tiistai 30. toukokuuta 2017

Parasta parsaa: se oli parsasesonki


Tiedättekö että parsa maistuu mansikalle? Ainakin silloin, kun sen katkaisee parsapenkin vieressä ja syö suoraan sellaisenaan, noin sekunnin parin päästä katkaisusta.

Minun parsapenkki tuotti tänä vuonna sen verran satoa, että kolmesta vanhimmasta juurakosta söin pari parsaa jokaisesta, yhteensä siis kuusi. Koska satoa oli sen verran vähän saatavilla, nautin sen sillä parhaalla tavalla, jonka opin River Cottage -kirjoista eli suoraan sellaisenaan. 

Nyt saa loput parsat kasvattaa kunnon lehvät ja kerätä paljon voimia ensi vuotta varten. Ensi vuonna on tarkoitus vähintään tuplata, ellei jopa triplata sato. 

Helmikuusta lähtien some on tursunnut parsasesonkia, minun parsasesonki osui tänä vuonna helatorstain ympärille. Jep, olen parsanirso, mutta tällä hetkellä onnellinen sellainen.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juurisämpylät pakastetusta vehnäjuuresta


Siitä asti kun Satu Koivisto kertoi What's cooking Helsingin juurityöpajassa, että vehnäjuuren voi hyvin pakastaa, on ajatus vaivannut minua, positiivisesti siis. En ole aiemmin saanut herätettyä itse tekemääni vehnäjuurta pakastetusta erästä kuin kerran, monta kertaa sen sijaan ei ole syntynyt kuplan kuplaa. Tämän vehnäjuuren pakastus onnistuu, kunhan herättelyn tekee rauhassa. Olen pakastanut useita eriä juurta, mutta heti herätyksen jälkeen pakastettu ei ole toiminut niin hyvin, hiivat taitavat olla niin vilkkaassa jakaantumisvaiheessa, että ovat herkkiä pakastamiselle. Eli pakastan juurta edelleen siitä muutaman päivän - viikon jääkaapissa olleesta juuresta.  

Jauhon merkitystä korostetaan monissa juurileivontakirjoituksissa. Puhutaan että kannattaa käyttää luomuajauhoja koska niissä on "monia hyviä juttuja". Minusta Suomessa suurin ero jauhoihin tulee myllystä, luomun merkitystä pidän suurempana ulkomailla kuin Suomessa. Minä olen vuosia käyttänyt leivonnassa pääasiassa Vääksyn Myllyn jauhoja, jonkin verran myös esim. Malmgårdin luomujauhoja jos jauhovarastoissa on puutteita. Leivontatulos on kummillakin selkeästi parempi kuin tavisjauhoilla, ja kyllä se on parempi kuin tavisluomujauhoillakin. Kun vilja jauhetaan hyvässä myllyssä, viljan pinnoilla elävät hiivat ja bakteerit säilyvät paljon paremmin kuin suurissa teollisuusmyllyissä. Näin ajattelen, muut voivat olla toista mieltä. (Näillä on erityisesti merkitystä silloin, kun juuri tehdään alusta alkaen itse.)


Aamulla aikaisin:

½-1 dl pakastettua juurta
1½ dl vettä
2,75 dl vehnäjauhoa

Illalla myöhään:

(½-1 dl juurta purkkiin tarvittaessa, lisäksi 1½ dl vettä ja 2,75 dl vehnäjauhoa, säilytys jääkaapissa)*

2 dl juurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9 dl hiivaleipäjauhoa

Laita taikinakulhoon hyvin elävä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruissihtijauhot, sekoita hyvin sekaisin. Lisää vehnäjauho ja vaivaa taikinaan hyvä sitko, minä annan Ankarsrumin tehdä töitä kymnmenisen minuuttua. Anna taikinan kohota aamuun saakka (viileässä) huoneenlämmössä. Minulla taikina on tässä vaiheessa yleensä kohonnut n. 3-kertaiseksi.

