kyyhkylientä, sipulin määrääkin vähensin ehkä hieman. Salviaa olisi tullut reseptiin myös, mutta sitä minulla ei ollut, mitä nyt yrttisuolassa sitä on aavistus.

1 kg nauriita kuorittuja ja lohkottuna
100 g pekonia
1 rkl voita
1 sipuli
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl kyyhkylientä
ripaus fariinisokeria
yrttisuolaa
valkopippuria
persiljaa

Ryöppää nauriita viitisen minuuttia suolatussa vedessä. Paista pekonia voissa muutama minuutti, lisää silputtu sipuli ja anna hautua kannen alla viitisen minuuttia. Lisää jauhot, anna paistua muutama minuutti lisää. Lisää liemi ja halutut mausteet. Anna kiehahtaa ja lisää nauriit. Keitä nauriita kannen alla n. 30 minuuttia kunnes kypsiä. Sirottele persiljaa päälle ja tarjoile.

Lantturieskat ja lepuska


Kulinaarimurujen Jaana oli löytänyt Ruokahommien Jannan kehittämänä aivan mahtavan lantturieskan ohjeen. Eilen illalla tulin kokeilleeksi, ja oli kyllä niin mielettömän hyviä kuin oli kehuttukin, annos tuli syötyä hetkessä.  Lapsille tosin ei oikein maistunut, olivat kuulemma liian lanttuisia. He vaan haikailevat kesällä saatujen serkkuni tekemien lepuskojen perään. Tänään aamulla leipäkori ammotti tyhjyyttään, ja tein lantturieskoja ja lepuskaa. Sanottakoon vielä että normaalisti käyttäisin maitoa kerman sijaan, mutta maito on melkein lopussa, ja pian vanhaksi menevää kermaa on kaapissa vielä reilusti. Minulla on menoillaan "ei ruokaa hukkaan"-vaihe, eli se aina vähän muuttaa reseptejä sen mukaan mitä sattuu olemaan. Tänään tein lantturieskat seuraavasti, alkuperäiset ohjeet löytyy noiden em. linkkien takaa:

350 g lanttua kuorittuna
1 dl kermaa
muna
1½ dl ohrajauhoja
1 tl suolaa

Leikkaa lanttu pieniksi. Keitä pehmeäksi, n. kymmenisen minuuttia, riippuu lanttukuutioiden koosta. Siirrä kuutiot kapeahkoon astiaan, lisää kerma/maito ja surraa sauvasekoittimella hienoksi muussiksi. Lisää muna ja suola ja jauhot ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä lusikalla sopivan kokoisiksi pellille ja paista 15 minuuttia 250 asteessa.


Lepuskaa tein myös pienen nopean annoksen. Sen tein seuraavasti:

iso uuniperuna (n. 300 g)
1 dl kermaa (tai maitoa)
1½ dl vehnäjauhoa
vähän suolaa

Kuori ja pilko peruna. Keitä pehmeäksi, muussaa pienessä määrässä keitinvettään. Lisää kerma, jauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi. Levitä lusikalla pellille, paista 15 minuuttia 250 asteessa. 

Syödään lämpimänä voin kanssa. Lantturieskoja aion kokeilla seuraavaksi palsternakasta. Lantturieskat vehnäjauhoista tehdän olivat vähän pehmeämpiä ja kiiltävämmän värisiä, mutta ohrajauhoista tehden olivat maukkaampia. Jatkossa aion käyttää ohrajauhoja.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lasten booli

Nyt alkaa syntymäpäivien juhlinta olla voiton puolella. Tänään oli vielä joukko ekaluokkalaisia juhlimassa. Ohjelmassa oli tietokilpailu joka tuntui olevan lapsista hauska, tai ainakin näyttelivät hyvin uskottavasti. Kysymyksissä oli eläimiä, kasveja, juureksia, urheilua, lähiseudun tuntemusta, filosofiaa ja sen sellaista. 

