lauantai 30. kesäkuuta 2012

Grillatut villisian kylkiluut

Toinen erä villisian kylkiluita tuli tehtyä mökkiolosuhteissa (=ei ollut chilejä, aijai). Keitin 1.5 kg luita sipulilla, porkkanalla, lisptikalla, suolalla, pippureilla ja katajanmarjoilla maustetussa vedessä noin 90 minuutin ajan. Sen jälkeen laitoin ne marinoitumaan muutamaksi tunniksi (yön yli olisi optimi) marinointiliemeen:

3 dl Coca-Colaa
1 dl rypsiöljyä
½ dl soijaa
2 rkl tummaa balsamico-etikkaa
1 rkl Worchester-kastiketta
1 rkl paprikamaustetta
valko-, musta- ja viherpippuria
Tabascoa ja savu-tabascoa

Sen jälkeen grillasin luut kuumassa grillissä vajaan puolen tunnin ajan ja sivelin marinadilla aina kääntäessä. Hyvää sormiruokaa, yhdet parhaat kylkiluut mitä olen syönyt. Marinointilientä jäi yli, taitaa mennä huomisille possun grillikyljyksille.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Mökkipuuhia


Reilu 20 v vanha savusauna on kaivannut vähän remonttia. Kiuasremontti saa odottaa seuraavaa mökkilomapätkää, mutta lauteet korjattiin nyt (siis isä korjasi). Tai tuo alimmainen poikkipuu piti uusia. Uusi mänty on pihasta kaadetusta männystä peräisin. Samalla isä hioi lauteet ja vähän siisti muutenkin. Kyllä taas kelpaa saunoa, seuraavan kerran lauteet kuulemma pitää uusia n. 40 vuoden päästä (viimeksi oli vähän huono hirsi tuo alimmainen, siksi näin "nopea" remontti).

Mökin kasvimaa tuli kylvettyä vasta toissapäivänä. Ei ole näin myöhäiseksi koskaan jäänyt, vaikka lämmintä ei ole vieläkään, maa on ihan kylmää jalan alla. Muutama varhaisperuna sentään löytyi, kaivettiin viime vuonna maahan jääneet ylös ja siirrettiin perunavakojen päätyyn. Perunan lisäksi tuli laitettua kaikkea ihan tavallista, kuten hernettä, sipuleita, porkkanoita, punajuurta, salaatteja, tilliä, persiljaa, naurista, pinaattia ja lehtikaalia. Viimeisestä en ole varma onnistuuko se täällä, mutta kokeilin yhden ilmaispussillisen verran. Niin ja kukkia tuli laitettua myös, kesämalvikkia ja ruiskaunokkia. Taustalla näkyy viime syksynä reilusti leikattuja mustia viinimarjoja, raparperi ja reilusti pienennetty lipstikka.


torstai 28. kesäkuuta 2012

Jänispata

Ylempänä jänis, alempana nauta, kuva otettu kännykällä
Riistakamerat napsivat kuvia koko talven ja kevään. Siellä oli video mm. ilveksestä, joten ei siis ihme ettei jäniksiä ole viimeaikoina paljoa näkynyt. Yhden jäniksen isä sentään sai viime talvena, ja nyt sen satula löytyi pakastimesta. Minun ei ole tullut tehtyä juurikaan mitään jäniksestä muutamaan vuoteen, mutta tänään sain tehdä ruuan siitä. Jäniksen satulasta ei riitä kovin isolle porukalle, joten laitoin samaan pataan nautaa kypsymään. Kauppareissulla ei ollut tiedossa mitä ruokaa tulen tekemään, joten käytössä oli sitä mitä sattui olemaan. Tein tutun yksinkertaisen padan lusikoitavan mureaa lihaa lisukkeineen näin:

voita
jäniksen satula
pala naudan potkaa
3 sipulia
3 porkkanaa
6 perunaa
4 dl vettä
2 tl vaahterasiirappia
1 rkl balsamico-etikkaa
musta-, viher- ja valkopippureita vähän rouhittuna
katajanmarjoja vähän rouhittuna
merisuolaa

