lauantai 31. elokuuta 2013

Grillattu maissi eli corn on the cob


Jos minun pitäisi nimetä yksi ruoka, mitä kaipaan jenkeistä eniten, olisi se ilman muuta corn on the cob, kokonaista maissia grillattuna. Parhaaseen maissisesonkiin sai muutamalla dollarilla ison kassillisen maissia, juuri poimittuna ja varmasti makeana, kuorineen karvoineen päivineen. Ja koska kuorineen päivineen, jolloin sen grillaus oli helppoa. Maissin laittoi sellaisenaan grilliin, grillasi ja sen jälkeen vaan kuori mustuneet kuoret, siveli päälle vähän voita ja nautti sellaisenaan. Sottasta puuhaa, mutta niinhän vähän kaikki syöminen jenkeissä on....

Keräsin osan maissisaaliista nyt, ja täytyy sanoa että vähän olin pettynyt saaliiseen. Torilta ostetut taimet kasvoivat hyvin, ja ihan ajoissa, mutta suurin osa ei ollut pölyttynyt kunnolla, ja vaikka oli pölyttynytkin, niin vain osa jyvistä oli kasvanut kunnon jyviksi. Omat maissit kylvin liian myöhään, ja maissit ovat vielä pieniä, yhden kuitenkin uskalsin kokeilla, mutta ei sekään ollut pölyttynyt ihan kunnolla, kuten yläkuvasta näkyy, maissinjyviä puuttuu väleistä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun sain Suomessa maissit edes tähän asti kasvatettua, yritetään vielä ensi vuonna vielä uudestaan.

Maissi grillataan siis sellaisenaan. Kun kuoret ovat päällä, maissi höyrystyy kypsäksi kuorien suojassa, eikä jyvät pala. Minä en grillaa liian kuumalla, sillä silloin uloimmat lehdet saattavat syttyä palamaan. Sekään ei haittaa, puhaltaa vaan liekit sammuksiin ja jatkaa grillaamista. Sen jälkeen maissu kuoritaan kuten yllä, ja siihen voi halutessa sivellä voita ja ripotella suolaa päälle. Nyt syötiin ihan sellaisenaan, niin makeilta ja hyviltä maissi maistui, se mitä niissä oli jyviä.


torstai 29. elokuuta 2013

Härkäpapupihvit


Minä keräsin viimeiset härkäpapvut palstalta. Jätin varret penkkiin ja kohta käännän ne maahan sisään, saavat siellä kuohkeuttaa maata talven ajan. Pavut olivat jo isoja ja osa oli alkanut jo kuivamaan. Kaikkein isoimmat ja kuivimmat irrotin paloista ja jätin kuivumaan kokonaan. Muut isot keräsin ja tein niistä neljä pihviä. Puutarhan ja Hellan välissä -blogissa oli tehty härkäpapupihvejä ja sieltä sain idean kokeilla niitä itsekin. Pavut olivat jo jauhoisia, ja niinpä pihveistäkin tuli aika kuivia, ehkä olisi ollut hyvä lisätä jotain muuta kasvista joukkoon. Ja pitää ensi vuonna muistaa syödä kaikki härkäpavut riittävän pienenä, kyllä näitä kuivia papuja saa kaupastakin.

n. 4 dl härkäpapuja paloista irrotettuna
1 pieni Aji Cristal-chili
persiljaa
½ munaa
suolaa, pippuria

½ munaa
korppujauhoja
voita

Irrota pavut paloista. Keitä niitä reilu 5 minuuttia, sen jälkeen jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori pavut, eli poista niistä nahkamainen kuori. Hiero pavut haarukalla muusiksi tai vedä sauvasekoittimella tahnaksi. Pilko chili pieneksi. Riko muna lasiin, sekoita siitä rakenne rikki ja laita puolet papujen, chilin ja persiljan sekaan. Rouhi suolaa ja pippuria maun mukaan ja sekoita. Muotoile massasta pieniä pihvejä (joo isot ei pysy kasassa). Laita pienelle lautaselle toinen puoli munasta ja toiselle lautaselle korppujauhoja. Kääntele pihvit ensin munassa, sitten korppujauhossa ja paista pannulla muutama minuutti puoleltaan.

Kuten sanoin, pihvit olivat aika kuivia, mutta silti  ihan maukkaita ja hyviä. Ensi kerralla laitan vähän isomman chilin, ja ehkä jätän kuorrutuksen pois. Ja teen  pihvit pienemmistä pavuista.

maanantai 26. elokuuta 2013

Sienien top 5 - oma lista


Minusta on kiva lukea kaikenlaisia listoja. Kuten vaikka ihmisten listoja tykkäämistään sienistä, niin kuin tuo Ullan lista ja kommenttilaatikossa muidenkin listoja. Ja onhan niitä listoja kiva tehdäkin, ainakin tykkäämistään sienistä. Minä olen aika (lue: hyvin) perinteinen sienestäjä, ja pysyn varmasti turvallisissa lajeissa, eli listanikaan ei voi olla mikään kovin eksoottinen. Esimerkiksi sieniarkuudesta käy se, että en poimi mitään valkoisia sieniä, kuten ei äitikään aikoinaan poiminut. Tiedän että siinä menettää monta hyvää sientä, mutta toisaalta, eipähän menetä maksaa ja munuaisia ainakaan sienimyrkytyksen takia.

