sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Talven touhuja


Olen joinain vuosina kirjoittanut jotain tyhjää tekstiä hiihtolomalta, niihin on kiva palata silloin tällöin ja muistella että millainen talvi oli minäkin vuonna. Tänä vuonna loma alkoi lähes lumettomana vesisateessa, mutta uutta lunta tuli loman aikana ihan mukavasti. Parhaat ilmat olisi nyt, kun loma loppuu, kun on taas vähän pakkasta ja lunta.

Päätimme tulla mökille vain viimeiseksi viikonlopuksi (teimme päätöksen aiemmin vesisateessa), mikä tietty tässä vaiheessa harmittaa kun mökillä on niin mukavaa. Mies on ollut aamupäivät jänismetsällä ja sen jälkeen hoitanut kaikenlaisia riistanhoidollisia juttuja. Tähän loppuu tämä metsästyskausi, uutta odotellessa. Minä kävin lasten kanssa verkoilla isän, enon ja muiden kanssa. Lapsilta jäi reissu vähän kesken, he pääsivät parin verkon jälkeen isoenon kyydissä moottorikelkalla sisätiloihin juomaan kuumaa mehua ja pelaamaan muistipeliä. Olimme liikenteessä talvikengillä, ja jään päälle olikin noussut reilusti vettä, joten alat kastuivat. Minä en ole ollut näin raskaassa kelissä verkoilla, mutta on kuulemma pahempiakin ollut. 


Kalaa nousi tällä kertaa ihan mukavasti, vaikka tämä ei ole ollut kovin hyvä kalavuosi. On sentään joku taimen, kuha ja made tullut tavallisten haukien lisäksi. Nyt nousi iso, melkein kilon painoinen ahven ja neljä haukea, joista suurin oli 4,5 kiloa. Miehillä on neljä verkkoa, jotka kaikki lasketaan samasta avannosta eri suuntiin uittolaudan avulla. Kuten alakuvasta näkee, jäätilanne ei ole tänäkään vuonna kovin hääppöinen. Takana taitaa olla vuodet, jolloin verkkoja ketjutettiin pitkälle matkalle, nyt hääritään yhden avannon ympärillä.

Minä sain ahvenen ja yhden hauen. Isä perkasi ne minulle ja opetti taas monta uutta asiaa, tai ainakin muistutti vanhoista neuvoista. Ensi viikolla syödään monta kala-ateriaa monessa perheessä. Minä aion paistaa ahvenen fileinä ja valmistaa mädistä ja maksasta herkullisen lisukkeen. Ja hauesta saan tehtyä kalapullia ja -makkaraa, vihdoinkin on hyvät välineet kalan jauhamiseen.

Talvinen verkkokalastus on kyllä sellainen helmi, että harrastuksen soisi säilyvän senkin jälkeen kun nämä miehet eivät enää jaksa käydä verkoilla. Kuopus tosin sanoi, että mukavinta hiihtolomassa oli savusaunassa saunominen. Hyvät löylyt meillä olikin, ihan älyttömän hyvät, ja lunta oli riittävästi vilvoitteluun eli lumessa kierimiseen. Esikoinen kävi aiemmin pari kertaa avannossa uimassa vaarin kanssa, piti käydä uimapukukin ostamassa kun se oli unohtunut kotiin. Linnut laulavat aamuisin ja valo on ihan erilaista kuin joululomalla. Kevättä kohti mennään. 


torstai 25. helmikuuta 2016

Suklaapiiras pistaasipähkinöillä

Kakku menossa uuniin

Suklaakakku on hyvää, mutakakku parempaa. Mutta parasta on tämä kakku, jota paistetaan ihan vaan vähän, pakastetaan sen jälkeen sen verran että kakku pysyy kasassa ja nautitaan sitten vähän kohmeisena. Ja kaiken kruunaa uskomattoman hyvät pistaasipähkinät Hellasta&Herkusta. Jos joskus on aiheellista sanoa vahva suositus, niin se on nyt!

200 g voita
200 g suklaata
4 munaa
3 dl sokeria (1 dl intiaanisokeria, 2 dl tavallista)
2 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajuahoa
2 tl leivinjauhetta
ripaus vaniljajauhetta

1½ dl hyviä pistaasipähkinöitä

Sulata voi ja suklaa yhdessä joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Sekoita ja anna vähän jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri, minulla oli osa intiaanisokeria, osa tavallista. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita varovaisesti. Lisää sula suklaa-voi-seos ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina n. 24 cm kokoiseen irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Ripottele pähkinät taikinan päälle. Paista 250 asteessa maksimissaan 15 minuuttia, mielummin vähän alle. Anna vähän jäähtyä ja pakasta piirakkaa hetki, tai jätä pakastimeen. Ota sulamaan hyvissä ajoin ennen tarjoilua, niin että piirakka on vähän kohmeinen tarjoiltaessa.

Piiras on hyvää sellaisenaankin, vielä parempaa vaniljajäätelöän kanssa. Kakku on keskeltä selvästi taikinaista, mutta niin kuuluukin. Harvoin suklaata saa paremmassa muodossa kuin tässä piirakassa, Tämän voi tehdä hyvin myös gluteenittomana, kun vaihtaa vehnäjauhojen tilalle gluteenittoman jauhoseoksen.

Kakkupalasta vietiin pala ennen kuin sain kameran käsiin

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kasvispihvit porkkanasta, palsternakasta ja ohrasta


Minä keitin lihapadan lisukkeeksi vähän reilummin rikottuja ohrasuurimoita sillä ajatuksella, että teen lopuista kasvispihvejä seuraavana päivänä. Keitin suurimot peuraliemessä, mutta jos haluaa sellaisia kasvispihvejä, jotka kelpaavat kasvissyöjälle, kannattaa ohra tietysti keittää kasvisliemessä. Laitoin tähän kuitenkin vege-tägin, voitte kuvitella että liemenä oli kasvisliemi.

