keskiviikko 31. elokuuta 2016

Erilaiset rapujuhlat


Jos etsii netistä vinkkejä rapujuhliin, tulee eteen toinen toistaan upeampia kattauksia ja menuja. Niitä lukiessa kuulee mielessään iloisen puheen ja laulut alkavat soida päässä. Mutta on myös toisenlaisia rapujuhlia, sellaisia kuin meillä oli lauantain myrskyävässä säässä. Sellaisia mitkä pistetään pystyyn aivan yllättäen, pyydetään sisko perheineen mukaan (paikalle pääsi sisko ja kaksi lasta) ja kaikki tehdään pienesti. Ruokajuomaksi on ostettu muutama olut jotka unohtuvat jääkaappiin. Menu suunnitellaan edellisenä päivänä pelkästään käytännöllisyyttä ajatellen. Eikä oteta yhtään kuvaa paitsi tuo yksi kännykällä nopeasti otettu, sillä eihän juhlista ole tarkoitus kirjoittaa mitään. Sellaiset rapujuhlat meillä oli.

Rapuja, paahtoleipää ja voita

Lihakeittoa naudan osso bucosta ja jäniksen satulasta, ruisleipää


Edellisenä päivänä keitin lihat keittoa varten, 1½ kg naudan osso bucoa ja yhden jäniksen satulan. Liemeen tuli palsternakkaa, purjoa, selleriä, porkkanaa ja mausteita, paljon persiljaa. Keitin lihoja pari tuntia, jätin lihat liemeen jäähtymään yön yli. Leivoin myös omenapiirakan kaksinkertaisena pellillä.

Ravut keitin seuraavana aamuna ja jätin liemeen jäähtymään. Pilkoin myös lihat valmiiksi ja siivilöin liemen, jätin liemen lihoineen kattilaan odottamaan. Siinä vaiheessa kun vieraat tulivat, siis sisko lasten kanssa, katoimme esikoisen kanssa pöydän kertakäyttölautasilla ja sekalaisella setillä sopivia veitsiä. Laitoimme myös pikkukulhoihin vettä ja sitruunan viipaleita ja jokaiselle muutaman servietin. Leivänpaahdin tuotiin ulos joten saimme leivät paahdettua lähellä. Kuopus ei syönyt ravun rapua, mutta söi sitten leipää sen edestä. 

Juuri ennen kuin aloimme syödä rapuja lisäsin lihakeittoon perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, purjoa ja papuja. Laitoin kattilan hellalle ja se sai kiehua sen ajan kun söimme rapuja. Kun ne oli syöty, vaihdettiin lautaset syviin lautasiin ja söimme lihakeiton ja ihanaa tuoretta täysrukiista reikäleipää Vääksystä. Ruokajuomana oli koko ajan jäävesi. Keitto jäähtyi kovassa tuulessa nopeasti, pöytäliina pysyi pöydässä suunnilleen kymmenen ison kiven voimin. 

Jälkiruokaa emme jaksaneet heti, sen sijaan näihin rapujuhliin kuului sienestystä ruuan päälle, ja sen jälkeen savusaunassa saunomista pitkän kaavan mukaan. Ennen vieraiden lähtöä oli kahvin/teen ja omenapiirakan aika, iltapala kuittautui sillä.

Iloista puheensorinaa oli täälläkin, sellaista rauhallista ja rentoa yhdessäoloa. Hinnatonta.

lauantai 27. elokuuta 2016

Hävikkiviikon ajatuksia

River Cottagen keittiössä arvostetaan ruokaa

Ensi viikolla vietetään kuluttajaliiton organisoimaa hävikkiviikkoa. Tämän vuoden teemana on hyvät käytännöt. Jokainen voi tehdä omia lupauksia, jakaa niitä vaikka somessa, ja olla muutenkin aktiivinen ja jakaa hyviä käytäntöjä ruokahävikin estämiseksi. 

Minä olen saanut vanhanaikaisen ruokakasvatuksen, sellaisen jonka mukaan ruoka on arvokasta, sitä ei saa halveksia eikä sillä saa leikkiä. Leipää ei saanut laittaa väärin päin pöydälle, lautanen syötiin tyhjäksi ja aina kiitettiin ruuanlaittajaa, oltiin sitten kotona, kylässä tai muualla (vaikka koulussa, minä olin se tyttö joka huikkasi ruokalasta lähtiessä aina keittäjille kiitokset). 

