maanantai 31. heinäkuuta 2017

Vanhanajan munasalaatti


Tänään tein meille heinäkuun, eli keskikesän, viimeisenä päivänä kesäisen aterian. Jääkaapissa oli kylmäsavuhaukea, pöydällä kananmunia ja lisäksi hain palstalta perunat, salaatit, tillit ja muut lisukkeet. 

Minä en ole koskaan aiemmin tehnyt, ainakaan muistaakseni, eikä äitikään tehnyt, ainakaan muistaakseni, tätä vanhan ajan munasalaattia. Sitä on ollut kuitenkin monissa juhlissa tarjolla, ja muistan sitä syöneeni mummolassakin. Aina se oli hyvää, mutta varsinaista tunnesidettä siihen ei ole, puhumattakaan että minulla olisi mitään perinteistä sukureseptiä. Niinpä sitten taas googlailin, ja totesin että samat reseptit kiertävät monessa paikassa mutta alkuperästä ei ole tietoa. Menin  myös keittokirjahyllylleni, ja kaivoin Mysi Lahtisen kirjat esiin. Mysi Lahtisen Kootut kokkaukset -kirjasta (1991) löysin mukavantuntuisen ohjeen pääsiäisen kohdalta ja tein sen mukaan aika soveltaen. Salaatti oli omalta maalta, sokeria laitoin selvästi vähemmän jne. Näin tein oman perinteisen munasalaatin, tästä ei kyllä neljälle tulisi jos neljä söisi.

salaattia
3 keitettyä munaa
2 tl sokeria
2 tl sinappijauhetta
1 dl kermaa
1-2 tl väkiviinaetikkaa

Laita salaatinlehdet vesikulhoon, anna niiden lillua kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Kaada vesi pois ja aja salaatinlehdet kuivaksi salaattilingossa (tai kuivaa puhtaalla astiapyyhkeellä ihan kuivaksi). Erottele kovaksi keitetyistä munista (9 min) valkuaiset ja keltuaiset erikseen. Pilko valkuaiset salaatin joukkoon. Hiero keltuaiset pikkukulhossa hienoksi, lisää sokeri ja sinappijauhe ja sekoita tasaiseksi. Lisää kerma, sekoita uudelleen, ja lisää etikkaa vähä kerrallaan. Etikan hapan pH saostaa kermaa niin, että kastikkeesta tulee jämäkämpi, hienoa keittiökemiaa. Kastikkeen voi sekoittaa salaatin joukkoon, tai tarjota erikseen, minä tarjosin erikseen.

Söimme siis uusia pottuja, kylmäsavuhaukea, ja siitä tehtyä kastiketta (tilli, kala silppuna, sitruuna, ranskankerma), munia, munasalaattia, tomaatti-sipulisalaattia sekä naurista, porkkanaa ja kurkkua tikkuina.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kanavartaita ja kasviksia maapähkinäkastikkeella


Tänään meillä oli kanapäivä. Löysin muuta etsiessäni River Cottage Meat -kirjasta hyvänkuuloisen maapähkinäkastikkeen ohjeen. Tämä ei ole varsinainen satay-kastike, sillä tässä ei ole ollenkaan mm. kookosmaitoa, mutta hyvä maapähkinäkastike silti. Tulee tehtyä toistekin, nopea yksinkertainen ruoka.

400 g broilerin rintapaloja
2 rkl soijakastiketta
½ limen mehu
1 tl raastettua inkivääriä
1 rkl öljyä

Pilko broilerin rintapalat sopiviksi paloiksi. Sekoita kulhossa soijakastike, lime, inkivääri ja öljy. Lisää kananpalat ja anna marinoitua puolisen tuntia tai vähän kauemmin. Uita varrastikkuja vedessä samaan aikaan.

Pujota kananpalat varrastikkuihin, ja grillaa ne kypsäksi tai kypsennä uunissa grillivastuksen alla kymmenisen minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tuore chili (minulla nyt mieto Aji Fantasy)
1 limen mehu
1 rkl fariinisokeria
125 g maapähkinävoita
vettä tarpeen mukaan

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota niitä öljyssä hetki. Lisää pannulle kaikki muut aineet, sekoita ja anna kiehua hetki. Lisää vettä tarvittaessa niin, että saat sopivan paksuisen kastikkeen. 

Nauti kananpalat, kauden kasvikset ja riisi kastikkeen kanssa, korianteria lisänä sille joka siitä tykkää.


Tää nyt vähän toistaa itseään, mutta aikuisten mielestä hyvää, esikoinen maistoi vähän mutta ei tykännyt "kun ei ole oikea satay-kastike", ja kuopus maistoi ehkä puolikkaan millin verran kastiketta ja sanoi isoon ääneen yök. Alan olla aika kyllästynyt tähän ruuanlaittoon, mitä tahansa tekee, niin aina on vähintään yksi joka ei tykkää eikä syö. Lasken siis itseni yhdeksi, en halua syödä makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta tai pasta bolognesea aina. Eilisen härkiskastikkeen jälkeen (joka oli muiden mielestä hyvää), yksi juoksi pöydästä huutaen omaan huoneeseen ja jäi sinne. Onnistumisia kasvatuksessa ja onnistumisia ruuanlaitossa todellakin. 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Hirven niska kamadossa


Samalla vaivalla kun kamadon lämmittää yhtä lihaa varten, tulee siellä toinenkin liha. Olin jo aiemmin huomannut että pakastimessa on pala hirvenniskaa, joten otin sen samalla sulamaan kun otin kauriin lavat. Blogista löytyy aiempikin postaus hirvenniskasta, hyvin onnistunutta pataa sillä kertaa isommasta palasta, joten odotukset olivat nyt erityisen korkealla.