Olemme olleet muutama vuosi sitten lapsen kanssa kokkikurssilla, jossa tehtiin boolia. Siitä lähtien juhlasankari on halunnut syntymäpäivilleen boolia. Tänään tein boolin näin:
 

1 l omenamehua
1½ l spriteä
0.75 l kivennäisvettä
½ sitruunaa
½ l jäisiä mansikoita

Purista sitruunasta mehu. Irrottele vähän jäisiä mansikoita. Valmista booli juuri ennen tarjoilua.

Kesällä kävimme Heurekassa ja siellä oli dinosaurusten lisäksi bon Appetit-näyttely. Tyttö otti sieltä esitteen ja pyysi jo silloin, että synttäreillä tehdään kasvisluuranko. Hienosti hän sen kokosikin!




Kukat Pirjo Koppi
Kukat Pirjo Koppi
 Ohjelmanumeroksi on myös alkanut muodostua syntymäpäiväkimppu. Olen ostanut kummallekin lapselle joka vuosi kukkakimpun tai -asetelman syntymäpäiväksi. Olen jo vuosia käyttänyt samaa floristia, Pirjo Koppi on vaan niin hyvä! Viime vuonna tytön kimpussa yllätyksenä oli lehden alla piileskelevä lintu. Tänä vuonna oli neilikkapedillä tuommoinen ötökkä. 

torstai 24. marraskuuta 2011

Kirjanmerkki - jouluaskartelua

Pöytäliinan olen kutonut mummolleni n. 15 v sitten
Minulle on kertynyt vuosien varrella vino pino joululehtiä. Mikä sinänsä on hyvä, kun tuntuu, ettei viime vuosina niitä ole tullut ostettua niin paljoa, ne eivät vaan iske enää samalla tavalla kuin ennen. En ole ihan varma onko vika minussa vai lehdissä. Nykyään niissä on vaan samanlaisia vitivalkoisia koteja ja ruoka- ja leipomisohjeita joita en tarvitse (siitä lisää myöhemmin). Kahlaan aina osan vanhoista lehdistä tässä marras-joulukuun vaihteessa, mutta nyt alkaa lehtihylly olla siinä pisteessä että osasta on pakko luopua. Kokonaanhan sitä hamsteri ei voi tehdä, mutta osittain kylläkin. Ja koska joululomalla tulee luettua kirjoja tavallista enemmän, ajattelin yhdistää nämä kaksi puuhaa, ja tehdä jouluisia kirjanmerkkejä näin:

Leikkaa mieluisia kuvia lehdistä.
Liimaa kaksi samankokoista kuvaa niin, että kummallakin puolella on mukava kuva.
Laminoi ne laminointikoneella (tai päällystä kontaktimuovilla).
Tee reikä toiseen päähän.
Pujota reikään mieluinen nauha ja solmi se.
Ala lukea mieluista kirjaa.

Ehkä näistä kirjanmerkeistä joku voi eksyä pukinkonttiin, ja eipä haittaa vaikka olisi useampi kirja kesken yhtä aikaa, jokaiselle riittää oma kirjanmerkki.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kinkkupiirakka

Minä jo ajattelin olla postaamatta tämän piirakan, mutta laitan sen kuitenkin. Kai sitä on niin pitkään syönyt yksinkertaista ruokaa, että tälläinen sekametelisoppa ei sitten maistunutkaan niin hyvältä kuin etukäteen kuvitteli. Täytteen ohjekin taitaa olla vuosien takaa, ja siihen on isketty kaikki mahdollinen. Pohja sen sijaan on loistava suolaisen piirakan pohja, vaikkei kestäkään silikonivuuasta lautaselle vetoa. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta (ai miten niin toistan itseäni).

Tässä on yhdistetty kahta reseptiä, pohjan olen ottanut vähän modifioiden Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjasta (2005) (Pinaatti-fetapiiras, s. 56) ja täytteen ohje  löytyi sekalaisista leikkeistäni, ollut ilmeisesti jonkun vuoden tammikuun jossain lehdessä, koska oli tarkoitettu joulukinkun jatkojalaostukseen.