Kun muutin jenkkeihin tämän vuosituhannen alussa, silmiin suorastaan sattui aina, kun oli syömässä yliopiston ruokalassa. Siellä nuoret sotkivat ruualla, heittelivät sitä toistensa päälle ja jättivät syömättä mitä ja miten sattui. Juttelin tästä useammankin kerran kollegoiden kanssa, ja heitä ihmetytti ihmettelyni yhtä paljon kuin minua ihmetytti. Ruokakulttuurit ovat erilaisia, siellä oli nälkävuosista paljon pidempi aika kuin meillä jne. Tästä kaikesta on aikaa siis n. 15 v, paljon ehtii tapahtua siinä ajassa.

Varmasti muutkin kuin minä ovat huomanneet, että sama ruualla leikkiminen on alkanut täälläkin. Siksikin tälläiset teemaviikot ovat tärkeitä ja ovat muistamassa ruuan arvosta. Mutta nyt samaan aikaan meillä on trendinä myös esim. ruokaöverit ja kaiken maailman friikkipirtelöt ja muut sellaiset, joissa oikein sotketaan ruualla (nuoleeko joku ne lasin ulkopuolella ja pöydällä/lautasella olevat kastikkeet?). Tiedän ettei hukkaan menevä ruokamäärä ole kummoinen, mutta kiva siinä silti selittää kotona kasvavalle lapselle, ettei äiti hyväksy moista ruualla sotkemista (mutsi on kalkkis). Että se ei kuulu suomalaiseen ruokaKULTTUURIIN. 

Tässä asiassa en koskaan tule, enkä halua tulla, muotiin, siinä että stailauksen takia heittäisin kastikkeita pitkin pöytiä. Toistan vielä, että ymmärrän kyllä ettei hävikki ole grammoina suuri, mutta ajatuksena se on, siinä millainen malli me annetaan meidän kasvaville lapsille ja nuorille. Matka siitä että äiti kaataa kastikkeet pitkin poikin ja sitä pidetään hienona siihen, että lapsi heittää ranskiksella toista, ei ole suuren suuri.

Tälläisiä ajatuksia minulle tuli hyvistä käytännöistä. Minun hävikkiviikon lupaus on se, että näytän edelleen lapsilleni esimerkkiä siinä, kuinka ruokaa tulee arvostaa: ruuantuottajista lähtien aina siihen asti että ruoka on lautasella (eikä sen vieressä).

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Tattiliemi


Minä luin pari vuotta sitten ihanan kirjoituksen tattiliemen teosta Ripaus tryffeliä -blogista ja päätin että lientä on keitettävä. Kuinka ollakaan seuraavat pari vuotta olivat tatittomia vuosia ja asia pääsi jotenkin unohtumaan. Tänä vuonna ehdin saada ensimmäisen tattisadon syötyä ja kuivattua ja heittää perkeet kompostiin. Onneksi Merja muistutti asiasta, ja kyllä, harmistus oli melkoinen, kun tajusin unohdukseni, liemiaineksia olisi ollut ihan riittävästi. Mutta ei hätää, viime viikonloppuna minulla oli hyvin aikaa kierrellä metsissä, ja löysin uudestaan herkkutatteja, en niin paljoa kuin aiemmin, mutta mukavasti kuitenkin.

Yhdeltä sieniretkeltäni sain useamman herkkutatin, jotka valmistin suoraan syötäväksi. Perkasin sienet melko suurpiirteisesti, joten liemiainekset olivat kasassa. Jos et ole lapsena saanut keittää riittävästi noitavelliä, suosittelen tattiliemen keittämistä, samanlainen fiilis tuli nyt aikuisenakin. Ja vähän nauratti ääneenkin, kun liemi oli niin täydellisen noitavellin näköistä. Sellainen hyvän mielen keittiöpuuha, mielellään ulkona tehtävä.

Alkuperäisessä ohjeessa oli myös timjamia (ei ollut) ja valkosipulia (en laittanut). Minä tein liemen niin yksinkertaisena kuin sen voi tehdä, maustan ja suolaan sitten ruuan.

herkkutattien jalkoja, pillejä ja syötyä kohtaa sienestä
vettä niin että kaikki peittyy

Kun putsaat herkkutatit, ota perkeet talteen. Laita perkeet kattilaan ja lisää vettä niin että kaikki peittyy. Anna poreilla ihan hiljalleen, ettei sienet hajoa liikaa. Keitä kymmenisen minuuttia ja siivilöi liemi. Keitä lientä vielä reilusti kasaan, Merja suositteli noin kolmannekseen, minä taisin redusoida noin puoleen. Jäähdytä liemi ja pakasta jääpalakuutiona, söpöjä mustia jääpaloja.

