Kun olin lapsi, isä teki aina leipävuoria (kyllä hän tekee niitä edelleenkin). Ruisleipää ostettiin usein enemmän kerralla, ja osa leikattiin suoraan leipävuoreksi. Tämä sai kuivua rauhassa ja leipää aletiin syödä siinä vaiheessa kun tuoreempi leipä oli loppu. Kuiva ruisleipä, mikä ihana herkku, syödään sellaisenaan tai levitteen kanssa.
Nykyään teen leipävuoria siinä vaiheessa kun huomaan että ruisleipää ei ehditä syödä ajoissa. Kun sen leikkaa ja jättää kuivumaan, niin mitään ei mene hukkaan. Meillä leipävuoret ovat erityisesti kuopuksen herkkua.
2 kommenttia:
Meillä ei tehdä leipävuoria mutta perheemme ruisleipähirmu jättää tarkoituksella pussin suun auki, että leipä kuivahtaisi :)
Hauska tapa tuokin :)
Lähetä kommentti