2-3 dl liemessä keitettyä ohraa (ehkä reilu ½ rikottuja suurimoita)
2 munaa
3 dl porkkanaa raastettuna
1 dl palsternakka raastettuna
suolaa, pippuria myllystä
chiliä, savupaprikaa maun mukaan

Keitä ohrat ohjeen mukaan tai käytä edelliseltä aterialta ylijäänyttä valmiiksi keitettyä ohraa. Lisää joukkoon munat ja juuresraasteet, mausta maun mukaan. Sekoita taikina hyvin sekaisin. Nostele pannulle ruokalusikallinen kerrallaan taikinaa, painele pihviksi, minun pannulle mahtui neljä pihviä kerrallaan, yhteensä taikinasta tuli kahdeksan pihviä. Paista joko öljyssä tai voissa muutama minuutti kummaltakin puolelta. 

Nämä pihvit pysyivät juuri ja juuri kasassa (ihan riittävästi kuitenkin), jos haluat, voit lisätä vähän jauhoa sitomaan pihvit paremmin kasaan. Hyviä, maukkauta ja ruokaisia pihvejä. Ohra sopii hyvin makunsa ja rakenteensa puolesta juurespihveihin, näitä tulee tehtyä varmasti muulloinkin.


Ohraa jäi sen verran reilusti, että tein myös kaalilaatikon samalla. Minulla oli yksi kaali odottamassa käyttöä, sen lisäksi otin vain puoli kiloa jauhelihaa sulamaan ja kuorin pari sipulia. Tästä kaalilaatikosta tuli ehkä paras ikinä tekemäni kaalilaatikko, ja niitä olen tehnyt paljon. Rikotut ohrasuurimot imivät makua ja toivat rakennetta ihan eri tavalla kuin riisi tai tavallinen ohra ikinä. Meillä kaalilaatikkoa ei syö kukaan muu kuin minä, joten pakastan tämän laatikon työlounaiksi. Tämä laatikko maksoi alle kympin, ja saan siitä ehkä 7 ateriaa. Selvää säästöä minulle siis 60 €. Ja varmasti hyviä lounaita.



tiistai 23. helmikuuta 2016

Naudan kulmapaisti haudutuspadassa


Aloitimme hiihtoloman pienellä mökkiviikonlopulla, ei kuitenkaan omalla mökillä. Mies oli metsällä ja muissa puuhissa, minä ulkoilin ja pelailin lasten kanssa. Ja nukuin univelkaani pois, en ihan riittävästi mutta alkuun pääsin kuitenkin. Tarkoituksena oli päästä ruuanlaitossa helpolla, ja niinpä tein lauantaiaamuna padan hautumaan:

2,2 kg naudan kulmapaistia
2 isoa sipulia
5 porkkanaa
1 iso palsternakka
2-3 rkl vehnäjauhoa
viher-, valko- ja mustapippuria morttelin kautta
muutama oksa tuoretta rosmariinia
reilusti tuoretta timjamia
1 l hyvää lientä, nyt oli kyyhkylientä joss oli keitetty kyyhkymakkarat ja osa maksamakkaroista
suolaa tarvittaessa

Pilko paisti reiluiksi paloiksi, n. 3 cm x 3 cm, laita haudutuspataan. Kuori ja pilko kasvikset, lisää nekin pataan. Ripottele vehnäjauhot päälle, sekoita niin että ovat tasaisesti kaiken päällä, ettei jää paakkuja. Lisää mausteet ja liemi ja laita pata asetukselle low. Anna padan hautua kuutisen tuntia, tai minkä verran nyt päivällä kuluukaan aikaa metsällä käyntiin, ulkoiluun ja löhöilyyn. Pata oli tarkoitus syödä perunoiden kanssa, mutta koska kukaan ei halunnut perunoita, söimme ensimmäisen annoksen pataa keittona leivän kanssa.

Seuraavalla kerralla otin pataa vähän kattilaan, lisäsin lorauksen kermaa ja ruokalusikallisen pari vehnäjauhoja suurustamaan kastiketta. Lisäksi keitin Vääksyn Myllyn rikottuja ohrasuurimoita peuraliemessä. Ohra maistui kaikille, vaikka eikö kahden (iältään) keskimmäisen pitänyt kommentoida että ai meillä on puuroa ruualla. Talven lempisalaatti, eli punakaali-ananas-salaatti sentään maistui ilman kommentointia.

Padasta on nyt syöty kaksi kertaa, ja loput pakastin kolmessa erässä, eli kolme nopeaa ruokaa tiedossa jahka palaamme taas arkeen. Ohraa jäi yli, sen jatkojalostan tänään.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Chilit itämään 2016


Laitoin chilit itämään eilen illalla. Tänään aamulla oli jo ensimmäiset juuret alkaneet tulla ulos siemenestä, kasvun ihme tuntuu yhtä väkevältä joka vuosi. Tällä kertaa laitoin 8 chililajiketta, mutta saattaa olla että muutama muukin tulee vielä laitettua, sillä tilasin vielä muutaman miedon lajikkeen lisää, ihan kuin siemenvarastoni olisi mitään täydennystä tarvinnut. Kaikki chililajikkeet ovat tänäkin vuonna Fataliilta, osa kylläkin jo omista siemenistä. Pensaiden talvetus ei onnistunut tänä vuonna hyvin, Muutaman vuoden ikäinen Trepadeira Werner kuoli, eikä Ajit Fantasy ja Cristalkaan voi hyvin. Niissä oli pieniä vihulaisia, jotka ovat kuivattaneet kasvin melko tehokkaasti. Eikä kyllä hoitokaan ollut hääppöistä, ei jotenkin intoa riittänyt viime kesän jäljiltä.

