maanantai 5. tammikuuta 2015

Hirvipata hirven niskasta

Tältä näyttää hirvivasan niska oltuaan uunissa reilu 4 tuntia
On hyviä hirvipatoja, on parempia hirvipatoja, ja sitten on tämä. Minulla on tässä blogissa vaikka kuinka monta hirvipadan ohjetta, ja googlettamalla niitä löytää pilvin pimein. Postaan tämän siitä ilosta että pata oli niin kertakaikkisen hyvää. Totean myös, että hirven niskasta saa minusta varmemmin hyvää pataa kuin vaikka paistista, niin upean makuista tämä liha oli. Myös perheen ei-lihansyöjä söi ison annoksen lihaa, kastiketta ja perunaa.

Minä en laita pataan läheskään aina lientä, jotenkin ajattelen että johan sitä makua tulee lihasta, luusta ja kasviksista, joten neste saa olla vettä. Mutta tämä ruoka taas oli hyvä muistutus, että kyllä vaan kunnon liemi antaa ihan eri syvyyttä padalle. Nyt minulla oli liemenä puoli litraa noiden villisian kylkiluiden lientä, joka oli ihan sanoinkuvaamattoman hyvää. Eli sellaisenaan tämä ruoka ei ole helposti toistetettavissa, mutta  mikä tahansa hyvä liemi ajaa saman asian.

Tästä padasta tuli sunnuntain päivällinen, toinen reilu annos pataa meni pakastimeen (odottamaan lapsenvahtia) ja vielä reilu 3 dl tiukkaa lientä seuraavan padan pohjaksi. Padan voi syödä sellaisenaan, tai sitten keittää kastikkeeksi, kuten minä tein tänään. Eli kun pata oli valmis, irrottelin lihat luista, laitoin niistä vajaa puolet kattilaan, lisäsin lientä, kasviksia, suurustin vehnäjauholla ja lisäsin vielä pikkulorauksen kermaa. Maustoin suolalla, ja suorastaan juhlava kastike oli valmis keitettyjen perunoiden kanssa nautittavaksi. Maistui hyvin ihan kaikille.

voita
1,8 kg hirvivasan niskaa
katajanmarjaa, viherpippuria, yrttisuolaa
2 isoa porkkanaa
1 pieni lanttu
pala juuriselleriä
1 iso punasipuli (tai pari pienempää)
½ l villisikalientä (tai muuta hyvää lientä)
1 rkl vaahterasiirappia
1 rkl hyvää kuivaa balsamicoetikkaa
n. 2-3 dl vettä tai tarpeen mukaan

Ruskista liha kuumassa valurautapadassa. Mausta vähän murskatuilla katajanmarjoilla ja viherpippureilla sekä yrttisuolalla. Kuori ja pilko juurekset ja sipuli, lisää pataan. Lisää liemi, vähän vaahterasiirappia ja etikkaa. Lisää vettä niin, että liha on vähintään puoleen väliin nesteen peitossa. Laita pata uuniin 250 asteeseen noin 15 minuutiksi. Laske sen jälkeen lämpö 125 asteeseen ja anna hautua nelisen tuntia. Nosta liha padasta ja irrottele liha luista ja revi lihaa haarukalla vähän pienemmäksi. Laita liha takaisin pataan ja nauti pata keitettyjen perunoiden kanssa. Tai tee padasta kastike kuten minä tein puolikkaasta. Jos käyttää koko padan, lientä kannattaa ottaa erikseen talteen, sitä on ihan reilusti.

2 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Sitten mä kyllä kadehdin teidän miesten hirviporukoiden lihanleikkaajia tai ketkä nyt onkaan vastuussa ruhon paloittelusta. Meilläpäin kun välillä menee fileetkin säilyketölkkitehtaalle.... Ne posketkin sai vaan kun isä leikkas irti itse.

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo, kehitystä on paljon tapahtunut. Kun olin lapsi, siellä hienoin ja pienin työkalu pilkkomiseen oli kirves, ja lihat olivat sen näköisiä. Lisäksi välillä rouskui hiekka ja multa hampaissa jne.

Nykyisin heillä on hienot talkoilla rakennetut tilat, on puhdastilat, kunnon kylmiöt ja kaikki. Raakakypsytys tehdään vakiosti aina, eli tietää missä vaiheessa liha on jne.

Isäni innostui aikoinaan joskus 80-luvulla lihanleikkuusta toden teolla (muistaakseni sen jälkeen kun pääkirveenkäyttäjä kuoli), kävi normaalin käytännönkoulun lisäksi vähän kursseja, luki kirjoja (etenkin Jaakko Kolmosta, suosittelen) ja siitä se lähti hygienia- ja muu osaaminen ihan uudelle tasolle. Nyt siellä on noita 70+ -vuotiaita miehiä, jotka opettavat tätä nuorempaa polvea (mm. niitä 60+ -vuotiaita, hih), että tietotaito säilyy seurassa. Hienoa työtä tekevät, olen tosi tyytyväinen ja ennen kaikkea ylpeä porukasta! Anatomia on isän puolen suvussa aina kiinnostanut ja tullut hyvin selväksi, jokaisella polvella omalla tavallaan...

Mutta joo, kyllä ne posket piti itse irrottaa, eikä (onneksi) ne ainakaan vielä saavuttaneet suurta suosiota/kiinnostusta.