torstai 31. tammikuuta 2013

Aurajuustoperunat


Tämä resepti löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Makuasioita - Uudet kokkaukset (Otava 1993). Siitä lähtien kun tämä kirja muutti omaan kirjahyllyyni, tämä on ollut yksi merkityista ohjeista. Tein Aura-juustokiusauksen villisian kaveriksi sunnuntaiaterialle.

10 perunaa (käytin reilun kilon verran perunoita)
voita
150 g Aura-juustoa
2 dl kermaa
1½ dl vettä

Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi tikuiksi. Paista suikaleita pannulla voissa useassa erässä, älä kuitenkaan ruskista niitä. Laita perunatikut kerroksittain murustetun Aura-juuston kanssa uunivuokaan. Kaada kerma päälle, huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada sekin vuokaan. Laita kansi vuuan päälle ja paista 200 asteessa 45 minuuttia, sen jälkeen laske lämpö 150 asteeseen ja paista 30 minuuttia. Tämän jälkeen ota kansi pois ja paista vielä 30 minuuttia samassa lämmössä, minä nostin ihan lopussa lämmön yli 200 asteeseen muutamaksi hetkeksi..

Kuten Mysi toteaa, tämä on suussasulava ruoka. Se sopi hyvin sunnuntaiaterialle hyvässä seurassa.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Porter-karpalopaisti


Tällä reseptillä olen osallistunut pari-kolme vuotta sitten Maku-lehden patakilpailuun, jossa yhtenä ainesosana piti olla olut. Pata oli niin hyvää, että perhe oli sitä mieltä, että ilman muuta voitto tulee kotiin, tai vähintään palkintosija. Sitten kun tulokset julkaistiin eikä pata tietenkään sijoittunut mitenkään, oli perhe aidosti ihmeissään tuloksesta, ja esikoinen, silloin n. 6-vuotias, ei ymmärtänyt asiaa ollenkaan ja oli sitä mieltä että joku virhe on tapahtunut, että minun pitäisi soittaa lehteen ja vaatia oikaisua. Suloista, hih, kuinka tosissaan muut olivat sitä mieltä että palkintosijoille olisi pitänyt päästä. Aina silloin tällöin tulee pataa tehtyä edelleenkin, ja aina se maistuu yhtä hyvältä.

1 kg hyvää karjalanpaistilihaa
150 g kuivattuja (sokeroituja) karpaloita
200 g palsternakkaa (käytän yleensä kaksi keskikokoista)
2 sipulia
5-10 katajanmarjaa koosta riippuen
10 mustapippuria
10 valkopippuria
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 plo Koffin Porteria
n. 3 dl vettä

Laita naudanlihat pataan. Lisää päälle karpalot, kuoritut ja viipaloidut palsternakat ja kuoritut ja lohkotut sipulit. Laita possunlihat päälle, lisää mausteet. Kaada olut päälle ja lisää vettä sen verran että lihat juuri ja juuri peittyvät. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, sen jälkeen laske lämpö 125 asteeseen ja paista vielä parisen tuntia. Syötiin perunamuusin ja smetanan kanssa, hyvää on ilman smetanaakin.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Omenainen villisikapata



Olen kokannut villisikaa aika monella tapaa ja nyt olikin vähän vaikea keksiä mitä siitä tekisi sunnuntain aterialle. Tällä kertaa lisuke oli jo tiedossa, joten se sitten vähän määräsi sen, miten villisika tuli valmistettua. Mies löysi muitakin hyviä reseptejä ja ideoita, eli seuraavalla kerralla ei tarvotse miettiä niin pitkään. Nyt tein omenaisen lihapadan ihmepadassa näin:

Pata valmiina hautumaan
2 kg hyvää villisian patalihaa
2 tl viherpippureita murskattuna
1 tl katajanmarjoja vähän murskattuna
½ tl savustetua Aji Cristal-rouhetta
mustapippuria ja suolaa myllystä
voita
2 sipulia
2 omenaa
2 laakerinlehteä
pieni siivu inkivääriä
muutama varsi timjamia
1½ dl makeaa omenaviiniä
1 rkl siirappia
2½ dl villisikalientä tai vettä

Suolaa ja pippuroi liha reilusti, lisää myös katajanmarjat ja chili lihalle. Ruskista lihaan hyvä pinta valurautapadassa. Kuori ja pilko sipulit ja omenat lohkoiksi, laita pataan. Lisää mausteet joukkoon. Sekoita nesteet keskenään ja kaada pataan. Anna hautua joko uunissa 125 astetta tai hellalla niin että neste juuri ja juuri poreilee n. 4 tuntia.

Jäät pitävät kannen kylmänä

Syötiin aurajuustoperunoiden ja balsamico-punajuurien kanssa. Pata oli hyvää ja maukasta, mutta ehkä sitä olisi voinut maustaa vähän reilummin. Myös lapset pitivät lihasta todella paljon. Lopusta lihasta ja liemestä on tarkoitus suurustaa kastike nopealle ruualle jollekin arkipäivälle.



lauantai 26. tammikuuta 2013

Lauantai on pullapäivä



Viikolla huomasin hienon vaniljapitkon ohjeen kivassa Pata porisee-blogissa, ja ajattelin heti että lauantaina pitää leipoa pullaa. Aamulla heräsin kukonlaulaun aikaan, ja laitoin pullataikinan nousemaan. Nyt tuli tehtyä kolmea erilaista pullapitkoa, joista mikään ei kestä ulkonäöllisesti kriittistä tarkastelua, mutta hyviä kaikki ovat siitä huolimatta. Lettipullaa minä teen oikeastaan vain ja ainoastaan köyhiä ritareita varten, eli se saa aina vähän kuivahtaa jonka jälkeen se pistetään pakastimeen. Tavallisesta puolen litran pullataikinasta sain nämä kolme pitkoa tehtyä:

Tavallisen pullapitkon, eli lettipullan osaan juuri ja juuri letittää neljällä säikeellä. Jaoin kolmasosan taikinaa kahtia, ja pyörittelin kummastakin palasta vähän vajaa metrin mittaisen säikeen. Taitoin ne puolesta välistä, ja aloin letittää, aina vasemmalta yhden yli, yhden ali, yhden yli. Ja taas vasemmalta samaan tapaan. Lopussa taitoin päät pitkon alle. Annoin kohota, voitelin munalla ja laitoin sokeria päälle. Paisto 200 astetta 20 minuuttia. Minulla välillä pulla repeilee, välillä ei. Köyhissä ritareissa ei haittaa, mutta jos juhliin haluaisin tehdä, pitäisi vähän optimoida ja harjoitella, kerta pari vuoteen ei  minulla riitä siihen, että tuntuma olisi joka kerta hyvä.