Tänä vuonna suosin sellaisia mietoja ja keskimietoja/tulisia chilejä, sillä tiedän vanhastaan että ne tulevat kaikki käytettyä. 

Lombardo 2-3 (tulee syötyä ihan sellaisenaan salaateissa, salsassa, pizzassaa ja keitoissa)
Aji Fantasy 3-4 (lempilajike, tätä menee paljon sekä tuoreena että kuivattuna)
Trepadeira Werner 4 (yksi lempilajikkeistani, sopivan mieto koko perheen ruokiin)
Aji Angelo 6-7 (hyvä ja maukas peruschili kaikkeen)
Rocato 6-7 (savustustettuna ja kuivattuna yksi suosikkeja)
Red Peruvian Rocato 7 (muistaakseni uusi kokeilu)
Aji Cristal 7 (toinen lempichili Fantasyn lisäksi, tätäkin kuluu paljon kaikkeen mahdolliseen)
Aji Norteno 7 (uusi kokeilu)

Laitoin tänä vuonna chilit itämään myöhemmin kuin mitä olen viime vuosina tehnyt, ja ehdottomasti liian myöhään kaikkien vakavasti otettavien chilikasvattajien mielestä. Halusin palata vanhaan aikatauluuni, aikaan ennen kuin aloin ahdistua siitä, että olen aina paljon myöhemmässä kuin muut. Päätin etten kertakaikkiaan enää anna muiden kasvatusten vaikuttaa omiini. Pari viime kesää ovat tietysti olleet supersurkeita, mutta ei ne minun isot taimet ole meinanneet selvitä ulossiirrosta kesäkuussa muutenkaan, vaikka kuinka olen totuttanut taimia pikkuhiljaa aurinkoon ja tuuleen. Tuntuu että parhaat sadot ovat tulleet silloin, kun kasvi on saanut sen siirtoshokin aika pienenä: kasvua on sitten kiritty sen jälkeen. Eli katsotaan tänä vuonna kuinka käy, ennen kaikkea toivotaan parempaa kesää mitä parina viime vuonna on ollut. Haluaisin taas muutaman vuoden tauon jälkeen puhua (ja ennen kaikkea käyttää) chilisadostani kilogrammoissa, en kappaleissa.

ps. Harmikseni se C.Galapagoense ei ikinä itänyt. Enkä näe järkeä maksaa uutta 20€ siitä, etten taaskaan saa sitä itämään, eli ilman ollaan.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Hirvimaksamakkara itse tehden


Hirven maksaa ei kannata pakastaa pitkää aikaa, tai oikeastaan ei kannattaisi pakastaa ollenkaan, mutta niin vaan sitä oli vielä vähän pakastimessa. Niinpa halusin kokeilla hirven maksamakkaraa viikon takaisissa makkaratalkoissa. Martat ovat ennen myyneet pientä keittokirjasta makkaroista. Sitä ei enää valitettavasti ole saatavilla, mutta onneksi sain selata kirjaa makkarakurssilla. Siellä oli useampikin ohje, jotka kiinnostivat, tämä maksamakkara oli yksi niistä, tosin olen ohjetta jonkin verran muuttanut, perusidea on kuitenkin sieltä lähtöisin. Osin tämän makkaran ainesosiin vaikutti myös se, että mitä nyt sattui olemaan. Ensi kerralla makkara voi taas olla hieman toisenlainen. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin nautaa ja naudan maksaa, ja suhteessa maksaa oli enemmän kuin nyt. Minä halusin tehdä makkaran hirven jauhelihasta ja maksasta. Lisäsin kuitenkin vähän porsasta jotta maku ei olisi ihan niin voimakasta.

Minä taisin tykätä tästä makkarasta eniten, sekä siskolla että miehellä tuli mieleen lähinnä maksalaatikko (onneksi en sentään laittanut rusinoita tähän kuten alkuperäisessä ohjeessa oli). Lapset eivät edes maistaneet. Sisko tosin kommentoi, että seuraavana päivänä tämä maistui todella herkulliselta, kun ei ollut valmiiksi ähkyssä muiden makkaroiden maistelusta, ja tämä makkara taisi olla heidän perheessä se suosituin. Minulla taitaa olla useampikin työlounas tiedossa, saan nauttia tämän varmaan omineni, mutta mikäs sen parempaa kuin tämä makkara puolukkahillon kanssa.

Minä käytin joulumakkaraan kaupan ohrasuurimoja, kun silloin ei ollut muuta saatavilla. Tällä kertaa vaihdoin makkara-ainekset Vääksyn Myllyn jauhoihin ja ryyneihin, hyvä vaihtokauppa kummankin mielestä. Käytin nyt siis Vääksyn Myllyn rikottuja ohrasuurimoita, ja täytyy sanoa että eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Toki liemikin oli nyt oikein hyvää, mutta kyllä nämä suurimot olivat sekä rakenteeltaan että maultaan ylivertaisia. Vaikea kuvitella että tämän kontrastin jälkeen voisin enää mitään muuta käyttää. Olisi tehnyt mieli syödä kyyhkyliemessä keitetyt ohrat ihan sellaisenaan. Nyt ollaan sellaisen äärellä, että kannattaa nähdä vähän enemmänkin vaivaa, että saa käsiinsä Vääksyn Myllyn ohrasuurimoita. Helsingissä Vääksyn Myllyn tuotteita saa Kaartin kotikaupasta. Ja Vanha Vääksy on kaunista seutua, sinne kannattaa ajella vähän kauempaakin, vaikkei sattuisikaan sukulaisia asumaan sillä suunnalla.