Ruskista lihapalat voissa. Lisää pataan pilkotut sipulit ja juurekset, mausteet ja vesi. Laita 250-asteiseen uuniin, anna olla siinä lämmössä reilun vartin verran, laske sitten lämpö 125 asteeseen ja anna muhia uunissa kolmisen tuntia. Käännä lihoja vähintään kerran. Helppo kesäpäivän ruoka: kaikki kerralla ja vähällä vaivalla.



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Mikä kirsikkaa vaivaa?


Nyt tarvitaan apua tähän kirsikkaongelmaan! Mikäköhän vaivaa kirsikkaa, nyt jo ainakin toista vuotta peräkkäin. Puu kukkii todella komeasti ja hienosti, mutta sen jälkeen alkaa kuihtuminen. Kaikki oksat, missä kukkaa on ollut, kuihtuvat ihan kuivaksi ja lehdet kuolevat. Sen sijaan ne oksat, missä kukkia ei ole ollut, selviävät vihreinä. Tässä on pari kännykällä otettua kuvaa jotta saa vähän ideaa miltä näyttää. Vihreissä oksissa siis ei ole ollut kukan kukkaa, kuihtuneet ovat niitä missä on kukkia ollut, ja ihan pieniä marjan alkuja. Kaikki tieto tai arvailu on tervetullutta, olisi kiva saada joskus muutama kirsikkakin.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Suklaakakku maapähkinävoipohjalla


Lupasin tehdä kakun juhannukseksi. Tämä on vähän erilainen kakku mitä ajattelee juhannuksena saavansa, muistuttaa lähinnä maapähkinäistä suklaapatukkaa. Halusin kuitenkin kokeilla ohjetta lempikakkukirjastani (Maria Öhrn: Herkulliset täytekakut, 2007). Ohjeen luettuaan tajuaa miksei tätä kakkua tule tehtyä vain omalle perheelle. Ja tämä on siitä hyvä resepti, että se on helppo tehdä edellisenä päivänä, lastata autoon ja kuljettaa mukanaan maalle. Tein kakusta suorakaiteen muotoisen ja leikkasin pieniksi suupaloiksi, isoa palaa tätä ei voisi syödäkään. Hyvin riitti muutamalle kymmenelle ihmiselle ja vähän jäi vielä seuraavan päivän grilliaterian jälkkärillekin.


1 dl vaaleaa siirappia
250 g maapähkinävoita (karkeaa jos mahdollista)
6 dl maissihiutaleita

450 g maitosuklaata
1 dl kermaa
1 dl maitoa

Laita 22 cm irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperia. Minä tein nyt suorakaiteen muotoisen kakun ( n. 26 X 32 cm), ja ohjeen 1½-kertaisena. Kiehauta kattilassa siirappi ja sekoita maapähkinävoi joukkoon. Lämmitä varovasti niin, että maapähkinävoi sulaa, mutta älä anna kiehua. Lisää seokseen maissihiutaleet, sekoita ne joukkoon niin, että saavat vähän hajotakin. Painele seos vuuan pohjalle.

Pilko suklaa hienoksi ja laita astiaan. Ohjeen mukaan piti rouhia pieniksi, minä vähän fuskasin ja pilkoin yhden palan kokoisiksi, mutta kannattaa rouhia pieniksi jos haluaa helpommin tasaiseksi. Kiehauta kerma-maito ja kaada kuumana suklaarouheen päälle. Sekoita seos tasaiseksi sauvasekoittimella ja kaada se torttupohjan päälle. Jäähdytä kakkua jääkaapissa yön yli. Minä leikkasin valmiiksi pieniksi annospaloiksi ja tarjosin tarjottimella. Varmasti tulee tehtyä toistekin, silloin voi tulla kuvakin otetuksi.