Korvapuustipitkon tein tavallisen korvapuustin tapaan, eli kaulin kolmasosan taikinasta levyksi, levitin päälle voita, kanelia ja sokeria ja käärin rullalle. Sitten leikkasin viillot, mutta niin, että pitko säilyi kokonaisena toisesta reunasta. Sitten vaan nostelin "pullat" vuorotellen toiselle reunalle ja vähän avasin niitä. Normaali kohotus, voitelu ja sokeri päälle, uuniin 200 asteeseen 20 minuuttia.



Omena-vaniljapitkoon käytin vaniljakreemijauheesta ja vedestä (1 + 3 osaa vettä) tehtyä vaniljakreemiä ja omenahilloa. Hillon päälle sirottelin vähän kanelia. Vaniljakreemi-jauhe on sellainen e-ihme, ettei sitä usein tule käytettyä, mutta hyvin se toimii pullassa. Olin kaulinnut kolmasosan taikinasta levyksi, ja tehnyt kummallekin reunalle 1/3 leveydeltä viillot, ja täytteet keskelle. Sen jälkeen nostelin suikaleet reunoilta keskelle ristiin, normaali kohotus, voitelu ja sokeri päälle, ja 200 asteessa 20 minuuttia.

Nyt on pullaa pakastimessa muutamia ritareita varten ja kahvipullaa vaaria varten.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kasvimaasuunnittelua vuodelle 2013

Taas tuli suunniteltua mitä kylvää mihinkin sitten keväällä. Minulla on aarin verran tiukkaa savimaata vuokrattuna kaupungilta. Se, mitä laitan mihinkin penkkiin pohjaa pitkälle siihen, kuinka paljon kyseistä penkkiä olen saanut paranneltua. Herneet ja pavut laitan sinne, missä on huonoin maa. Juurekset yritän laittaa sellaiseen penkkiin, jossa on jo vähän kuohkeutta havaittavissa. Lehtikaali pääsee sinne minne kärrään eniten hevosenlantaa.

Tämä vuosi tulee olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin koko aari on käytössä. Koko peltoalue on todellakin rikkaruohojen valtaama, joten olen peittänyt aina pari vuotta kerrallaan osan palstasta. Viime vuoden aikana sain kuvassa olevan oikean puolen käytävät kohtuulliseen kuntoon, tänä vuonna alan keskittyä vasempaan puoleen. Syksyllä siirtelin monivuotisia kasveja sen verran, että saan maksimimäärän penkkejä tuohon aariin mahdutettua. Perusjuttuihin tuo tila riittää ihan hyvin, ja mitään eksoottisempaa ei tuossa maassa tulisi kasvatettuakaan, eli sinänsä ei haittaa, ettei maata ole enempää kuin tuo aari.

Pienen mansikkapenkin ajattelin perustaa, samoin perunalle tulee ensimmäistä kertaa vähän enemmän tilaa. Mansikat on tarkoitus kasvattaa harson alla, ja perunoiden toivon pitävän rikkaruohoja VÄHÄN kurissa, ei suuria odotuksia kuitenkaan.

Alueella on hauska katsoa kuinka erilaisia tyylejä ihmisillä on viljellä. Täytyy todeta että minä olen todellakin vähemmistönä noine rivissä kulkevine penkkeineni. Mutta ei se haittaa, pääasia että itse tykkään. Lapset eivät muuten halunneet omaa penkkiä ollenkaan tänä vuonna, tulevat sitten kylvämään ja hoitamaan noita minun penkkejä. Toistaiseksi lasten innostus on rajoittunut kylvö- ja sadonkorjuuaikaan, kitkeminen ei ole pahemmin innostanut, enkä soimaa heitä siitä, ei se innosta minuakaan tuossa kittisavessa.

torstai 24. tammikuuta 2013

Lohikeitto


Hyvän ruuan valmistaminen ei juurikaan voi olla helpompaa kuin tämän lohikeiton tekeminen. Minulla on kalaliemiä ja kalaliemiä lähes aina pakastimessa, ja kalaliemen avulla tulee hyvän makuinen keitto vaivattomasti. Tämä keitto on hyvää ilman kermaakin, eli sen jättämällä pois saa hyvän kirkkaan lohikeiton, hyvää on myös ilman katkarapuja. Mutta nyt tein näin sillä mies toivoi keittopäivänä lohikeittoa jossa on katkarapuja:

1 l kalalientä
4 perunaa
1 sipuli
400 g lohta
2 dl kermaa
100 g katkarapuja
suolaa tarvittaessa 
tilliä

Laita kalaliemi kattilaan, lisää sinne pilkotut perunat ja viipaloitu sipuli. Annan kiehua kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää lohi ja kerma, anna kiehahtaa minuutti, korkeintaan pari. Lisää katkaravut ja anna melkein kiehahtaa. Lisää tilli ja syö ruisleivän kanssa.

