tiistai 4. lokakuuta 2016

Mustaherukkaa, chiliä ja inkivääriä mangoldille


Eilen oli hyvä päivä. Kävin töistä tullessa palstalla ja sain palstanaapurilta ihanan Hokkaido-kurpitsan (omat taimet näivettyivät ennen kuin alkoivat edes kasvaa) ja ison nipun upeaa mangoldia (omat eivät edes itäneet). Ja eilinen oli hyvä päivä sillä minua odotti Amazonin paketti jossa oli tilaamani Gill Mellerin esikoisteos Gather. Gill Meller on yksi River Cottagen pääkokeista, hän on työskennellyt Hugh:n kanssa melkein alusta asti, varmaan jo lähelle 20 v. Monet reseptit River Cottagen keittokirjoissa ovat Gillin käsialaa, mutta tänä syksynä häneltä ilmestyi ensimmäinen oma kirja, joka on nimetty niin kauniisti, Gather.

Kirjan jaottelu on aivan ihana, kappaleet kulkevat paikasta toiseen. Kirja alkaa keväästä maatilalla, siirtyy rannan kautta kesäiseen puutarhaan ja hedelmätarhaan. Syksy jatkuu pellolla ja metsässä ja kirja päätyy talveen nummilla ja satamassa. Teksti on sujuvaa, kuvat upeita ja resepteistä näkee heti että ne toimivat. Ja todellakin toimivat. Koska olin eilen saanut upeaa mangoldia, aloitin tutustuminen resepteihin sanalla chard, ja löysinkin ihanan ohjeen. Ohje oli mustaherukalle, mutta minulla oli pakastettuna viherherukkaa, jonka seassa oli vähän mustaherukkaa. Sama maku, mutta ulkonäkö ei ehkä niin hieno. Mutta ei se mitään, tämä yksinkertainen sievä lisäke on tämän vuoden yksi suurimpia onnistumisia keittiössä. Mikä makujen ilotulitus, mikä hyvä olo ruuan päälle, mikä upea oivallus. Niitä ruokia että melkein itketti kun oli niin hyvää.


100 g mustaherukkaa (minulla viherherukkaa suurimmaksi osaksi)
1 valkosipulin kynsi
1 Aji Fantasy -chili (tai esim. ½ Aji Cristalia tai muuta chiliä)
3 cm pala inkivääriä
2 tl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
2 tl vettä

vettä, suolaa
reilusti mangoldia (tai lehtikaalia tai molempia)

Perkaa marjat (tai ota pakastimesta) ja laita pieneen kattilaan. Lisää ohueksi viipaloitu valkosipuli ja chili, raastettu inkivääri sekä hunaja, soijakastike ja vesi kattilaan. Nosta juuri ja juuri kiehuvaksi, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti, sekoita muutaman kerran. Marjat pehmenevät mutta saavat jäädä vielä kokonaisiksi.

Samalla keitä vettä isommassa kattilassa, suolaa vesi hyvin. Keitä vähän pilkottua mangoldia (tai lehtikaalia) muutama minuutti. Kaada vesi pois, valuta hetki. Nosta mangoldi lautaselle ja kaada marjakastike päälle, sekoita vähän. 

Syötiin paahdetun pähkinäisen Hokkaido-kurpitsan (vähän öljyä, timjamia, pippuria, suolaa kurpitsanviipaleille, 20 minuuttia 250 asteessa), lammaslihapullien ja viipaloidun kyssäkaalin kanssa. Tästä ei päivällinen parane, hyvä mieli ja olo pitkäksi aikaa.

8 kommenttia:

Elina / Linnunlaulu kirjoitti...

Mielenkiintoinen resepti! Mangoldireseptejä on aika vähän. Melkein kaikki mangoldit on jo pakastimessa tältä kesältä, joten ei taida nyt tuoreilla enää päästä kokeilemaan. Toimisi varmaan kyllä tosiaan myös lehtikaalilla. Sitä riittää vielä tuoreenakin.

Ulla kirjoitti...

Vau, onpa erikoinen ohje. Kiva, kun joku keksii jotain ihan uutta. Tuo kirja kuulostaa kyllä tilattavan hyvältä.

Hanna (Hannan soppa) kirjoitti...

Onpas hyvänkuuloinen resepti! Pitääkin käydä katsomassa mitä mun mangoldeille kuuluu nyt parin kylmän yön jäljiltä :D
Ihanalta näyttää myös tuo kirja, vois vinkata joulupukille..

sauvajyvänen kirjoitti...