Minun top5 on seuraavanlainen (ainakin tänä vuonna):

1. Herkkutatit - ne ovat minusta ihan parhaita sieniä. Etenkin kuivattuna niissä on aivan uskomaton makumaailma. Parasta risottoa saa tateista, samoin kastikkeet, piirakat ja keitot ovat suosikkejani, ja hyvä sienipihvi on todella hyvää. Sen lisäksi kuivattu tattimurska antaa hyvää makua patoihin, kastikkeisiin ja monenlaisiin leivonnaisiin, ja paras syömäni lasagne sisältää herkkutatteja ja lehtikaalia.

2. Mustatorvisieni - lempisieneni etenkin keitoissa ja myös kastikkeissa. Kaunis tumma väri ja hyvä maku, kannattaa kokeilla osterikastiketta mausteena. Tarjosin mustatorvisienikastiketta kasvissyöjille mm. kuopuksen nimiäisissä.

3. Kanttarelli - se toinen keltainen kotimainen herkku (toinen tietysti hilla, anteeksi miehelle että puhun hillasta ja sienestä samassa yhteydessä). Hyvää paistettuna, leivän päällä, kastikkeessa, keitossa, piirakassa, oikeastaan ihan kaikella tapaa.

4. Rouskut - ne lapsuuden sienet. Näitä oli usein kastikkeena perunoiden kanssa, vasta aikuisena tajusin että monille sienikastike on pelkkä lisukekastike, meillä se oli aina pääruokana. Nykyisin suolaan kaikki rouskut ja käytän sienisalaatissa, kastiketta tulee tehtyä harvemmin.

5. Lampaankääpä - satoisa sieni, joka on parasta juuri poimittuna ja paistettuna voissa suolan kanssa. Olen myös kuivanut ja pakastanut, mutta pakko myöntää että meinaa unohtua kaapin/pakastimen perukoille, joten nykyään syön lampaankääpiä vain sieniaikaan.



lauantai 24. elokuuta 2013

Makkarapata haudutuspadassa



Tälle viikonlopulle oli toiveissa saada makkarapataa. Ohjeet olivat vähän ylimalkaiset, eikä tästä tullutkaan sellaista kuin kuulemma oli tarkoitus, mutta hyvää oli näinkin. Minähän en juurikaan syö makkaraa, mutta päätin uhrautua, ja kävin perjantaina Hakaniemen hallissa ostamassa kolmea erilaista makkaraa, sen lisäksi tiesin että mökillä oli tavallista Vatajan makkaraa, mistä lapset tykkäävät. Ostin chorizoa, savumakkaraa ja lammasmakkaraa, tuoremakkaroita kaikki. Kasvikset keräsin taas kasvimaalta, paitsi kotimaisen paprikan olin ostanut torilta.


reilusti makkaroita (kai n. 1½ kg tai yli)
reilusti sipuleita (puna-, salotti- ja keltasipulia)
muutama varsi selleriä
reilusti porkkanaa
reilusti palsternakkaa
paprika
vettä niin että kaikki peittyy, n. 1½ l
pippureita rouhittuna

Pilko makkarat reiluiksi paloiksi. Paista niitä pannulla hetki, siirrä ne pataan. Paista sipuleita ja sellerinvarsia pannulla, rouhi pippuria päälle, siirrä nekin pataan. Pese juurekset hyvin, pilko ne ja paprika ja laita pataan. Kaada vettä niin, että kaikki peittyy. Laita pata päälle asetukselle low, ja anna hautua kuutisen tuntia.

Syötiin syviltä lautasilta keitettyjen perunoiden kanssa. Lasten makuun oli kuulemma liian tulista, mutta minä totesin, että taisi tulla ensimmäinen makkararuoka, joka oli minusta todella hyvää.


Huomenna on tiedossa sienikastiketta. Keräsimme esikoisen kanssa yhteensä ämpärillisen herkkutatteja. Muita sieniä ei vielä näkynyt, mutta hyvä noinkin.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Broilerinkoipea haudutuspadassa


Kerrankin pataohje, joka on ihan mahdollista toistaa. Eli yhtenä komponenttina ei ole lientä, joka on aina erilainen. Crock pot-haudutuspadassa on niin kiva tehdä ruokaa: se on vaivatonta ja ennen kaikkea niiin hyvää. Laitoin padan päälle juuri ennen nukkumaanmenoa, ja esikoinen sammutti sen aamulla herättyään. Ja kun aamulla maistoimme lientä, nyökkäilimme kumpikin hymyssäsuin, kun se oli vaan niin hyvää.

