keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Siivouspäivän mietteitä

Tänään on ollut siivouspäivä. Alkoi aamukymmeneltä ja loppui iltakymmeneltä. Väliin toki mahtui syömistä (tilasin pitsat esikoisen ehdotuksesta: "Äiti, ei ole mitään järkeä että alat tehdä ruokaa kun joudut siivoamaan koko päivän" -lauseen jälkeen otin puhelimen käteen) sekä kuopuksen kanssa sylittelyä kun hänellä tuntui olevan jatkuva sylipula. Mutta muuten päivä on mennyt pyykkiä pestessä ja siivotessa.

Kyllä ei ole mitään järkeä tavaran määrässä. Siihen kun yhdistää järjettömän kiireisen ja uuvuttavan vuoden, niin kaikki paikat ovat ihan kaaoksessa. Tämän päivän urakan jälkeen jäi vielä työ- ja makuuhuoneen raivaukset, kaappien siivous ei mahdu tähän kesälomaan. Sen päätin, että mitään tavaraa en osta vähään aikaan, mietin että olisikohan loppuvuoteen saakka hyvä aika. Sitten voi hetken miettiä tarvitseeko mitään. Sen verran huomautan, että astiat, legot ja kirjat eivät ole tavaroita. 

Jos ei ikinä ole sisustanut, ei kannata ostaa mitään sisustujuttuja (vastaan tuli tosi ihana kankainen leipä"kori" jonka olen ostanut alennusmyynnistä ehkä kolme vuotta sitten, tai neljä. Siellä se oli edelleen pussissa kuitin kanssa). Kuten näkyy, en stailaa kuvia enkä stailaa kotia ;)  Lapset ovat leikkineet viime kuukaudet pelkästään legoilla, joten yhtään Kiinassa tehtyä muovihärpäkettä ei tarvitse heille hankkia (en tosin ole varma missä ne legot on tehty).

Niin että mitä varten kirjoitan tätä tajunnanvirtaa: ihan siksi että voin kaivaa tämän esiin sitten jos suunnittelen tarvitsevani jotain. Oikeasti, en tarvitse.

ps. Siivouspäivään kuuluu ehdottomasti kukkakimppu. Näin hienosti maatiaisperennapenkkini tekee kukkaa, ollut varsinainen ilo silmälle jo muutaman viikon ajan (no viime viikko naapureiden silmille).

6 kommenttia:

Tusla kirjoitti...

Samoja koitoksia olisi mullakin edessä.Vaatehuoneen ovea ei uskalla avata! :) Mietinpä vaan, että koska sitä ehtisi kirpparille.

Mikä tuo ihana isohko valkoinen kukka on tuossa?

sauvajyvänen kirjoitti...

Minä en ole saanut aikaiseksi kirpparille menoa, joten olen lahjoittanut paljon tavaraa pois. Nyt on lähdössä kolmen pahvilaatikon verran vauvakamoja ja -leluja uuteen kotiin.

Kukka on malva. Samaa kuin tuo vaaleanpunainen. Luulin aikoinani kylväneeni vain vaaleanpunaista, mutta ilmeisesti oli vähän valkoista mukana, ja sitä on nykyisin jo melkein neliön verran kasvamassa. Kertakaikkisen ihana ja helppo kukka, kukkii parikin kuukautta upeasti.

Campasimpukka kirjoitti...

Jotain tämmöistä raivaamista meilläkin todella kipeästi tarvittaisiin. Kun sais vaan aikaiseksi...

sauvajyvänen kirjoitti...

Hyvän mielen siitä saa, ja ihmetyksen että miksei tehnyt aiemmin. Tai miksi se yleensä on tullut tarpeelliseksi. Kunnes taas ollaan samassa jamassa...

luimupupu kirjoitti...

Me teimme aikamoisen raivauksen syksyllä Sveitsiin lähtiessä ja pienemmän kuukausi sitten palatessa. SPR:lle meni kamaa kassitolkulla. En kanssa tajua sisustamista pelkästä sisustamisen ilosta, koti on koti, jossa on paljon kirjoja ja keittiökamaa (kaksion paljon ei tosin ole hirveän paljon...)

sauvajyvänen kirjoitti...

Minua aina aika ajoin ahdistaa kirjojen (ja ehkäpä jopa keittiökamojen) määrä, mutta ei niistä osaa luopuakaan, tuntuu että niissä on niin paljon omaa historiaa.

Muutto on hyvä tapa päästä ylimääräisestä eroon, paitsi jos se on niin kaoottista kuin silloin jenkkeihin lähtiesäsni. Silloin ladoin vaan kamaa säkkeihin ja kaikki meni varastoon. Ja sitten näön vuoksi heitin jotain menemään, ja ihan vääriä juttuja :(