Leivo aamulla sämpylät, muotoile taikinasta pitkä pötkö ja jaa se n. 16-18 osaan. Anna kohota vähän aikaa pellillä. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita alas syvä pelti valmiiksi. Laita sämpylät uuniin, kaada alapellille n. 2 dl vettä ja sulje uunin luukku heti, varo kuumaa höyryä. Laske lämpö 225 asteeseen, ja paista sämpylöitä n. 15-18 minuuttia. Päästä höyryt ulos avaamalla uunin luukku, jatka paistamista vielä minuutti pari. Nauti uunituoreista sämpylöistä aamiaisella.

*Tämän juuren voi antaa olla jääkaapissa muutaman päivän tai jopa viikon, ja pakastaa sen jälkeen erissä, tai käyttää leivontaan jne.

Sunnuntaiaamu ja tuoreet sämpylät hyvien tomaattien ja teen kanssa 💚


lauantai 27. toukokuuta 2017

Elämys isolla eellä


Saatan olla vähän yllytyshullu, vaikken mitään rohkeaa uskallakaan tehdä (paitsi sen yhden asian jonka mainitsemalla voitan aina kaikki rohkeuskeskustelut). Kun työkaveri ehdottaa että maistetaan Kyrö Distilleryn Tutkielma Savu & Ruis Viinaa, ei tarvitse kahta kertaa yllyttää.

Lasissa on lämmintä tiukkaa juomaa joka maistuu suussa, täysin yllättäen, samalta kuin juuri uunista tullut ruisleipä, joka on leivottu Vääksyn Myllyn riihirukiista. Voin kanssa. Miten tämä on mahdollista? Mietin että rukiin ja savun maku yhdistettynä viinan poltteluun suussa saa maun syntymään, voi saattaa tulla pelkästään mielikuvituksesta, ehkä. Täytyy sanoa että ihan uskomaton kokemus, siinä määrin että täytyy laittaa juoma tilaukseen. Mielessä on vaikka minkälaisia drinkkejä, alkaen mustikkakukosta ja ruis-puolukkapiiraasta.

ps. Työkaveri oli eri mieltä. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Hirvenpaisti haudutuspadassa


Pieni hirvenpaisti uunissa on tällä hetkellä blogin toiseksi luetuin resepti, eikä ihme, sillä se on toimiva yksinkertainen perusresepti. Paistin voi valmistaa myös haudutuspadassa, silloin tosin siitä tulee ihan erilainen: täysin läpikypsä, pehmeä ja hajoava paisti. Ihanaa lihaa heti padasta syötynä, ja mahtava raaka-aine oikeastaan mihin tahansa sen jälkeen: hampurilaisiin, leivän väliin, salaatteihin, kastikkeisiin, wokkiin, keittoon jne.

Erityisen ihanan tästä reseptistä tekee sen helppous ja vaivattomuus. Tämä on niin pelastava tapa valmistaa paisti tilanteessa jossa kotona ehtii olla hyvin vähän aikaa mutta siitä huolimatta perhe tarvitsee ruokaa. Minä latasin yhtenä iltana haudutuspadan, laitoin padan pohjalle kasvikset sekä yhden jäisen liemikuution. Päälle laitoin vähän sulaneen lihakimpaleen, jonka olin maustanut kuivamausteilla. Kansi kiinni, ja liha sai sulaa yön yli padassa. Aamulla ennen kuutta lisäsin vähän vettä padan pohjalle ja laitoin padan päälle. Kun tulin töistä reilun 12 tunnin kuluttua, oli liha hautunut tuollaiseksi nyhtölihaksi, mutta ei ollut yhtään kuivaa vaan oikein mureaa ja maukasta. Pääsimme heti syömään lihaa ja edelliseltä päivältä jääneitä pottuja. Lihaa on reilusti ja seuraavana päivänä kun en ollut kotona ollenkaan, muu perhe täytti leivät tällä lihalla ja muilla täytteillä.