Minä olin alkuun vähän huolissani, sillä liemen haju ei ollut mikään kovin miellyttävä, ei keittäessä eikä valmiina. Mutta se maku, voi hyvä tavaton kun alkoi hymyilyttää, hymy levisi oikein korvasta korvaan kun maku oli niin upea. Jep, suosittelen. Ihanaa makua tiedossa kastikkeisiin, patoihin, pastoihin ja risottoihin, ainakin nyt alkuunsa.

tiistai 23. elokuuta 2016

Herkkutattia ja kesäkurpitsaa


Herkkutatti on yksi lempisienistäni. Erityisesti tykkään siitä kuivattuna ja vähintään yhtä paljon pidän siitä hyvin paistettuna, sellaisena kovalla lämmöllä nopeasti kypsennettynä. Opiskeluajat selvisin pitkälle marjojen, sipulin, perunan ja sienten (ja tietysti hirvenlihan) voimin, omavaraisuus säästi rahoja muihin aktiviteetteihin. Parasta oli herkkutatit, jotka äiti aina leikkasi pieniksi kuutioiksi ja haudutti pannulla nesteet pois. Hyvää sekin oli, sellaista perinteistä suomalaista sieniherkkua, siitä sai vaikka mitä hyviä ruokia. Mutta vielä enemmän pidän nopeasti kuumalla pannulla paistetuista sienistä, näitä voi syödä ihan sellaisenaan.

Viikonloppuna tuli nautittua hyvästä lihasta kasvisten kanssa ja nyt viikolla voi keskittyä kasvimaan ja metsän antimiin sellaisenaan, elokuun sato on niin yltäkylläistä että kauppalaskutkin ovat lähes olemattomia.

kesäkurpitsaa
herneitä
sipulia
öljyä
siideriviinietikkaa
aavistus hunajaa

voita
herkkutatteja
suolaa ja pippuria myllystä

Höylää kesäkurpitsasta ihan ohuita siivuja. Lisää joukkoon herneitä ja ihan hienoksi viipaloitua sipulia. Voit käyttää mitä tahansa kasviksia salaattiin, minulla oli nyt nämä. Sekoita öljy, etikka ja aavistus hunajaa keskenään, kaada salaatin joukkoon. Anna salaatin maustua sillä välin, kun valmistat tatit.

Laita voi pannulle, pilko tatit suikaleiksi tai muuten reiluiksi paloiksi. Paista sienet hyvällä lämmöllä napakoiksi, niin että tatit saavat vähän väriä, mutta eivät ala kiehua nesteessään. Suolaa ja pippuroi maun mukaan. Nostele tatit kesäkurpitsasalaatin päälle ja nauti heti.

Yksinkertaista, niin yksinkertaista maultaan ja juuri siksi aivan ylivertaisen hyvää. Elokuuta parhaimmillaan,

lauantai 20. elokuuta 2016

Peuranpaisti grillin kautta


Mitä syödään elokuisena viikonloppuna perheessä, jossa mies metsästää ja vaimo käy sienessä, marjassa ja huolehtii keittiöpuutarhasta? Meillä syötiin tänä lauantaina peuranpaistia, kantarellikastiketta, uunitettuja perunoita, punajuuria ja palsternakkaa sekä härkäpapupaistosta. Huomenna syödään samaa peuranpaistia, ja lisäksi keitettyjä papuja ja punajuuria, niitä perunoita, sieniä ja puolukkasurvosta. Syödään myös rapuja ja lettuja kuningatarhillon kanssa.

Tämä on kesän parasta aikaa mökillä, saa nauttia auringosta, virkistävästä uimisesta hikisen pyöräilyn ja metsässä samoilun jälkeen, savusaunasta ja yksinkertaisesta mutta loistavasta ruuasta. Tänä vuonna mustikka-aika on jo ohi, puolukka-aika ei ihan vielä alkanut. Sieniä löytyy tänä vuonna, kantarelleja, mustia torvisieniä ja lampaankääpiä on enemmän kuin monena vuotena. Poimin tänään ensimmäiset sikurirouskut maistiaisiksi, en ole niitä ennen kerännyt.

n. 2 kg peuranpaisti

suolaa, pippuria myllystä
katajanmarjoja morttelin kautta
kuivattua chiliä (maun mukaan)
öljyä, soijakastiketta tjs.