Sanomattakin on selvää, että jokainen käyttää juuri sellaista lihaa kuin haluaa; broileria, kukonpoikaa, kanaa, mitä nyt kukin tapaa käyttää. Kasvikset hain palstalta, ja tänä vuonna ei tarvitse ohjeeseen kirjoittaa että pieniä porkkanoita tai pieniä palsternakkoja :D

voita/öljyä
6-8 broilerin koipea
vahvaa curry-jauhetta
viherpippuria
suolaa
4 sipulia
4 porkkanaa
2 isoa palsternakkaa
1 dl soijaa
½ dl ketjap manis-kastiketta
1 dl makeaa omenaviinia
n. 1 l vettä
timjamia

Ruskista koivet voissa/öljyssä. Mausta ne haluamallasi tavalla, minä suosin kanalle currya ja viherpippuria. Suolaa maun mukaan, sitä ei tarvitse olla paljoa sillä soijakastikkeessakin on suolaa. Siirrä koivet haudutuspataan. Kuori ja pilko sipulit reiluiksi paloiksi, pese ja pilko porkkanat ja palsternakat. Ruskista niitä hetki pannulla ja siirrä nekin pataan. Laita pannulle vettä ja raaputa kaikki maut talteen. Lisää se, soijakastikkeet ja omenaviini pataan, ja lisää tarvittaessa vettä niin että kaikki peittyy.. Lisää vielä muutama oksa timjamia. Anna hautua asetuksella low n. 7 tuntia tai mikä sopiikaan aikatauluun.

Minä tein tämän siis yön yli. Seuraavana päivänä oli ruoka valmista, piti vaan keittää lisukkeeksi ohraa tai riisiä. Lientä voi ottaa myös kattilaan, suurustaa sen jauhoilla ja lisätä liha ja kasvikset sinne, ja halutessa maustaa vielä kermalla tai jollain muulla. Loput lihoista ja kasviksista voi pakastaa pelastamaan arjen kiireitä. Ja ylimääräinen liemi on loistava pohja hyvälle keitolle tai kastikkeelle.

lauantai 17. elokuuta 2013

Sadonkorjuuajan englantilainen aamiainen


Joskus viikonloppuisin lounas tulee kuitattua englantilaisella aamiaisella lounasaikaan; siihen mennessä koko perhe on hereillä, aamuvirkumpien aamu on alkanut hedelmillä ja marjoilla.. Erityisen mukavaa se on näin sadonkorjuuaikaan, kun voi vähän soveltaa ja omasta pihasta ja palstalta saa kaikki kasvikset, sieniäkin läheltä. 

Tänään paistoin viimeiset pihvitomaatit tomaattipihveiksi. Ensimmäinen tomaattipuska on nyt tyhjänä, siitä sain ainakin pari kiloa hyviä pihvitomaatteja, mikä on minusta ihan jees avomaalla. Sama tomaatti saa varmasti ruukkutilaa ensi vuonnakin.

Kanttarellit paistoin pannulla sellaisenaan, vähän suolaa ja pippuria päälle. Huomaa ison eron sienissä ennen sateita ja näiden viime viikon sateiden jälkeen. Esikoinenkin ihmetteli että miksi ne uivat nesteessä sen jälkeen kun olin ne pannulle laittanut.

Kolmasluokkalainen valmisti härkäpavut: irrotti ne paloista, keitti 5 min (ovat jo isoja), jäähdytti kylmässä vedessä ja irrotti vaalean nahkamaisen kuoren niistä. Pekonin (Benjamin maatilatorin savukylkeä siivuina) silppusin kapeiksi suikaleiksi, laitoin pannulle, lisäsin yhden silputun sipulin ja reilusti härkäpapuja. Paistoin niin kauan että sipuli oli pehmeää ja pekoni sopivaa.

Munat paistoin pannulla heti pekonin jälkeen, näin niistä tulee etenkin lasten mielestä ihan parasta. Sitten vaan kuppi hyvää teetä ja jaksaa taas jatkaa sadonkorjuuta.


Eilen tuli kerättyä kaksi ämpärillistä papuja, vajaa ämpärillinen valkoisia ja violetteja papuja kumpiakin, lisäksi vihreitä papuja puolisen ämpärillistä. Violetteja jäi vähintään saman verran vielä maahan, samoin vihreitä papuja. Härkäpapuja toin ehkä n. kilon verran tai vähän yli. Ne alkavat olla jo isoja ja vähän jauhoisia, nyt viikonloppuna pitää kerätä loput, ja ainakin isommmista keittää papurokkaa. 