Tällä kertaa niska oli sahattu kiekoiksi, eli minulla oli kaksi n.5 cm paksuista palaa luullista lihaa. Pintaa tuli näin enemmän, mutta mehevämpää lihasta tulisi isompana palana, molempi parempi. Täytyy sanoa, että niska maistui vielä paremmalta kuin paisti näin tehtynä.

2 palaa hirven niskaa, yhteensä 1,6 kg (liha-luu-paino)
omenamehua ja Worcester-kastiketta

Kuiva-rubi:
2 tl suolaa
1 rkl fariinisokeria
1 tl viherpippuria morttelin kautta
4 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
rosmariinia pieniksi leikattuna
timjamia ilman varsia
1 tl chiliä (nyt sekä savustettua Aji Fantasya että Chipotle-sekoitusta)

omenamehua

Sulata lihat ja taputtele ne kuivaksi esim. talouspaperilla. Sudi lihojen pintaan Worcester-kastikketta sekä sumuta omenamehua. Valmista rubi ja hiero se lihan pintaan, taas määrät ovat suuntaa antavia.

Lämmitä kamado-grilli n. 100 asteeseen. Laita palavien hiilien päälle pari kiekkoa omenapuuta (tai muuta savustuspuuta) ja laita lihat ritilälle. Käännä lihat tunnin päästä, lisää uudet savustuskiekot jos edelliset ovat palaneet. Kun liha on n. 67-70 astetta, kääri lihat folioon, siihen meni aikaa 2 tuntia. Jatka vielä grillaamista niin, että sisälämpö on n. 88 astetta, siihen meni aikaa toiset kaksi tuntia. Anna lihan vetäytyä foliossa vähintään tunti. Maista lihaa ja matkusta muinaisuuteen.

Revi kypsä liha suikaleiksi. Keitä sille yksinkertainen kastike:

1 tlk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
2 dl omenamehua
2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
1 tl kuivattua savuchiliä tai maun mukaan
1 tl cayenne- ja chilipippuria yhteensä tai maun mukaan

Keitä kastiketta kokoon puolisen tuntia. Lisää liha joukkoon ja lämmitä vielä hetki lihaa tarvittaessa.

Syötiin sämpylöiden välissä (Muhku-sämpylät joita Henri Alen suositteli twitterissä), lisänä sipulia, tomaattia, salaattia ja piparjuurella maustettua ranskankermaa (piparjuuri, etikka, suola, sokeri). Kerrassaan mainio ruoka.

Lihaa ja soosia jäi vielä yhteen ateriaan, joten loistava pastakastike tiedossa. 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Seljankukka-sokeri


Ginin lisäksi halusin säilöä seljankukan hienoa aromia sokeriin, ajatuksena että se tuo hyvää makua mihin tahansa sokeria käyttääkään. Löysinkin ohjeita taas englantilaisista blogeista, esim. tuolla ja tuolla. Minä päädyin tekemään ensimmäisellä tavalla. Tein sokerin seuraavana päivänä kuin ginin, kuvissa näkyy jo hyvin se, kuinka tummaksi ginin ja kukkien väri muuttui.


n. 4-6 seljankukan kukintoa
n. 1 kg sokeria

Poimi nuoria kukkia, ei haittaa jos kukinnoissa on vielä muutamia nuppujakin. Revi kukat irti varsista, ja täytä niillä kannellinen lasipurkki n. 1/4 tai vähän yli.  Täytä purkki sokerilla, ja sekoita hyvin, siihen menee vähän aikaa. Anna maustua useampi päivä.

Ennen käyttöä siivilöi sokeri niin, että pääset kukista eroon. Sokeri on jonkin verran kostunutta, mutta ainakin minulla siivilöinti onnistui hyvin. Minulla oli nyt tavallista sokeria sillä mökillä ei ollut muuta, muuten olisin saattanut kokeilla erityishienoa sokeria. 

Käytä leivonnassa tai esim. juomasekoitusten makeuttamiseen. Täytyy tosin todeta, että ainakin mamman marjapiirakan punaiset viinimarjat jyräsivät maun ohi, eli ehkä siihen ei ainakaan kannata tuhlata sokeria. 


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kauriin lapa kamadossa

Pöydän kattaminen vielä kesken

Tänään söimme ruokaa maasta ja metsästä. Kävin hakemassa esikoisen kanssa perunat ja lehtikaalit palstalta, salaatin olin hakenut jo eilen. Pakastimessa oli vielä kauriin lapaa, eli ruokaa metsästä. Kauriin lavat ovat pienet, vain reilu puoli kiloa kumpainenkin luineen päivineen ja ajattelin kokeilla niiden savustamista kamadossa. Savustin samalla hirvenniskaa, siitä lisää myöhemmin. Alakuvassa hirvi on vasemmalla, kauriin lavat oikealla.

Suunnittelin eilen lihojen valmistamisen bullet journaliin

2 kauriin lapaa, yhteensä n. 1,2 kg (liha-luupaino)
omenamehua sumutettuna

Mausteseos:
1 tl viherpippuria morttelin kautta
1 tl katajanmarjoja morttelin kautta
rosmariinia pilkottuna ihan hienoksi
timjamia pilkottuna ihan hienoksi
3 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1½ tl suolaa
1 rkl fariinisokeria

omenamehua sumutettuna

Ota lavat sulamaan. Pyyhi lihat kuivaksi esim. talouspaperilla. Sumuta lihojen pinta kosteaksi omenamehulla. Valmista rubi ja hiero se lihojen pintaan, määrät ovat suuntaa antavia. 