Ota paisti sulamaan ajoissa, sulata se hitaasti jääkaapissa jos vaan mahdollista. Tee mausteista sopiva seos ja hiero paistin pintaan. Anna maustua pari tuntia huoneenlämmössä. Grillaa paisti sen jälkeen kauttaaltaan kuumassa grillissä ja siirrä uunivuokaan. Paista miedossa lämmössä n. 125 astetta kunnes sisälämpötila on haluttu. Minä haluaisin jättää paistin reilusti punaiseksi (n. 55-57 astetta) mutta lasten toiveesta paistoin lihan 62 asteeseen, aikaa siihen meni parisen tuntia. Kääri liha folioon ja anna lämmön tasaantua puolisen tuntia tai vähän yli.

Sillä aikaa kun paisti oli uunissa, kävin metsässä poimimassa sienet ja keräsin kaikki kasvikset kasvimaalta. Ja kun paisti oli foliossa tasaantumassa, valmistin perunat ja juurekset uunissa (250 astetta 35 minuuttia), tein sienikastikkeen (kantarelleja, sipulia, kermaa, peuranpaistilientä) ja härkäpapupaistoksen (härkäpapuja, savukylkeä ja vähän paistilientä).

Loistava ruoka, todella loistava, (minun mielestä) harvassa on ravintolat jossa saa näin hyvää ruokaa.

perjantai 19. elokuuta 2016

Punaherukkahyytelö


Tänä vuonna meillä oli mökillä todella huono viinimarjasato, yhteensä tuli yksi ämpärillinen mustaherukkaa (+ syömämarjat ja vähän hilloa varten) ja toinen punaherukkaa, eli yhteensä sain keitettyä vain kaksi maijallista viinimarjamehuja. Mutta koska muuten marjavuosi on ollut niin hyvä, en ole ostanut (enkä aio ostaa) viinimarjoja lisää, sillä olen keittänyt jo kaksi maijallista mustikkamehua, ja sama määrä puolukkamehua on suunnitelmissa. Eiköhän näillä pärjätä talven yli, meidän perhe ja isä.

Minulla pullot loppuivat vähän kesken kesken öistä mehu-urakkaa joten "ylimääräistä" mehua jäi reilu puoli litraa. Tein siitä pienen satsin hyytelöä. Huomaa että tämä hyytelö ei ollut kovin tiukkaa, jos haluat kiinteämpää, lisää sokeria 1-2 dl lisää.

6 dl mehumaijalla keitettyä punaherukkamehua 
2 dl hillo- ja marmeladisokeria (Dansukker)

Laita mehu ja sokeri kattilaan. Anna kiehua muutama minuutti ja kaada neste steriloituihin purkkeihin. Säilytä kylmässä. 

Tämä on raikas hyytelö, jota on tarkoitus käyttää riistan kanssa sellaisenaan ja padoissa tuomassa makeutta ja makua. Ja hyvin maistui paahtoleivällä, ja varmasti sopii myös jäätelön kaveriksi oikein hyvin. Ihana hyytelö.



keskiviikko 17. elokuuta 2016

Elokuu on kasviskuu


Talven ja ennen kaikkea kevään aikana ehtii unohtaa kuinka upea ja yltäkylläinen ruokakuukausi elokuu on. Vaikka ei olisi omaa kasvimaata tai viljelypalstaa, ovat kaupat ja torit täynnä toinen toistaan parempia ja edullisempia kasviksia. Eikä enää tarvitse viljellä lehtikaalia eikä härkäpapua eikä keltajuurta itse, kun kaikkia niitä saa kaupasta, kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea Satokausikalenterille.

Voi sitä onnea jos on oma kasvimaa, on se sitten pihalla, mökillä tai vaikka kaupungin vuokrapalsta. Päivän ruoka-aineet on mahdollista hakea maasta tuoreena ja suunnitella jokaiselle päivälle vaikka kuinka monipuolisia ruokia. Lisäksi voi käydä poimimassa metsästä (tai torilta tms.) sieniä ja/tai marjoja. Kaikki maistuu uskomattoman hyvälle vähällä vaivalla. Tai kyllähän se aikaa vähän vie, kun joutuu nostamaan kasvikset maasta, pestä ne, kuoria ja pilkkoa ja sen sellaista. Ihan parasta ajankäyttöä kuitenkin, mieli lepää, ja pysyypähän pois vaikka istumasta. 