Nostin myös kaikki punasipulit ja pitkulaiset sipulit ja osan keltasipuleista. Ne olisi kyllä pitänyt kerätä ennen kovia sateita, toivottavasti saan sipulit säilymään niin pitkään kun tarvitsee. Nyt on keittiön tasot täynnä kuivuvia sipuleita, tämä on niin tätä aikaa. Nostin myös juureksia pataa varten, ja täytyy sanoa, että en ole ennen niin isoja palsternakkoja saanut. Ja ne perunat. Varressa on perunoita monta kiloa, muutama sellainen puolen kilon painoinen ja sitten useampia sellaisia vähän pienempiä, sellaisia tavallisia isoja perunoita. Enpä ole moista ennen nähnyt.

torstai 15. elokuuta 2013

Kyyhkyn kivipiira ruuaksi

Aina silloin tällöin tähän blogiin eksytään hakusanalla kivipiira - ja melkein yhtä usein hakusanalla kivipiiras ;) Linnun kivipiira eli lihasmaha on se mahan osa, joka jauhaa linnun syömän ruuan pieneksi. Lintu syö kiviä, jotka menevät kivipiiraan ja tekevät siellä hienonnustyön. Kivipiirassa on vahva lihaskerros, jonka liike saa kivet toimimaan kuten myllyn ja jauhamaan jyvät ja muun ruuan hienoksi. Tähän aikaan vuodesta kyyhkyn kivipiira on täynnä ainakin jyviä, herneitä ja mustikoita.

Kivipiira on siis iso, hyvänmakuinen lihas, joka on täynnä kiviä ja linnun syömää ruokaa. Sen putsaus on kuitenkin helppoa, ja jäljelle jää (lähes) sydämen veroinen hyvä liha. Ainakin broilerin kivipiiroja saa ostettua siistittyinä, samoin esim. Hauhalan hanhen mukana tulee kivipiira maksan, sydämen ja kaulan lisäksi. Jos kuitenkin itse saa saaliiksi lintuja, kannattaa kivipiira ottaa talteen sydämen lisäksi. Tällöin kivipiira pitää tyhjentää kivistä ja se käy helposti, ainakin jos tietää mitä tehdä.





Aloita tekemällä viilto kivipiiran ohueen kalvoon, siihen kohtaan missä ei ole lihasta alla.


Tee viilto hyvin ohuesti, jotta et riko alla olevaa kivipussia.


Levitä viiltoa niin, että saat kaivettua kivipussin ehjänä pois.


Tämän jälkeen voit vielä siistiä lihas- ja kalvoriekaleita veitsellä. Näin on saatu lihas tyhjäksi, ja kivipiira on valmis käytettäväksi. Lihas on vahvaa ja sitkeää, eli sille sopii pitkä kypsennys esim. padassa. Alempana oleva kivipussi heitetään pois. Näin mustikka-aikaan se kuultaa selvästi sinisenä, kuten kuvasta voi ehkä aavistaa..

tiistai 13. elokuuta 2013

Punajuuriterriini vuohenjuustolla

Vaikea keksiä tälle ruualle nimeä, sillä siinä on tasaisesti neljää erilaista "punajuurta", eli keltajuurta, raitajuurta, ja kahta erilaista punajuurta. Kaikki olivat aika isoja, mökillä on tulossa huippusatovuosi, vielä parempi kuin toissavuonna. Toki tähän voi käyttää pelkkiä punajuuria, jos muuta ei ole, tai haluaa kokonaan punaisen terriinin. Löysin tämän ohjeen Epätrendikkäästä ruokablogista (siinä on blogilla nimi, joka sai minut heti kiinnostumaan). Siellä on myös linkki alkuperäiseen ohjeeseen.

Tarkkoja määriä en osaa antaa, sillä kokosin sen mukaan mihin juusto riitti ja mitä vuokaan mahtui. Punajuuria olisi oikeastaan voinut laittaa enemmänkin, sillä juusto dominoi aika vahvasti. Minulla ei ole mökillä mandoliinia, mutta viipaloin punajuuret raastimen leikkuriosalla, se toimi ihan hyvin. Juusto oli periaatteessa pehmeää, mutta taisi olla niin kylmää, etten saanut sitä mitenkään levitettyä, sen sijaan murustelin sen aina punajuurien päälle, ja ei se kyllä näytä niin kauniilta kuin jos sen olisi saanut levitettyä tasaisesti. En loppujen lopuksi ole vuohenjuuston ylin ystävä, ja aloinkin miettiä miltä tämä maistuisi jonkun muun juuston kanssa. Ostin ranskalaisen vuohenjuuston Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä, ja vaikka juusto oli vuohenjuustoksi todella hyvää, aloin silti miettiä jotain muuta juustoa sen sijaan. Minä unohdin kokonaan laittaa öljyä, pippuria ja suolaa en ajatellutkaan laittaa. Tämä oli siis kokeilu, että saanko onnistumaan tälläistä piperrystä vaativaa lisuketta ;D

2 keltajuurta
2 raitajuurta
2 vaaleampaa punajuurta
2 tummempaa punajuurta
n. 300 g vuohenjuustoa
n. 2 tl piparjuurta raastettuna

