tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi, ei uusia kujeita

Kuten lumesta näkee, kuva on viime vuodelta
Taas on yksi vuosi loppumassa. Minulla ei edelleenkään ole tarkoitus tehdä mitään lupauksia, toiveissa on että elämä jatkuu samaan tyyliin kuin ennenkin. Kiire ei helpottanut vieläkään, en enää muista että oliko se nyt jo kolmas vuosi peräkkäin kun toivon tahdin hidastuvan, ja tähän mennessä se on kiihtynyt joka vuosi edellisestä. Mutta jos se toive nyt vaikka toteutuisi, ihan oikeasti.

Kaikenlaista pientä ja isoa on tapahtunut ja ollut tapahtumatta. Suurin muutos vanhaan on varmasti se, että pätkätyöt loppuvat(!). Asia mitä meinaa olla oikeasti vaikea uskoa todeksi. Minä olen ollut ihan varautunut siihen, että tulen joskus jäämään eläkkeelle pätkätöistä, siis jos joskus jään eläkkeelle, mutta näin ei sitten tarvitsekaan välttämättä olla. Tällä asialla voi olla isojakin vaikutuksia, sellaisia mitä ei ihan heti älyäisi. Kuten se, että mitä teen sille täydelle kaapille kankaita, joka on minulla ollut kiireiden takia koskemattomana vuosia. En ole kuitenkaan ole luopunut kankaista siltä varalta, että jos jäisin työttömäksi, voisin hyödyntää niitä. Nyt sitä pitää ihan oikeasti miettiä mitä tehdä, jos vaikka sitä aikaa ompeluun alkaisi löytyä, kun ei ole enää syytä pitää kankaita kaapissa tyhjänpanttina. Tai ne kaikki langat, joita on kaapeissani jo kolmelta sukupolvelta, niillekin pitäisi löytää käyttöä.

Ruuan suhteen mitään uutta ei ole luvassa, samat 1) kalaa vähintään kerran viikossa, 2) keittoa vähintään kerran viikossa (tosin toiveiden kuuntelu/ehdottaminen loppui jo kesällä) ja 3) jälkiruokaa maanantaisin jatkuvat edelleen. Ruoka tulee olemaan edelleenkiin pääasiassa kotimaisista raaka-aineista valmistettua, muutenkin samanlaista arjen tasapainoiluahan tämä elämä taitaa olla kuin tähänkin saakka.

Ruokahävikkiä vastaan pitää taistella edelleenkin, vaikka se vähenee koko ajan, ei nollassa olla vieläkään. Siinä on tavoitetta kerrakseen. Tavarapaljous on alkanut mietityttää, ja tänä vuonna onkin tarkoitus taistella tavarapaljoutta vastaan, kahdellakin tapaa. Ensinnäkin on tarkoitus luopua paljosta turhasta, esim. vaatteita ja kenkiä on tarkoitus laittaa kiertoon kiihtyvällä tahdilla. Kirjahyllystä on tarkoitus karsia ainakin kaksi isoa laatikollista, yksi laatikollinen englanninkielistä kirjallisuutta, toinen mokoma suomenkielistä. Ja sitten yritän olla, siis olen, ostamatta mitään uutta, etenkään keittiövempeleitä ja astioita. Edelleen haaveilen pastakoneesta ja mahdollisesti monitoimikoneesta, mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin, eli haaveilu saa jatkua. Mitään uusia pannuja ja muita härpäkkeitä en myöskään tarvitse, puhumattakaan astioista. Katsotaan kuinka käy.

p.s. Vuosi vaihtuu vanhanaikaisesti: syödään grillattuja makkaroita/nakkeja, italiansalaattia ja perunasalaattia.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Lehtikaalit syöty


Ja ei, se en ollut minä, enkä pakkosyöttänyt niitä perheellekään. Nyt ovat jänikset ilmeisesti olleet asialla, ja tyhjensivät minun koko vihreän talvivaraston. Nämä olivat isoja lehtikaaleja, kasvaneet hyvässä maassa, ja siinä oli kaalia vähintään kymmeneen, jopa kahteenkymmeneen ruokaan. Varasto jonka piti turvata lähivihreän ja lähituoreen ruuan saatavuuden talven kuukausina. Mutta ei, nyt ollaan sitten tämä talvi ilman lehtikaalia. Jos tätä nyt talveksi voi sanoa, pimeää, märkää ja ankeaa vaan.