ps.Lauantain kokko paloi kovassa tuulessa semmoisella vauhdilla ettei koskaan. Taisi mennä yksi halavakin samalla. Vesi on kylmintä mitä muistan juhannuksena olleen (16 astetta) ja muutenkin kasvu laahaa reilusti jäljessä.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kuningaspiiras

Tämä ohje löytyy uusimmasta Maku-lehdestä (3/2012) Kuningatarpiiraan nimellä. Minä lisäsin vielä mansikoita,  joten piirakasta tuli kuningaspiiras, eikö. Tehdään kuningatarversio joku toinen kerta.

Tänä päivänä on monena vuotena tullut tehtyä mansikka-Pavlova, kuten tuli syötyä 11 v sitten, mutta joskus sentään tulee tehtyä toisenlaista kakkua. Tämä oli periaatteessa ihan hyvää, mutta en ole varma tuleeko tehtyä toista kertaa, ainakaan tälläisenä. Pohjassa oli liikaa rasvaa suhteessa kekseihin, ja ainakaan lapset eivät tykänneet täytteestä. Miehen mielestä vähän outoa...

200 g kaurakeksejä
100 g voita
(1 tl kanelia, jätin pois)

1 sitruuna
6 munankeltuaista
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
1 rkl vaniljasokeria

3 dl mustikoita
3 dl mansikoita
3 dl vadelmia

Hienonna keksit jauheeksi, sekoita joukkoon sula voi (ja kaneli). Levitä piirakkavuokaan (tai irtopohjavuokaan) ja paista 150 asteessa 10 minuuttia. Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.

Pese sitruuna hyvin, raasta kuori ohuelti. Purista mehu talteen. Vatkaa keltuaiset ja kondensoitu maito vaaleaksi vaahdoksi, lisää lopulta sitruunamehu, kuoriraaste ja vaniljasokeri. Kaada täyte pohjalle, paista 175 asteessa 15 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä hyvin (tai pakasta se). Lisää reilusti marjoja ennen tarjoilua.

Hyvää päivää metsästäjällekin <3

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Punajuurikeitto piparjuurikermalla


Minulle punajuuri on kaksi eri lajiketta. On ne talven punajuuret, joita syödään pitkin talvea kun tuoreita vihanneksia ei ole saatavilla tai vähintäänkin ne ovat ankeita tai kaukaa tuotuja. Ja sitten on se toinen punajuuri, se tuore, juuri maasta nostettu. Kuten totesin punajuurisalaattia tehdessäni, mikään ei ole niin hyvää kuin tuore punajuuri. Ja nämä torilta ostetut ovat seuraavaksi parhaita, nostettu sentään muutaman päivän sisään.

Tämä ohje löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta, ja on minulle uusi tapa tehdä punajuurikeittoa. Voi miten hyvää se olikaan! Tein annoksen pienempänä, mutta laitan tähän määrät alkuperäisestä ohjeesta:

1 kg punajuuria
4 valkosipulin kynttä
muutama oksa timjamia
1 laakerinlehti
loraus öljyä
2 dl vettä

1 litra vihanneslientä (minulla oli hanhilientä)
suolaa ja pippuria

4 cm pätkä piparjuurta
2 dl hapankermaa, paksua jugurttia tai kermaviiliä

tilliä koristeluun (unohtui)

Laita punajuuret ja valkosipulin kynnet kuorineen sekä mausteet uunivuokaan. Kaada päälle öljyä, sekoita hyvin, lisää vesi ja peitä foliolla. Paahda 200 asteessa uunissa noin tunti, kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Anna jäähtyä sen verran, että voit kuoria punajuuret ja valkosipulit. Laita ne tehosekoittimeen ja lisää lientä sen verran että saat tehtyä ne soseeksi. Siirrä sose kattilaan, lisää sopivasti lientä, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Samaan aikaan raasta piparjuuri hienoksi raasteeksi ja sekoita se haluttuun hapanmaitotuotteeseen, minulla oli nyt kermaviiliä. Kun keitto on lämmennyt sopivasti (älä keitä enää), laita se lautaselle, lisää piparjuurikermaviiliä ja tilliä (jos muistat). Hyvä keitto, todella maukas yksinkertainen ruoka.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kesäinen lammaspata