Keitä juurikkaat kypsäksi, pienemmille riittää 30 minuuttia, isompia keitin 45 minuuttia. Kaada kuuma vesi pois ja lisää kattila täyteen kylmää vettä. Kun juurikkaat ovat jäähtyneet, kuori ne ja viipaloi ihan ohueksi. Vuoraa pitkulainen vuoka elmukelmulla ja lado yhtä väriä juurikkaita kerros. Ripottele päälle aavistus hienoa piparjuuriraastetta ja murustele (tai levitä) juustoa ohut kerros. Jatka seuraavalla värillä samalla tapaa, tai tee useampi kerros samaa väriä. Jatka niin, että päällimmäiseksi jää kerros punajuuria. Väliin voisi ripotella vähän öljyä, jos muistaisi. Käännä elmukelmu päälle ja laita pieni paino päälle. Anna tasaantua jääkaapissa seuraavaan päivään. Leikkaa veitsella parin sentin viipaleita, ja jos siistit päät, saat vielä kauniimpia paloja.

lauantai 10. elokuuta 2013

Loppukesän lihapata haudutuspadassa


Haudutuspadassa on helppo tehdä ruokaa isommallekin porukalle. Erityisen kätevä se on metsästyskautena, jolloin ei ole mitään varmoja aikatauluja milloin ihmiset palaavat metsältä syömään. Tänään alkoi kyyhkykausi, ja hyvin alkoikin, huomaa että on ollut suosiollinen vuosi linnuille. Mukavaa on myös se, että kaikki kasvikset ja juurekset sai hakea kasvimaalta kesäkeittiön vierestä. Padasta tuli kylläkin lähinnä keittoa, mutta hyvää se oli joka tapauksessa.



voita
n. 2 kg lihaa (porsaan kasleria, kinkkua ja naudan etukylkeä n. 600-700 g kutakin)
1 dl jauhoa
timjamia, pippureita, paprikaa
½ kg perunoita
½ kg porkkanoita
½ kg sipulia
300 g palsternakkaa
pari sellerin vartta

n. 1 dl soijakastiketta
vähän balsamicoetikkaa
3 dl  tummaa olutta (Laitilan tumma Kukko tällä kertaa)
vettä niin että kaikki peittyy
suolaa

Leikkaa liha reiluiksi paloiksi. Ruskista, jauhota ja mausta lihanpalat aina pannullinen kerrallaan. Pese ja pilko kaikki kasvikset. Jätin salottisipulit kokonaiseksi, isommat sipulit pilkoin puoliksi tai neljään osaan. Laita lihat ja kasvikset pataan ja kaada nesteet päälle. Laita pata asetukselle low ja anna padan hautua vähintään 7 tuntia, tai mieluiten 8-9 tuntia.Tästä tuli niin iso pata, että juuri ja juuri mahtui pataan, vähän vähempi olisi ollut parempi. Tuo jauhomäärä ei riittänyt suurustamaan kastiketta kunnolla, eli jos haluat sakeaa kastiketta, jauhoa pitäisi olla vielä enemmän.

Ja mikä mukavinta, sain kokata ulkona, eli mökki ei lämpene ruuanlaitossa, eikä ruuan käryä tule tupaan. Haudutuspata sai porista koko päivän kesäkeittiön pöydällä. Pääsin kokeilemaan lihan käristyksessä uutta induktioliettä jonka mies osti vähän aikaa sitten. Ihan huippukapine.




perjantai 9. elokuuta 2013

Hillatorttu Kotilieden ohjeella


Tämä vuosi on ollut osassa Suomea (lännessä) ihan huippuhillavuosi, sen sijaan idässä halla vei kukat, eikä siellä ole hillaa ollenkaan. Tänä vuonna onkin nähnyt ja kuullut paljon hehkutusta hyvästä hillasadosta, ja sen lisäksi myös ihmettelyä että missä ne ovatkaan. Joka tapauksessa hyvälaatuista hillaa on riittänyt eteläänkin ihan hyvin jollain tapaa siedettävällä hinnalla.

Kokeilin taas yhtä ohjetta siitä samasta Kotiliedestä (14/2.7.2013) josta löytyi herukka-pannacotan resepti. Tästä tuli hyvää, vaikka silti jäin miettimään että olisiko tavallinen kääretorttu kuitenkin ollut parempi. Ja oliko maissijauhojen oikeasti tarkoitus olla maissijauhoja eikä maissitärkkelystä. Ja miksi uskoin ohjetta ja jätin kääretorttulevyn jäähtymään ennen täytteen levittämistä, vaikka en koskaan tee niin. Ja olisiko ohjeessa ollut ranskankerma (jota ei ollut) ollut parempaa kuin mascarpone jota laitoin. Ja olisiko kannattanut laittaa Amarettoa vaniljan sijaan, jos lapset ei kuitenkaan syö. Ja olisiko kaapista löytynyt jonkun muun värinen lautanen vaalealle leivonnaiselle kuvaa varten.

5 kananmunan valkuaista
2½ dl sokeria
1 dl mantelijauhetta
1 dl hasselpähkinäjauhetta
1 dl maissijauhoja

2 dl kermaa
1½ dl ranskankermaa (minulla 2 dl mascarponea)
1 rkl sokeria
½ tl vaniljajauhetta

n. ½ l hillaa tai muuta marjaa
vähän sokeria päälle

Levitä pellin päälle leivinpaperi, voitele se kevyesti. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen. Kääntele keskenään sekoitetut jauhot taikinaan ja levitä se tasaiseksi pellille. Paista 20 minuuttia 175 asteessa. Käännä torttulevy väärin päin sokeroidulle leivin- tai voipaperille.