Pitää täydentää lehtikaalin kasvatuskokemuksia vielä yhdellä tärkeällä suojaamisella: jos lumi ei tule ajoissa, ne on verkotettava hyvissä ajoin niin, etteivät jänikset pääse apajille..

Seuraavan jänispaisti syödään lehtikaalin kanssa.

lauantai 28. joulukuuta 2013

(Lihaton) Makaronilaatikko


Lapsuudessani lihatonta makaronilaatikkoa oli monissa juhlissa ja ainakin joskus joulunakin, jossei joka vuosi. Perinteisesti sitä tuntui olevan tarjolla aina kun oli karjalanpaistiakin. Oikeastihan tämä on nimeltään makaronilaatikko, ja se toinen, monien lasten lempiruoka on lihamakaronilaatikko. Mutta nykyisin lihatonta makaronilaatikkoa on niin harvoin tarjolla, että nimet ovat vakiintuneet niin päin, että pitää erikseen mainita jos on kyseessä lihaton makaronilaatikko. 

Koska tämä on vanha ruoka, kaivoin reseptinkin vanhasta kirjasta, isotätini keittokirjasta H. Koskimies - E. Somersalo: Keittotaito. Kirjan painos on vuodelta 1934. Isotätini hienolla käsialalla oli omistuskirjoituksena nimi, paikka ja teksti emäntäkoulusta 27.10.1937. Isotätini oli siisti ja tarkka ihminen, ja kirja näyttää lähes kahdeksastakymmenestä vuodesta huolimatta suunnilleen koskemattomalta, vaikka varmasti sitä ainakin emäntäkoulussa oli käytetty. Sinänsä harmi, kaikenlaiset merkinnät ja kommentit ovat todella mielenkiintoisia ajan päästä. Tein nyt aika tarkkaan ohjeen mukaan, pastana minulla oli hyvää italiailaista laatupastaa Hellasta ja Herkusta, mutta entisaikaan tässä käytettiin pitkää ohutta putkimakaronia, joka pätkittiin pienemmäksi.

200 g makaroneja
½ l maitoa (minulla meni ehkä 4 dl)
2 munaa
1 rkl raastettua juustoa
½ rkl suolaa (taisi mennä vähän vähemmän)
1½ rkl sokeria (taisi mennä vähän vähemmän)
1/4 tl muskottikukkaa (käytin muskottipähkinää, ja vähemmän, kun kukkaa minulla ei ollut)
60 g voita

Keitä makaronit, ohjeen mukaan pehmeiksi, minä jätin vähän raaoiksi. Lado voideltuun vuokaan kerros keitettyjä makaroneja, ja lisää juustoa, suolaa, sokeria ja muskottia, lisää taas kerros makaroneja jne. Sekoita maito ja munat sekaisin ja kaada munamaito makaronien päälle. Laita voi nokareina päällimmäiseksi. Paista vuokaa uunissa kunnes munamaito on hyytynyt ja vähän ruskettunut, minä paistoin 175 asteessa n. 45 minuuttia.

Syötiin tänään karjalanpaistin, lanttulaatikon ja maksalaatikon kanssa, lisänä oli salaattia. Oli ihan mielettömän hyvää, tämä on sitä parasta tapaa käyttää jouluruokia. Monesta blogista on taas saanut lukea kuinka kaikki ovat tyytyväisiä kun jouluruuat on loppu, täällä sen sijaan ollaan onnellisia että niitä on vielä jäljellä. 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Parhaat joululahjat

Meillä tuntuu olevan joululahjoja aika kohtuullisesti, ainakin siihen verrattuna  mitä monista paikoista saa lukea. Hyvä niin, kaikkea tuntuu olevan ylenmäärin jo ennestään. Lapset toivoivat pyjamia, ja saivat sellaiset vaarilta. Pukivat eilen päälle, ja pyysivät lupaa pitää tänään koko tämän päivän niitä. Lupa heltisi, olivat ulkonakin pyjamat alla ja haalarit päällä. Tylsät kelit vaan ulkoiluun, mutta jotain tekemistä tuntuivat kuitenkin keksineen.