Lämmitä kamado-grilli n. 100 asteeseen. Laita palavien hiilien päälle pari kiekkoa omenapuuta (tai muuta saustuspuuta) ja laita lihat ritilälle. Käännä lihat vajaan tunnin päästä, lisää uudet savustuskiekot jos edelliset ovat palaneet. Kun liha on n. 67-70 astetta, kääri lavat folioon, nyt siihen meni aikaa 1½ tuntia. Jatka vielä grillaamista niin, että sisälämpö on n. 90 astetta, siihen meni toiset 1½ tuntia.

Syötiin paahdettujen uusien perunoiden, salaatin ja rapeiden lehtikaalisipsien kanssa. Lehtikaalisipseistä tuli Gill Mellerin ohjeella parhaat mitä olen syönyt! Lihassa näkyi hieno punainen savurengas, ja maku oli todella hyvää, sellaista hyvää arkiruokaa.

Saattaa kyllä olla, että kauriinlavat ovat niin pienet, että ne kannattaa valmistaa esim. haudutuspadassa, jos niistä haluaa todella mureita. Onko kenelläkään kokemusta niiden valmistamisesta, mielelläni kuulisin, ainakaan nopealla googlailulla en löytänyt mitään.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Seljankukka-gin


Seljankukkakokeilut jatkuvat, giniä tällä kertaa. Meiltä jäi juhannukselta melkein litra giniä mökille, oli vähän väsähtäneitä juhannuksen juhlijoita. Toin ginin Englannin reissulta, eikä tuo todellakaan ollut mikään lempi-gin, vaikka kai se ihan ok kuitenkin olisi. Ajattelin kokeilla kuitenkin sillä seljankukkaginiä koska muutakaan ei ollut. Googlailin ohjeita, ja englantilaisista blogeista löytyikin monenlaisia reseptejä. Minä vähän sovelsin ja yhdistelin, sen lisäksi olosuhteet vaikuttivat siihen, kuinka kauan annoin ginin ja kukkien lillua yhdessä. Alkuun gin on hempeän väristä, mutta jo ensimmäisen yön aikana väri tummui ihan tummaksi. Eli jos haluaa värin pitää vaaleana, se kannattaa siivilöidä melkein heti, muutaman tunnin sisään.


4 seljankukkaa
5 dl giniä
2 rkl sokeria

Poimi muutama iso seljankukka. Sanotaan että siitepölyssä on se maku, ja siitepölyä näistä ainakin irtosi, jopa niin että alkoi silmiä kutittaa pidemmän päälle. Irrota kukinnoista kukat ilman varsia pulloon tai purkkiin. Kaada päälle gin ja lisää vähän sokeria. Anna maun liueta nesteeseen 3-5 vuorokautta, ravista aina välillä että kaikki sokeri varmasti liukenee. Siivilöi neste pulloon, ja nauti drinkeissä tai booleissa. 



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vuolenkosken vetokisat 2017


Jos kaikki paikat olisivat kuten Vuolenkoski, Suomessa olisi paljon vähemmän syrjäytyneitä nuoria ja yksinäisiä vanhuksia. Tänä vuonna lomailemme kotimaassa, ja Vuolenkosken vanhojen traktoreiden vetokisat sopivat hyvin ohjelmaan. Siellä menikin koko päivä kisoja seuratessa, shoppailemassa sekä rokkaa ja hattaraa syödessä. Vetokisat tuli seurattua tarkkaan, mutta ehdimme kiertää myös Suvimarkkinat hyvin, esikoinen sai mm. avainnauhan ja minä tein hienon löydön, turkoosia Saara Hopeaa. 


Ehkä parasta kuitenkin oli (kisojen ohella tietty) Sinisen talon kasvimaa ja Essukellarin puoti siinä heti kasvimaan kupeessa. Oli ihan pakko ostaa esikoiselle ihana pellavaessu ja mökin teepannulle pannumyssy. Kasvimaata tuli ihailtua monesta kulmasta, se on juuri sellainen mistä haaveilen sen kaupungin savimaa-aarin sijaan. Upeassa kasvussa kaikki, vaikka kesä on ollut mitä on ollut.


Päivä oli jo pitkällä kun lähdimme pois eikä olisi ollut enää aikaa tehdä hirvipataa mikä oli suunnitelmissa tälle päivälle. Niinpä ostimme lähtiessä vielä hyvin savustetun kalan, ja lapsien lepyttelemiseksi (kun ei mentykään grillille vaan ostettiin kala) käytiin hakemassa kaupasta ranskiksia. Lisänä kesän ensimmäinen kantarellikastike (!) ja kaalisalaatti. Ruoka tuli helposti ja nopeasti ja maistui kaikille. Kiva lomapäivä!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nautaa muurikalla


Muurikkakokkailut jatkuvat, tällä kertaa otin sulamaan joskus aiemmin ostamaani ylämaan karjaa suikaleina, juuri sopivaa lihaa muurikkaan. Satoa alkaa pikkuhiljaa saada kasvimaaltakin, vaikkakin mökin kasvimaalla odotti surullinen näky: kaikki pavut ja malvikit syöty, samoin salaatit ja puolet punajuurista. Ilmeisesti jänis ollut asialla, seuraavaksi pitää alkaa suunnitella aidan rakentamista kasvimaan ympärille. 