Kun liemi oli valmiina, aikaa kului kaikkineen vähän yli vartti. Olin ostanut lohifileen, josta otin nahan irti, nypin ruodot pois ja kuutioin fileen sillä aikaa kun perunat kiehuivat. Ei paha aika, etenkin kun lopputulos on näin hyvää.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Suklaakiisseli


Tämä jälkiruoka kuuluu lapsuuteen, vaikka harvinaista se oli silloinkin. Aina joskus äiti teki suklaakiisseliä, ja se oli minusta suurta herkkua, meillä ei vanukkaika ostettu ikinä. Tähän ei koskaan ole ollut mitään reseptiä, vaan se on tullut tehtyä mutu-tuntumalla. Kiisselit ovat hyviä kiireisen maanantain jälkkäreitä, sillä ne voi tehdä sunnuntaina etukäteen.

8 dl maitoa
3-4 rkl tummaa kaakaota (esim. Van Houten, sitä oli aina lapsuudessakin)
4 rkl sokeria (tai enemmän tai vähemmän riippuen siitä kuinka makeaa haluaa)
veitsenkärjellinen vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
4 rkl maissitärkkelystä

Mittaa maito kattilaan. Sekoita muut aineet hyvin vispilällä joukkoon. Anna kiehua muutama minuutti sekoittaen koko ajan. Kun kiisseli on valmis, ripottele päälle sokeria, laita kansi kattilan päälle ja anna jäähtyä. Hyvää sellaisenaan, tai kermavaahtonokareen kanssa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hyvä, parempi, kyyhkykeitto



Pakastimesta löytyi ylivuotisia kyyhkyjä. Ajattelin käyttää ne vähän erilaiseen keittoon mitä yleensä on tullut tehtyä. Löysin River Cottage Meat Book -kirjasta mielenkiintoisen reseptin (Game soup eli pelikeitto kuten lapset sanoivat), jota ajattelin kokeilla, tosin muokaten ohjetta ihan reilusti. Ohjeessa käytettiin pelkkiä rankoja ja siivilöityyn liemeen lisättiin vain ohra, mutta koska minä käytin kyyhkyt kokonaan tähän ruokaan, lisäsin myös rintafileet keitton joukkoon, samoin vähän porkkanaa. Tämän keiton voi tehdä mistä tahansa riistalinnusta ja miksei kanastakin. Suosittelen, nyt taisi tulla paras kyyhkykeitto mitä olen eläessäni tehnyt (paitsi edelleenkään ei uponnut lapsille). Tämä ei ollut kenenkään toivekeitto, mutta kyllä yhteen viikkoon mahtuu enemmänkin kuin yksi keitto.

4 kyyhkyä
voita
suolaa, pippuria
100 g hyvää pekonia (esim. Pajuniemen)
2 porkkanaa
1 sipuli
sellerinvarsi

loraus jaloviinaa
1 dl portviiniä
2½ dl punaviiniä
1 l kanalientä/possulientä/vettä

1 rkl tomaattipyrettä
1-2 valkosipulinkynttä liiskattuna
2 laakerinlehteä
½ tl timjamia (tai pari vartta tuoretta)
1 rkl pihlajanmarjahyytelöä (ohjeessa oli chutneyta tai hilloa)

rintafileet paloina
1 porkkana
100 g ohraa
suolaa ja pippuria

Irrota rintalihat kyyhkysistä ja ruskista ne padassa, rouhi päälle suolaa ja pippuria, ja siirrä syrjään odottamaan. Pilko rankoja vähän pienemmäksi ja ruskista nekin kuumassa padassa, nosta odottamaan. Paista pekonia samalla pannulla ja lisää pilkotut kasvikset sekaan ja ruskista niitä kevyesti. Lisää kyyhkyjen rangat takaisin pannuun ja jatka paistamista hetki. Sekoita toisessa kattilassa alkoholit ja liemi tai vesi, anna kiehahtaa. Kaada kiehuva neste lihojen ja vihannesten päälle, lisää tomaattipure, valkosipuli, laakerinlehdet, timjami ja hillo. Lisää vettä tarvittaessa niin, että kaikki peittyvät. Anna poreilla hiljalleen n. 1 h 15'. Nosta sattumat pois liemestä reikäkauhalla ja ohjeen mukaan siivilöi liemi kankaan läpi puhtaaseen kattilaan. Minä jätin kuitenkin osan sipuleista ja pekonista keittoon, enkä siis siivilöinyt tässä vaiheessa sen enempää. Lisää siivutetut rintafileet ja porkkana, keitä vartin verran. Lisää ohra ja keitä toinen vartti. Kannattaa katsoa kuinka paljon ohra tarvitsee keittämistä, niissä on aika paljon eroja, eli lisää ohra siinä vaiheessa kuin tarvitsee ohjeen mukaan.

Keitto ei ollut visuaalisesti mitenkään ihmeellisen näköinen, mutta maultaan oli kyllä ihan mielettömän hyvää, parasta kyyhkykeittoa mitä olen syönyt!


lauantai 19. tammikuuta 2013

Häränhäntäpataa River Cottage -tyyliin


Tämä resepti löytyy River Cottage Everyday -kirjasta, yksi niistä resepteistä jotka merkitsin jo viime vuoden maaliskuussa tehtäväksi myöhemmin. Tänään on ollut talvi parhaimmillaan ja sellaiseen päivään sopii lämmittävä mausteinen pata todella hyvin. Ulkoilin lasten kanssa hyvän tovin, pulkkamäessä oli hyvin tilaa (=oltiin ainoita) ja mukavaa oli! Pata sai sillä aikaa porista ihan rauhassa, ei ollut kiirettä tulla sisään. Padasta tuli juuri niin hyvää kuin reseptin perusteella etukäteen ajattelin, paitsi että lapset eivät tykänneet. Tein aika lähelle siten kuinka kirjassa neuvottiin, eli näin:

2 kpl häränhäntää, n. 2 kg
voit/öljyä
suolaa, pippuria
3 sipulia
5 dl punaviiniä (ohjeessa 1 plo)
2 kanelitankoa
2 tähtianista
2 laakerinlehteä
n. 10 mustapippuria
1 appelsiinin kuori
½ l lihalientä (ohjeessa 1 l)
persiljaa

Leikkaa häränhäntäpalat irti toisistaan. Ruskista ne joka puolelta voissa/öljyssä vähä kerrallaan, ripottele suolaa ja pippuria päälle. Nosta ne odottamaan sivuun. Kuori ja viipaloi sipulit, ja paista niitä matalalla lämmöllä vartin verran kunnes ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Lisää lihat takaisin pataan sipuleiden päälle ja kaada viini pataan. Anna kiehua vähän aikaa, lisää kanelit, tähtianikset, pippurit, appelsiininkuoret ja sen verran lientä että liha juuri peittyy. Anna padan hautua hiljaisella lämmöllä kolmisen tuntia, tai laita se uuniin, 120 astetta. 

Nosta lihat lautaselle. Nostele sipulit pois reikäkauhalla ja siivilöi liemi sen jälkeen kankaan läpi puhtaaseen pataan. Kuori rasvaa pois ja keitä lientä vähän/reilusti kasaan. Irroittele lihat luista ja lisää liemen joukkoon. Tarkista maku, ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa, lisää persilja (jos muistat) lautasella ruuan päälle. Padan voi syödä heti, tai jäähdyttää ja lämmittää uudelleen myöhemmin. Voi syödä vaikka perunamuusin, riisin tai nuudeleiden kanssa. Minä tein nyt selleri-perunamuusia ja kyllä oli hyvää!

Lihat ja liemi

perjantai 18. tammikuuta 2013

Hyvä kalakastike


Tämä on helppo ja hyvä kalakastike, samalla tapaa olen tehnyt varmaan jo pari vuosikymmentä, mutta ihan samanlaista siitä ei tule koskaan. Kalat ja maut vaihtelevat sen mukaan mitä kalaa/muuta sattuu olemaan, mutta periaate on aina sama. Joskus on savukalaa, joskus ei, joskus on katkarapuja, joskus ei, joskus laitan simpukoita, sitruunaa, muita yrttejä jne. Ja tietysti, jos liemi on valmiina, kastike tulee todella nopeasti kalafileistä. Tänään tuli tälläinen kastike:

1 l vettä tai niin että perkeet peittyvät
merisuolaa/yrttisuolaa
1 kokonainen kuha, vähän vajaa 1 kg
1 porkkana
pala palsternakkaa
1 sipuli
5-10 valkopippuria
1 laakerinlehti
2 rkl vehnäjauhoa
2 dl kermaa
100 g kylmäsavulohta
n. 100 g katkarapuja tai sinne päin
tilliä

Laita vesi kattilaan, lisää suolaa maun mukaan. Laita kalan perkeet kattilaan, muista poistaa kidukset. Anna perkeiden kiehua sen aikaa että saat vaahdon kuorittua. Pilko porkkana, palsternakka ja sipuli, lisää liemeen, samoin muut mausteet. Keitä n. 15 minuuttia, siivilöi liemi harson läpi. Kaada puolet liemestä puhtaaseen kattilaan (pakasta loput myöhempää käyttöä varten). Keitä lientä vielä kasaan kymmenisen minuuttia, ja suurusta sitten vatkaamalla vehnäjauhot joukkoon. Lisää kerma ja paloitellut kalat, eli kylmäsavulohi ja kuhafileet. Anna kiehahtaa hetki, lisää katkaravut ja tilli. Kun kastike alkaisi kiehua uudelleen, on se valmista. Tänään syötiin riisin kanssa, useimmiten tämä kastike tulee syötyä pastan kanssa. Kastike riitti juuri sopivasti 4-henkiselle perheelle. Kuopus söi pelkkää kalaa tänään, oli kuulemma NIIIN hyvää.


torstai 17. tammikuuta 2013

Siemenet tilattu


Tällä viikolla saapuivat viimeisetkin tilaamani siemenet. Tällä kertaa pysyin turvallisissa lajikkeissa, sellaisissa joiden tiedän kasvavan savimaassa vähintään kohtuudella. Taas löytyy erilaisia porkkanoita, punajuuria, tilliä, 7 eri laatua lehtikaalia (muistaakseni), vähän kukkia ja sen sellaista = oikeasti aika paljon kaikkea. Uutena ajattelin kokeilla mustajuurta (joo, ei ole savimaan kasvi, odotukset tasan nollassa) ja tuollaisia hauskoja Yin Yang-papuja. Viime vuosista on jäljellä riittävästi kesäkurpitsoja, tomaatteja, chilejä ja yrttejä, niitä en tilannut nyt ollenkaan. Viime vuoden sateinen kesä palautti siinä mielessä maanpinnalle, että kovin suuria sato-odotuksia ei ole tälle vuodelle.

Tämän vuoden siementilauksista täytyy taas kerran todeta, että niin mielelläni kuin tilaankin siemeniä Suomesta, mietin että onko järkeä maksaa täysin samasta pussista selvästi kalliimpi hinta, hih, etenkin kun muualta tilattaessa kylkiäisedutkin ovat melkoiset, ainakin verrattuna nollaan.