Pohja:
2 perunaa
150 g voita
1.5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoa
2 dl spelttijauhoja
0.75 dl vettä

Täyte:
500 g kinkkua
200 g maissia
1 sipuli
1 paprika
170 g homejuustoa
50 g saksanpähkinää
3 dl kermaa
4 kananmunaa
tuoretta timjamia

Raasta perunat ja sekoita kaikki aineet rasvan kanssa ja anna levähtää hetki. Painele taikina piirasvuokaan ja paista n. 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Pilko sillä väklin täytteen aineet, rouhi pähkinät ja murustele juusto. Sekoita täytteen kaikki aineet keskenään, kaada pohjan päälle ja paista vielä n. 40 minuuttia.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Miljonäärin muropalat

Törmäsin tähän paljon levinneeseen ja kaikille (muille) tuttuun reseptiin vasta nyt, kun Nanna Kaikki äitini reseptit-blogista oli niitä tehnyt. Vaikuttivat juuri siltä että oli pakko kokeilla. Tein niitä sekä isänpäivän aamukahville että synttäriviikonlopulle. Ensin tein tummasta suklaasta, ja nyt lastenjuhliin maitosuklaasta. Kummassakin on omat hyvät puolensa, ja varmaan pitää tehdä monta kertaa, ennen kuin on varma kummin on parempaa. Tein lähestulkoon samalla tapaa kuin Nanna, ihan vähän vaan muokkasin reseptiä. Kopioin sen tähän kuitenkin:

125g voita (ai miten niin jenkkiresepti?)
3 dl vehnäjauhoja
4 rkl fariinisokeria
 
50g voita
4 rkl fariinisokeria
1 tölkki maitotiivistettä (pari grammaa alta 400)
 
200g taloussuklaata tai maitosuklaata
 
Nypi sormella pehmeä voi jauhojen kanssa, lisää fariinisokeri ja sekoita. Painele vuoan pohjalle ja pistele täyteen reikiä haarukalla. Paista uunissa 190 asteessa 15 minuuttia.Anna jäähtyä vuoassa.
Pohjan paistuessa sulata voi kattilassa, lisää fariinisokeri ja maitotiivisete. Sekoita koko ajan kunnes kiehuu, ja jatka keittämistä hiljalleen viitisen minuuttia. Kun toffeen on paksua ja irtoaa kattilan reunoista, anna sen vähän jäähtyä. Levitä pohjan päälle.
Sulata suklaa varovasti mikrossa, levitä toffeen päälle. Leikkaa paloiksi ja anna jähmettyä vuuassa viileässä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Sienipiirakka herkkutateista


Halusin tehdä sienipiirakan ja käyttää tämän vuoden huimaa herkkutattisatoa. Etsin ja etsin reseptejä, enkä oikein löytänyt mieleistä sellaisenaan. Ohjeen pohjana käytin Kotilieden Uudesta Keittokirjasta (2004) löytyvää reseptiä "Paras sienipiirakka" (s.176). Alkupräisen ohjeen löytää sieltä, tässä se kuinka minä tein:

Pohja:
3 dl perunamuussijauhetta
2 dl lämmintä vettä
150 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Täyte:
nokare voita
2 sipulia
5 dl herkkutatteja
150 g juustoraastetta
100 g parmesan-raastetta
4 dl kermaa
4 kananmunaa

Sekoita pohjan aineet keskenään. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa, levitä sen  jälkeen isoon piirasvuokaan (28 cm halkaisija). Vaikka minulla oli iso vuoka, taikina oli liian iso pohjaan. Otin siitä vajaan kolmanneksen talteen ja pakastin seuraavaa piirakkaa varten.