Parasta juuri nyt harrastelijan kasvimaalla on esim. pavut, härkäpavut, porkkanat, punajuuret, sipulit, lehtikaali, avomaankurkut, kurpitsat ja edelleen vaikka perunat ja yrtit (ja tomaatit ja chilit jos ne olisivat kasvaneet). Voi valmistaa helposti upeita ateriakokonaisuuksia, kasvisten syöminen on niin kaukana siitä salaatti-kurkku-tomaatti-salaatista. 

Sitä minä vaan jaksan ihmetellä, että miksi kukaan ei ehdota vegaanista tai edes lihatonta elokuuta. Vegaani pitäisi olla vuoden pimeimpään aikaan jolloin mikään tuore ei kasva, ja lihaton pitäisi olla silloin kun metsästyskausi on runsaimmillaan. No joo, alkaahan elokuussa kyyhky- ja sorsajahti, mutta silti. Elokuu on ihan paras ruokakuukausi!

tiistai 16. elokuuta 2016

Rapuliemi


Kun ravut oli syöty, keräsin kaikki kuoret visusti talteen, pakkasin pussiin ja siirsin kylmään. Kävin kasvimaalla, keräsin sieltä muutaman porkkanan, palsternakan, sellerinoksan ja sipulin, pakkasin nekin mukaan. Ja jämätillit. Kotona keitin yksinkertaisen liemen josta tuli ihan käsittämättömän hyvää. Pakastin sen kahdessa erässä, toisesta ainakin aion tehdä kalakeittoa, toinen ruoka on vielä mietinnässä.

voita
n. 15 ravun kuoret
1 sipuli
pari pikkuporkkanaa
pikkupalsternakka
1 pikkuvarsi varsiselleristä
10 valkopippuria
1 laakerinlehti
1 rkl kuivaa vaaleaa balsamicoa

tilliä

Sulata kattilassa voita, lisää joukkoon vähän murskatut ravunkuoret ja pilkotut kasvikset. Kuullota kaikkia vähän aikaa ja lisää vettä niin että kuoret ja kasvikset peittyvät (nyt meni 1½ l). Lisää mausteet ja etikka ja anna liemen kiehua n. tunnin verran. Lisää tilliä loppuvaiheessa ja anna poreilla vielä hetken. Siiivilöi liemi ja käytä heti tai pakasta. 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rapujen keittäminen


Meillä on ollut rapumerrat pyytämässä ensimmäistä kertaa elämässäni tänä vuonna. Ei mitään isoja saaliita ole tullut, mutta sen verran kuitenkin että muutamia rapuja ollaan saatu kerrallaan, joskus jopa yli kymmenen, siis yhteensä. Ja Weke pyytää parhaiten, vaikka kyllä merroissakin aina jotain on.

Tänään, eilisen kovan tuulen jälkeen, tuli paras saalis tähän saakka. Ihan kaikki ei välitä ravuista niin paljoa, joten tänään jokainen halukas ravunsyöjä sai peräti neljä rapua, osa niistä oli ihan hyvän kokoisia. Isä on pyydystänyt ja syönyt lapsena paljonkin rapuja, väliin mahtuu useampi vuosikymmen ilman niitä. Minä kaivoin ensimmäisellä kerralla netistä keitto-ohjeet, löysin Kalatalon sivuilta hyvät ohjeet. Olen keittänyt ravut isommassa vesimäärässä mitä tuossa ohjeessa on, mutta se tuskin haittaa. Viilennys tehdään vähän oikoen, olemme syöneet ravut ilman suuria juhlallisuuksia melko pian keittämisen jälkeen.

Laitan tähän itselleni summittaisen ohjeen ylös, niin muistan ensi vuonnakin kuinka olen tehnyt. Tänään keitimme 14 isohkoa rapua, vettä oli kyllä reilusti, rapuja olisi voinut olla enemmänkin.

5-6 l vettä
3 kourallista merisuolaa
(ohjeen mukaan tulisi vielä n. 10 sokeripalaa, en muistanut)
puoli punttia tilliä melkein kokonaan

rapuja

Laita vesi, suola ja tillit isoon kattilaan. Nosta vesi kunnolla kiehuvaksi ja laita ravut kunnolla kiehuvaan veteen, isoimmat ensin. Keitä kymmenisen minuuttia, riippuen rapujen koosta. Viilennä keitinvesi nopeasti jos mahdollista. Minä kaadoin vedet pois, laitoin kattilan kylmäblokkien päälle ja lisäsin jäitä päälle. Kun ravut olivat kylmenneet, söimme ne heti. Ohjeen mukaan suositellaan säilyttämistä 6-12 tuntia keitinliemessä tuoreen tillin kanssa.