Ja nyt avaudun sen verran, että minun kalenterini näyttää tammikuuta, jolloin SYDÄNTALVI on parhaimmillaan. Minulla ei ole kevät, eikä ole edes kevättä rinnassa. Nyt nautin talvesta, ja sitten vasta keväällä keväästä. Yritän laittaa silmät kiinni ja kädet korville kaikelle sille informaatiolle mikä väittää nyt olevan kevät.

ps. Se on hyvä kun kotona kannustetaan. Mies totesi että tämä on keskinkertainen blogi jossa on keskinkertaista huonommat kuvat, ja osti minulle uuden kameran. En pysty lupaamaan parempia kuvia, mutta ainakin mies yritti :) Tuo kuva on otettu yöllä ilman salamaa, ensimmäinen otos. Pitää vähän vielä harjoitella, mutta vanhalla kameralla ei olisi kuvaa saanut noissa olosuhteissa...

tiistai 15. tammikuuta 2013

Purjo-homejuustopiirakka

Tämän reseptin esikuva löytyy River Cottage Everyday -kirjasta (Gill's poached leak and Dorset blue Vinny tart). Oikaisin pohjan verran, sillä käytin valmistaikinaa, ruis-kauraa tällä kertaa. Homejuustona käytin kotimaista Auraa.

n. 500 g purjoa (2 isoa tai 3 keskikokoista)
voita
1 dl vettä
100 g homejuustoa (taisi mennä snadisti enemmän)
2 munaa
2 munankeltuaista
3.5 dl kermaa (oli 2 dl ranskankermaa ja 1½ dl kuohukermaa)
suolaa ja pippuria

Valmista lempipohjataikina tai levitä valmistaikina piirakkavuokaan. Paista pohjaa 10 min 175 asteessa. Leikkaa purjon vaalea osa renkaiksi ja laita ne kattilaan veden ja voi kanssa. Anna hautua kannen alla kymmenisen minuuttia Levitä purjot vähän jäähtyneen pohjan päälle, myös liemi jos sitä on jäljellä, murustele  homejuusto päälle. Sekoita munat, keltuaiset ja kerma+ranskankerma, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada piirakan päälle. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä juustossa on jo suolaa ihan reilusti. Paista n. 30 min 175 asteessa.

Piirakkaa tehdessä ajattelin että tästä ei tule hyvää, tai ainakaan kovin kummoista, mutta piirakka yllätti todella positiivisesti. Tätä tulee tehtyä varmasti toistekin, niin hyvää se oli.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Vaahterasiirappi-saksanpähkinäkakku



Tämä resepti on kirjasta Magnolia Bakery Cookbook - Old-fashioned recipes. Kakku on ihan erilainen mitä olen aiemmin tehnyt, mutta koska vaahterasiirappi ja saksanpähkinät ovat 40-vuotiaan suosikkeja, ajattelin kokeilla jos vaikka tulisi hyvä kakku. Vähän sovelsin ohjetta, self-raising-jauhon sijaan lisäsin vähän leivinjauhetta sekaan, suolaakin niissä olisi, mutta sitä en lisännyt, sillä käytin suolattoman voin sijaan normaalisuolaista voita. Vaahterasiirappiaromia ei ollut, joten maku tulee pelkästä siirapista, vanilja-aromin tilalla käytin vaniljajauhetta vähän.

Kakku:
475 g jauhoa
4 tl leivinjauhetta
(1 tl suolaa)
½ tl jauhettua inkivääriä
175 g voita
100 g sokeria
3 munaa
350 g vaahterasiirappia
175 ml kuumaa vettä

Kuorrute:
2 munanvalkuaista
150 ml vaahterasiirappia
150 g sokeria
1/4 tl cream of tartar
vähäsen vaniljajauhetta
1/4 tl suolaa

Väliin ja päälle:
65 g saksanpähkinöitä

Voitele kaksi 23-24 cm kakkuvuokaa. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja inkivääri kulhoon. Toisessa, isossa kulhossa vatkaa vaahdoksi pehmeä voi ja sokeri. Aikaa tähän menee kolmisen minuuttia, siinä vaiheessa voi-sokeri on sellaista vaaleaa "vaahtoa". Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa hyvin sekaisin jokaisessa välissä. Vatkaa vaahterasiirappi joukkoon pikkuhiljaa. Lisää kolmannes jauhoseoksesta, sekoita hyvin/vatkaa varovaisesti, lisää kolmannes vedestä, sekoita hyvin/vatkaa varovaisesti ja jatka vuorettelua kunnes kaikki aineet ovat taikinassa. Jaa taikina kahteen vuokaan ja paista n. 35 min 175 asteessa. Anna kakkujen jäähtyä 10 min, sitten poista vuuasta ja anna jäähtyä kokonaan.

Valmista kuorrute vesihauteessa. Lisää kuorrutteen aineet ja vatkaa niitä 5-7 minuuttia vatkaimella kiehuvan veden päällä, minä käytin puurokattilaa. Siirrä astia pois vesihauteesta. Rouhi saksanpähkinöitä hienommaksi. Levitä kuorrutetta kakkujen väliin, ripottele vähän yli puolet pähkinöistä valiin ja laita kakut päällekäin. Levitä loppu kuorrute kakun päälle ja reunoille ja ripottele loput pähkinät päälle. Kuorrute kannattaa levittää aika nopeasti jotta se pysyy kiiltävänä. Minulla taisi pähkinöitä mennä aika reilusti enemmän, varmaan yhteensä 100 g.

Kakku oli hyvää, mutta aika kuivaa suomalaiseen makuun. Kakusta tuli myös melkoisen iso, ottaen huomioon että se on vain kolmen munan kakku. Seuralla kerralla voisi vähän kostuttaa vaikka siirappivedellä, tai jakaa kakku useampaan väliin ja tehdä kuorrutetta vähän enemmän.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Lihapata karkkipossun keitinliemessä


Tämä on sellainen simppeli lihapata, johon voi laittaa mitä lihaa haluaa (nautaa, possua, lintua, riistaa...) ja mitä juureksia sattuu olemaan/haluamaan. Ensin en edes ajatellut postata tätä, mutta kun niin monelta taholta olen lukenut että ihmiset miettivät että mitä - muuta kuin kaataa viemäristä alas - voi tehdä  karkkipossun keitinliemelle niin ajattelin postata tämän, ja laittaa asian jo ihan otsikkoon. Olen muistaakseni useammassa postauksessa jo laittanut ehdotuksia, mutta jotenkin ne vaan tuntuvat hukkuvan massaan. Löytyy ainakin  villisikaa, wokkia ja nautaa.