Minä menin ihan hämilleni kun sain siskolta noin hienot lahjat, kuva vasemmalla. Hän oli virkannut puoli tusinaa tuollaisia hienoja lautasliinarenkaita. Todella kauniita, ja on niissä ollut hommaa :)

Lautapelit ovat suosittuja lahjoja meidän perheessä. Esikoisen useamman vuoden toive toteutui kun hän sai vihdoinkin Muuttuvan labyrintin, se on aikuistenkin mielestä mielenkiintoinen peli, sellainen jota on ilo pelata (jee voitin ekan pelin!). Esikoinen sai myös Suomen riistakeskuksen Riistavisa-lautapelin. Kuopus sai muistipelin, jonka sai tilattua samasta osoitteesta. Riistavisaa pelattiin eilen melkein pari tuntia, siinähän se aattoilta sujui rattoisasti. Aamulla pelattiin muistipeliä, ja on se kuopus vaan hyvä siinä. Samalla tulee tutuksi myös pesunäädät (mäyrä) ja merihorsut (halli). 

Ja mikään ei voita tuoreita sämpylöitä, kinkkua ja suolakurkkua iltapäiväteellä. Leppoisia pyhien jatkoja.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu saa tulla...

...tai se taisi tulla jo. Nyt tontut ovat vartioimassa chilejä ja sipuleita, lasten kuusi koristeltu ja Pirjo Kopin tekemä joulukimppu pöydässä. Tänä vuonna onkin vaihteeksi vihreää, valkoista ja hopeaa monen punaisen vuoden jälkeen.

Joulun kalapöytä on jo syöty, tällä kertaa se oli aika pelkistetty. Tarjolla oli lämmin- ja kylmäsavulohta, graavattua lohta ja siikaa, lohen- ja muikunmätiä lisukkeineen sekä keitettyjä perunoita ja salaattia. Tein myös täytettyja ruiskuppeja, täytteessä oli lämminsavulohta ja katkaraputuorejuustoa. Täyte on yksinkertainen, mutta se oli hitti lasten synttäreillä olleiden kolmioleipien täytteenä, ylivoimaisesti suositumpi kuin poro- tai kurkkutäytetyt kolmioleivät. Juustoa oli jäänyt vähän, ja todettiin että hyvin se tahna sopi myös kuivatulle ruisleivälle. Lasten mielestä pöydän parasta ruokaa.

Lipeäkala syödään sitten joulupäivänä, säästän sen siihen, että on toinenkin lipeäkalan ystävä pöydässä.

Oikein mukavaa ja juuri toiveiden mukaista joulua kaikille!

Kukat Pirjo Koppi

torstai 19. joulukuuta 2013

Kalan graavaus pakastimen kautta


Yleensä graavaan lohen ja siian ihan tavallisesti, laitan n. 3 rkl karkeaa merisuolaa ja 2 tl hienoa sokeria yhtä kalakiloa kohti, pidän jääkaapissa päivän pari ja sen jälkeen nautin hyvästä graavikalasta. Joskus vaan aikataulullisesti tai jostain muusta syystä se ei onnistu, ja silloin graavaan kalan pakastimen kautta. Käytän saman määrän suolaa ja sokeria, halutessa tilliä tai muita mausteita, mutta sen sijaan että laittaisin kalan jääkaapppiin, laitankin sen pakastimeen. Kala saa olla pakastimessa sen aikaa kuin tarvitsee, kunhan aika ei ole pitkä. Päivää ennen kuin haluan syödä kalan, otan sen jääkaappiin sulamaan. Kun kala on n. vuorokauden päästä sulanut, on se myös sopivasti suolaantunut ja maistuu tuoreelta ainakin pari päivää. 