Isä opetti meille kuinka ravut syödään, esikoinen opetti meille kaikille (myös vaarille) kuinka ravun poskilihat saa hyvin irti kun ottaa ravun hampaasta kiinni ja vetää. Ihana esikoinen, oppimisen riemua meille kaikille.

torstai 11. elokuuta 2016

Parsakaalia ja härkäpapua anjoviskastikkeessa


Tämä resepti pohjaa siihen ihanaan seifileeseen, jota tehtiin neljän päivän kurssin kalapäivänä. Kokki Matt kertoi silloin, että hän valmistaa usein parsakaalia tällä tavalla kun siitä tulee niin tosi hyvää. Ja totta tosiaan, en yhtään ihmettele, ehkä parasta parsakaalia mitä olen syönyt. Tai ainakin mitä muistan. Ihana ruoka, vaikkakin arvaan että tämä maistuu meidän perheessä vain minulle. Mutta se ei haittaa, välillä voi/pitää kokata ihan vain itseä varten. Nuo ohjeen määrät ovat suuntaa-antavia n. neljän hengen annokseen, minä tein oman annoksen pienempänä, paitsi oli minulla kokonainen parsakaali, aika pieni sellainen. Teen ehkä ensi viikolla tätä uudestaan.

1 parsakaali
nuoria tuoreita härkäpapuja
(125 g) voita
(n. 4-6) anjovisfileitä
n. puolikkaan sitruunan mehu

hyvää leipää

Pilko parsakaali suupaloiksi. Irrota härkäpavut paloista. Pienistä härkäpavuista ei tarvitse ottaa pavun "nahkaa" pois. Laita pannulle reilu nokare voita, lisää anjovisfileet. Kun voi ja fileet ovat sulaneet, lisää parsakaali ja härkäpavut. Sekoittele niitä pannulla muutama minuutti ja purista reilusti sitruunamehua päälle. Syö sellaisenaan leivän kanssa, minä dippasin kastikkeen leivällä viimeistä pisaraa myöten.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kantarellipasta rosmariinilla


Tässä tulee taas niin yksinkertainen ohje, ettei ruoka ohjetta edes kaipaisi. Mutta olipahan niin hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kirjaan summittaisen ohjeen ylös. Tämä ohje on yhdelle, sopiva etäpäivän lounas joka valmistui nopeammin kuin mitä matka kestää hyvään lounaspaikkaan.

hyvää pastaa yhden annos

voita/öljyä
pikkusipuli
reilu kourallinen kantarelleja
suolaa, pippuria myllystä
tuoretta rosmariinia tai timjamia

parmesaania

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä sopivaksi. Laita pannulle vähän voita ja/tai öljyä. Pilko ja kuullota sipuli. Revi kantarellit pannulle, rouhaise suolaa ja pippuria päälle ja mausta haluamallasi yrtillä. Minä pidän rosmariinin metsän mausta, myös timjami sopii mainiosti sienten kanssa. Paista sieniä niin, että nesteet ovat haihtuneet mutta sienet ovat napakoita. Valuta pasta ja kaada se pannulle sienien päälle, sekoita hyvin. Raasta päälle parmesania ja nauti hyvästä ja edullisesta ruuasta.

maanantai 8. elokuuta 2016

Mökki elokuussa 2016


Nämä kukat ovat siskolleni. Hän kitki kukat tehokkaasti keväällä vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta niin vaan kukat nousivat muutamien tyhjien vuosien jälkeen, ja taas kukkivat yhtä komeasti kuten ennenkin.


Mökin kasvimaa voi hyvin, oikein hyvin jossei liiankin hyvin. Sato on tänä vuonna huima jo nyt. Hernettä riittää, samoin härkäpapua. Punajuurta ollaan syöty jo pitkään, porkkanat ovat isoja ja perunasato on valtaisa, varretkin huitelevat metrissä. Papua vielä vähän odotellaan, purjo ja varsiselleri ovat komeassa kasvussa. Sipulit ovat jo nyt suurempia kuin vuosiin sadonkorjuun aikaan.