Minä käytin tänään villisikaa, ihan siitä syystä että tarvitsen sitä huomiseen kolmen lihan piirakkaan. Näin saatiin tälle päivälle herkullinen ruoka, ja sen lisäksi  maukasta lihaa huomiselle poron ja savukyljen kaveriksi. Minä tein padan näin, mutta tosiaan, on ihan sama miten tämän padan tekee, hyvää tulee kuitenkin. Juurekset valitsin ihan sen mukaan mitä sattui vihanneslaatikossa olemaan, halusin käyttää viimeisen lantunpalan joululta, parhaat päivänsä nähneen palsternakan, viimeisen porkkanan jne. Olisin halunnut laittaa tuoretta timjamia, mutta se jo nyykähti, oregano sen sijaan voi edelleenkin hyvin.

voita/öljyä
1.1 kg villisikaa (hyvä patapala)
pippuria, suolaa, timjamia 
2 isohkoa sipulia
1 iso porkkana
1 iso palsternakka
pala lanttua
ihan pieni pala inkivääriä
pätkä varsiselleriä (pakastimesta)
muutama varsi oreganoa
3 dl karkkipossun keitinlientä
vettä sopivasti

Ruskista liha padassa, mausta haluamallisi tavalla. Kuori ja pilko kaikki juurekset, lisää ne pataan. Kaada päälle liemi ja tarvittaessa vettä. Minä lisäsin 2 dl vettä tähän pataan. Laita uuniin ja anna hautua 3-4 h 125 asteessa. Syötiin riisin, parsakaalin ja omenaisen salaatin kanssa, hyvää oli. Minä laitoin vielä korianteria päälle, muut eivät siitä niin välitä.

Pata menossa uuniin

Ja tästähän jää lientä yli, mikä loistava alku maakariliemelle, nyt on jo kaksi kierrosta tehty kahdella erilaisella lihalla. Siivilöi siis ylimääräinen liemi talteen ja pakasta (tai säilytä korkeintaan viikko jääkaapissa) ja käytä seuraavalla kerralla vaikka kanapataan. Minulle jäi 4 dl hyvää lientä pakastettavaksi.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ruisleipä



Minä tein opiskeluaikoina ja sen jälkeenkin juureen tehtyä ruisleipää aika usein, sitten tekeminen jäi vähäksi aikaa kunnes aloin taas leipoa jenkeissä uudestaan. Satunnaisesti olen tehnyt ruisleipää sen jälkeenkin. Aina välissä juuri on hävinnyt jonnekin, viimeksi olen tehnyt siskolta saadusta juuresta. Sisko saa sillä leivinuunissa mielettömän hyvää leipää, mutta minä en ollut oikein koskaan ihan tyytyväinen sähköuunissa paistamaani leipään. Nyt sain tädiltäni juuren, jolla hän on tehnyt vuosia kaiken leipänsä, ja nimenomaan sähköuunissa paistaen. Käytin myös hänen käyttämäänsä ohjetta, joka löytyy tuolta. Nostatus- ja paistoajat minulla on  vähän erilaiset, lähinnä siitä johtuen että meillä on aika viileää.

Raski:

8 dl vettä (40 C)
6 dl ruisjauhoja (minulla Vääksyn Myllyn riihiruista = maailman parasta ruisjauhoa)
Raski
1 dl juurta

Taikina:

raskiin lisätään
3 dl vettä (40 C)
n. 15 dl ruisjauhoja
1 rkl hienoa merisuolaa

Aloita raskin teolla. Vatkaa isossa kulhossa vesi, jauhot ja juuri. Peitä liinalla ja anna tekeytyä 14 h lämpimässä paikassa. Raskia voi sekoittaa välillä. Ota 1 dl talteen seuraavaa kertaa varten. Voit lisätä siihen jauhoja, jotta se on taikinainen, tai säilyttää tuollaisena vellinä. Juuren voi säilyttää jääkaapissa (viikko-parikin), tai pakastaa.

Leivät menossa uuniin
Sekoita raskiin suola, vesi ja jauhot. Lisää jauhot pikkuhiljaa ja vaivaa samalla jotta saat sopivan pehmeää mutta kiinteää taikinaa. Anna taikinan kohota melkein kaksinkertaisesti, minä kohotan noin 4-6 h. Vanha kansa siunasi leivän tekemällä kämmensyrjällään ristin taikinan päälle, siitä myös näki milloin taikina on kohonnut riittävästi. Minä teen aina perheen sukunimen kirjaimen taikinan päälle, se on minun tapani. Kun merkki on hävinnyt, on taikina kohonnut riittävästi ja leivän leipominen voi alkaa, paitsi ei se merkki minulla yleensä ikinä häviä kokonaan.

Leivo taikinasta 2-4 limppua pöydällä pyöritellen. Laita ne pellille kohoamaan, jauhota pinta ja peitä liinalla. Ohjeen mukaan pitäisi nostaa vähintään tunti lämpimässä paikassa, mutta minä nostatin leipiä yön yli, 8-9 h, ainakin näin talvisin kun meillä on viileää. Laita leivät 250 asteeseen uuniin. Sähköuunissa on hyvä pitää kupillinen kiehuvaa vettä pohjalla jotta uuni on kosteampi. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista tunti. Laske vielä lämpöä, 150 asteeseen ja paista n. 30 minuuttia. Paistoajat ja lämpötilat riippuvat uunista, joten vähän voi joutua kokeilemaan omalle uunille sopivia lämpötiloja ja aikoja.