1 kg ylämaankarjan paistisuikaleita (tai naudansuikaleita)
1 dl osterkastiketta (vajaa)
1 dl rkl soijakastiketta
1 rkl punaviinietikkaa
½ limen mehu
1 rkl fariinisokeria
2 cm pätkä inkivääriä
1 pieni valkosipuli
1-2 chiliä (Aji Cristal)
3-4 uuden sadon sipulia
2 paprikaa
herneenpalkoja (nyt 10)

öljyä paistamiseen

limen lohkoja, sipulinvarsia, sweet chili -soosia ja korianteria (jos on)
riisiä

Laita liha maustumaan. Kaada kastikkeet kulhoon, lisää sokeri, raastettu inkiväri, pilkotut valkosipuli ja chili. Sekoita liha ja kaikki mausteet sekaisin kulhossa, ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Pilko sipulit, paprika ja herneenpalot suikaleiksi. 

Tee tulet muurikan alle. Kun pannu on kunnolla kuuma, laita sille öljyä ja paista lihat hyvällä tulella. Siirrä lihat vähän sivuun, lisää öljyä, ja kaada sipulit pannulle. Ruskista niitä hetki, lisää paprika ja herneenpalot ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa ruoka keitetyn riisin (tai nuudelin) ja salaatin kanssa. Lisänä limen lohkoja, reilusti sipulinvarsia pilkottuna, makeaa chili-kastiketta sekä korianteria, jos satut löytämään sitä pikkukaupasta. Minä en löytänyt (kts. edellinen postaus).

torstai 20. heinäkuuta 2017

Maakuntamatkailua ja ruokakauppojen tarjontaa


Minä olen aina ajatellut, että entisaikaan maalla syötiin paremmin ja kaupungissa huonommin, mutta nykyään syödään kaupungissa paremmin ja maalla huonommin. Jep, vähän kärjistettyä, ja tarkoitan hyvin syömisellä tuoretta sesonginmukaista lähiruokaa, en siis ravitsemusopillista hyvinsyömistä (vaikka ovatkin helposti sama asia).  

Tämä kesä ja piipahdukset pienissä ja vähän isommissa paikoissa ovat vahvistaneet ajatusta edelleen. Sitä aina välillä unohtaa olevansa aika etuoikeutettu pääkaupunkiseudun ruokatarjonnan ääressä, on hallia, isoja kauppoja monenlaisine valikoimineen ja vaikka ruuan kotiinkuljetuspalveluja.

Kun käy pienen paikan isoimmassa kaupassa, huomaakin ettei keskikesällä (olkoonkin kylmä kesä) löydä tuoreita kotimaisia kasviksia, paitsi tietty niitä raakoja tomaatteja, vaaleanvihreitä kurkkuja ja ruukkusalaattia. Ostin sitten pakastekasviksia.

Tai jos menee pikkukaupungin suurimpaan kauppaan sunnuntaina, (joo tiedän, oma moka sunnuntaishoppailla, mutta lomalla ei ole tullut pidettyä kirjaa päivistä) niin lihahyllyt tarjoavat vain sitä tyhjiöpakattua filettä ja sitäkin vähän. Mieti siinä sitten mitä teet sen toivotun broileriruuan kanssa.

Puhumattakaan kalatarjonnasta, joka on aika katastrofaalinen tällä hetkellä vähän joka puolella, joten ei ihme että sellaiset paikat kuin Maxin kala saa suorastaan liikuttumaan ilosta. Tällä kertaa kävin Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ihan kohtuuisossa S-marketissa. S-ryhmän ruokamanifestista (kts. etenkin teesi 8) huolimatta kalatiski oli n. puolen metrin mittainen (joidenkin äitien tekemää ruokaa kyllä oli monta tiskimetriä vieressä). Tiskillä oli kolmea kalaa: kirjo- ja merilohta fileenä sekä muutama nahaton ahvenfile. Ostin sitten lohifileen, kokonaista kalaa olin hakemassa. 

Asiakkaat voivat vaikuttaa kauppojen valikoimiin, mutta helpommin vasta sitten kun sitä valikoimaa on. Minä ostin jokaisesta kaupasta tavallaan sitä mitä olin tullut hakemaan, mutta en sellaista kuin olin tullut hakemaan. Vaaditaan valikoimaa, ja jos sitä on, toimitaan siten että valikoima paranee, eikä supistu.


Tiistain ateria koostui siitä kirjolohesta, ensimmäisistä omista perunoista (Jussi), kermaviilikastikkeesta jossa omaa tilliä ja sipulia sekä omasta salaatista. Kala valmistettu sekä sähkösavustimella (vasemmalla, lasten mielestä parempaa) sekä kamadossa (oikealla, aikuisten mielestä parempaa). Kesäinen perusateria, joka ei koreile ulkonäöllä, mutta maku on sellaista mitä saa vain kesällä, ja ehkä vain Suomessa. Ainakin jos kasvattaa kasvikset itse.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Mansikka-seljankukka-drinkki


Tämän drinkin esikuva löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta, olen kirjoittanut kirjasta aiemmin, peräti neljä vuotta sitten. Drinkki ei ole sama, mutta ilman tuota ohjetta tätä drinkkiä ei olisi. Ja jos ei olisi ollut niin kiire päästä maistamaan juomaa, olisi sen voinut koristella mansikkaviipaleella ja ottaa muutenkin paremman kuvan. 

Ostin eilen ensimmäisen laatikon mansikoita, jotka kyllä syötiin aika suoraan sellaisenaan, mitä nyt vähän jätettiin mansikkakakkua varten, jonkin verran meni strutsinmunapannukakun kanssa ja sain muutaman litran pakastimeenkin saakka. Sen verran vielä oli laatikolla hintaa, että hetken odotan ennen kuin pakastan mansikat.