Tällä kertaa graavasin sekä lohta että siikaa kahdelle kerralle, ja laitoin ne pitkään muovipussiin erillisinä palasina. Minun on helppo ottaa tarvittaessa, kuten jouluaatonaaton kalapöytään ja vaikka joulupäivän päivälliselle palat lohta ja siikaa jääkaappiin sulamaan, ja näin minulla on tuoreen makuista graavikalaa pitkin joulunpyhiä.

ps. Muistakaa laittaa jouluoluet käymään!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Piparitaikina taloihin ja isoihin kuvioihin


Tämä on äidiltä saatu resepti. Tällä ohjeella äiti teki joka vuosi piparitalon sekä isoja sydänpipareita kuusta koristamaan ja meidän kavereille lahjoiksi. Minä olen muuttanut vähän maustamista, alkuperäisessä ohjeessa oli maustepippuria reilusti, samoin inkivääriä, mutta minä laitan samat mausteet kuin normaaliin piparitaikinaan. Ja huomatkaa, että tämä on munaton pipariresepti, eli sopii myös kananmuna-allergisille.

Minun tulee leivottua piparitalo suunnilleen joka toinen vuosi, ja aina silloinkin ihan tavallinen yksinkertainen talo tontun tuomilla talomuoteilla. Unohdan aina, kuinka ohueksi ja tasaiseksi taikina kannattaa kaulia ennen pipareiden paistoa. Jos vaikka nyt muistaisi seuraavalla kerralla kun sen tähän kirjasi ylös. Nurkat ovat aina vähän vinksin vonksin, joskus on unohtunut ovi tai joku muu vastaava (vai menikö se niin että milloin olen muistanut?), mutta yhtäkaikki melkein aina taloa on ollut suunnilleen kiva tehdä. Kaukana on kuitenkin minun tekemät talot niistä, joita saamme ihailla kaikissa naistenlehdissä, joululehdissä, blogeissa ja kirjoissa. Ymmärrän myös hyvin, että miksi Ei mennyt kuin Strömsössä -sivustolla näkyy niin paljon piparitaloja. Tämä talo, tai mikään aikaisemmista taloista ei läpäisisi minkään sortin rakennustarkastuksia. Toisaalta nurkista vetää niin, ettei sisäilmakaan pääse liian huonoksi. Minä haluaisin koristella talon itse, mutta nin lapsetkin haluavat koristella talon, mies jo ehdotti että pitää tehdä kaksi taloa. Ehkä vielä joskus...
1974

200 g voita
5 dl sokeria
2 dl siirappia
2 dl vettä
3 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia       
2 tl neilikkaa       
2 tl inkivääriä
½ tl maustepippuria
13 dl vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Kiehauta rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Anna jäähtyä. Lisää vehnäjauhot ja niihin sekoitettu sooda ja sekoita tasaiseksi. Peittele taikina tai laita muovipussiin ja anna makujen tasaantua jääkaapissa yön yli. Seuraavana päivänä leivo piparit ja paista niitä 200 asteessa vajaa kymmenen minuuttia tai sopivasti.

Liimaa osat sulatetulla sokerilla ja koristele haluamallasi tavalla tai anna lasten koristella. Tänä vuonna pihalla piti olla muutama kuusi, koko perhe, karhu, lehmä, hevonen ja hirvi.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulumieli

Sädekehä Pirjo Koppi

Joulumieli tulee pienistä asioista. Ainakin silloin kun takana on ylikiireinen ylistressaava muutama kuukautta (tai mikä tahansa aika) ja olo, että se edelleen vaan jatkuu ja jatkuu. Ja mielessä epäilys että tuleeko sitä joulua ollenkaan. Mutta kyllä se sieltä tulee, joulu ja joulumieli, joka vuosi. Siitäkin huolimatta, että ikää on sen verran, että takana on jo ajatus siitä, että aikuiselle sopisi joulun tulla joka toinen vuosi, kun aika menee niin nopeasti. Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että nykyään minulle riittäisi että joulu tulisi joka kolmas vuosi. Mutta menee se näinkin *tähän tonttuhymiö*.

Joinain vuosina joulumieli tulee isoista asioista, joinain vuosina pienistä asioista. Tämä vuosi taitaa olla pienien suurien asioiden vuosi. Joulumieli tulee ainakin piparitaikinan teosta ja siitä ilosta kuinka iloisia lapset olivat piparitalkoiden jälkeen (eivät leiponeet kireän äidin kanssa vaan iloisen lastenhoitajan kanssa). Ja toisen piparitaikinan teosta, taloon tällä kertaa, jonka leipominen odottaa huomista.