Sirpa Kähkönen on kuvannut kirjassaan Neidonkenkä ruisleivän leipomista sellaisella hartaudella että kyyneleet silmissä luen sen joka kerta. Olen kirjasta lukenut sen kohdan vaikka kuinka moneen kertaan, ja aina se kolahtaa samalla tapaa. Ruisleivän leipomisessa on vähän samaa kuin villasukan kutomisessa: sitä todella tuntee olevansa osana sukupolvien ketjua.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Pita-leivät

Leivinliina ei ole stailausta, vaan käärin siihen leivät :)
Tein tällä kertaa pita-leivät River Cottage Veg Everyday -kirjasta löytyvällä "Magic bread dough"-ohjeella. Hugh kutsuu taikinaa taikataikinaksi, koska samasta perusreseptistä saa leivottua vaikka mitä, mutta suomennettunahan taikataikina tarkoittaa ihan muuta, eli nimi jäi kääntämättä. Oli hauska tehdä taikina vähän eri tavalla, kun sitä on leiponut hiivataikinaa enemmän tai vähemmän samalla tyylillä suunnilleen neljännesvuosisadan. Valitettavasti vaan ei ollut hiivaleipäjauhoja, sen sijaan käytin sämpyläjauheseosta jossa oli kaikenlaisia sattumia. Ei ehkä ihan kuulu pitaleipiin, mutta hyviä tuli silti. Tein taikinan nyt ihan ohjeen mukaan, jossei oteta huomioon jauhojen erilaisuutta.

250 g vehnäjauhoja
250 g hiivaleipäjauhoja (minulla oli siis sämpyläjauhoseosta)
1½ tl hienoa merisuolaa
1 tl kuivahiivaa
315 ml lämmintä vettä
1 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet kulhossa, lisää vesi ja sekoita. Vaivaa taikinaa jauhoteuin käsin pöydällä 5-10 minuuttia (joo tuntuu pitkältä ajalta). Laita vähän öljyä puhtaaseen kulhoon (käytin kyllä samaa kulhoa koko ajan) ja pyöritä taikina niin, että se peittyy ohuesti kauttaaltaan öljyssä. Peitä kulho pyyhkeellä ja anna kohota kaksinkertaiseksi, noin 1-2 h. Vaivaa taikina kohoamisen jälkeen uudelleen ja jaa se 12 osaan. Kauli jokaisesta ovaalin muotoinen ohut leipänen, korkeintaan 5 mm paksu. Anna kohota 15 minuuttia, paista 225 asteessa n. 8 minuuttia. Kääri heti uunista ottamisen jälkeen puhtaaseen liinaan ja anna jäähtyä pyyhkeeseen käärittynä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Viiden juureksen pekonikeitto

Tämä resepti on ollut yksi niistä monista River Cottage Everyday -kirjan resepteistä, joka on odottanut jo pitkään vuoroaan tulla kokatuksi. Nyt ajattelin tehdä sitä ensimmäisenä omana toiveenani "viikon keittopäivälle". Keitto on oikeasti ihan peruskeitto, juurekset samoja mitä käytän muutenkin koko ajan, mutta pekoni sekä erilainen valmistustapa tuovat keittoon omat jujunsa. Ohjeen mukaan keitosta tulee 4-6 annosta, minä sanoisin että kyllä siitä se kuusi annosta tulee helposti. Keittoni ei ollut ollenkaan niin kaunis kuin kirjan kuva oli, mutta hyvää se oli, etenkin kuopus tykkäsi ja sanoi toivovansa samaa keittoa myöhemmin.

100 g hyvää pekonia (minulla taas Pajuniemeä)
1 iso sipuli
150 g porkkanaa
150 g lanttua
150 g perunaa (kiinteä lajike)
150 g palsternakkaa
150 g juuriselleriä
1 l kasvis- tai kanalientä (minulla oli villisikalientä)
suolaa ja pippuria

ruohosipilia
cheddaria raastettuna (minulla oli Kolatun Marttaa)

Paista pekonia pannulla/kattilassa kunnes rasva alkaa irrota. Lisää pilkottu sipuli ja anna hautua, tai hikoilla kuten Hugh sanoo, 10-15 minuuttia. Lisää juurekset pilkottuna ja jatka hauduttamista (hikoiluttamista) vielä 10 minuuttia. Lisää liemi, peitä pannu/kattila kannella ja anna kiehua hiljalleen vartin verran, tai kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä. Tarjoile heti, ripottele ruohosipulia ja juustoraastetta päälle.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Souvlaki


Kirjoitin ihan bloggailuni alussa lapsista ja ravintoloista. Muistelimme esikoisen kanssa viikolla sekä Sunday roastia että kreikkalaisen ravintolan Souvlakia. Lapsi muistaa ne vieläkin, vaikka siitä on aikaa jo kohta kolme vuotta, mikä on pienessä iässä pitkä aika. Ajattelin tehdä souvlakia ja ohjeen löysin tällä kertaa kirjasta River Cottage Meat Book. Tein melko tarkkaan ohjeen mukaan, lihaa minulla oli vähemmän, mutta säilytin alkuperäisen ohjeen suhteet.

1 kg lammasta 
3 valkosipulin kynttä
1 sitruuna, mehu ja kuori
2 tl kuivattua oreganoa
2 laakerinlehteä, rikottuna
1 rkl tuoretta oreganoa
3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

suolaa

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi (n. 4x4 cm). Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella. Sekoita kaikki aineet suolaa lukuunottamatta ja anna marinoitua yön yli. 

Laita lihapalat tikkuihin ja grillaa grillissä tai ihan kuumalla pannulla aina muutama minuutti puoleltaan, käännä sivua ja jatka taas. Rouhi samalla suolaa maun mukaan päälle ja valele irtoavalla nesteellä paiston aikana. Paistamiseen kuluu aikaa  kymmenisen minuuttia, vähän riippuen kuinka kypsäksi lihat haluaa. Minulla jäi vähän liian punertaviksi, oli omaan makuun sopivia, mutta muiden mielestä liian punaisia. Olisi pitänyt ehkä leikata lihat vähän pienemmiksi, tai sitten malttaa paistaa pidempään.