2 dl rikottuja ohrasuurimoja
1 l lientä (nyt oli kyyhkylientä)
250 g sipulia
voita
300 g jauhettua maksaa (hirvi)
840 g jauhelihaa (hirvi) (500 g oli ohjeessa)
200 g porsaan jauhelihaa
400 g porsaan silavaa jauhettuna
1 rkl suolaa
2 tl mustapippuria
3 tl kuivattua meiramia
1½ kyyhkylientä (tai muuta nestettä)

Keitä ohrasuurimot liemessä kypsäksi, jäähdytä kylmäksi. Kuullota pieneksi pilkottua sipulia voissa pannulla, jäähdytä. Sekoita kaikki aineet keskenään, lisää lientä notkistamaan massaa tarvittaessa. Paista pieni koepala pannulla, lisää mausteita tarvittaessa. Pursota massa siansuoleen ja paista 200 asteessa uunissa 1 tunti. Nauti puolukkahillon kanssa.


ps. Tähän makkaraan meni viimeiset omat sipulit. Eli nyt ollaan ostosipuleiden varassa kesään saakka.

pps. Tässä on nyt tullut melkoinen postaussuma makkaroita, mutta halusin kirjoittaa nämä kaikki ylös, jotta saa taas uusia ideoita seuraavaa rupeamaa varten. Makkaroiden teko on kivaa, ja erityisen hauskaa se on yhdesä. Samalla vaivalla tekee isonkin määrän mutta makkarat saa jaettua perheiden kesken. Suosittelen yhdessä tekemistä, se on kivaa. 

perjantai 19. helmikuuta 2016

Jauhelihapihvit kyyhkysestä ja possusta


Jatketaan vielä makkaratalkoiden jälkimainingeissa. Kyyhkyjauhelihaa oli nimittäin niin reilusti, että jätin osan käyttämättä makkaraan. Myös possujauhelihaa jäi vähän yli, jotein paistoin silloin illalla vielä yhdet pihvit. Osan pakastin, ja osan jätin alkuviikkoon vaarille ja lapsille illalliseksi. Pihvit maistuivat lapsille niin hyvin, että mies oli kuulemma jäänyt ilman. Onneksi niitä on vielä yksi satsi pakastimessa.

400 g kyyhkyn jauhelihaa
360 g possun jauhelihaa
1 dl korppujauhoa
1 tl sinappijauhetta
2 tl viherpippuria
2 tl yrttisuolaa
1 tl kuivattua timjamia
pari oksaa tuoretta rosmariinia
1 dl kermaa
2 munaa

Jauha lihat jauhelihaksi. Sekoita kulhossa korppujauhot ja mausteet. Lisää vähän kermaa ja munat. Sekoita hyvin ja lisää jauhelihat joukkoon, tee taikinasta tasainen. Anna makujen vähän tasaantua, vähintään puoli tuntia. Paista pieniksi sieviksi pihveiksi lettupannulla. Tuosta annoksesta tuli 18 pikkupihviä. En muista milloin olisin syönyt näin hyviä pihvejä.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Chorizo itse tehden



Nyt on kuulkaas makkarassa maku kohdillaan, on todellakin. Tämän ohjeen esikuva on Marttojen makkarakurssilta, mutta vähän olen ohjetta muuttanut. Ja lisäsin perunajauhoa miehen vihjeestä, se kannatti, aivan kuten pidempi massan vaivaaminenkin. Tämä oli yksi kolmesta makkarasta, joita tehtiin siskon kanssa. Sisko hoiti kaiken pilkkomisen, hän teki todella huolellista työtä ja se kyllä maistui tässä makkarassa. Tulisuus on kohdallaan sellaiselle, joka tykkää kunnolla maustetusta ruuasta, mutta mitään överitulista tämä ei ollut. Chilien lajikkeita vaihtamalla sekin onnistuu. Tämä makkara oli kaikkien paikallaolevien aikuisten mielestä paras kolmesta valmistamastamme makkarasta, sellainen jota varmasti tulee tehtyä uudelleen, ehkä piankin.

1 kg nautasikajauhelihaa
400 g rasvaista siankylkeä jauhettuna
250 g sipulia pilkottuna ja pannulla kuullotettuna
3 tuoretta chiliä pilkottuna
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl perunajauhoa
4 tl Chorizo-mausteseosta jenkeistä (tai chili- ja paprikajauhetta)
1½ tl korianterin siemeniä morttelin kautta
2 rkl suolaa
2 rkl punaviinietikkaa
2½ dl punaviiniä

Sekoita kaikki aineet keskenään, vaivaa massaa jonkun aikaa. Kylmennä se uudestaan. Pursota massa siansuoleen ja paista 200 asteessa uunissa n. 45 minuuttia. Nauti perunasalaatin ja lopun punaviinin kanssa. Tai miten vaan. Tätä makkaraa tulee varmasti tehtyä toistekin.