Joulumieli tulee mukavista pikkujouluista, ihmisten iloisesta juhlamielestä ja siitä, kuinka tosissaan juhlavieraat panostivat illan teemaan. Ja omasta asusteesta, tuosta kuvan sädekehästä, jonka Pirjo Koppi teki minulle lyhyellä varoitusajalla kesken joulukiireiden. Onnea on oma luottofloristi!

Joulumieli tulee lapsen joulujuhlasta, ensimmäisestä esiintymisestä ja siitä, kuinka vakavasti siihen piti suhtautua. Ja sisarusten yhteisestä päätöksestä miten toimia, että näkisivät joulupukin tänä vuonna. Ja siitä kuinka lapset leikkivät saamillaan tontuilla ja höpöttävät joulujuttuja ennen nukkumaanmenoa. Ja Tonttu Toljanterista, joka on erityisen hyvä tänä vuonna, kaikkine ihmetonttuineen ja irmeleineen. Turvallisuus ennen kaikkea. Joulumieli tulee myös joululauluista, ja joululoman odotuksesta, joka on tänä vuonna pitkä, sekä odotus että loma.

Joulumieli tulee myös siitä, että tietää kauppalistan suunnittelun olevan helppoa. Tai siis että koko listaa ei tarvitse väsyneenä suunnilla, sen kun vaan printtaa listan ja vetää yli ne tarvikkeet joita jo kaapissa on. Ja siitä, että tietää saavansa siskon tekemää leivinuunin lämmössä imellettyä tuuvinkia, joka on parempaa kuin omatekemä ikinä. Lanttulaatikon tuoksusta ja siitä, että rusinasoppa nousee joka joulukuu oman blogin top5:seen, se saa hymyn aikaan joka kerta.

Vielä kun tulisi lunta.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Bataatti-maapähkinägratiini


Tämä resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Tämäkin on niitä ruokia jotka merkkasin tehtäväksi heti kirjan saatuani, mutta näin pitkään siihen meni. Minulla puuttui leikkurista osa, ja viipaleista tuli paksumpia kuin piti, mutta hyvin nämä kypsyivät. Gratiinista tuli yllättävän hyvää, ja kuvittelisin että vaihtamalla chilin tilalle raastettua inkivääriä se sopisi vaikka joulupöytään, ainakin niillä jotka eivät ole fiksautuneita perinteisiin laatikoihin. Ja sopiihan se chili gratiiniin vaikka lisäisi inkivääriäkin...

1 kg bataattia
2 rkl öljyä
1 chili tai 1 tl kuivattua chilirouhetta, minulla oli savustettua Aji Cristal-rouhetta
3 valkosipulinkynttä (voi jättää poiskin)
2½ dl kermaa
suolaa ja pippuria
150 g maapähkinävoita (sattumilla)
1 limen kuori ja 2 tl mehua

Kuori bataatit ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon 1 rkl öljyä, pilkotut chili/chilirouhe ja valkosipuli, kerma sekä suolaa ja pippuria. Laita puolet bataattiviipaleista uunivuokaan. Notkista maapähkinävoi sekoittamalla siihen 1 rkl öljyä sekä limen kuori ja mehu. Levitä seos bataattien päälle  nokareina. Laita loput bataatit päälle, ja huolehdi että saat kulhosta kaikki kermat mukaan. Peitä vuoka foliolla. Paista 190 asteessa 20 minuuttia, poista folio. Paista vielä n. 30 minuuttia kunnes bataatit ovat kunnolla pehmenneet. Syötiin kalan lisukkeena, hyvää aikuisten mielestä, pahaa lasten mielestä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Meillä käy tonttu

Meillä käy tonttu. Samaa sukua sille tontulle joka kävi jo minun lapsuudessani tuomassa joulukuussa joka päivälle jonkun pienen yllätyksen. Äitini teki aikoinaan tämän kalenterin minulle ja siskolleni (ei ole sattumaa että kuusessa on kaksi kynttilää) ja myöhemmin ehti tehdä vielä toisen kalenterin siskon lapsille. Minulle jäi sitten tämä alkuperäinen kalenteri, ja hyvin se palvelee edelleen, kun kerran tonttu löytää sen luo. Säkkikangas on jo hieman venähtänyt, pussiin ei uskalla laittaa painavampia juttuja, ja numerot vähän repsottaa, mutta ei se mitään.