Tämä ruoka syntyi sattumalta ja maistui alkukesältä. Ostin lammasta pataa varten Heinolan Heilasta, porkkanoita ja sipuleita tuli ostettua Hakaniemen torilta. Raparperimehua mökin raparpereistä oli juuri tehty pari päivää aiemmin, yritit kasvavat kohisten. Ja tälläistä siitä tuli:

voita
valkosipulin kynsi
800 g lampaan patalihaa
mustapippuria, suolaa
muutama uuden sadon porkkana
muutama uuden sadon sipuli
pieni kourallinen timjamia, joukossa muutama lehti rosmariinia
kapriksia jokunen ruokalusikallinen
2 dl vähän laimennettua raparperimehua (toki vesi, omenamehu, mikä vaan käy)

Kuori valkosipulin kynsi, murskaa ja ruskista vähän voissa. Ruskista lihat samassa voissa, pyöräytä vähän pippuria ja suolaa päälle. Lisää porkkanat, sipulit, yrtit ja kaprikset sekä kaada mehu päälle. Paista n. 150 asteessa n. tunti puolitoista. Syötiin uusien perunoiden ja oman salaatin kanssa. Hyvää oli, todella.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Raparperimehu

Sain tämän kovasti kehutun ohjeen työkaveriltani, ja mehu on kyllä kaikkien kehujen arvoinen. Aivan ihana mehu, ja sopii varmasti hyvin kesäisiin juomasekoituksiinkin.

3 kg raparperia
1 sitruuna
kiehuvaa vettä

250 g sokeria/litra mehua

Pilko raparperit ja siirrä ne ämpäriin. Kuori sitruuna ohuesti kuorimaveitsellä ja laita kuorisuikaleet raparperien sekaan. Kuori sitruunan valkoinen osa pois, viipaloi sitruuna ja laita viipaleet ämpäriin. Kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että kaikki peittyy. Anna seistä huoneenlämmössä 4 vrk.

Siivilöi mehu harson läpi, lisää mehuun sokeri ja kiehauta. Pakasta sopivissa annoksissa. Ihanan väristä ja makuista mehua

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Raparperimarenkipiiras

Päätin kokeilla raparperistä samanlaista marenkipiirasta kuin mitä tein omenahillosta. Ja tämä kokeilu kannatti, sen verran hyvää tuli, ihan kuten siitä omenamarenkipiirakastakin.

3 dl jauhoja
1 tl suolaa
100 g voita
3 rkl vettä 

1 l pilkottua raparperiä
aavistus vettä
1 dl hillosokeria
1 pieni kanelitanko
1 pieni pätkä vaniljatankoa

4 munanvalkuaista
2.25 dl sokeria

Sekoita suola jauhojen joukkkoon. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vähän vettä. Pyöritä taikina palloksi, anna tasaantua puoli tuntia jääkaapissa. Kauli (tai levitä) taikina 28 cm piirakkavuokaan. Peitä se kaksinkertaisella foliolla, niin että folio seuraa taikinan muotoja. Paista 10 minuuttia 225 astetta. Ota folio pois varovasti ja paista vielä muutama minuutti jotta taikina saa vähän väriä. Anna pohjan jäähtyä.