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Marjapiirakka mascarponella


Minä kuulun siihen ikäpolveen jolla ystävänpäivä ei kuulunut lapsuuteen/nuoruuteen. Tiesin kyllä (lähinnä Aku Ankasta ja teinisarjoista) amerikkalaisesta Valentinen päivästä, mutta nimenomaan ystävänpäivään minulla ei ole tullut mitään tunnesidettä. Niinpä en osaa sitä oikein millään tavalla viettää. Silti kysyin eilen illalla mieheltä, että pitäisikö huomenna tehdä jotain asian eteen. Mies totesi siihen, että voisihan jonkun piirakan leipoa. Niinpä sitten aamulla mietin, että joku marjapiirakka voisi olla kiva. Minulla ei vaan ollut yhtään kermaviiliä tai hapankermaa tai vastaavaa jääkaapissa, Muistin kuitenkin että siellä on yksi mascarpone-juusto (ei kerrota kenellekään että päiväys oli mennyt jo kuukausi sitten, mutta juusto oli edelleen priimaa). Niinpä sitten googlasin sanoilla piirakka ja mascarpone. Paljon tuli reseptejä, samojakin (ja taas ilman lähteitä), ja muutama oli tehnyt perinteisen mamman marjapiirakan ohjeella, käyttäen vaan kermaviilin tilalla juustoa. Niin ajattelin minäkin tehdä, mennä helpon kautta. Minulla täytteestä tuli kuitenkin todella jäykkää, vaikka vatkasin sitä ihan kunnolla, enkä olisi saanut sitä mitenkään levitettyä marjojen päälle. Tein siis piirakan näin:

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 pieni muna
1 dl vehnäjauhoa
1 dl graham-jauhoa
vajaa 1 tl leivinjauhetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten, siivilöi lopuksi jauhot ja leivinjauhe joukkoon, sekoita varovasti. Levitä pohja 24 cm kokoiseen vuokaan.

Täyte:
2 munaa
0,75 dl sokeria
1 prk mascarpone-juustoa
1 dl kermaa

mustikkaa ja vadelmaa, n. 4 dl

Vatkaa munat ja sokeri hyvin sekaisin. Vatkaa mukaan juusto ja kerma. Levitä marjat piirakkapohjan päälle ja kaada täyte päälle. Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti hyvässä, eikun parhaassa, seurassa. Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville, sukulaisille, työkavereille, ystäville, tutuille ja tuntemattomille!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kyyhkymakkara

Ylhäällä hirven maksamakkara, keskellä kyyhkymakkara, alhaalla chorizot

Tänään taisi olla yksi mukavimmista lauantaista vähään aikaan. Sisko tuli meille yhden lapsen kanssa makkaratalkoisiin. Valmistimme kolmea erilaista makkaraa, söimme niitä hyvien salaattien kanssa ja nautimme jälkiruuaksi serkusten tekemää hedelmäsalaattia ja jäätelöä. Oli mukava puuhastella yhdessä ja vaihtaa kuulumisia samalla. Lapset touhusivat omiaan, olivat pulkkamäessä ja auttoivat keittiössä. Mukavaa yhdessäoloa koko päiväksi ja illan lopuksi jaoimme makkarat, kumpikin perhe saa monta ateriaa päivän aherruksesta. Minä vaihdoin makkara-aineet Vääksyn Myllyn jauhoihin, loistava diili, ja taas on jauhovarasto kunnossa.

Silloin kun jauhoin kyyhkyä jauhelihaksi ensimmäistä kertaa, taisin saada idean, että haluan tehdä makkaraa itse. Vähän siitä on aikaa, alle vuosi kuitenkin, niin tässä sitä ollaan. Mies oli lukenut lisää makkarateon saloista, neuvoi meitä, ja  niin päätimme kokeilla tähän makkaraan massan vaivaamista yleiskoneessa. Se kannatti, massa toimi paremmin ja makkara oli todella hyvää myös rakenteeltaan.

1,1 kg kyyhkyn jauhelihaa
400 g possun jauhelihaa
115 g (Hauhalan) hanhenrasvaa
200 g jauhettua silavaa
250 g sipulia pilkottuna ja kuullotettuna pannulla ja jäähdytettynä
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
3 tl viherpippuria morttelin kautta
1 tl valkopippuria
2 tl katajanmarjoja morttelin kautta
1 rkl suolaa
1½ dl makeaa omenaviiniä

Irrota kyyhkyn rintafileet rangoista, jauha fileet jauhelihaksi. Käytä lintujen rangat liemeen, ohje alla. Sekoita kaikki yleiskoneen kulhossa ja vaivaa taikinaa 15 minuuttia, kylmennä massa uudestaan. Paista pieni koepala, lisää tarvittaessa mausteita (ei tarvinnut). Pursota täyte siansuoleen. Keitä makkarat kyyhkyliemessä, johon on lisätty persiljaa ja rosmariinia 20 minuuttia. Tämän jälkeen makkarat voi joko pakastaa, tai paistaa heti 200 asteessa uunissa puolisen tuntia. Jos pakastat makkarat, paista ne samalla tapaa uunissa tai pannulla sulatuksen jälkeen.

Kyyhkyliemi:


14 kyyhkyn rangat
vettä niin että kaikki peittyy
2 sipulia
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 varsisellerin varsi
rosmariinia
timjamia
katajanmarjoja
valkopippuria

Laita kyykyjen rangat reiluun veteen kattilaan, anna kiehua. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, sen jälkeen lisää muut aineet. Keitä lientä pari tuntia ja siivilöi liemi uuteen kattilaan. Lisää tuoretta rosmariinia ja persiljaa ja keitä makkarat siinä. Otin liemeä talteen myös toista makkaraa varten. Sen jälkeen kun makkarat on keitetty, siivilöi liemi harson läpi ja pakasta esim patojen liemeksi.

