Sivut

torstai 10. toukokuuta 2018

Toukokuu on toivoa täynnä


Koskaan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa. Tässä vaiheessa vuotta miljardi kaalikoita ei ole lentänyt ilmavirtojen mukana Suomeen, rikkaruohot kasvaneet sadon yli (paitsi ovat), kuivuus tai rankkasateet eivät ole pilanneet satoa ja kaikki on vielä mahdollista.

Minä olen touhunnut kaiken ylimääräisen vapaa-ajan palstalla, paljon on vielä tehtävää, mutta ennen kaikkea paljon olen jo tehnyt.

Vapun aikaan käänsin maata aarin, ja aloitin puolikkaan aarin muokkauksen. Siinä on vielä hommaa, (ylin kuva), olen kaivanut hyvin juurtuneet rikkaruohot ylös ja kärrännyt kompostiin. Siinä menee aikaa, reilu tunti penkkiä kohti minun vauhdilla. Vielä on kaksi penkkiä jäljellä, monta on jo tehty.

Viime viikonloppuna kärräsin 24 kottikärryllistä hevosenlantaa 1½:lle aarille ja levitin sen. Aari on muokattu ja penkit tehty. Istutin sipulit viikonloppuna, kolme penkillistä.

Tänään istutin sellerit ja purjot. Kylvin kevätsipulia, porkkanaa, palsternakkaa, lantut, nauriit, salaatit, tillit ja persiljat. Lehtikaalia kaksi riviä. Ja kukkia alkuun, vähän malvikkia, ruiskaunokkia, unikkoa ja krassia.

Huomenna voisi laittaa perunoita maahan ja jatkaa maan muokkausta. Ja kärrätä hiekkaa monta kottikärryllistä. Ehkä kylvää auringonkukkaa.


Onnen hyrinää, ei mulla muuta.

2 kommenttia:

  1. Niin samoja ajatusratoja! Tässä vaiheessa niin intoa täynnä... ei enää niin siinä kitkemisvaiheessa. Vielä jaksaa uskoa että säät tulee ja kesä suosii. Ja mikäs tässä hellepäivänä kylväessä on uskoessa.
    Liotatko sä muuten sipulinistukkaat? Mä ihmettelen joka vuosi kun mun sipulit tuleentuu ennen aikojan. Ja mätänee maahan, mutta ehkä se on vaan viime kesäsäiden ansiota. Mutta yhden kunnon sipulisadon olen saanut, sellaisen että oikein naatit piti kuivattaa ja kiertää pois... muuten kiireellä suoraan maalta pannulle että ehtii saamaan jotain hyötyä. Silti mulla on tossa punasipuleiden ja kepasipuleiden istukkaita taas... tässä vaiheessa luottamus on luja :D.

    VastaaPoista
  2. Kaikki liikenevä aika on mennyt pellolla, enpä ole tänne tai nettiin oikein ehtinyt...

    En ole liuottanut sipuleita. Muistan että äiti aina liuotti niitä tuhkavedessä, olen joskus mökillä niin tehnyt, mutta en kyllä muista mitään eroa. Viime kesät ovat olleet todella hankalia sipulille. Luulisin että mun pelastus viime vuonna oli todella aikainen nosto, en edes ajatellut että niiden pitäisi päästä maksimikokoon. Mutta oli minullakin niitä mädäntyneitä varsia, ne käytän aina ensin, laitan ne siis käyttöön heti syksyllä. Eivät säilyisi pitkään, se on varmaa.

    VastaaPoista