Sillä välin valmista täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen ranskankerma (tai juusto), sokeri ja vaniljajauhe. Ohjeessa vaihtoehtona vaniljalle oli 1 rkl mantelilikööriä tai punssia. Levitä täyte paistetun ja vähän jäähtyneen levyn päälle (älä anna jäähtyä liikaa, ettei levy hajoa kääntäessä) ja ripottele marjat päälle. Jos haluat, voi marjojen päälle ripotella vähän sokeria, ohjeessa oli peräti ½ dl, minusta se olisi ollut aika paljon. Kääri levy rullalle, kiedo se leivin/voipaperiin ja anna makujen tasaantua muutamasta tunnista seuraavaan päivään.

torstai 8. elokuuta 2013

Tahinikastike papusalaatille


Tämän salaatin idea löytyy jälleen kerran River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Jätin kyllä salaatista pois kaikki vapaaehtoiset jutut pois, samoin salaatin, mutta muuten se on kuin ohjeessa (kuvia ei kannata vertailla) ;)

Minulla on yhtäkkiä kasvanut hillitön määrä papua, ja tahiniakin ostin silloin hummusta varten, joten ajattelin yhdistää nämä kaksi. Tämä annos on neljälle, mutta minä sain tästä salaatista kaksi "pääruokaa" ja vähän päälle. Kastiketta jäi vielä yli, ja söin sen uunilohen kanssa.

Kastike:
½ valkosipulin kynsi murskattuna
2 rkl tahinia (sekoita hyvin ennen kuin lusikoit sitä)
½ sitruunan kuori ja mehu
½ appelsiinin mehu
2 rkl öljyä
½ tl hunajaa
suolaa ja pippuria

Salaatti:
öljyä paistamiseen
n. 400 g kesäkurpitsaa
½ sitruunan mehu (jätin pois)
½ kypsää Aji cristal-chiliä (ohjeessa 1 punainen chili)
125 g papuja, minulla oli ainakin tuplaten se määrä
(muutama kourallinen salaatinlehtiä, tämän minä jätin pois, samoin mintun ja kuivatut tomaatit, joiden perässä luki "optional")

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Viipaloi kesäkurpitsa, paista pannulla muutama minuutti kummaltakin puolelta. Keitä pavut sopiviksi (näille pavuille reilu 5 min), minulla oli valkoisia, mustia (nuo tumman vihreät) ja littanoita vihreitä papuja. Siirrä pavut kylmään veteen, valuta ja anna kuivahtaa. Pilko chili pieneksi ja sekoita kaikki salaattiaineet sekaisin. Kaada päälle kastike, ja nauti. Hugh, olet nero!


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kyyhkypata/keitto


Meidän perheessä metsästyskausi alkaa aina kyyhkykaudesta, eli viikonloppuna mies löytyy jonkun pellon laidalta naamioverkon alta (kai), paitsi että ei löydy kun ei sitä näe :)

Minulla löytyi pakastimesta vielä useampi kyyhkynen parilta viime vuodelta, ja nyt oli aika syödä ne pois uusien tieltä. Tein siis ruuaksi kyyhkykeittoa, joka seuraavana päivänä oli kyyhkypataa. Valmistin keiton vähän samaan tyyliin kuin tuon kyyhkykeiton tein, vähän yksinkertaisemmin vain. Kaikki kasvikset ovat omasta pihasta tai palstalta. Keitto ei edelleenkään ole kovin hääppöisen näköistä, mutta sitäkin parempaa.

voita/öljyä
5 kyyhkyä
sydämia ja kivipiiroja
n. 70 g hyvää pekonia
pikkuporkkanoita
pikkupalsternakkoja
3 sipulia
sellerin varsi
pippuria
muutama oksa timjamia
vettä niin että kaikki melkein peittyy
1 rkl tomaattipyretta
1 rkl pihlajanmarjahyytelöä 
loraus jaloviinaa (ehkä n. 2-3 rkl)

1 dl ohraa tai riisiä

Ruskista kyyhkyt voin ja öljyn seoksessa, laita sydämet ja kivipiirat mukaan ja lisää vähän suolaa ja pippuria. Siirrä linnut syrjään ja paista pilkottua pekonia niin että rasva alkaa irrota. Lisää pilkotut kasvikset ja paista niitä hetki, suolaa ja pippuroi kasviksetkin. Lisää kasvisten päälle kyyhkyt, muutama timjaminoksa, vettä, tomaattimurska, pihlajanmarjahyytelö ja jallu. Anna hautua padassa suunnilleen tunnin verran. Sen jälkeen nosta kyyhkyt pois padasta, irrota lihat ja laita ne takaisin liemeen, lisää ohra tai riisi ja anna hautua niin että ne ovat kypsiä. Hyvää keittoa!


ps. Samana päivänä välipalalla syötiin ensimmäiset härkäpavut tänä vuonna, patongin päällä tätä paistosta. Esikoinen teki sen melkein kokonaan, minulle jäi sipulin pilkkominen. Hyvin maistui koko perheelle!

maanantai 5. elokuuta 2013

Kesäpasta bottargalla


Minä tein talvella bottargaa eli suolakuivattua mätiä mateen mädistä. Tällä kertaa käytin sitä pastan mausteena,  johon se sopikin todella hyvin. Bottarga on hyvin suolaista, enkä lisännyt kasvisten joukkoon suolaa ollenkaan, ja hyvä niin.