Hyvää makkaraa, kertakaikkiaan. Pitkä vaivaaminen sai aikaan koostumuksen joka pysyi hyvin kasassa. Mieto makkara, lastenkin makuun hyvä. Kyyhkyn jauhelihaa tuli reilusti, säästin 400 g vielä pihvejä varten.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Ravintolaelämyksiä


Olimme miehen kanssa Groteskissa nauttimassa Dario Cecchinin liha-ateriasta. Ilta oli upea hyvän seuran, loistavan lihan ja lempiviinien ansiosta. Alakuvassa näkyy ruokalista kokonaisuudessaan, aivan mahtava. Etukäteen hehkutettiin että lihaa tulee n. 1 kg per syöjä, mutta ei se kyllä ollut lähelläkään sitä, mikä siis ainakin seuraavaa päivää ajatellen oli ihan hyvä. Ravintola oli täynnä ruokafaneja ja lihafaneja, istuimme pitkässä pöydässä, ja lähellä oli parikin ihmistä jotka ovat käyneet Italiassa Darion vieraana, matkustaneet sinne ruuan perässä. Siellä kuulemma meno oli ollut erilaista, kaikkea oli tarjolla niin, että kilo kyllä täyttyi helposti, jos vaan kesti syödä sen verran. Nyt tämä taisi olla mahdollista vain chef tablessa.

Minusta menun parasta antia oli liemi (oi kun joskus pääsisi samaan intensiteettiin maussa ja värissä) sekä tartar. Lihan rakenne ja maku oli jotain aivan ainutlaatuista. Vaikka riistaa syövä perhe on tottunut hyvään lihaan, niin oli tämä silti jotain aivan erityistä. Etenkin kaikki missä liha oli raakaa se tuli hyvin esiin. Pitkään kypsennetyn lihan saa itsekin tehtyä hyväksi, raa'an tai mediumin maku sen sijaan riippuu raaka-aineesta paljon enemmän.

Ilta oli siis onnistunut ja mukava, mutta aavistuksen hämmentynyt jälkifiilis kuitenkin jäi. Jälkikäteen huomasi bloggareiden postaamista kuvista, että annoksissa ja tarjoilussa oli vähän eroa pöytien välillä. Mm. minua vastapäätä istuvalta vieraalta meni ohi T-luupihvi. Hän huomautti jälkiruuan kohdalla että hei se eniten odotettu T-luupihvi jäi välistä. Kaverinsa sitten oikaisi, että se pikkubiitti oli se.

Tämä toi taas mieleen sen, kuinka joskus on mennyt syömään johonkin ravintolaan blogin innoittamana, on kehuttu isoja annoksia, reiluja kaatoja viinejä ja hymyilevän ystävällistä palvelua. Paikan päällä voikin olla vähän huonompi päivä kokilla ja tarjoilijalla. Se pistää väkisinkin miettimään, että onko mahdollista, että asiakkaita kohdellaan eri tavalla. Siinähän ei kai sinänsä ole mitään ihmeellistä, kyllähän tutuille ollaan helpommin ystävällisiä ja mitäpä sitä ei kannattaisi tehdä hyvän mainostamisen vuoksi. En kuitenkaan aio alkaa vieläkään kuvata ravintoloissa.

Sitten on tietysti nämä minun lempiravintolani, joissa on aina juuri niin huomaavainen palvelu ja mahtava ruoka kuin mitä saa kenen tahansa blogista lukea. Asiakas on aina tärkein, on sitten suosittu bloggaaja tai ruokamaailman nobody. Esim. ravintolat Juuri, Muru ja Carelia eivät ole pettäneet vuosien saatossa, kiitos siitä! 


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Keitetty kana arkiruokailua helpottamaan


Tammi-helmikuu on töiden puolesta sellaista aikaa, että en paljoa ehdi kotona olla muuta kuin viikonloppuisin ja joitain satunnaisia tavallisia arki-iltoja. Viikonloput menevätkin pääasiassa sitten kotihommissa, pitää siivoilla, pestä pyykkiä ja tehdä ruokia seuraavalle viikolle. Niitä sitten joko lastenvahti, nykyään esikoinenkin tai minä lämmitämme tai valmistelemme hieman ja ruoka on vaivattomasti valmista. Suosin patoja, keittoja ja kastikkeita jotka teen valmiiksi tai lähes valmiiksi. Ei jokapäiväistä, mutta aika normaalia kuitenkin oli esim. tämänpäivänen ruoka: villisikaa kaurisliemeen tehdyssä kastikkeessa ja perunoita lisänä. Perunat kiehuivat siinä sivussa, kastikkeen tekemiseen meni n. 5 min (sipulin kuullotus, samalla kypsä villisian file palasina liemeen, kastikkeen nopea suurustus ja se oli siinä).

Välillä saa miettiä pään puhki, että miten saa monipuolista ja maistuvaa ruokaa niin, ettei siitä ole kotiväelle vaivaa liikaa eikä se ole liian yksipuolista. Yksi hyvä idea on keittää kokonainen maalaiskananpoika viikonloppuna ja jakaa se osiin. Kokonainen maalaiskananpoika maksoi 11 €, ja siitä tulee kolme ruokaa neljälle'viidelle henkilölle kerrallaan. Tämä on oikein hyvä esimerkki miten vähällä pääsee arkena, jos vähän suunnittelee/valmistelee etukäteen. Viikonloppuna keitin kanan, jaoin sen osiin ja pakastin. Lientä sain vielä pari satsia sellaisenaan pakastimeen.

1 naapurin maalaiskana, n. 1½ kg
vettä niin että kana peittyy reilusti
2 porkkanaa
1 palsternakka
2 sipulia
tuoretta rosmariinia
tuoretta timjamia
sitruunamehua vähän
1 rkl suolaa
musta- ja valkopippureita

Laita kana kattilaan, lisää vettä niin että se peittyy reilusti. Anna kiehua, kuori vaahtoa niin kaun kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen n. 1½ tuntia. Nosta kana jäähtymään, siivilöi liemi.