Kuullota sipuli voissa, lisää tatit. Alkupräisessä ohjeessa oli pekonia, joka varmasti sopii hyvin tähän, mutta tällä kertaa tein lihattoman version. Levitä täyte vähän jäähtyneenä pohjan päälle, lisää juustot ja kaada päälle keskenään sekoitetut munat ja kerma. Paista 40 minuuttia, alkuun 200 asteessa, loppuaika 175 asteessa.

Piirakka oli hyvää, mutta ensi kerralla taidan sekoittaa kaikki täytteen aineet keskenään.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Piparminttujuustokakku


Tämä on minusta mukavan raikas talvinen juustokakku. Jos nyt juustokakusta voi sanoa raikas... Piparminttu-uute ei ole täällä ihan samanlaista kuin mihin totuin jenkeissä, mutta ihan hyvää tulee näinkin. Kakun voi koristella murskatuilla piparminttutangoilla jos haluaa. Tästä tulee 3-vuotiaan synttärikakku kunhan jäähtyy ja tasaantuu riittävästi, ehkä myöhemmissä kuvissa kakku voi vilahtaa kynttilöidenkin kanssa (vaihoin jo kuvan).


Pohja:
3 dl keksimuruja Domino-keksimuruja
50 g sulatettua voita

Täyte:
600g tuorejuustoa
250 g rahkaa
200 g creme fraichea
1 dl sokeria
3 munaa
1 rkl vaniljauutetta
1 rkl piparminttuöljyä
1 dl murskattuja piparminttutankoja 

Sekoita pohjan aineet, laita irtopohjavuokaan ja paista 10 min 175 asteessa. Sekoita sillä välin täytteen aineet hyvin keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 45 minuuttia, sammuta uuni ja anna olla uunissa vähintään tunnin verran. Jäähdytä lisää pöydällä, ja laita jääkaappiin yön yli.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ruispuolukkapuuro

Päivä alkaa mukavasti jos aamulla saa eteensä lautasellisen yön yli hautunutta ruispuolukkapuuroa ja kylmää maitoa. Puuro on helppo ja vaivaton tehdä sillä uuni hoitaa työn yön aikana. Minä laitan puuron yleensä hautumaan isoon kulhoon nukkumaan mennessä, ja aamulla puuro on valmiina.

1½ l vettä
4 dl ruisjauhoja
3 dl puolukkasurvosta
1 dl sokeria

Vatkaa veden sekaan jauhot, puolukkasurvos ja sokeri. Anna hautua 110 asteessa 7-9 h uunissa. Syödään maidon kanssa aamulla. Puuro maistuu hyvältä myös viileänä vaikka lounaalla tai välipalalla.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä 2011

Kyyhkysalaatti, edessä vaaleaa rintalihaa

Isänpäivä alkaa samalla tapaa kuten äitienpäiväkin, eli pekoniaamiaisella tykötarpeineen. Ensin toki pitää käydä laulamassa isälle ja antaa kaikki hienot itsetehdyt lahjat ja kortit. Lapset ovat kovasti innoissaan auttamassa ja ideoimassa aamiaista, päivällisen saa päivänsankari itse päättää. Nyt esikoinen teki hedelmälautaset aamiaiaselle. Muuten päivä onkin mennyt ulko-ja sisähommia tehdessä ja ihan vaan ollessa. Esikoinen pääsi vielä maastopyöräilemään isänsä kanssa uudella maastopyörällä. Tai pyörä ei ole uusi, onpahan vaan odottamassa ensi vuotta. Mutta niin oli tyttö venähtänyt pituutta, että oli jo hyvä pyöräillä.