Keitä sillä välin raparperihillo. Kaada pilkotut raparperit kattilaan, lisää joukkoon vesi, sokeri, kanelitanko ja vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet. Anna kiehua hiljalleen niin, että saat sopivanpaksuista hilloa. Tämä ei ole kovin makea hillo, joten lisää sokeria jos haluat makeampaa. Anna vähän jäähtyä ja levitä hillo pohjan päälle.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi, levitä raparperien päälle.  Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes marenki on saanut sopivasti väriä. Anna jäähtyä pari tuntia tai mieluiten seuraavaan päivään.

Minä tein piirakan nyt gluteenittomana, käytin Semperin Fin mix -hienoa jauhosekoitusta. Lisäsin jauhoja tuosta ohjeesta, käytin ehkä n. 3½ dl enkä käyttänyt vettä. Paistoin pohjan ilman foliota sen 10 min. Minun piirakkavuoka on niin iso, että nämä määrät riittivät juuri ja juuri, olisi voinut olla vähän enemmän kaikkea. Hyvää kuitenkin oli kaikkien mielestä.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Sauvajyvänen 1 v


Vuosi sitten aloitin blogin pitämisen kesken kiireisen elämänvaiheen. Kuten Mielensäpahoittaja toteaa, että elämässä kaikenlaisia vaiheita tuppaa tulemaan, vaikkei pyytäisi. Ja välillä sitä kyllä on ihan itse pyytänytkin vaikkei ehkä olisi kannattanut. Ja se alkuperäinen hektisyys oli pientä verrattuna siihen mitä tuleman piti, mutta se on taas toinen tarina. 

Mutta ei se haittaa, bloggaaminen on ollut kivaa. Olen "tutustunut" uusiin ihmisiin, saanut paljon uusia ideoita ja taas kerran huomannut kuinka erilaisia, ja kuitenkin samanlaisia, ihmiset ovat. Hauska huomata, että joku lukeekin tätä, vaikka taitaa lukijakunta suurimmaksi osaksi koostua muutamasta kaverista ja sukulaisesta :D Ulkomaillakin on joitain lukijoita, eniten USAssa (Hi H, I hope you are there!) ja Venäjällä. 

Suosituin teksti kuluneen vuoden aikana on ollut amerikkalaiset suklaakeksit, Mysi Lahtisen punajuuripaistos heti hyvänä kakkosena.  Joulufanin mieltä lämmittää että rusinasoppakin on mahtunut top-vitoseen. Erityisesti pidän kaikista kommenteista ja niistä seuraavista keskusteluista, niitä ei voi koskaan olla liikaa (en ainakaan osaa kuvitella). Olisi kiva tietää enemmänkin ketä kaikkia täällä käy lukemassa.

Olen kirjoittanut asioista, joista ajattelin etukäteenkin kirjoittavani, ainoastaan käsityöt ovat jääneet harmittavan vähälle. Mutta ehkä niihinkin alkaa taas riittää aikaa pikkuhiljaa. Puutarhajutut ovat olleet vähäisiä talvella, mikä on ihan ymmärrettävää Suomen olosuhteen huomioon ottaen (pois lukien lehtikaali), ruokajuttuja sen sijaan on tasaiseen tahtiin, myös niitä lihaisempia, vaikka muuta epäiltiin loppusyksystä.

Vuoden aikana lapset ovat kasvaneet (yllätysyllätys) vuodella, ja kuopus on näiden kahden kesän välillä oppinut erottamaan penkin ja käytävän eron, ja hän viihtyykin palstalla vallan mainiosti, kunhan keppejä ja eväitä on riittävästi tarjolla. Esikoinen on tehnyt ihan itsenäisesti muutaman ruuan meille ja samaa on odotettavissa jatkossakin. Saan olla niin onnellinen kun lapset kasvavat ja oppivat koko ajan uutta, se kun ei aina ole itsestäänselvää.

Minulle tämä vuosi on ollut ollut poikkeusellisen kiireinen. Sain sentään ravitsemustieteen perusteet-kokonaisuuden valmiiksi (25 op, eli vanhan "appron" verran), siitä olen oikein mielissäni. Se oli hauska kokonaisuus tehdä, vaikkakin vielä kivempaa on nyt kun se on tehty. Aina ei jaksa olla mukavuusalueen ulkopuolella.