Tähän ruokaan ei ole mitään oikeaa reseptiä, vaan voi käyttää mitä tahansa vihanneksia mitä onkaan ja minkä verran haluaa. Minulla oli tällä kertaa

öljyä
sipulia
kyssäkaalia
paprikaa
kesäkurpitsaa
punaisia pikkutomaatteja
oranssi tomaatti
valkosipulia
pienilehtistä basilikaa
bottargaa pieniksi leikattuna

keitettyä pastaa

Silppua kasvikset halutun kokoisiksi ja muotoisiksi. Laita ne pannulle kypsymisjärjestyksessä, minä laitoin tuossa järjestyksessä mitä kirjoitinkin. Keitä samalla pasta sopivaksi. Valuta pasta ja sekoita kasvikset joukkoon, lisää reilusti silputtua basilikaa. Ripottele päälle parmesania haluttaessa ja lopuksi sopivasti raastettua tai pilkottua bottargaa. Kesäistä ja kalaista ilman kalaa. Hyvää!


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kvinoaa, kesäkurpitsaa ja sipulia


Kun karnivorit ovat poissa niin herbivorit hyppivät pöydällä, niinhän se vanha suomalainen sananjalka toteaa. 

Löysin River Cottage Veg Everyday -kirjasta mukavankuuloisen ja ennen kaikkea helpon ja nopean ohjeen. Tein ohjeen puolikkaana, mutta laitan tähän sen sellaisena kuin se oli kirjassa, neljälle sopivana.

200 g kvinoaa
voita/öljyä
800 g kesäkurpitsaa
3 sipulia
muutama oksa timjamia
3 valkosipulin kynttä
kourallinen sileälehtistä persiljaa
sitruunamehua
50 g pinjansiemeniä paahdettuna (apua, unohdin tämän)
suolaa ja pippuria

Huuhtele kvinoa, ja keitä se pussin ohjeen mukaan. Minulla oli nyt sellaista, johon tuli 1 osa kvinoaa, 2 osaa vettä, haudutus n. vartti. Valuta kvinoasta vedet pois. Sillä välin leikkaa kesäkurpitsa viipaleiksi, kuori ja pilko sipulit ja paista niitä voi-öljyseoksessa kunnes sipulit ovat ihan pehmeitä ja kesäkurpitsat alkavat saada väriä pintaan (meni ehkä aavistuksen toisinpäin...). Lisää loppuvaiheessa pilkotut valkosipulit ja paista vielä joku minuutti. Sekoita valutettu kvinoa, kasvikset ja pilkottu persilja keskenään, purista sekaan maun mukaan sitruunamehua jas rouhi suolaa ja pippuria sopivasti. Paahda pinjansiemenet ja kaada päälle, minä vaan jotenkin unohdin koko siemenet. Hyvää, suorastaan tosi hyvää.

Ruuan lisäksi söin samasta kirjasta otetun ohjeen mukaista kyssäkaali"carpacciota". Siinä oli yksinkertaisesti kyssäkaalia, kovaa vuohenjuustuustoa (Kolatun Waldemar), timjamia, merisuolaa, pippuria, sitruunamehua ja öljyä. Suosittelen.


perjantai 2. elokuuta 2013

Savukalasalaatti (suoraan 80-luvulta) ja savukalatahna


Piti se tämäkin päivä nähdä. Että tein sitä samaa (suunnilleen) savukalasalaattia jota sai lapsena syödä aina. Sitä salaattia jota tehtiin aina mökkivieraille (siltä ainakin tuntui) sen lättänän kakun lisäksi. En ole salaattia koskaan itse tehnyt, tai siis tietysti sitä usein oli äidin apuna tekemässä, mutta siis niin, että olisin itse sitä jollekin tehnyt. Esikoinen tykkäsi todella paljon, pyysi tekemään uudestaan pian, mies totesi että kyllähän tämä ihan kasaria on. 