Tänä vuonna isänpäivän menu oli seuraavanlainen:

Kyyhkysalaatti

Hirven sisäfile, uunijuurekset, lohkoperunat

Marenkinkupit, hillaa, mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja kermavaahtoa


Kyyhkysalaatin tein seuraavalla tavalla: kokosin kuppiin salaatinlehtiä, tomaattia, kurkkua ja ihania kotimaisia päärynöitä, joita olen löytänyt Hakaniemen torilta. Sitten paistoin huoneenlämpöiset kyyhkyn rintafileet, sydämet ja kivipiirat kuumalla valurautapannulla voissa, n. 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta. Nostin lihat lautaselle jäähtymään ja lorautin reilun ruokalusikallisen vaahterasiirappia pannulle sekä puoli desilitraa kuivattuja karpaloita. Annoin karpaloiden imeä nesteet ehkä minuutin ajan ja kaadoin nekin kuppiin. Sitten viipaloin lihan, laitoin salaatin päälle ja päällimmäiseksi karamellikarpalot. 


Päivänsankari oli itse poiminut hillat, vadelmat omasta pihasta

lauantai 12. marraskuuta 2011

Lasagne

Tämä vuoka mahtuu hyvin Teeman kapean vuuan kanssa uuniin
Lasagne on meillä hyvää hätävararuokaa, sillä sen voi tehdä etukäteen ja pakastaa. Perheelle ei kelpaa einekset, mutta joskus on pakko saada ruoka nopeasti, joten lasagne on yksi meidän "vararuuista". Tai joskus sitä vaan tulee syötyä muutama päivä perätysten.

Jauhelihakastike:
600 g jauhelihaa
2 sipulia
500 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
1-2 porkkanaa raastettuna
1 palsternakka raastettuna
mustapippuria, valkopippuria, paprikajauhetta
oreganoa, timjamia, basilikaa

Juustokastike:
50 g voita
1 dl jauhoja
1 l maitoa
mustapippuria
muskottipähkinää raastettuna
300 g juustoraastetta
100 g parmesaania

n. 15-20 lasagnelevyä, tai jotain sinne päin.

Tee jauhelihakastike normaalisti ja anna hautua sillä aikaa kun teet juustokastikkeen. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot. Lisää maitoa pikkuhiljaa, vatkaa niin ettei tule paakkuja. Keitä muutama minuutti ja lisää juustot, anna sulaa. Laita vuokaan alimmaksi juustokastiketta, päälle lasagnelevyjä. Sitten kerros jauhelihakastiketta, valkokastiketta ja taas lasagnelevyt, jatka niin monta kerrosta että kaikki tulee käytettyä. Jätä kastikkeet päällimmäiseksi. Paista 200 °C n. 40. Lasagne kannattaa peittää lopussa foliolla ettei pinta ruskistu liikaa.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kuivatut lanttulastut meksikolaisittain - Uuden Mustan ruokahaaste2

Minulla oli aikoinaan meksikolainen kollega joka opetti minulle monia meksikolaisen keittiön saloja. Tämän lisäksi hän toi aina kaikenlaisia herkkuja kotimaastaan. Ihastuin kuivattuihin mangoihin, jotka oli pyöritetty chilissä. Aivot pysyivät virkeinä niitä syödessä ja väsymyksestä huolimatta jaksoi valvoa. Hän sanoikin syövänsä niitä lähinnä pitkillä ajomatkoilla pysyäkseen hereillä.

Uusi Musta-blogin juureshaaste jatkuu tällä viikolla lantulla. Ajattelin kokeilla suomalaista vastinetta noille kuivatuille tulisille mangoviipaleille. Ymmärrän toki ettei lanttu ole ihan sama asia kuin mango (joka muuten on lempihedelmäni ulkomaalaisista hedelmistä, etenkin ne ihanat meksikolaiset shampanjamangot) mutta yritän silti. Lisäsin makeutta hunajasta ja tulisuudesta ei säästelty. Liemessä uimisen jälkeen kuivasin viipaleet saadakseni rapeita makupaloja. Ja haasteen ulkopuolella voin todeta, että pelkässä hunajavedessä pyöritetyt kuivatut lantut maistuivat lapsillekin. ja jos joku kaipaa sipsin korviketta, nämä sopivat siihenkin hyvin.