Vuosi sitten ajattelin että kokeilen bloggaamista vuoden, ja katsotaan sitten jatkanko. No kyllä jatkan!



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Lammaslihapullat


Tämä ei ole sinänsä mikään ihmeellinen resepti, teen yleensä nämä samalla tapaa kuin kaikki muutkin lihapullat, mutta piti postata tämä ihan siitä ilosta että nyt on salaatit ja kaalit ja kaikki muu ihan parhaillaan (+ nämä ovat esikoisen lempilihapullia). Tarjolla on taas uusia kotimaisia porkkanoita ja sipuleita, tomaatit ja kurkut ovat hyviä ja omasta penkistä saa salaattia ja yrttejä niin paljon kuin ehtii syödä.

1 dl korppujauhoja
2 tl paprikajauhetta
2 tl yrttisuolaa
mustapippuria
valkopippuria
pieni kourallinen yrttejä (timjamia, oreganoa, basilikaa, rakuunaa, salviaa, mitä vaan sattuu olemaan)
1 dl kermaa
2 kanamunaa
500 g lampaan jauhelihaa
500 g naudan jauhelihaa

Sekoita mausteet ja  silputut yrtit korppujauhoon, lisää kerma ja sekoita. Lisää munat ja sekoita lihojen joukkoon. Muotoile lihapullat ja paista 250-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, riippuen lihapullien koosta.

Oli erityisen hyvää yksinkertaisen tzatzikin, salaatin ja kaali-porkkana-raasteen kanssa. Tämä on sitä hyvää pikaruokaa: samalla kun lihapullat kypsyvät, voi käydä keräämässä salaatit ja valmistaa kaikki lisukkeet. Ihan paras vuodenaika menoillaan!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mysi Lahtisen lipstikkakeitto

Vaikka muuta aiemmin väitin, en ilmeisesti olekaan tehnyt Mysi Lahtisen lipstikkakeittoa ennen, tai sitten hänellä on keitosta useampi versio, sillä tämä oli ihan mielettömän hyvä keitto. Tämä resepti löytyy kirjasta Intohimot hellallani - suomalaisen keittiön ylistys. Tein pienemmän määrän, mutta laitan tähän tuon alkuperäisen kuuden hengen ohjeen:

5 sipulia
2 dl tuoretta lipstikkaa silputtuna
voita
4 jauhoista perunaa
valkopippuria
1 tl sokeria
1½ l kasvislientä (minulla oli hanhilientä kun ei ollut kasvislientä)
2 dl kermaa

Kuullota sipulit voissa, lisää lipstikat ja kypsennä hetki. Lisää pieniksi paloitellut perunat, kääntele aineksia hetki. Mausta valkopippurilla ja sokerilla. Lisää liemi ja 1 dl kermaa, anna kiehua hiljalleen tunnin ajan. Soseuta keitto, lisää 1 dl kermaa ja tarjoile. Nyt löytyi se hyvä lipstikkakeiton ohje!

torstai 7. kesäkuuta 2012

Tomaatit ja chilit ulkona



Nyt on sen verran tarkkaan tulkittu säätiedoituksia, että uskalsin viedä tomaatit ja chilit pihalle. Ovat kyllä niin onnettoman pieniä ettei tosikaan. Saa nähdä tuleeko noista mitään tänä vuonna (näin kyllä ajattelen joka vuosi, mutta tänä vuonna ihan OIKEASTI). Pieniä ovat ennenkin olleet, mutta eivät noin pieniä. Muutaman chilin jätin vielä sisälle, ehkä jossain vaiheessa siirran ne ulos pikkuruukkuihin, tai sitten menevät suoraan kompostiin. Pitää pistää vakavaan harkintaan kasvulampun ostaminen ensi vuodelle.