Elina, minäkin aion tehdä pian lehtikaalilla. Ja lisäsin mangoldin siemenet tilauslistalle, jos vaikka uudet siemenet itäisi.

Ulla, tuossa kirjassa on 120 ohjetta, ja totesin, että voisin helposti käyttää niistä n. 115 ohjetta. Tuo oli kyllä aivan loistava oivallus, tehdessä vielä epäilin, että mitähän tästä tulee, että meneekö hienot raaka-aineet hukkaan. Mutta maistaessani kastiketta kattilasta tuli ihan mieletön fiilis, että voikin joku näin yksinkertainen olla näin upean makuista, tuli ihan liikuttunut olo. Ja tosiaan upeaa että tutuista aineista saa aikaan jotain ihan uutta. Tällä reseptillä aloittaminen oli ihan sattumien summaa, mutta juuri sitä ruuanlaiton hienoutta mitä Gill kirjassaan kuvaa.

Hanna, toivottavasti kuuluu vielä hyvää, suosittelen todellakin kokeilemaan. Ja ehdottomasti kirja joululahjalistalle, minä vaan en malttanut odottaa. Kirja on minusta samalla myös taidekirja, siinä on niin hienot kuvat ja välitekstit.

Elina / Linnunlaulu kirjoitti...

Tämä on nyt kokeiltu lehtikaalilla. Ihan jännää, erikoista :) Uudelleenkin on kokeiltava, jotta onnistuisi vielä paremmin. Tulin siihen tulokseen, että pakastemarjat olisi kannattanut ensin antaa sulaa ja kaataa mehua pois, jotta ei tule liikaa nestettä (ja ei tietenkään veden lisäystä). Kaalia tarvitaan todella jättiannos, se kun menee niin kasaan keitettäessä. Elikkä en siis ollut aivan tyytyväinen kastikkeen ja kaalin suhteeseen, mutta nyt oon tehnyt tarkat ohjeet itselleni seuraavaa yritystä varten :D

sauvajyvänen kirjoitti...

Minä taas tykkäsin siitä nesteestä myös, se maustoi ihanasti koko salaatin, toimi kastikkeena hyvin. Kaalia/mangoldiaa tosiaan menee paljon, hyvä niin. Minä olen tehnyt jo kolmeen kertaan tätä, ja jatkan niin kauan kuin marjoja riittää. Ja tilasin mangoldin siemeniä ensi kesää varten :)

Elina / Linnunlaulu kirjoitti...

Tosi mukavaa, kun vastaat kommentteihin :) Käyn kyllä aina lukemassa myös vastaukset.

Vika mulla piili siinä, että en osannut tehdä kastiketta niin pientä annosta, vaan tein sitä suoraan kolminkertaisen määrän (mulla asenne on, että kerran kun ryhtyy, niin ....:D :D ) ja siihen määrään en sitten enää osannut keittää tarpeeksi lehtikaalia. Lähemmäs ämpärillistä olis ehkä tarvinnut niitä revittyjä lehtikaalin suikaleita. Kastike oli oikein hyvän makuista, mutta sen verran vahvaa, että samalla aterialla olleista sienijauhelihapihveistä ei kyllä yhtään maistanut, mistä ne oli tehty, kun söin kaalia ja kastiketta yhtä kyytiä lihan kanssa. Tulin siihen tulokseen, että kastikkeen ja kaalin suhde oli väärä. Kastike maustaa kaalin erinomaisesti, mutta sienien ja lihan maun se peitti. Periks en anna, ehdottomasti kokeilen vielä uudestaan, niin että liha ei ui kastikkeessa. :D Ehkäpä pakastemangoldikin käy, lehtikaalia on vielä kasvimaalla.

Reseptistä olin aivan ihastuksissani. Mangoldia / lehtikaalia, valkosipulia, Aji Fantasy-chiliä, mustaherukoita - juuri kaikkea mitä meillä on. Ja mielenkiintoisesti yhdistetty marjoja kasvisten kanssa.

sauvajyvänen kirjoitti...

No nyt ymmärrän. Vihreitä kyllä kuluu todella paljon, kolminkertaiseen reseptiin tosiaan saa olla lähellä ämpärillistä. Ja kyllä, luulisin että pakastettu mangoldi käy oikein hyvin. Tuossa kirjassa on paljon reseptejä, joissa on yhdistetty hienosti marjoja ja kasviksia, ne on hienoja reseptejä. Viety tavallaan reseptit vielä pidemmälle kuin mitä löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta.

Ja totta kai vastaan aina kommentteihin, nämä keskustelut ovat blogin suola :)