1 rkl vettä
1 rkl hunajaa
savustettua ja kuivattua Naga Morich-chiliä
savustettua ja kuivattua Aji Cristal-chiliä
cayenne-pippuria
chili-jauhetta

lanttua

Viipaloi lanttu ohuiksi tasapaksuiksi siivuiksi. Lämmitä vettä vähän ja liuota hunaja siihen, lisää halutut chilit ja muut mausteet. Pyörittele lanttuviipaleet kauttaaltaan liemessä. Jos haluat enemmän väriä niihin, lisää myös paprikajauhetta. Kuivaa kuivurissa sopivan kuiviksi. Eivät nämä samanlaisia herkkupaloja olleet kuin meksikolaiset esikuvansa, mutta todella hyvää naposteltavaa omana itsenään.

Ensi viikolla vuorossa on palsternakka, ja haluaisin nähdä mitä kivaa Campasimpukka kehittää siitä.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kanakeitto

Aina ei ruuanlaitto onnistu, ei edes joka kerta. Sunnuntaina myöhään illalla uunissa yhtä aikaa oli lasagne ja Pajuniemen kana. Vuuat mahtuivat juuri ja juuri uuniin, lasagne oli siellä 40 min, ja kanaa oli tarkoitus pitää tunti. Lasagnea pois ottaessa kuinka ollakaan kanavuoka heitti kupperiskeikan ja kana nesteineen päivineen kaatui suoraan 200 asteisen uunin pohjalle. Uuni äkkiä pois päältä, kaikki lävet auki ja siivoamaan pahimpia sotkuja uunista. Ja oli selvää että uunia ei vähään aikaan pistettäisi päälle. Mitäpä sitä muuta kuin kanakeittoa voi tehdä melkein kypsästä uunikanasta. Tälläiset aineet löytyi tällä kertaa:

1 l vettä, vähän reilu ehkä
2 isoa kuutiota kanalientä
2 tl yrttisuolaa
1 paistettu/grillattu ja maustettu kana
2 porkkanaa
1 palsternakka
pala juuriselleriä
1 dl riisiä
pätkä purjoa
½ l keitettyjä papuja
kourallinen persiljaa

Pilko kana ja juurekset, laita kiehumaan kanaliemeen. Lisää riisi, ja purjo ja pavut ja keitä kypsäksi. Lisää persilja lopuksi.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kerroskiisseli

Minä pidän kiisseleistä, ja niitä onkin syöty tasaiseen tahtiin lapsuudesta lähtien. Minä en siis ole mukana tässä "kiisseleiden uudessa tulemisessa", sillä en ymmärrä että miten mikään mikä ei ole hävinnyt voisi tulla takaisin. Jenkeissä tein vadelmakiisselillä suuren vaikutuksen, niin suuren että siellä vieläkin puhutaan siitä (joo, hyvin paikallisesti, se myönnettäköön) (jostain syystä kiisseli ei levinnyt yhtä nopeasti kuin meidän järkevä tapa kutoa/neuloa). Kerroskiisseli on erityisesti suosikkini kiisseleistä, se voi olla näyttävän näköinen, ja ennen kaikkea hyvää, kun vaniljainen maito taittaa marjojen kirpeyttä. 

Huomasin marraskuun ruokahaasteen, ja ajattelin, että tämä käy siihen, vaikka minä inhoan sanaa lohturuoka. Siis oikeasti inhoan. Nyt yhtäkkiä kaikki on lohturuokaa, sitä tunkee naistenlehdistä, blogeista, kokkausohjelmista, kaikkialta. Kaikki se sama vanha hyvä ruoka, mitä on aina tehty ja syöty, mitä omat äidit ja isoäidit ja heidän äitinsä ovat tehneet, onkin jotain lohtua nyt. Siis mitä lohtua? Jos on pimeää, tarvitaan lohtua, jos on kiire, tarvitaan lohtua, jos pännii, tarvitaan lohtua, jepujee. Onhan sitä ennenkin puskettu menemään elämässä, nautittu hyvästä ruuasta, kestetty syksyt ja talvet, ilman että alleviivataan lohtua joka tuutista. Toinen puoli ihmisistä tarvitsee lohturuokaa ja toinen puoli yrittää päästä tunnesyömisestä eroon. Taiteile siinä sitten. Tai sitten minä vaan en ymmärrä. En ymmärrä koska en kärsi mistään vuodenajasta, vaan nautin jokaikisestä aina ajallaan; koska ajattelen hektisyyden kuuluvan tiettyyn elämäntilanteeseen; koska ajattelen että se on vaan perusbiologiaa ja evoluution tulosta että hyvä ruoka on hyvää. Sainpahan sanottua tämän, ja anteeksi Jaana, tämä ei ole tarkoitettu sinulle, minusta ruokahaasteesi aihe on hyvä, vaikken siitä sanasta pidäkään (se on siis kokonaan oma ongelmani, ei muiden).