Salaatit ja tillit sen sijaan voivat hyvin omalla pihalla. Noilla pärjää alkukesän, ja sitten alkaa jo palstakin toivottavasti tuottamaan. Toistaiseksi siellä on kaikki pientä ja vaatimatonta, paitsi rikkaruohot.






keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Parsarisotto

Parsarisotto taitaa olla tämän hetken suosituin risotto. Tästä ei tullut mitenkään oikeaoppinen risotto, vaan sellainen häkivistä-herkuksi-sopiva risotto. Minulla jäi vähän parsan päitä ja kokonaisia parsoja yli toissapäivästä, kermaakaan ei ollut, sen sijaan oli puoli purkkia yrttistä kermaviilikastiketta joka jäi viikonlopulta yli. Näistä sitten tein vähän soveltaen risoton. Tämä oli ihan ok, vaikka minusta mikään risotto ei ole niin hyvää kuin kyyhkyliemeen (tai hanhi-) tehty herkkutattirisotto.

parsaa
nokare voita
silputtua sipulia
1½ dl risottoriisiä
3½ dl jotain lientä (vihannes-, kana-, hanhi-, kyyhky-...)
1 dl kuivaa valkoviiniä (tai parsan keitinvettä)
loraus kermaa (eikun siis kermaviiliä jossa yrttejä)
100 g raastettua parmesania

Keitä parsat nopeasti niukassa vedessä. Jos käytät tuoreita parsoja, ei niitä tarvitse kuoria. Pilko parsat sentin parin pätkiksi ja siirrä ne odottamaan. Kuullota sipuli ja riisi voissa ja ala lisätä lientä/nestettä vähä kerrallaan riisin joukkoon. Minulla oli nyt konsentroitua vihanneslientä jääpalakuutioinna, lisäsin ne parsan keitinveteen ja käytin sitä liemenä. Kun riisi alkaa olla lähellä valmista, lisää loraus kermaa (ei kun siis kermaviiliä 1 dl), juusto ja sekoita hyvin. Lisää parsat lopuksi ja nauti alkukesästä.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Parsaa pehmeäksi keitetyn munan kanssa


Lupasin lapsille ostaa kirsikoita torilta. Samalla reissulla silmiin osui ensimmäiset kotimaiset parsat, ja pitihän niitä ostaa kirsikoiden lisäksi. Parsa on minulle aika uusi tuttavuus, lapsuudessa sitä ei ollut "saatavilla" ollenkaan, ja nuoruudessakin kokemukset rajoittuivat lähinnä tölkkiparsaan pitsassa.  Hyvään tuoreeseen parsaan olen tutustunut ensimmäiseksi työmatkoilla pitkin Eurooppaa, ja viime vuosina sitä on tullut keitettyä silloin tällöin jos varmasti tuoretta kotimaista parsaa on ollut saatavilla. Ja onhan parsa varma puheenaihe geneetikkojenkin keskuudessa. Kasvatus kiinnostaisi toki kovasti, mutta tilanpuutteen takia toteutus on ollut jäissä toistaiseksi. Nyt mietin että kuinkahan se menestyisi savimaassa, jos sitä uskaltautuisi vähän laittaa palstalle. Tai jos rakentaisi pihaan kapean kasvulavan sitä varten?

Törmäsin tähän reseptiin River Cottage Everyday-kirjassa, ja ajattelin heti on pakko kokeilla. Meillä muut eivät ole löysien munien ystäviä, lapset eivät pidä muutenkaan parsasta, mutta minä halusin silti kokeilla reseptiä. Ja hyvää oli, vaikka ei ehkä ihan perinteisen hollandaisen veroista.