Tyrni tuottaa tänä vuonna ensimmäiset marjat, mieli on tosi hyvä siitä. Keväällä vielä mietin että onko meillä sittenkin kaksi poikatyrniä, mutta ei ole. Tänä vuonna tulee muutama kymmen marjaa, se on minusta ihan hyvä alku ja lupaus tulevasta sadosta


Omenaa tulee tänä vuonna hyvin kahdesta vanhemmasta puusta. Karviaisia tuli ihan kohtuudella, samoin punaista viinimarjaa on ihan hyvin. Isoin pettymys on musta viinimarja, saimme poimittua porukalla yhden(!) ämpärillisen kaikista pensaista. Kohta on maijallinen keitetty, siinä on tämän vuoden mustat mehut. Isä rakensi tänään pikkiriikkisen tuen pikkukarviaiselle, joka oli pahasti kallellaan viime talven jäljiltä. Karhunvatukka on kasvanut tämän vuoden komeasti korkeutta, sekin sai kunnon tuen.

lauantai 6. elokuuta 2016

Rukiinen kaalilaatikko


Kun on pitänyt blogia viisi vuotta, tuntuu että kaikki perusreseptit ovat jo ainakin kertaalleen kirjattu ylös, aivan kun Rouva Raadelma totesi. Etenkin arkiruokia (ja jouluruokia hih) kokkaa kerta toisensa jälkeen, koskaan ei aivan identtisenä (paitsi ne jouluruuat), mutta samanlaisena kuitenkin. 

Kaalilaatikko on yksi minun vakioruuista, ainoita sellaisia ruokia joita teen säännöllisesti vaikka muu perhe ei syö. Minä teen kaalilaatikkoa aina ison satsin ja pakastan sen erissä, kaalilaatikko ei ole moksiskaan pakastamisesta. Otan sitä töihin evääksi, tai syön etäpäivän lounaana, silloin kun ei ole mitään muuta helposti saatavilla tai en ehdi/viitsi kokata. Aina kun edellinen pino kaalilaatikkoannoksia loppuu pakastimesta, on aika tehdä uusi erä.

Samalla kun teen kaalilaatikkoa teen usein myös ison satsin makaronilaatikkoa jonka muut syövät, joskus minäkin. Tällä kertaa muu perhe ottaa laatikot mukaan mökille ja saavat parina päivänä ruuan helposti. Nyt tein myös yhden kaalilaatikon isälleni, joka ei ole makaronin ystävä. Mökkikeikkaa varten tein nyt ison makaronilaatikon ja pienemmän kaalilaatikon foliovuokiin.

Normaalisti en käytä mitään ohjetta kaalilaatikon tekoon, vaan määrät tulevat siinä tehdessä ihan itsestään. Aina se on yhtä hyvää ja kuitenkin vähän erilaista. Tällä kertaa erilaisuutta toi ohran tilalla käytetty Malmgårdin kartanon ruis (ruisviljariisi), suosittelen. Se tuo hyvää makua ja kivaa rakennetta kaalilaatikkoon.

2 kg kaalia
2 dl ruista (Malmgård)
8 dl lientä (minulla oli nyt kyyhkylientä)
700 g jauhelihaa (nyt hirveä ja mallaspossua 1:1)
mausteita (pippureita, timjamia, paprikaa, chiliä)
3 tl suolaa
4 sipulia
1½ dl siirappia
voita

Pilko kaali suikaleiksi, keitä sitä muutama minuutti. Valuta keitinliemi pois, ota siitä kuitenkin osa talteen. Keitä ruis ohjeen mukaan reilussa liemessä. Ruskista jauheliha ja mausta ja suolaa se reilusti. Pilko ja kuullota sipuli. Sekoita kaali, ruis liemineen ja jauhelihat keskenään ja laita uunivuokaan. Sekoita siirappi n. puoleen litraan kaalin keitinlientä ja kaada laatikon päälle. Lisää nestettä tarvittaessa. Vuole vähän voita laatikon päälle. Paista reilu 1 h 180 asteessa. Syö heti, tai anna jäähtyä ja pakasta sopivissa annoksissa. Kohtahan sitä saa jo uuden sadon puolukkaa kaalilaatikon kaveriksi.


ps. Elämä on just tätä, arkea ja juhlaa ja välillä kumpaakin samana päivänä. Aamulla isot laatikkotalkoot, illalla ihanat häät. Tähän kesään onkin mahtunut toinen toistaan ihanimipia juhlia, hyvä kesä.