Jaa kana rasioihin tai käytä haluamallasi tavalla. Minä jaoin kanan kolmeen osaan ilman luita:

yhteen osaan tuli yksi rintafile ja reilusti lientä > keitto
toiseen toinen rintafile, ei lientä > tortillat
kolmanteen koivet, siivet ja mitä muuta jäi rankaan kiinni, vähän lientä > kastike

Keittoon menevät laitoin suoraan kattilaan. Vaari teki keiton, laittoi juureksia mukaan ja lisäsi vajaa 1 dl riisiä, keitti 15 minuuttia, lisäsi vettä tarvittaessa. Hyvä ruoka valmis.

Esikoinen käytti pilkotut lihat pannulla, pilkkoi avokadoa ja tomaattia, maustoi limellä ja lämmitti maissia. Söivät tortillojen kanssa.

Minä laitan kattilaan lihat liemineen, lisään vettä ja/tai vähän kermaa, lisään curryä ja viherpippuria reilusti, suurustan maizenalla. Syödään riisin ja mustaviinimarjahillon kanssa, ruoka valmistuu vartissa.

Yksi maalaiskananpoika, kolme arkiruokaa vähällä vaivalla nopeasti. Minä en ole paikalla kuvaamassa, siksi ruuista ei ole kuvia.



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Peurahampurilainen ja bataattiranskalaiset


Se on Super Bowl 50 tänä yönä meidän aikaa. Tänä vuonna minulla ei ole ennakkosuosikkia, eikä paljoa tietoa kummastakaan joukkueesta, muuta kuin että vanha ja nuori pelinrakentaja ottavat mittaa toisistaan. Peli on varmasti taas hyvä ja jänittävä niin kuin yleensä. Päivää pitää tietysti juhlistaa amerikanherkuilla, mikäs sen sopivampaa kuin hampurilaiset ja ranskalaiset. Tänä vuonna tein peurahampurilaisia, ja sen amerikkalaisemmaksi ei varmaan pääse, sillä laukonpeura on istutettu amerikoista tänne joskus 1930-40-luvulla. Tänä vuonna tein sen lisäksi bataattiranskalaisia ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa.

Minulla on vuosia ollut jääkaapin ovessa keltaiselle post-it -lapulle kirjoitettu hampurilaissämpylöiden ohje, jonka olen ottanut Ankerias Vipusen blogista. Blogia ei ole enää, eikä omassa blogissa oleva linkki siis toimi, niinpä kirjaan ohjeen tähän, jos vaikka tärkeä lappu joskus hukkuu. Muistan sen, että Ankerias oli ottanut ohjeen jostain jostain leipäkirjasta, mutta en muista mistä. Muistaakseni muutin ohjetta pienemmäksi, mutta siitäkään en enää ole varma. Tuo 12 sämpylää on meille hyvä määrä, syömme kerran tuoreeltaan ja toisen satsin saa pakastimeen.

Hampurilaissämpylät


333 g maitoa
50 g hiivaa
500 g jauhoa
33 g voita
1,3 tl suolaa

Mittaa maito kulhoon, sekoita hiiva joukkoon. Lisää jauhot, voi sulatettuna ja suola. Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Kohota 30 min. Leivo sen jälkeen taikinasta 12 sämpylää ja kohota niitä 90 min. Paista 10 minuuttia 225 asteessa. Syötiin puolet sämpylöistä, loput pakastin seuraavaa kertaa varten.

Peurapihvit


550 g peuran jauhelihaa
vähän suolaa ja pippuria
voita
rosmariininoksa

Muotoile jauhelihasta 6 pihviä. Suolaa ja pippuroi pihvit varovasti. Laita pannuun voita ja rosmariinin oksa, anna voin saada makua. Paista pihvit nopeasti kuumalla pannulla, jätä reilusti roseeksi.


Kaalisalaatti

punakaalia
1 porkkana
1 pieni sipuli
majoneesia
saman verran kermaviilia
mehua sitruunasta
suolaa ja sokeria

Leikkaa kaali ihan pieneksi, raasta porkkana ja pilko sipuli hienoksi. Laita kastikkeaineet kulhoon, sekoita, maista ja mausta maun mukaan. Lisää kasvikset ja sekoita.

Bataattiranskalaiset


1 iso bataatti
öljyä
suolaa

Pilko bataatti tasakokoisiksi suikaleiksi. Laita kulhoon, lisää öljyä ja suolaa. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa n. 35-40 minuuttia, kääntele muutamaan kertaan jotta saavat väriä tasaisesti.


Kokoa hampurilaiset. Laita sämpylän väliin pihvi ja kaalisalaattia, ja mitä muuta nyt haluatkaan. Nauti bataattiranskalaisten ja cokiksen kanssa. Purilaiset olivat aivan ihania kaikkien mielestä, bataattirankalaisista kukaan ei muu tykännyt ollenkaan, minusta ne oli ihan ok. Osan mielestä maku vaan oli paha, loput pitivät niitä liian lödjöinä. Saako niistä napakoita? Ihan ohuina tikkuina ja melkein polttaa?

lauantai 6. helmikuuta 2016

Keltajuurikakku


Campasimpukka oli tehnyt herkullisen näköisen punajuurikakun. Minä olen aina tässä vaiheessa vuotta aavistuksen kyllästynyt talvipunajuuren makuun, mutta keltajuuri sen sijaan maistuu ihanalta edelleen. Campasimpukka oli puolittanut alkuperäisen ohjeen, ja minäkin tein kakun pienenä, kun en ollut varma kuinka se maistuu perheelle. 