1 iso sipuli
2 varsisellerin vartta
2 porkkanaa
hyvää lientä iso jääpala (ei pakollinen)
n. 1.5-2 kg hirvenpaisti
yht. n. 3 tl musta-, valko- ja viherpippuria morttelin kautta
2 tl kuivattua timjamia
n. 2 tl yrttisuolaa
1 tl kuivattua chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)
1 dl vettä

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne haudutuspadan pohjalle. Lisää haluttaessa myös vähän lientä. Poista tarvittaessa kalvot lihasta ja mausta se. Laita liha kasvisten päälle ja lisää vesi. Hauduta asetuksella low sopiva aika, 8-10 tuntia riittää oikein hyvin, mutta pidempikään aika ei haittaa. Minulla pata oli päällä 12 h. Nosta liha varovasti padasta pois, ja syö sellaisenaan perunan ja liemen kanssa. Ota liemi talteen, ja käytä loput lihat halutulla tavalla tai pakasta myöhempää käyttöä varten.

torstai 25. toukokuuta 2017

Vadelmatökkäyskakku


Tuossa päivänä muutamana vein töihin kakun, aivan kuten monena vuotena olen toukokuussa vienyt, milloin mitäskin syystä. Meitä on sen verran monta syöjää, että tavallisen kokoinen kakku on yleensä liian pieni, toisaalta ei ihan niin paljoa että tuplamäärä kakkua tulisi syötyä. Minä olen yleensä ratkaissut asian niin, että teen kakun ohjeen tuplana ja teen kaksi kakkua, toisen oikein isoon vuokaan ja toisen oikein pieneen vuokaan. Pikkukakku jää kotiin, minulle on kerrottu oikein selkeästi, että jos töihin vie jotain, samanlaista pitää tehdä kotiinkin. Että on kuulemma kidutusta tuoksutella ja nähdä jotain oikein herkullista ilman että siitä pääsee nauttimaan. Niin tein tämänkin kakun kanssa, ohje tuplana, toinen kakku 28 cm vuokaan, ja toinen 15 cm vuokaan. Ohjeen kirjaan tuohon kuitenkin yksinkertaisena.

Tämä ohje on Glorian Ruoka&Viini lehdestä nro 3/2017, ja julkaistiin se Soppa365-sivustollakin. Kakkua tehdessä epäilin että kuinkakohan tämä onnistuu, mutta todella hyvä kakku tästä tuli. Minulla ei kaikki kiisseli valunut kakun sisään, mutta ei sekään haitannut. Kuorrutetta en muuten tehnyt ihan tupla-annosta, se näytti kuvassa hyvin runsaalta, ja kyllä sitä ihan riittämiin tuli nytkin. Kakku ei ollut niin korkea kuin kuvassa, eikä voikreemi ollut sellaista hienoa kiiltävää. Mutta maku oli erittäin hyvä, ulkonäöstä minua lohduteltiin että eihän kukaan saa ulkonäöltään sellaisia kakkuja kuin kuvissa on, että maku on tärkeintä. Eikö olekin ihania työkavereita!

200 g voita
2½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta (nyt sunnuntai)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruuna
1½ dl turkkilaista jogurttia

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri, raasta sitruunankuori. Lisää vois-sokeri-vaahtoon raastettu sitruunankuori ja jauhot sekä jogurtti varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan (ohjeessa 20 cm), jonka pohjalle on laitettu leivinpaperi. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.

1 sitruunan mehu
2 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
2 keltuaista

Samalla kun kakku paistuu, valmista sitruuunakiisseli. Purista sitruunanmehu, laita se ja kaikki muut aineet kattilaan. Sekoita kaikki aineet hyvin vispilällä ja kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes kiisseli sakenee. Minulla tuli aika sakeaa kiisseliä, sen näki jo aineiden suhteista. Anna kiisselin jäähtyä vähän.

Kun kakku on vähän jäähtynyt, tökkää siihen reikiä melkein pohjaan saakka, käytä jotain riittävän isoa (n. sormenpaksuista) puista työvälinettä. Valuta kiisseliä reikiin reilusti. Minulla jäi kiisseliä myös kakun pinnalle aika reilusti, se ei kaikki imeytynyt kakun sisään. Anna kakun tasaantua jääkaapissa yön yli.

3 dl vadelmia
200 g pehmeää voita
2 tl vaniljasokeria
5 dl tomusokeria

Paseeraa vadelmista mehu. Vatkaa voi vaahdoksi. Lisää voivaahdon joukkoon sokerit ja vadelmamehu, vatkaa niin että kaikki on sekaisin. Minulla tuli mattapintainen vaahto, lehden kuvassa oli hieno kiiltävä kuorrute. Kumoa kakku vadille ja levitä voikreemi pintaan. Koristele vadelmilla ja nauti heti, tai hetken päästä. Voikreemin hyvä puoli on siinä, että se kestää hyvänä pidempääkin.