Tonttu on tuonut monenlaista kivaa vuosien aikana, kuten joulukoristeita, jouluisia kirjoja ja levyjä, sukkia, pikkareita, paperia, kyniä, suklaata, heijastimia, askartelujuttuja, legoja ja joskus hätäpäissään jopa rahaa. Ja vaikka mitä muuta.

Tämä on aina se ensimmäinen jouluinen asia, mikä otetaan esiin. Josko sitä tämän vuoden jouluakin ehtisi alkaa miettiä pikkuhiljaa.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Puolukkatäytekakku



Järjestimme perhepiirissä pienimuotoiset syntymäpäivät. Jaoimme siskon kanssa tarjottavien valmistamisen, ja minulle tuli mm. kakun tekeminen. Joulukuu ei ole kaikkein kiitollisin aika miettiä mitä marjoja tai hedelmiä laittaisi kakkuun, paitsi jos puolukka sattuu olemaan lempimarja.

Tein siis juhliin talvisen kymmenen munan kakun. Kermakkua oli toivottu, ja sainhan sitä kermaa reunaan laitettua, väliin laitoin puolukkamoussea. Satuin huomaamaan uusimmassa Kotiliedessä (25/2013) puolukkamoussen ohjeen, joka oli tarkoitettu laseihin tehtäväksi jälkiruuaksi. Vähän muutin ohjetta (en esim. keittänyt puolukoita) ja  suhteita sekä tein vähän isomman annoksen, mutta tämä ainakin toimi kakussa hyvin.

10 munaa
4 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoa
2 dl perunajauhoa

Tee pohjat: vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Minä tein koko taikinan kerralla, vaikka paistoinkin pohjat kahdessa erässä. Vatkaamiseen meni reilusti aikaa, meinasi jo usko loppua, mutta sain sentään lopulta hyvän vaahdon aikaiseksi. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja sekoita ne varovaisesti taikinan joukkoon. Paista puolet taikinasta pellillä 200 asteessa n.10 minuuttia (tai vähemmän, aika riippuu uunista). Paista toinen pohja heti perään. Irrota kakkulevy leivinpaperista heti paistamisen jälkeen, minä nostin ne voipaperin päälle. Anna niiden jäähtyä ja valmista sillä välin täyte.

500 g puolukkaa
1½ dl sokeria
500 g turkkilaista jugurttia
3 dl kermaa
200 g valkosuklaata
6 liivatetta
½ dl vettä

Käytä puolukkasurvosta, tai survo kokonaiset puolukat. Sekoita puolukoiden kanssa sokeri ja jugurtti. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sekin joukkoon. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen ja purista niistä vesi pois. Kuumenna pieni määrä vettä kiehuvaksi, ja sulata liivatteet veteen. Vatkaa puolukka-jugurtti-kerma-seokseen sulatettu valkosuklaa ja liivateliemi. Vatkaa niin kauan, että kaikki on varmasti sekaisin. 

Käytä suorakaiteen muotoista kakkumuottia. Leikkaa sillä kaksi melkein pellin kokoista pohjaa. Laita pohja kakkuvuokaan ja kaada puolukkatäyte päälle tasaisesti. Nosta toinen kakkupohja päälle ja anna hyytyä kylmässä seuraavaan aamuun. Kakku ei siis tarvitse mitään kostutusta.

puolukoita (ehkä n. 5-6 dl tai enemmän)
5 dl mehua (esim. puolukka- tai karpalo)
2½ dl hyytelösokeria

Seuraavana päivänä levitä kakun pinnalle kerros puolukoita. Kiehauta mehu ja lisää sokeri kiehuvan mehun joukkoon. Sekoita kunnes kaikki sokeri on sulanut ja neste kiehahataa uudestaan. Anna liemen vähän jäähtyä ja lusikoi se kakun pintaan. Anna hyytelön jähmettyä hyvin. Irrota kakkuvuoka varovaisesti reunoilta.

5 dl kermaa
½ dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen vähän sokeria. Pursota kerma kakun pintaan ja laita kakku tarjolle.