Syötiin pitaleipien, kasvisten ja  hummuksen kanssa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Sitruunainen hummus


Minä en ole koskaan ennen tehnyt hummusta, enkä tiedä kuinka oikeaoppinen tämä resepti on. Tämä on kuitenkin hyvää ja maistuu ihan sitruunaiselle hummukselle :) Otin ohjeen River Cottage Everyday -kirjasta ja tein sen näin:

125 g kuivattuja kikherneitä

1 laakerinlehti
½ tl suolaa

1 sitruuna (ohjeessa oli 2, mutta minä sain yhdestä sitruunasta riittävästi mehua)
1 pieni valkosipulin kynsi
3 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Huuhtele kikherneet ja liuota niitä yön yli reilussa vedessä. Vaihda vesi, lisää laakerinlehti ja liuotetut kikherneet ja keitä 3 h (tämä siis kirjan ohjeen mukaan, juuri huomasin että purkissa luki 1 h). Lisää suola keittämisen loppuvaiheessa. Valuta kikherneet, säästä vesi ja heitä laakerinlehti mäkelään. Yhtälailla voisi käyttää tölkitettyjä, nämä vaan ovat parempia (joo, en ole suuri kikherne-fani).

Laita 4 rkl keitinlientä tehosekoittimeen, lisää puolet kikherneistä, 4 rkl sitruunamehua ja valkosipuli. Aja muutama sekunti-pieni hetki, lisää loput kikherneistä, tahini ja öljy. Tarvittaessa ohenna öljyllä tai sitruunanmehulla, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan sekä mahdollisesti sitruunamehua tai tahinia kunnes hummus maistuu suun mukaiselta.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Sydämellinen hirvikeitto


Olin ihan varma että olisin jo postannut hirvikeiton, sen verran tavallinen ruoka se on, mutta en sitten ollutkaan. Hyvä hirvikeitto on todella hyvää arkiruokaa, tällä kertaa keitto oli miehen "viikon toivekeitto". Minulla oli pakastimessa vielä vähän savustettua hirvensydäntä, ja lisäsin sitä makua antamaan. Keitto on hyvää kyllä ilmankin, eli sen voi jättää pois jos savustettua hirvensydäntä ei satu olemaan jemmassa. Liemenä käytin tällä kertaa saman sydämen keitinlientä, tavallisimmin käytän joko jotain lihalientä tai ihan vaan vettä. Minä teen nykyisin keiton aina näin, äiti sen sijaan aina pilkkoi lihan valmiiksi jo raakana, eikä siis välissä nostanut sitä keitosta pois pilkottavaksi. Hyvää tuli niinkin.

0.75-1 kg hirven keittolihaa, mielellään luullista (tai joku muu sopiva määrä)
1½ l lihalientä tai vettä
2 laakerinlehteä
2 lipstikanlehteä
jokunen musta- ja valkopippuri
merisuolaa tarpeen mukaan

4-6 perunaa
1 sipuli tai pätkä purjoa
2-3 porkkanaa
pala juuriselleriä
iso pala lanttua 
palsternakka
muutama pala savustettua hirvensydäntä (jos sattuu olemaan)
persiljaa

Laita liha kattilaan ja kaada lientä tai vettä niin, että se peittyy reilusti. Anna kiehua hiljalleen ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee. Sen jälkeen lisää mausteet  ja tarvittaessa suolaa. Keitä lihapalasta (tai muista puuhista) riippuen tunti pari. Nosta liha pois kattilasta, ja siivilöi liemi, tai nostele reikäkauhalla mausteet pois.

Pilko juurekset ja laita kattilaan lihan keittoliemeen suunnilleen tuossa järjestyksessä. Pilko myös liha ja laita takaisin kattilaan juuresten joukkoon. Tässä vaiheessa laitoin myös savustettua sydäntä pieninä palasina kiehumaan. Keitä keittoa kunnes juurekset ovat kypsiä, vähän riippuu siitä minkä kokoisia ne ovat, minulla yleensä reilu vartti riittää. Lisää lopuksi persiljaa päälle ja nauti ruisleivän ja maidon kanssa. Hyvää, niin todella hyvää.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Piparjuurella maustetut punajuuriröstit



Uusimmassa Maku-lehdessä (Talvi 6/2012) oli resepti, joka osui heti silmiini ajatuksella "tuota on pakko kokeilla". Jutussa kerrottiin luomumaitotilasta, ja samassa yhteydessä oli kivoja reseptejä, joista nämä piparjuurella maustetut punajuuriröstit oli oikein hyvä tapa aloittaa uuden vuoden ensimmäinen aamu. Valvottiin myöhään, joten aamiainen venyi melkein puolille päivin. Illalla tuli räpsittyä melkoinen määrä kuvia kaminoiden ympäriltä vesisateessa, joten kamerasta loppui tila, mutta sain sentään tämän yhden kuvan otettua, kuva on ennen pihvien kääntämistä. Minä tein ohjeesta 1/3, ja siitä sain juuri sopivasti 7 röstiä tuohon miehen ostamaan kätevään opan monitoimipannuun. Laitan tähän kuitenkin alkuperäiset määrät, josta pitäisi tulla 18 röstiä.

600 g punajuurta
100 g piparjuurta
70 g purjoa
2 dl kermajuustoa (minulla oli edamia)
200 g kermaviiliä
1 muna
1 tl suolaa (käytin yrttisuolaa)
1/3 tl valkopippuria

voita paistamiseen 

Kuori juurekset. Raasta punajuuri karkeaksi ja piparjuuri hienoksi raasteeksi. Pilko purjo pieneksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Paista röstit riittävässä voimäärässä miedolla lämmöllä molemmilta puolilta. Oli todella hyvää.


ps. sauvajyvänen onnittelee suvun uutta maatilan emäntää <3