Leivontapäivän iltaan sopi hyvin ihana gini-drinkki:

2-3:lle

3 dl mansikoita
2 jääpalaa seljankukkamehua
7 jääpalaa
8 cl Napue-giniä

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvää, niin tosi hyvää.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Jämät makaronilaatikkoon


Eilen syötiin varsinaista ruokahävikin torjumisruokaa. Muutama päivä sitten valmistin pienen peuranpaistin kamadossa mediumiksi, rubissa mm. katajaa, timjamia, pippureita ja paprikaa, sekä tietysti suolaa ja tummaa sokeria. Pala oli kuitenkin sen verran reilu, että sitä riitti toissapäiväisen pizzan täytteeksi muiden lisukkeiden ohella, eikä viekäkään mennyt kaikki. Kuopus toivoo aina myös kinkku-ananas-pizzaa (joo, sitä paheksutuinta pizzaa), mutta eipä sitä kinkkuakaan kaikkea kulunut. Juustojakin jäi yli. Olin nostanut myös muutaman upean sipulin jo muutama päivää sitten, joten nekin oli hyvä aika käyttää. Näin syntyi makaronilaatikko kaikesta mahdollisesta:

5 dl makaronia
2-3 uutta sipulia
200 g kinkkusuikaleita
200 g peuranpaistia
100 g (Jukolan juuston) Cheddar-juustoa raastettuna
½ dl parmesania raastettuna
3 munaa
4 dl maitoa

Keitä makaroni melkein kypsäksi. Silppua sipulit ja niitä kuullota pannulla. Leikkaa peura ohuiksi suikaleiksi. Sekoita makaronin joukkoon kuullotettu sipuli, lihat ja juustot. Kaada munamaito päälle ja paista 200 asteessa uunissa tunti.

Ei tämä ehkä sellainen gourmet-elämys ollut että tulisi vasiten tehtyä, mutta hyvä mieli kuitenkin että sai lihat käytettyä koko perheen ruokaan.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Seljankukkamehu


Minä sain muutama vuosi sitten Kielometsästä Mustaseljan istukastaimen, Maijan (skrollaa linkin sivua alaspäin, sieltä löytyy teksti mustaselja Maijasta). Tämä on aikoinaan siemenkylvöstä lähtenyt hyvin Suomen oloja kestävä mustaselja. Mustaseljasta löytyy juttua myös Maaseuduntulevaisuudessa. Kasvi on alkanut kiinnostaa puutarhaharrastajia kovastikin, vaikka talvenkestävyydessä onkin vielä ongelmia. Minun saamani puu on kasvanut parissa vuodessa komeaksi, ja kestänyt hyvin ainakin toistaiseksi viileän paikan ja oudot talvet.

Mustaseljaa ei tule sekoittaa lievästi myrkylliseen terttuseljaan, jota kyllä kirjoituksissa kehutaan kauniiksi pensaaksi, mutta meillä sitä on aina kutsuttu paskanmarjaksi (ai kun oli lapsena jännää aina kun äiti mainitsi pensaan nimen). Tai kuten Kielometsän Jukka sanoi, että rikkaruohohan se on.

Mustaselja ei liene ehdi tehdä marjoja Suomessa, ei ainakaan meillä mökillä, mutta ei se haittaa, nimittäin kukat ovat niin hienon makuisia. Minä keräsin mökkilomalla ensimmäiset kukinnot, ja tein niistä mehua. Googlasin ohjeita, ja monenlaista löytyi. Vähän oli eroja ainesten suhteissa, ja siinä että käytettiinkö kiehuvaa vai kylmää vettä. Minä tein mehun kuitenkin näin, sillä en halunnut siitä liian sitruunaista (lue: minulla oli vain yksi sitruuna) enkä liian makeaa (lue: minulla ei ollut enempää sokeria).


Täytyy vielä todeta, että tämä mehu on ihan käsittämättömän ainutlaatuisen hienon makuista! Jopa siinä määrin, että maisttuani mehua vuorokauden jälkeen makukokemus oli niin vaikuttava, että mehu tuli uniini. Sitä ei usein tapahdu, ei todellakaan. 

35 mustaseljankukkaa
1 sitruuna
1½ l vettä
10 dl sokeria
3 rkl sitruunahappoa

Kerää kukinnot, ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois (jos siis olet hyönteisten ystävä). Irrota kukinnot isommasta varresta. Pese sitruuna hyvin, kuori siitä keltainen osa kuorta ohuesti kulhoon. Kuori valkoinen osa sitruunaa pois, ja viipaloi sitruuna. Laita kulhoon kukinnot ja sitruunanviipaleet kerroksittain.  Kiehauta vesi, sokeri ja sitruunahappo ja kaada kulhoon kukkien päälle. Anna jäähtyä, ja säilytä 3-5 vrk kylmässä. Siivilöi mehu, ja pakasta erissä. 

Laimenna mehua n. 1:6-7 tai käytä muuten haluamallasi tavalla. Drinkit, boolit, kuohuvat, niin tiedän mitä kaikkea keksinkin. Ja kukista pitää tehdä ainakin niitä lettuja, ja vaikka mitä muutakin. Upea maku kertakaikkiaan!