Tämä oli kyllä hyvä ja pidetty kakku. Varmasti tulee tehtyä tällaisia kolokakkuja toistekin.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eläinten tappamisesta


No ei tässä montaa kuukautta mennyt nykyaikaa-sarjan loppumisen jälkeen, kun asiaa tuli. Minä olen seurannut, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista, Madcook-showta televisiosta. Ohjelma on nostanut minusta mielenkiintoisia asioita esiin jonkin verran provokatiiviseen tyyliin mikä on hyvä asia. Vierasvalinnat ovat olleet onnistuneita ja ajatuksia herättäviä huomioita on noussut suunnilleen joka kerta. Aiheen käsittelyt tuntuvat jäävän osin pinnalliseksi, johtuen varmaankin pääasiassa järjettömästä mainosmäärästä, mikä nykyään tuntuu katkaisevan kaiken ajatettelun, kun koko ajan ollaan katkolla.

Uusimmassa 7/9 osassa aiheena oli perinneruoka, tällainen perinneruokafani oli tietysti ihan innoissaan jo etukäteen. Yhtenä ohjelman aiheena oli se että jokaisen joka syö lihaa/kalaa, olisi pystyttävä tappamaan se eläin/kala. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan mihin on valmis, mutta jos ajattelee ihmisyhteisöjä vuosisatojen ja -tuhansien ajoilta, niin kaikki eivät sitä ole koskaan tehneet, vaikka ovatkin syöneet mitä ovat syöneet, sillä yhteisöissä on ollut työnjakoa paljonkin. Minä tulen perheestä, jossa on metsästetty aina, ja elän perheessä jossa metsästetään. Isä opetti meille jo lapsena kuinka eläin nyljetään, kynitään tai perataan, kuinka paloitellaan, missä on ruodot jne., olisi ottanut mukaan metsällekin, mutta minua kiinnosti enemmän se mitä tapahtuu keittiössä. Anatomia tuli jo lapsuudessa hyvin tutuksi, samoin elämän kiertokulku ja elämän ihme. Ja ruuan arvostus.

Taustaani vasten minusta näyttää oudolta, että eläintä tappaessa pitää karjua (kun ei kuitenkaan ole fyysisestä ponnistuksesta kyse) ja kiroilla. Missä on se kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan sillä hetkellä kun ruokaa aletaan valmistaa alusta lähtien? Tai miksi pitää ilmehtiä sivusta? Täydet pisteet Eeva Vekille hienosta ja arvostavasta toiminnasta. Ja ihana Jenni Tuominen, mikä ilo seurata iloista ja raaka-aineita arvostavaa kokkaamistasi. Toivottavasti saat joskus ihan oman oikean ruokaohjelman.

Olemme etuoikeutettuja siinä mielessä, että jokainen voi tehdä valinnan omalla kohdallaan siitä mitä syö ja miten kohtelee elämää. Minä syön hyvällä mielellä lihaa ja kalaa, mutta tiedän myös useimmiten kuinka se on kasvanut ja elänyt ja ennen kaikkea sen kuinka se on kohdannut loppunsa. Siinä ei ole kukaan ollut kiroilemassa eikä ilmehtimässä. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Leipävuori


Kun olin lapsi, isä teki aina leipävuoria (kyllä hän tekee niitä edelleenkin). Ruisleipää ostettiin usein enemmän kerralla, ja osa leikattiin suoraan leipävuoreksi. Tämä sai kuivua rauhassa ja leipää aletiin syödä siinä vaiheessa kun tuoreempi leipä oli loppu. Kuiva ruisleipä, mikä ihana herkku, syödään sellaisenaan tai levitteen kanssa.