Kaikki alkoi siis mökiltä ja mökin katiskasta josta tuli neljä hyvänkokoista suutaria. Kuka hullu sellaisen määrän savusuutaria söisi (jos ei ole pakko), joten ajattelin jatkojalostaa kalat. Perkasin ne neljä suutaria, ja kaikkien neljän ruodottomat kylkilihat laitoin tähän salaattiin. Tästä tuli sellainen sopiva annos neljälle leivän lisäksi syötynä

1 dl riisiä
savukalaa (ehkä n. 3-4 dl perattuna)
½ kurkku
1 omena
pieni purjo tai sipulin varret

Kastike:
2 dl kermaviiliä
1 tl sinappia
2 tl sokeria
1 tl suolaa (riippuu kalan ja riisin suolaisuudesta)
1 rkl etikkaa (tai vajaa)
silputtua tilliä

Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä, anna jäähtyä. Perkaa kala. Pilko kurkku, omena ja purjo tai sipulin varret pieniksi. Sekoita kaikki salaatin aineet keskenään. Valmista kermaviilikasti sekoittamalla kastikkeen aineet keskenään ja lisää se salaatin joukkoon Minä en käyttänyt ihan koko määrää salaattiin, sillä salaattiannos ei ollut kovin suuri. Muistelisin että äiti lisäsi aina vielä herneitä salaattiin, mutta niitä en muistanut etukäteen.

Joo, kyllä tämä on ihan selvää kasaria.


Loput kalasta tuli käytettyä savukalatahnaan, ja hyvää siitä tulikin. Mies oli saanut jossain savusiiasta tehtyä tahnaa ja pyysi minua tekemään samanlaista. Tein tahnan näin:

n. 3-4 dl savukalaa
1 prk smetanaa
1 sipuli
suolaa tarvittaessa
1-2 rkl sitruunanmehua
pippuria myllystä
tilliä jos on (ei ollut)

Perkaa kala suunnilleen hyvin (tähän käytin ne ruotoiset osat suutareista). Laita kala ja smetana tehosekoittimeen ja aja sileäksi tahnaksi. Pilko sipuli hienoksi silpuksi ja sekoita tahnan joukkoon. Lisää tarvittaessa suolaa. Purista vähän sitruunamehua joukkoon, rouhaise pippuria samalla. Tillikin sopisi hyvin, mutta se jäi laittamatta. Tahna on hyvää leivän päällä, erityisen hyvin se sopisi esim. kolmioleipiin tai hapankorpun kanssa.


ps. Nyt on mehut keitetty, 6 maijallista tänä vuonna, 2 punaista ja 4 mustaa. Ei ollut kamalasti marjoja, ei. Lisäksi heräsin mökillä kukonlaulun aikaan ja poimin 5 l vadelmia. Enemmänkin olisi ollut, mutta ei ollut aikaa.

torstai 1. elokuuta 2013

Papuhässäkkä ja muita kuulumisia kasvimailta

Taustalla keväällä kunnostettu kukkapenkki
Nyt ei ole asiaa nimeksikään, mitä nyt totean että onnistuin tänä vuonna tyrimään papuvalinnat. Ostan aina vain matalia papuja muutamaa eri sorttia, jotka sitten kylvän sekä palstalle että mökille, ja sitten syksy syödään papuja eri tavalla laitettuna ja loput pakastetaan talven varalle. Miten lie olen lukenut papupussin tekstin, sillä ei nuo pavut mitään matalia ole. Kukkivat vasta, eli en osaa sanoa minkälaista syötävää on odotettavaissa, jos mitään. Siinähän varjostavat muita papuja, varsiselleriä, herneitä (niitäkin onnistuin valitsemaan ihan outoa lajiketta) ja pottuja. Palstalle neljästä papulajista yksi ei itänyt ollenkaan, joten sen paikalla on pelkkää tyhjää.

Viidakko pavuista ja herneistä, selleri yrittää pärjätä keskellä

Punajuuret ja palsternakat kasvavat kohisten

Palstalla on jo tyhjennetty penkkejä mm. lehtikaalista ja valkosipulista. Tyhjä maa on tarkoitus vielä hienontaa ja kylvää siihen hernettä. Herne saa vielä typettää maata loppukesän ja syksyn, ja sen jälkeen se käännetään vielä maahan ja routa saa tehdä tehtävänsä.

Palstalla pavut kasvavat paljon maltillisemmin ja varmaan viikon sisään pääsen keräämään ensimmäisiä papuja lasten riemuksi. Esikoinen käy joka kerta kurkkaamassa papupenkkiin, että joko niitä saisi kerättyä.

Tänä vuonna kokeilin mustajuurta ensimmäistä kertaa. Kylvin niitä pienen rivin, joista neljä iti, ei sen enempää. Tai on pienenpieni mahdollisuus että jonkun kitkin alussa, mutta ei niitä montaa ole (maissejakin näyttää tulevan vain neljä). Mutta jos niistä tulee hyviä, ensi vuonna saavat (kummatkin) enemmän tilaa.

Malvikkia kuuluu jokavuotiseen valikoimaan, se vaan on niin kaunis. Se kasvaa hyvin savimaassakin ja mikä parasta, kestää maljakossa viikon pari hyvänä.


Palstan pavut, takana piparjuuri laatikossa ja kukkapenkki

Mustajuuri iti huonosti mutta epätasaisesti ;)

Tästä ei kesäkukka parane