Kakku ei ollut mikään ammatilaisen luomus, mutta hyvää se oli. Mitä nyt kiille oli vähän epätasainen ja mansikat vähän kirpeitä. Mutta niinhän ne joulukuun marjat ovat, pieniä ja kirpeitä ;)

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Panzanella eli leipäsalaatti

Salaatti tuli syötyä ennen kuvaamista, taustalla Hugh:n versio


Tämän leipäsalaatin resepti ohje löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta, tosin monimutkaisempana kuin mitä tähän kirjasin ylös. Nyt ei ole mikään paras aika tehdä tätä salaattia, sillä keskeisenä raaka-aineena on kunnolla kypsät tomaatit. Minulla oli kuitenkin puolikas todella kuivanut patonki ja muutama pöydällä ylikypsynyt tomaatti, joten ajattelin tehdä salaattia sen sijaan että heittäisin nämä kompostiin. Tein salaatin nopeasti muun ruuan kypsyessä, joten oikaisin sopivasti (saako sanoa oioin?). Minulla oli hyviä oliiveja, en muista mistä hankittuja, ja ihania öljyyn säilöttyjä kapriksia Annan kaupasta. Käytin kastikkeena kaprispurkin öljyä Annan suosituksesta ja se todellakin kannatti. Laitan tähän ohjeen sellaisena kuin tein:

pätkä kuivanutta patonkia
n. 4 tomaattia, kunnolla kypsiä
kourallinen kirsikkatomaatteja
pätkä kurkkua
1 pienen pieni punasipuli
mustia oliiveja (Kalamata)
1 rkl kapriksia
1 rkl öljyä (kaprispurkista tai jotain muuta hyvää öljyä)
tuoretta basilikaa
suolaa ja pippuria (unohdin taas)

Leikkaa/murskaa leipä pieneksi. Pilko tomaatit pieneksi ja sekoita ne leivän kanssa hyvin sekaisin. Pilko kurkku ja sipuli, sekoita nekin joukkoon. Irrota oliiveista kivet, lisää oliivit palasina salaattiin, lisää myös kaprikset ja sekoita kaikki sekaisin. Silppua päälle tuoretta basilikaa, rouhi päälle suolaa ja pippuria jos haluat/muistat. Alkuperäisessä ohjeessa tomaatit murskattiin ja siivilöitiin, lisättiin 2 rkl omenaviinietikkaa ja kurkustakin poistettiin siemenet. Mutta hyvää oli näinkin tehtynä kaikkien syöjien mielestä, kuvakin jäi melkein ottamatta.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Osso buco porosta

Minulla oli pakastimessa kilon verran poron potkakiekkoja. Ajattelin tehdä sunnuntaiksi Osso buco -padan niistä. Googlailin vähän reseptejä, huomasin että suurin osa kirjoittaa onton luun "osso bucco", minäkin olen tainnut sitä muotoa ennen käyttää, ja että alkuperäisessä milanolaisessa reseptissä ei ole tomaattia, mutta nykyisin suurin osa käyttää tomaattia. Tälläisen padan minä tein, minusta yksi parhaista poropadoista mitä olen tehnyt tähän saakka, mutta lapset eivät pitäneet liemestä. Kuten 5-vuotias asiantuntevasti totesi, että kaikki eivät pidä samoista ruuista.

1 kg poron potkakiekkoja
vehnäjauhoa ja suolaa
voita
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
2 palsternakkaa
pätkä varsiselleriä
1 tlk kirsikkatomaatteja (esim. Mutti) tai tuoreita jos löydät hyviä kypsänä poimittuja
5 dl hyvää lihalientä (tai vähän vähemmän)
2-3 laakerinlehteä
n. 10 katajanmarjaa
n. 5 musta- ja valkopippuria
persiljaa

Pyörittele potkakiekot vehnäjauhon ja suolan seoksessa ja ruskista ne voissa, siirrä pataan. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset sekaan, kaada tomaattitölkki liemineen sekaan. Lisää hyvää lihalientä ja mausteet joukkoon. Hauduta hellalla 2-3 tuntia välillä sekoittaen. Perinteisesti osso buco kai syötäisi risoton kanssa, mutta koska kyseessä on poro ja kataja, me söimme perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa, päälle voi poimia persiljaa vähän väriä ja makua antamaan.