Nykyään teen leipävuoria siinä vaiheessa kun huomaan että ruisleipää ei ehditä syödä ajoissa. Kun sen leikkaa ja jättää kuivumaan, niin mitään ei mene hukkaan. Meillä leipävuoret ovat erityisesti kuopuksen herkkua. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukotyöt 2017


Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat
sipulit
palsternakat
mustajuuret
salaatit
tillin
persiljan
lehtikaalit
vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pizza juuritaikinasta


Siitä asti kun sain hyvän vehnäjuuren, ajattelin kokeilla sitä myös pizzassa. Sanotaan että parhaat pizzat syntyvät monen päivän nostatuksella ja käyttämällä esitaikinaa. Minä vähän oioin nyt, ja käytin juurta suoraan, tosin vuorokauden nostatusajalla. Olin tyytyväinen pohjaan, vaikkakaan juuren kanssa en saa aikaan niitä reunan "kuplia", joita tulee silloin kun kohottaa taikinan hiivalla ja käyttää 00-jauhoja. Mutta näin aion tehdä jatkossakin, hyvä ja maukas pohja.

Minä en ole mikään mestari pizzanteossa. Olen onnistunut halkaisemaan yhden pizzakiven ja jauhot käryävät uunissa. Näitä tapahtumia välttääkseni käytän leivinpaperia pizzan alla, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä. Kun käyttää kunnon 00-jauhoja, saa paljon anteeksi. Kotimaisia 00-jauhoja saa ainakin Vääksyn Myllystä, ja ensimmäisenä tutustuin niihin Hella&Herkku-kaupasta,

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
12-13 dl 00-jauhoja

Mittaa hyvää ja elinvoimaista juurta taikinakulhoon illalla. Lisää vesi, suola ja jauhot, lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa taikinaksi niin, että muodostuu todella hyvä sitko. Anna kohota yön yli viileässä. Jaa taikin aamulla/päivällä n. viiteen osaan ja vaivaa niistä taikinapallot. Kohota liinan alla tarvittava aika, vähintään muutama tunti. Muotoile tämän jälkeen taikinapallosta pohja, jos käytät leivinpaperia, leikkaa ylimääräinen paperi pois. Täytä pohja halutulla tavalla. Minulla oli nyt yhden pizzan päällä

simpukka
kapris
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

ja toisen pizzan päällä

tomaattikastike
paprika
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin samalla kun laitat uunin päälle. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, minulla on lähes 300. Laita pizza (leivinpaperilla) pizzakiven päälle ja paista n. 10 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin lämpötilasta. Nauti hyvästä pizzasta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tiikerikakku


Tiikerikakku ehkä perinteisin kuivakakku mitä on. Meillä se on erityisessä suosiossa esikoisen takia, se on hänen lempikakkunsa kaikista kuivakakuista. Tein sitä jo hänen nimiäisiin aikoinaan ja monille monille synttäreille sen jälkeen.

Netti on täynnä ohjeita, mutta harvemmin näkee tätä ohjetta, minä nimittäin teen tiikerikakun vähän eri tavalla kuin mitä suurin osa resepteistä sanoo. Vatkaan aina munat ja sokerin vaahdoksi, ja lisään voin sulatettuna loppuvaiheessa. Tämä ohje taitaa olla alunperin Kotilieden suuresta leivontakirjasta 1980-luvulta, siitä samasta mistä bongasin Nina Lincolnin kakun ylioppilasjuhliini. Yleensähän aina voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, ja munat lisätään siihen yksitellen. Teen nykyisin kakkua niin harvoin, että minulta on hävinnyt taito saada aina kokonaan hienot tiikerikuviot, mutta makuun se ei haittaa. Välillä käytän Marianne-rouhetta kaakaon sijaan, joskus jotain makukaakaota, mutta paras taitaa tulla silti ihan perinteisellä tummalla kaakaolla.

