Mikä, miksi, mitä?

Mikä on sauvajyvänen?

Sauvajyvänen, eli mitokondrio, on soluelin, joka tuottaa energiaa solun tarpeisiin. Se muuttaa ravinnosta saadun energian sellaiseen muotoon, jota solu voi käyttää. Mitokondriot ovat alkujaan olleet itsellisiä bakteereja, jotka ovat fuusioituneet isäntäsolun kanssa, tätä prosessia kutsutaan endosymbioosiksi. Tämä ammoinen tapahtuma on mahdollistanut elämän sellaisena kuin me sen näemme tänä päivänä maapallollamme.

Mitokondrioissa on oma pieni perimä, joka periytyy meillä maternaalisesti, eli äidiltä jälkeläisille. Jokaisessa solussa on monia kopioita mitokondriaalisesta DNA:sta. Pienellä, tiukasti pakatulla DNA-molekyylillä on suuri merkitys siihen, millaisia olemme (jos joku muuta yrittää väittää, älkää uskoko).

Miksi bloggaan?

Aloitin blogin pitämisen keskellä ehkä hektisintä elämänvaihetta. Minulla oli tunne, että on miljoona asiaa, mitä pitää tehdä ja en saa tehtyä mitään. Ja että elämässä on vaan tylsiä pakko-tehdä-juttuja eikä mitään kivaa. Vaikka koko ajan tiedostin, että oikeasti asiat ovat hyvin, ja teen paljon paljon kivojakin juttuja, ainakin pienesti. Ajattelin, että jos dokumentoin niitä mukavia asioita, tai yleensäkin jotain, jotenkin, niin voin kelata aina tarvittaessa taaksepäin,  ja todeta että hei, teinhän tuonkin, sainhan tuonkin tehtyä. Ja juuri niin on käynyt. Hektinen vaihe jatkuu, mutta toivottavasti ei loputtomiin.

Mitä on keskikertaisuus?

Kaikenlaiset huiput ja kaikenlainen huippusuorittaminen on nyt pop. Koko ajan pitäisi olla maksimaalista suorittamista, huipputulosta ja ylivertaista sitäsuntätä. Ihmisten harrastuksetkin tähtäävät huippuun, kakuksi ei riitä vähän vino kermakakku, vaan pitää olla viimeistä yksityiskohtaa myöten suunniteltu kokonaisuus, ruualla ei riitä keitetty muna joka on keitetty, vaan se valmistetaan laboratoriovälinein, kuvaksi ei riitä siinä elämän sivussa räpsitty kuva, vaan pitää olla ammattivälineet. Se kaikki on ihan jees muilla, mutta minusta vain ei ole siihen. Osaan kyllä tehdä ruokaa, osaan leipoa, osaan tehdä käsitöitä, osaan saada maan tuottamaan. Keskinkertaisesti. Ja se riittää minulle. Eläköön me tavalliset ihmiset, kyllä me arjesta selviämme, vaikka emme jääkään historiankirjoihin huippuina.

ps. Miksei ravintola-arvosteluja kuvineen? No siksi, koska silloin kun jossain olen, haluan olla läsnä niiden ihmisten kanssa kenen kanssa satunkin viettämään aikaa, enkä jaksa miettiä kuvaamista, blogia tai mitään muutakaan tulevaisuudessa tapahtuvaa, ainoastaan olla vaan läsnä.

pps. Olen työni takia asunut kolme vuotta USAn itärannikolla kymmenisen vuotta sitten. Se on jättänyt oman jälkensä ruuanlaittooni.