Vaniljakiisseli

1 l maitoa
1 dl sokeria (tai vajaa)
1 vaniljatanko
4-5 rkl Maizenaa

Laita maito, sokeri ja vaniljatanko halkaistuna, siemenet raaputettuna kattilaan. Voit käyttää myös vaniljasokeria. Sekoita maissijauhot hyvin sekoittaen joukkkoon ja lämmitä niin kauan koko ajan hämmentäen, että seos alkaa hiljalleen poreilla. Jatka keittämistä muutaman minuutin ajan, niin että se on muuttunut sakeaksi. Ripottele päälle vähän sokeria ja anna jäähtyä kannen alla.

Kuningatarkiisseli

1 l vettä
5 dl mustikoita
3 dl vadelmia
1 dl sokeria (tai maun mukaan)
5 rkl perunajauhoja
2 dl vettä

Keitä marjat ja sokeri vedessä. Kun  se kiehuu kunnolla, ota kattila pois hellalta, ja sekoita joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot. Ripottele päälle vähän sokeria ja anna jäähtyä kannen alla.

Annostele kiisselit joko suoraan jälkiruokakulhoihin tai suurempaan jälkiruokakulhoon vuorotellen. Älä säilytä marjakiisseliä jääkaapissa, sillä se menee harmaaksi ja liian jäykäksi. Vaniljakiisselin sen sijaan voi jäähdyttää ihan kylmäksi jääkaapissa. Nam, vai pitääkö sanoa että lohduttakaa toisianne.

torstai 3. marraskuuta 2011

Punajuuri taikataikinassa - Uuden Mustan ruokahaaste


Minä satun silloin tällöin katsomaan ruotsalaista puutarhaohjelmaa Trädgårdsfredag, joka tuo vähän ulkomaalaista mutta kuitenkin niin läheistä puutarhatuulahdusta tänne meille. Siellä tehtiin  kerran iso punajuuri siten, että se peitettiin taikataikinalla ja paistettiin uunissa. Ajattelin ohjelmaa toisella silmällä seuratessa, että kaivan ohjeen ja kokeilen sitä myöhemmin. Kuinka ollakaan, en löytänyt ohjetta ohjelman sivuilta (no en kamalan kauaa etsinytkään, jos joku muu löytää olisi kiva saada linkki) ja niinpä piti sitten soveltaa toisella silmällä näkemääni. Minun suurin punajuuri oli 1.1 kg painava, ja juuri sopiva tälläiselle kokeilulle.

Ja kuinka ollakaan, satuin törmäämään Uusi Musta-blogin ruokahaasteeseen johon ajattelin osallistua. Siinä on tarkoitus etsiä suomalaisista juureksista aivan uudenlaisia ulkomaalaisvaikutteisia reseptejä. Ei siis mitään uunipunajuuria homejuuston kanssa tai vastaavaa. Tämä taikataikinakokeilu taitaa olla siinä hilkulla, että onko se riittävän ulkomaalaisvaikutteinen ja riittävän kaukana uunijuureksista, mutta ajattelin heittää sen kuitenkin mukaan ihan siitä ilosta että taikataikina kilon punajuuren päällä on hauska. Ja onhan se Ruotsi ulkomailla, eikös olekin.