kymmenisen tuoretta parsaa
1 muna
omenaviinietikkaa
suolaa
voita
mustapippuria

Keitä munaa nelisen minuuttia, ja keitä/höyrytä parsat nopeasti samaan aikaan, minulla oli eilen kerättyä parsaa ja muutama minuutti riitti saamaan ne sopivan pehmeiksi. Riko muna, lisää siihen muutama tippa viinietikkaa, suolaa, voita ja rouhaise vähän pippuria päälle. Ala dippailla parsaa tähän pikaiseen versioon hollandaise-kastikkeesta.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Spagetti bolognese sauvajyväsen tapaan = herkkukastike

Meillä on siinä mielessä tavallinen perhe, että spagetti bolognese on koko perheen herkkuruokaa ja ehkä yleisin toive lasten listalla. Esikoinen oli n. 2 v kun nimesi kastikkeen herkkukastikkeeksi, ja sillä nimellä se on kulkenut perheessämme siitä lähtien. Ruoka on siitä kiva, että siihen ei kyllästy, sillä se ei ole koskaan ihan samanlaista. Näennäisen pitkästä ohjeesta huolimatta se on helppo ja yksinkertainen ruoka valmistaa aina sen mukaan mitä sattuu kaapissa olemaan. Ja ruokaan on helppo piilottaa kasviksia (esim. soseena pakastettua kesäkurpitsaa) eikä kukaan valita niistä, ei sillä että meillä muutenkaan asiasta valitettaisi, mutta tiedän sen olevan ongelma jossain lapsiperheissä. Tähän ruokaan ei ole mitään oikeaa reseptiä, enkä koskaan mittaa mitään aineksia mutta suunnilleen näin sitä tulee tehtyä:

500 g jauhelihaa
250 g tomaattimurskaa
250 g paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
2 rkl tomaattiketsuppia
1 rkl öljyä
1 iso sipuli pilkottuna
½ tl mustapippuria
½ tl valkopippuria
1 tl timjamia
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
2 rkl vehnäjauhoa (2 dl vettä)
1 tl oreganoa ja/tai basilikaa

Lisäksi joskus jotakin tai kaikkia näistä:
1-2 tl worchester-kastiketta
1 porkkana raastettuna
1 pieni palsternakka raastettuna
½ kesäkurpitsaa raastettuna= n. 2-3 dl tai ½ l soseutettua kesäkurpitsaa
viherpippuria
chiliä
cayennepippuria
valkosipulia


Ruskista jauheliha pannulla, lisää mausteet samalla. Kaada jauheliha kattilaan, jossa kaikki tomaatit (paseeratun tomaatin sijaan voi olla tomaattimurskaa), sokeri ja suola. Kuullota sipuli öljyssä, lisää haluttaessa worchester-kastike. Kaada sipuli kattilaan ja hämmennä. Lisää vehnäjauhot mieluiten siivilän läpi tai vesitilkassa ja sekoita hyvin. Anna kiehua miedolla lämmöllä haluttu aika (15–60 min) välillä sekoittaen ja lisää lopussa oreganoa tai basilikaa ja haluttaessa valkosipulia. Jos käytät muita vihanneksia, lisää porkkanat ja palsternakka alussa, ja kesäkurpitsa ihan lopussa niin, että kastike vain kiehahtaa lisäyksen jälkeen (muuten voi alkaa maistua kitkerältä, tosin soseutettu kesäkurpitsa ei ole niin tarkkaa). Määrät ja ohje ovat suuntaa antavia, ja kastikkeesta tulee joka kerta vähän erilainen. Tarjotaan spagetin ja juustoraasteen kanssa.

Tässä vaiheessa vuotta on kiva käyttää tuoreita yrttejä, niitä voi laittaa reilustikin. Nyt tein kaksinkertaisen määrän kastiketta, ja pakastan osan siitä. Kesäkuun alussa normaali ruokahuolto on aavistuksen haastavampaa, sillä pitää varata lounassyömisiä pikkukoululaiselle, sekä miettiä mitä lastenhoitaja voi helposti lämmittää niinä päivinä kun on meillä.