sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Murupullamustikkapiirakka - miehen lapsuustoive toteutui vihdoin


 

Mies sanoi yhtenä iltana: "Hei, se sun blogikaverisi oli nyt tehnyt sellaista piirakkaa mitä olen aina halunnut. Tai siis se reunus oli sellainen." Tiesin heti mistä oli kysymys, nimittäin luimupupulassa tehdystä omenapiirakasta. Luimupupulan piirakka ei ollut ihan sellainen, mistä mies on puhunut niin kauan kuin olen hänet tuntenut, ja jonka suunnittelu juontaa kuulemma jo lapsuuteen. Eli mustikkapiirakka, jossa on muropohja mutta jonka reunus on pullaa, tarkemmin sanottuna korvapuustia. Mutta omenapiirakan ihana lettireunus oli omiaan herättämään taas toiveen eloon, että jos VIHDOIN miehen toive toteutuisi. Minä löysin Hakaniemen torilta vielä hyviä mustikoita, ja leivoin miehen toiveen mukaisen piirakan. Kyllä kannatti, niin hyvää tämä oli. Jos käyttää isoa vuokaa, murotaikinan voi tehdä isompana (esim. tuon kokoisena), ainakin esikoisen mukaan pohja oli liian ohut, minusta se tosin oli juuri sopiva.
 
Aloita valmistamalla pullataikina kohoamman. Minä tein tavallisen puolen litran taikinan. Kun se on kohonnut n. puoli tuntia, ala valmistamaan murotaikinaa:
 
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai ripaus vaniljajauhetta)
1 muna
1 dl grahamjauhoa
1 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä pohja piirakkavuokaan pohjalle (minulla halkaisijaltaan 28 cm), mutta ei reunoille.
 
1 l mustikkaa
1-2 rkl sokeria

Levitä mustikat pohjan päälle, mutta ei ihan reunaan saakka (jätin n. 1 cm vajaaksi) ja ripottele päälle vähän sokeria jos haluat. Paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Heti kun piirakka on uunissa, kauli pullataikina levyksi. Minä kaulin puolet tuosta puolen litran taikinasta. Levitä päälle pehmeää voita, ripottele kanelia ja sokeria päälle. Taita levy kahtia, painele vähän jotta täytteet pysyvät paremmin taikinassa kiinni. Leikkaa kaksinkertaisesta levystä n. 2 cm levyisiä suikaleita. Kieritä niitä reilusti ja jätä kohoamaan pitkulaisena. Lopuista kierteistä kieritin pullia ja laitoin ne pellille nousemaan, paistoin ne kuten korvapuustit. Minulla tuli 9 pullaa ja suikaleita jätin jotain 7-8. 

Nosta piirakka uunista, ja laita pullakierresuikaleita reunalle, niitä tuli 2-3 ohutta päällekkäin mutta limittäin. Voitele pulla, ripottele raesokeria päälle ja paista vielä 12 minuuttia 225 asteessa.


Toteutus oli kuulemma vielä parempi mitä mies oli ajatellut. (Ja onnistuin ekalla kerralla.) Joskus voi haaveilla yli 30 v, ja siltikin vielä toiveet ylittyvät. Siistiä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hih, hymyilyttää ;).

sauvajyvänen kirjoitti...

Hih, aivan. Mies on varmaan ikuisesti kiitollinen sille sinun omenapiirakalle, kun sen ansiosta sai tuota kauan suunnittelemaansa mustikkapiirakkaa. Hyvä mieli täälläkin kun se onnistui miin hyvin.

Nanna kirjoitti...

Tosi siistiä!

sauvajyvänen kirjoitti...

Samaa mieltä Nanna :D