Puolitin taikataikinan reseptin, mutta aika naftiksi jäi näin isolle punajuurelle, olisi ollut helpompi peittää juures isommalla määrällä taikinaa. Punajuurta ei kuorita eikä muutenkaan käsitellä mitenkään.

3 dl vehnäjauhoja
1½ dl suolaa
1½ dl vettä
1 rkl öljyä

1 suuren suuri punajuuri

Sekoita taikataikinan aineet ja peittele punajuuri kauttaaltaan sillä. Työ on vähän sottaista, mutta onnistui lopulta. Paista uunissa, 225 astetta vähintään 1½ tuntia. Riko kuori (se on niin suolaista, ettei sitä voi mitenkään syödä) ja kaiva ihanan pehmeää, pinnaltaan melko suolaista punajuurta lautaselle.

Ruokahaasteeseen kuuluu haastaa yksi tai useampi blogisti. Minä haluaisin nähdä mitä eksoottista Ankerias Vipunen keksii lantusta. Lanttu on vuorossa 8.11. 2011 alkavalla viikolla. Lisäksi haastan itseni, vaikka taisinkin jo keksiä mitä kokeilen.
 

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kuivattu hirvenliha - venison jerky


Tätä herkkua sain ensimmäisen kerran jenkeissä, tai tarkemmin sanottuna lihana oli silloin white tail deer (thanks family F), eli laukonpeura eli valkohäntäpeura. Olemme kokeilleet hirven sydäntä kuivattuna aikaisemmin, ja nyt oli hirvenlihan vuoro. Tämän voi tehdä myös naudasta.

1 kg mureaa hirvenlihaa ohuiksi siivuiksi leikattua
1 dl soijaa (vähän vajaa)
1 rkl Worshester-kastiketta
½ dl vettä
1 rkl vaahterasiirappia
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl viherpippuria rouhittuna
½ tl mustapippuria (vähän vajaa)
½ tl valkopippuria (vähän vajaa)
valkosipulia pari siivua yhdestä kynnestä

Lihat kuivauksen alkaessa
Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada lihojen päälle. Anna marinoitua vuorokausi jääkaapissa, sekoita välillä. Tarvittaessa valuta ylimääräinen marinadi talouspaperin päällä. Laita lihat kuivuriin. Kuivaa 40-50 asteessa niin, että lihat ovat sopivan kuivia, ei kuitenkaan ihan korppuja, minulla aikaa meni n. 6-8 h. Liha kannattaa leikata aika kapoisiksi siivuiksi, koska osa lihoista jämähtää ritilään kiinni, ja jos palanen on kovin iso, se hajoaa helposti. Hyvää naposteltavaa ja erinomaista retkievästä.

Kannattaa vähän pitää mielessä, että paljonko sitä lihaa alkujaan on. Tämä nimittäin on niin hyvää - kuin karkkia söisi, paitsi paljon parempaa - joten helposti voi (ainakin jollekin) käydä niin, että napostelee liikaa lihaa.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Spagettikurpitsa-jauhelihavuoka

Tällä kertaa kokeilin tälläistä vuokaa Anonyymin kirjoittajan vinkistä inspiroituneena:

pieni spagettikurpitsa
400 g jauhelihaa
mausteita maun mukaan
2 munaa
2 dl kermaa/maitoa
1 dl juustoraastetta
½ dl parmesan-raastetta

Keitä spagettikurpitsaa reilu vartti. Kaavi spagettimainen sisus irti ja valuta mahdollisimman paljon nestettä pois lävikössä. Sekoita kurpitsan joukkoon paistettu ja maustettu jauheliha sekä juustot. Kaada munakerma/maito päälle. Paista 225 astetta puolisen tuntia.

Minusta tämä oli hyvää, mutta muu perhe oli sitä mieltä, ettei välttämättä tarvitse toista kertaa tehdä.