Kuten tarkkasilmäiset puutarhaihmiset huomaavat, tänä(kään) vuonna ei ole odotettavissa tomaatti- eikä chilisatoa. Sentään jo heinäkuun puolväli.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kolmen sipulin tatti-lehtikaalipasta


Tulihan se kylmän kevään ja kesänä jälkeen aika, että päivän ruoka on mahdollista hakea palstalta. Tällä hetkellä palstalta löytää komeita sipuleita, salaattia, tilliä ja paljon lehtikaalia. Valkosipulikin on kasvanut hienosti, nostin nyt tätä ruokaa varten yhden sipulin, joka jäi viime vuodesta maahan. Viime vuonna nosto jäi liian myöhään, ja muutamista varret olivat jo mädäntyneet, joten koko sipuli jäi maahan, nyt nostelen niitä käyttöön, sillä eihän niillä ole tilaa kasvaa, kun jokaisesta kynnestä kasvaa oma sipuli. 


Minulla on tiedossa pakastimen sulatusta, ja muutenkin mielessä on varastojen tyhjennystä ennen kuin uusi satokausi pääsee toden teolla käyntiin. Useampana aamuna on tullut juotua lehtikaali-mustikka-smoothieta ja pitihän sitä muutkin kaapitkit käydä läpi. Minulla on viime vuodelta vielä kuivattuja tatteja jäljellä, joten siitä sai oivan lisän tämän päivän ruokaan. Sanomattakin on selvää, että olen yksin kotona, eikä kukaan ole kommentoimassa mitään lehtikaalista ja/tai sienistä.

muutama kuivattu herkkutatin viipale
voita/öljyä
2 pientä sipulia (puna- ja kelta-)
1 pieni valkosipuli
kourallinen lehtikaalia
suolaa/pippuria myllystä

n.80 g pastaa

parmesania

Laita kuivatut tatit likoamaaan pieneen vesitilkkaan, anna turvota vähintään puolisen tuntia. Laita pannulle rasvaa, ja kuullota siinä viipaloidut sipulit. Lisää tatit liemineen pannulle, lisää pilkottu lehtikaali. Anna vähän paistua pannulla, ja sekoita keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Raasta vähän parmesania päälle ja nauti kesän mauista.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kanarisotto kasarityyliin Muurikalla


Sanon heti, että tämähän ei ole mikään oikea risotto. Ennen kuin siis alkaa lynkkaus että eihän tämä ole risottoa nähnytkään. Mutta käsi ylös kaikki kasarinuoret/lapset/aikuiset, jotka muistavat sen risoton, jossa oli paistettua kanaa tai muuta lihaa, keitettyä riisiä ja hernemaissipaprikaa. Jep, sitähän se silloin oli. Tämä ei sinänsä ole ihan aito kasaririsotto, sillä tässä on myös mausteita. Ja jotta saadaan lisää kasarimuistoja, teen vielä joskus sitä maksapaellaa mitä äiti aina teki hirvestysaikaan.

Mutta koska muurikka on käyttökunnossa, oli ihan pakko tehdä tätä vanhanaikaista ruokaa. Mökkiruokaa parhaimmillaan, nopea, helppo, ja maha tulee varmasti täyteen. Lisäksi vain uudesta kaalista salaatti, ja päivän ruoka oli siinä. Ja vaikka sanon kana, oikeastihan kyseessä on broileri. Jokainen ostaa sellaista kuin itselle sopii, minä ostin nyt sitä mitä sattui pikkukaupungin kaupasta saamaan sunnuntai-iltana. Tästä annoksesta söi viisi ihmistä, kaikki meni, mutta kenellekään ei jäänyt nälkä.

900 g kanansuikaleita
4 rkl soijakastiketta
2 rkl osterikastiketta
1 rkl (vahvaa) curry-maustetta
1 rkl viherpippureita morttelin kautta
1 tk chiliä
2 tl suolaa

2½ dl riisiä (esim. jasmine)
5 dl vettä
1 tl suolaa

2 isoa sipulia
1 pss pakastemaissia
1 pss pakastettuja herneenpalkoja (tai vajaa litra tuoreita)

öljyä paistamiseen

Mausta broilerin suikaleet halutulla tavalla, minulla oli nyt nuo mausteet. Keitä riisi ohjeen mukaan melkein kypsäksi.

Tee muurikan alle tulet. Pilko sipuli, ja tarvittaessa muut kasvikset (tai avaa pussit valmiiksi). Lisää kuumalle pannulle öljyä, paista lihat siinä. Lisää sipulit, paista niitä hetki, lisää muut kasvikset. Kääntele lopulta riisit joukkoon ja anna paistua hetken. Syö ulkona hyvän salaatin kanssa.


ps. Vesi on lämmennyt 18 asteeseen. Tein vielä vähän kasvimaata lisää, kylvin siihen tänään mangoldia ja krasseja. Saa nähdä miten vielä ehtii. Pikkujänis söi salaatit ja osan punajuurista. Kanahaukka söi pikkujäniksen. Kylvin uutta salaattia. 

torstai 6. heinäkuuta 2017

Muurikkapannu kuntoon


Mökiltä löytyi muurikkapannu, jota ei ole käytetty ainakaan n. 15 vuoteen, ellei sitten tauko ole ollut vieläkin pidempi. Irtojalat ovat ruostuneet kiinni, mutta se ei haittaa. Pannu oli kuitenkin siinä kunnossa, että halusin huoltaa sen ennen kuin tein sillä ensimmäisen kerran ruokaa. Olen tehnyt ennenkin rasvapolttoja valuraupannuille ja -padoille, mutta silti fiilistelin viisi vuotta vanhalla Vatsasekaisinkilinkolin-blogipostauksella, joka minusta on kaikkien valurautapostausten äiti, ihan jo ihanien kuvien takia.