200 g keltajuuria kuorittuna ja raastettuna (4 pientä, kuten ne viime kesänä olivat)
75 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
1,25 dl sokeria
1,25 g vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
50 g voita

Keitä keltajuuret kypsiksi, jäähdytä vähän. Sulata voi ja anna jäähtyä. Kuori keltajuuret ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Purista raasteesta siivilässä mehu pois, ota mehu talteen kuorrutetta varten. Sulata suklaa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, siivilöi jauho ja leivinjauhe sekaan. Sekoita varovasti jauhot sekaan, lisää sulanut voi, suklaa ja keltajuuriraaste ja sekoita kaikki sekaisin. Kaada taikina pieneen kakkuvuokaan (minulla 15 cm) ja paista 175 asteessa n. 45 minuuttia (minulla meni siis 10 minuuttia kauemmin).

Anna kakun vähän jäähtyä ja tasaantua ennen kuin kumoat sen. Anna jäähtyä kokonaan ja valmista sen jälkeen kuorrute.

n. 3 rkl keltajuuren mehua
1½ dl tomusokeria

vähän suklaata

Sekoita keltajuuren mehua tomusokeriin niin että saat sopivasti juoksevan mutta riittävän jämäkän kuorrutteen, minulla meni n. 3 rkl mehua. Levitä kuorrute kakun päälle, kallistele kakkua niin että se leviää tasaisesti kakun päälle. Sulata suklaa ja pursota siitä renkaita kuorrutteen päälle ja vetele viivat coctail-tikulla keskustasta ulospäin.

Kakusta tuli tosi kaunis, siis ottaen huomioon ettei koristelu ole minun juttu, mutta keltajuuresta tulee todella kaunis väri. Minusta kakku oli aivan ihanan makuista, miehen mielestä siinä oli "joku tympeä sivumaku, mutta silti ihan ok kokeiluksi". Esikoinen söi pienen palan, kuopuksen mielestä yök. Mutta minusta siis aivan mahtava, mehukas ja maukas kakku!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Härkäpapuja Lähi-idän tyyliin


Kokit ja Potit -blogissa oli vähän aikaa sitten aivan ihanan näköinen härkäpapusalaatti. Ajattelin silloin että pitää kokeilla, ja niin sitten tein tälle päivälle kasvisaterian, sosekeittoa ja tätä salaattia. Hannele oli keittänyt pavut itse, minä käytin kotimaisia esikypsennettyjä papuja. Sattumalta Puutarhan ja Hellan välissä oli käytetty (ilmeisesti) samoja papuja. Samaa mieltä olemme, ei mitenkään mahtavia ainakaan sellaisenaan. Minä aion antaa pavuille (kerrankin kotimaisia!) vielä mahdollisuuden jossain padassa, sen jälkeen nähdään että päädynkö samaan ratkaisuun kuin Ulla. Satokautta odotellessa.

esikypsennettyjä kotimaisia härkäpapuja
suolaa, pippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
jeeraa
tomaatti tai pari
pieni sipuli
yrttejä (persiljaa jos on)

Huuhtele pavut, mausta suolalla ja pippurilla. Pilko valkosipulia öljy joukkoon, mausta jeeralla. Sekoita öljy papujen joukkoon. Pilko tomaattia ja sipulia pieneksi levitä salaatin päälle. Mausta persiljalla, ei kannata unohtaa sitä kuten minä.

Jos pavut olisi olleet parempia, olisi tämä varmasti ihana salaatti. Saa luvan toimia nyt tautien torjujana, ja sopi hyvin eilisen jälkeiseen kasvispäivään. Eilen tuli nimittäin nautittua melkoisen ihana liha-ateria Dario Cecchinin isännöimänä.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kohti siistimpää kotia - osa 2


Jos siivoamiseen käyttää yhtenä lauantaina kuusi tuntia, ei se välttämättä tarkoita että olisi ahkera siivoamaan. Ainakin minun kohdalla se tarkoittaa sitä. että en ole aikoihin tehnyt mitään siisteyden ja järjestyksen eteen. Kun sinä samaisena lauantaina käytin kolme tuntia pelkän keittiön siivoukseen ajattelin että asian voisi hoitaa muullakin tavalla.

Minä kuulun siihen paheksuttuun äitijoukkoon joka on laittanut lapset ihan pienestä hoitoon ja mennyt itse takaisin töihin. Silloin päätin, että arki-illat menevät lapsen/lasten kanssa, enkä käytä iltoja siivoamiseen. Se oli hyvä päätös, olen edelleen sitä mieltä. Viikonloppuina sitten kirittiin yhdessä, ja kävihän meillä siivoaja monta vuotta silloin eli joku tolkku säilyi. 

Nyt tilanne on tietenkin toinen, ollut jo pitkään, lapset jo koululaisia ja keksivät keskenäänkin vaikka mitä tekemistä. Eli johan se on aikakin päivittää ajankäyttöä. Minä olen aika-fani, tykkään siis mitata aikaa. Jaksankin siivota paremmin silloin kun minulla on kello soittamassa tietyn ajan päästä. Viikonloppuna munakello soimaan tunnin päähän jonka jälkeen vaihdetaan kohdetta uudeksi tunniksi (tai jatketaan samaa kuten sinä yhtenä lauantaina). Arkena käytän mittana varttia. Keittiö on pysynyt siistinä sillä, että joka iltana olen laittanut kellon 15 minuuttiin päästä soimaan, ja touhunnut sen ajan keittiössä. Se on riittänyt oikein hyvin, ainakin nyt kun ei ole pahemmin ehtinyt kokkailla ja leipoa. Pikkuasia taas, mutta oikeaan suuntaan.