tiistai 2. elokuuta 2016

Hampurilainen härkäpapupihvillä


Kävin keräämässä härkäpapuja palstalta, sellaisen reilun kasan. Satuin näkemään tänään kaupassa tuoreita härkäpapuja myynnissä (hienoa!) vajaan yhdeksän euron kilohintaan. Uteliaana punnitsin oman saaliin, se oli 1,35 kg, se olisi kaupassa maksanut reilusti yli 10 €. Irrotin pavut paloistaan, ryöppäsin ne ja kuorin vielä isoimmat. Punnitsin lopuksi syötävät pavut, ne painoivat 150 g, hyötysuhde on siis n. 1:10. Onni on oma palsta jossa härkäpapua kasvaa reilusti.

Minä oln tehnyt ennenkin härkäpapupihvejä tuohon tapaan. Nyt minulla oli vähemmän härkäpapuja, joten tein vähän erilaiset pihvit, näistä tuli sellaisia lettumaisia. Mutta hyviä silti, seuraavaksi taidan tehdä ohuita lettuja tällä reseptillä. Tästä määrästä tuli juuri kaksi pihviä (lapset kiittivät ja söivät eilisen jauhelihakastikkeen jämät sämpylöiden välissä) eli vähintään tuplaa ohje jos syöjiä on enemmän kuin kaksi, tai mielellään nelinkertaista.

150 g ryöpättyjä härkäpapuja (n. 1,3 kg palkoineen)
1 muna
½ tuoretta Aji Cristalia tai muuta chiliä
suolaa

voita ja/tai öljyä paistamiseen

Laita tuoreet ryöpätyt härkäpavut kapeaan astiaan johon sauvasekoitin sopii. Lisää muna sekä pilkottua chiliä ja suolaa maun mukaan. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella, tästä tulee sellainen lähes juokseva seos. Papumäärää voi kasvattaa reilustikin, ennen kuin alkaisin lisätä munien määrää. Paista pihvit/letut pannulla kypsiksi.

Kokoa hampurilainen. Minulla oli nyt ihania Kanniston leipomon hampurilaissämpylöitä, marinoitua sipulia, tomaattia ja chipotle-majoneesia. Kaalisalaattia olisi ollut jos olisi ollut kaalia. Hyvä hampurilainen, hyvä pihvi ja hyvä mieli.

maanantai 1. elokuuta 2016

Kirsikkapiirakka parhaalla pohjalla


Onnistumiset keittiössä jatkuvat. Silloin kun tein loistavan mustikkapiirakan, tein salaa taikinan kaksinkertaisena. Puolet käytin siihen piirakkaan, ja puolet pakastin. Kokeilin sitten myöhemmin kuinka piirakka onnistuu pakastetusta taikinasta. Ja se kuulkaas onnistui ihan yhtä hyvin kuin tuoreestakin. Aion siis jatkossa tehdä pohjataikinan vähintään tuplana, tai nelinkertaisena kuten alkuperäinen ohje oli, ja pakastaa loput. Sitten milloin tahansa voi tehdä piirakan helposti ja nopeasti, ei enää niitä valmistaikinoilta maistuvia piirakanpohjia kiireessä.

Kirsikoita tuli tänä vuonna vähän, mutta tuli kuitenkin. Sain kirsikoista tämän piirakan ja yhden satsin hilloa, olin ihan tyytyväinen tähänkin.

Kopioin tähän pohjan ohjeen mustikkapiirakan ohjeesta:

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin (kurssilla teimme taikinan aamupäivälllä ja iltapäiväivällä leivoimme sen).

Jos pakastat taikinan, laita se kelmutettuna pakastimeen. Ota hyvissä ajoin sulamaan ja kauli normaalisti piirakan pohjaksi.

Täyte:

n. 4-5 dl kirsikoita kivet poistettuna
1½ dl hillosokeria
2 rkl perunajauhoa

Poista kirsikoista kivet. Lisää hillosokeri ja perunajauhot ja sekoita hyvin. Kauli taikina vähän vuokaa isommaksi ja siirrä se piirakkavuokaan. Kaada kirsikkatäyte päälle. Jos taikinaa jää yli, siitä voi tehdä ristikon tai muita kuvioita kirsikoiden päälle. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä ja täyte on kiinteytynyt.

Ihana piirakka. Jopa lapset söivät "koska pohja on niin hyvää".