Tästä kaikki alkoi. maatilatorilta ostettua silavaa, ja pannu siinä kunnossa kuin se löytyi kesäkeittiön seinältä. Tein hyvät nuotiotulet ja laitoin muurikkapannun ylösalaisin tuleen (yläkuva).


Pannu polton jälkeen. Tässä vaiheessa raaputin kaikki liat ja harjasin ja puhaltelin noet pois. Ruostetta nousee hetkessä pintaan, ja pikkusade ei ainakaan vähentänyt sitä. Tämän jälkeen annoin pannun jäähtyä, mikä kävikin nopeasti jäätävässä viimassa, lämpö oli siinä n. kymmenessä asteessa, heinäkuuta parhaimmillaan.


Kun pannu oli jäähtynyt, hieroin siihen huolella sianihraa. Lopulta poltin tämän pannuun kiinni hyvässä tulessa. Siirtelin puita ja hiillosta niin, että varmasti joka kohta pannusta kuumeni riittävästi.


Ensimmäinen ruoka vuosikausiin tällä muurikalla oli simppeli wokki. Hyvää possua maatilatorilta, sipulia, paprikaa, ja pikkukaupan vaatimattomasta vihannesvalikoimasta johtuen pakastevihanneksia, lisänä mausteita ja nuudelia. Mausteita ja maustekastikkeita saa käyttää ensi kerralla enemmänkin.


ps. Eilen illalla piti lämmittää mökkiä. En muista että olisin ikinä koskaan lämmittänyt mökkiä heinäkuussa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Blogin päivitystä pienesti - puutarha


Kun aloitin blogin pitämisen, ajattelin jakaa kirjoitukset kolmeen osaan tunnistein. Hyvin pian ruuan kohdalla huomasin, ettei jako toimi, se vaan on ihan liian karkea jako. Puutarhajutut olen tähän saakka pitänyt kokonaan puutarha-tägin alla, ja asia on häirinnyt minua jo jonkin aikaa. Ensinnäkin juttuja on jo kertynyt jonkin verran, ja toiseksi, tiedän että joku on kiinnostunut pelkästä ruukkupuutarhasta, toinen savisesta palstamaasta jne., ja näiden hakeminen blogista on ollut mahdotonta

Mikäpä olisi parempi tapa viettää kesälomapäivää jolloin ulkona on +10 astetta, vesi on +16 ja vettä vihmoo aina silloin tällöin, kuin päivittää blogin tunnisteita kuntoon. Aloitin nyt puutarhasta, toisella kerralla aion käydä leivonta-tägin kimppuun, ja jakaa sen suolaisiin ja makeisiin leipomuksiin, tai sitten luopua koko tägistä, mietitään vielä. Säilytin vielä puutarhan, mutta sen lisäksi lisäsin seuraavat tunnisteet:

Palstaviljely - kaikki mikä liittyy saviseen kaupungin vuokrapalstaan. Asiaa savimaan viljelystä, keittiöpuutarhan sadosta, suunnitelmista ja maanparannuksesta. Kitkemistä, turhautumista ja riemua, kaikkea löytyy.

Ruukkuviljely - viljelen omalla pihalla ruukuissa chilejä ja tomaatteja ja jonkun verran yrttejä. Alkuvuosina satokuulumisia, nykyisin eniten valitusta johtuen monesta peräkkäisestä huonosta kesästä.

Laatikkoviljely - minulla on pihassa muutama kasvulaatikko, joten juttuja niiden hoitamisesta ja sadosta. Viljelyä pienesti, lähinnä salaatteja ja lehtikaaleja, vähän muuta.

Mökinkasvimaa - viljelen myös mökillä pientä, reilun puolen aarin kokoista kasvimaata (yllä kuva tältä viikolta). Kasvimaa on savimaata, joten lisää savimaakuulumisia, suunnitelmia, kitkemistä ja satoa.

Marjapensaat - minulla on sekä kaupungissa että mökillä paljon marjapensaita. Niiden hoitoa, satoa ja muita kuulumisia

Hedelmätarha - kaupungissa muutama hedelmäpuu, mökillä enemmän. Juttua hedelmäpuista, leikkuusta, sadosta ja tuholaisista.

Kukkapenkki - tämän alta löytyvät jutut sekä oikeasta perennapenkistä että ihan tavalliset kirjoitukset kukista joita kasvatan mökin kasvimaalla ja palstalla.

Puutarhajuttu - jonkin verran on kertynyt myös ihan yleisiä juttuja puutarhasta, filosofiaa, haasteita, yleistä pohtimista. Nämä kaikki sekalaiset tarinat löytyvät tämän tunnisteen alta. 

Toivottavasti blogista löytää nyt paremmin ihan pelkästään tunnisteiden avulla juttusarjoja, jos joku sellainen kiinnostaa. Toistaiseksi en ole lisäämässä erillisiä välilehtiä eri asioille, vaikka käteviä nekin olisivat. Huomasin että puutarhajuttujen määrä on laskenut paljon viime vuosina. Kesät ovat olleet sellaisia, ettei satotarinoita juurikaan ole tullut.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Joshua McFaddenin lehtikaalisalaatti


Joshua McFadden on se kokki, joka teki lehtikaalista trendikkään USAssa kymmenen vuotta sitten, ja siitä alkoi yhden kasviksen maailmanvalloitus. Hän oli kyllästynyt talven kehnoon salaattitarjontaan ja valmisti maukkaan salaatin tuoreesta lehtikaalista. New York Times julkaisi reseptin, ja loppu onkin (lehtikaali)historiaa. Silloin ennustettiin että lehtikaali on hetken muotivillitys, mutta pitkä hetki siitä hetkestä on kulunut.