4 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
1½ dl maitoa
150 g voita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri tai -jauhe. Lisää vaahtoon maitoa ja jauhoseosta vuorotellen, sekoita varovaisesti. Lisää lopuksi sulatettu voi, sekoita. Ota taikinasta n. kolmannes eri kulhoon ja sekoita siihen tumma kaakaojauhe. Laita voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan puolet vaaleasta kakkutaikinasta, sen päälle kaakaotaikina ja päällimmäiseksi loput taikinasta. Tee veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180 asteessa 50-55 minuuttia. Anna kakun tasaantua vartin verran ja kumoa se. Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sumakilla maustettu kana haudutuspadassa


Kun ruoka pitää olla valmis heti töistä tullessa, on haudutuspata hyvä apuväline. Minä laitoin aamulla ennen töitä kokonaisen kanan haudutuspataan, ja töiden loputtua keitin riisin, lisänä nopeita vihannestikkuja ja ruoka oli siinä. Haudutuspadassa broilerista tulee mehukas ja pehmeä, mutta nahan rapeus puuttuu, mikä on ihan ok välillä, mutta ei aina. Lyhyempi aika riittäisi hyvin (ehkä 6-7 h), mutta jos pata tekee työtä sen aikaa kuin itsekin, siinä se 9 h tulee helposti täyteen.

Aiemmin olen tehnyt haudutuspadassa ihan perinteistä kanaa, mutta nyt hain jotain muuta makua. Minulla on ollut pitkään maustekaapissa sumakkia, jota en vaan ole käyttänyt, vaikka sitä on jo useamman vuoden ajan näkynyt ainakin blogeissa paljon käytettävän. Hainkin inspiraatiota netistä, ja siellä silmiin osui Ripaus tryffeliä -blogin ohje kevätkananpojalle. Koska minäkin olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uutta maustetta, lisäsin samaan tapaan myös rosmariinia ja timjamia tuttuina makuina. Sumakkia laitoin maltillisesti, sitä olisi voinut laittaa reilumminkin, sillä tämä kana oli todella miedon makuista.

1 sipuli
1 varsi varsiselleriä
2 porkkanaa
1 dl vettä

1 kokonainen broileri (esim. L'Uomunokka)
2 rkl öljyä
½ limen mehu
2 tl sumakkia
1 tl timjamia
1 tl suolaa
muutama rosmariinin oksa

Tee vihannespeti haudutuspadan pohjalle, minä pilkoin nyt yhden sipulin, varsisellerin varren ja pari pientä porkkanaa sekä lisäsin desin vettä. Kuivaa broileri talouspaperilla. Sekoita kupissa öljy, limen mehu, sumakki, timjami (jos käytät kuivattua) ja suola. Sivele mausteseos broilerin pintaan ja nosta lintu vihannespedin päälle. Revi vielä tuoretta rosmariinia päälle. Hauduta asetuksella low n. 8-9 tuntia (tai mielummin lyhyemmän aikaa). Nauti riisin ja kasvisten tai salaatin kanssa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mausteiset vauhtisiivet eli kanansiivet kahdella tapaa


Minä en juurikaan osta marinoitua lihaa, mutta joskus, ehkä kerran vuoteen saatan ostaa hotwingsejä tai mitä ne hornetit nyt onkaan. Ja sitten aina ihmettelen että miksi ihmeessä, kun itse marinoiden on niin helppo saada niin paljon parempia siipiä. Teen yleensä kahdella eri tavalla maustettuja, tulisempia sekä miedompia. Ja yleensä aina teen kerralla ison annoksen, samalla vaivalla saa ruokaa useammalle aterialle. Luulin että olisin jo postannut nämä, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

Täksi vapuksi tein lasten lempimausteilla puolet siivistä ja toisen puolen savuisen tulisia. Tulisiin siipiin on hankala antaa tarkkoja mittoja, teen sen aina vaistolla käyttäen omia ja Fataliin chilejä. 

Lasten siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
1 rkl vahvaa currya (tai maun mukaan)
1 rkl viherpippuria morttelin kautta
1 tl yhteensä kokonaisia valko- ja mustapippureita morttelin kautta

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tuliset siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl paprikajauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl savustettua Aji Fantasya
sopivasti savustettua Rocatoa, Aji Cristalia ja Chipotlea (tai mitä chiliä haluatkaan)
muita chilejä maun mukaan

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tänä vappuna syötiin näitä siipiä, italiansalaattia, kasvistikkuja ja eilistä tomaatti-mozzarella-salaattia. Eikä käyty palstalla, vaikka aurinko paistoikin.

Kuopuksen mielestä vapussa on parasta munkit ja vappupallo. Ja tämä vappu oli erityisen kiva koska serkut olivat kylässä enkä minä ollut palstalla.