Suomeen lehtikaalin suosio tuli normaalilla viiveellä. Kun minä julkaisin ensimmäisen lehtikaali-reseptin kesällä 2011, en löytänyt netistä siitä suomenkielellä oikeastaan mitään. Mutta pikkuhiljaa suosio kasvoi täälläkin, ja nykyään lehtikaalia saa kaupasta ympäri vuoden ja reseptejä löytyy pilvin pimein. 


Joshua McFaddenilta ilmestyi toukokuussa kirja Six Seasons, Kuusi vuodenaikaa. Kirja on ihanan inspiroiva juuri tällaiselle kotikokkaajalle ja keittiöpuutarhurille, jonka mielestä punajuuri on kaksi juuresta: se kesällä juuri maasta nostettu, ja sitten se talven pelastaja jota on säilytetty kellarissa monta kuukautta nostamisen jälkeen.

Kirja on jaettu kevääseen, alkukesään, keskikesään, loppukesään, syksyyn ja talveen. Jokaisessa kappaleessa on monia kokeilemisen arvoisia reseptejä, yhteensä niitä on kirjassa 225, ja samoja kasviksia esiintyy eri aikoina erityylisissä resepteissä. Sesongit sellaisenaan ei ihan kaikki käy suoraan Suomen oloihin, esim. härkäpapu on minulla vasta vähän aikaa sitten itänyt, vaikka kirjassa se on kevätsesongissa. Mutta eipä sekään haittaa, reseptit ovat niin houkuttelevia, että ihan sama milloin niitä kokkaa. 

Joshua jakaa lehtikaalit kolmeen luokkaan, eli palmu-, kihara- ja venäläisiin kaaleihin. Minä pidän tästä jaosta, sillä olen pitänyt kaikkia näitä kolmea aina lehtikaaleina. Joskus minua on oikaistu, ettei palmukaali olisi lehtikaali vaan se olisi mustakaali tai milloin mikäkin. No nyt voin vedota Joshuan luokitteluun ja olla samaa mieltä edelleen.

Minä tein ensimmäisenä tästä kirjasta sen lehtikaalisalaatin joka aloitti kaiken, vaikka ei olekaan talvi. Resepti oli palmukaalille mutta minulla vain osa oli palmukaalia, suurin osa oli Red Russiania, joka on ylivoimainen suosikkini kaikista lehtikaaleista. Minulla ei ole tarkkoja määriä tässä, tein salaatin aika soveltaen mökillä. Joshuakin käski maistelemaan ja tekemään sen mukaan, ja minähän tottelin. Kirjassa kyllä oli tarkka ohje isommalle määrälle, tämä on siis summittainen ohje paljon pienemmälle määrälle. Kirjan alusta löytyy myös hyvä ohje leivänmuruille, minä oikaisin nyt ja tein ne yksinkertaisesti paahtoleivästä.

iso kourallinen lehtikaalia
½ pienen pieni valkosipulin kynsi (ei ollut)
1 rkl pecorino-juustoa raastettuna
1 rkl öljyä
1 rkl sitruunamehua
kuivattua chiliä
suolaa ja pippuria myllystä
kuivattuja leivänmuruja

Leikkaa lehtikaalit ihan ohuiksi suikaleiksi. Pilko valkosipuli tahnaksi veitsellä, minulla ei ollut mökillä valkosipulia eli se jäi tästä salaatista pois. Raasta juustoa, sekoita se öljyn, sitruunamehun ja mausteiden kanssa ja sekoita salaatin joukkoon. Lisää leivänmurut ja raasta vielä vähän juustoa koristeeksi. Anna salaatin mehustua hetki ja nauti upeasta salaatista vaikka keskellä kesää tai talvea.

Salaatti syötiin mökillä yksinkertaisten hampurilaisten kanssa, tai siis ne jotka söivät. Tämä on juuri sitä ruuanlaittoa jota olen kaivannut viime aikoina, lomaonnea.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Lomasuunnitelmia


Tapasin ystävääni tuossa päivänä muutamana ravintola Vinkkelissä. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, myös lomasuunnitelmistamme. Alkoi ihan naurattaa, sillä meillä oli lähes identtiset lomasuunnitelmat. Saatoimme myös olla lähes identtisessä uupuneessa ja univelkaisessa tilassa.

Minun suunnitelmat tälle lomalle ovat seuraavanlaiset:

1. Nukkuminen
2. Lukeminen
3. Ei minkään tekeminen
4. Ehkä kutominen (neulominen toisilla murrealueilla)
5. Pienet kotimaanmatkat, kohteina esim. Juva, Järvenpää/Tuusula ja Miehikkälä

Lomaan kuuluu myös tietysti se sellainen normaali arjen puuhastelu mitä ei ole viime aikoina ehtinyt tehdä, kuten siivoaminen, kitkeminen ja hyvän ruuan valmistaminen. Sellainen loma suunnitelmissa, taitaa olla aika erilainen kuin muiden suunnitelmat keskimäärin.


ps. Kyllä on Vinkkeli lempiravintoloitani Helsingissä tällä hetkellä. Kuinka nautinkaan valkoisista pöytäliinoista, kauniista kattauksesta ja täydellisesti ruokiin sopivista viineistä sen upean ruuan lisäksi. Ei ole "rustiikkisia" eripariruokailuvälineitä, tylsiä veitsiä tai käyneeltä mehulta maistuvia alku-luomu-biodnaaminen-vain200pulloa-viinejä.