lauantai 30. marraskuuta 2013

Vähän parempaa arkiruokaa: pihvit ylämaankarjasta


Minä olen käyttänyt nyt kohta parin kuukauden ajan Kauppahalli24 palvelua. Joo, se laiska äiti, jota lehtien keskustelupalstoilla ihmetellään että mihin se maailma menee kun ei enää jakseta edes kaupassa käydä. Että kyllähän "me ne vanhukset ja vammaiset (<-ei siis todellakaan minun sanoja) ymmärretään että käyttävät nettikauppaa, mutta että ihan tavalliset perheenäiditkään (juuei isät) ei viitsi enää käydä kaupassa". No, minä olen löytänyt yhden mieluisan keinon helpottaa arjen kiireitä. Kuljetusmaksu on 8,25 €, mikä minusta on kohtuullinen ottaen huomioon sen kuinka paljon omaa aikaa säästyy ja sen että bensaakin kuluisi vähän yli 4 € itseltä seuraavaan lähimpään kauppaan jossa olisi vastaava valikoima kaikkea. Heräteostokset jäävät väliin kokonaan, eli siinäkin säästyy rahaa. Kauppahalli24:stä kirjoitti ihan vähän aikaa sitten tarkemmin Mimosalsa.

Tutkailin pari kuukautta sitten monia vaihtoehtoja, mutta päädyin loppujen lopuksi ihan helposti kokeilemaan Kauppahalli24:ää, osin Maaseudun tulevaisuudessa olleen jutun ansiosta, ja varmistuksen sain vielä työkaverilta joka oli käyttänyt samaa paikkaa säännöllisesti silloin jo puolisen vuotta. Pidän monesta asiasta tässä palvelussa, kuten siitä että valikoimissa suositaan luomua ja pientuottajia, sesonginmukaisuutta ja sen lisäksi sieltä löytyy kaikki ihan perustuotteet. Heti löytyi monta mieluista tuottajaa/välittäjää, yksi lempileipomoistani (Halmeen leipomo Espoon Kauklahdesta, se leipomo joka oli heti valmis kokeilemaan vaaleansinisiä bebe-leivoksia joita halusin kuopuksen nimiäsiin, siinä vaiheessa kun olin jo soittanut puolenkymmentä pääkaupunkiseudun leipomoa läpi ja kaikissa sanottiin vaan että ei-oo-ei-onnistu; ja koska se kokeilu onnistui, sain tarjota juhlissa juuri sitä mitä halusinkin) sekä vaikka mahdollisuus tilata marja-aikaaan marjalaatikoita, omena-aikaan omenalaatikoita jne.

Nyt Kauppahalli24:stä oli mahdollista tilata Ylämään karjaa, luomulihaa Raudaskosken tilalta. Valikoimissa on mm. jauhelihaa, pihvejä, paisteja ja fileitä. Olisin kaivannut vielä muitakin ruhonosia, mutta valikoimaa tiedusteltaessa sain tilalta heti vastauksen, että koska jauhelihaa menee niin paljon, niin kaikki muut osat jauhetaan jauhelihaksi, ja kuulemma osa paisteistakin. No on ainakin hyvälaatuista jauhelihaa, vaikka mielelllään käyttäisinkin myös lapaa, potkaa, niskaa, mitä vaan :)

Kuva wikipedia

Mutta kyllä vaan pihvikin on hyvää. Pihvejä tulee tehtyä niin harvoin, että on aina vähän kuin uusi juttu, että kuinka hyvää se hyvä pihvi onkaan. Tärkeintä pihvinpaistamisessa (minun mielestä) on huoneenlämpöinen liha, hyvä kuuma valurautapannu ja voi kirkastettuna. Tällä kertaa maustoin pihvit vain miedosti: paistoin ne timjamivoissa ja ripottelin päälle vähän pippuria ja suolaa. Syötiin aurajuustoperunoiden, keitettyjen punajuurien ja salaatin kanssa. Ylämaankarjan lihaa on verrattu riistan, kuten hirven, lihaan, mutta meistä se maistui eniten kuitenkin naudalta, todella hyvältä naudalta. Hienonmakuista lihaa!

kirkastettua voita
timjamia
pihvilihaa
suolaa ja pippuria myllystä

Kirkasta voi, eli sulata se pienessä kattilassa/astiassa ja anna heran valua pohjalle. Kerää kirkas voi astiaan ja käytä se paistamiseen (heran voi käyttää vaikka sämpylätaikinassa). Laita pannulle pari oksaa timjamia ja anna sen olla siinä se aika, että saat pannun kunnolla kuumaksi. Ota timjaminohksat pois ja lisää huoneenlämöinen pihvi tai pari kerrallaan kuumalle pannulle, pannua ei kannata laittaa täyteen, ettei se jäähdy liikaa. Anna pihvien paistua n. minuutti ja käännä sen jälkeen pihvit, huolehdi että saat voita alle. Suolaa ja pippuroi päällimmäinen puoli samalla kun paistat toistakin puolta sen minuutin. Käännä pihvi, suolaa ja pippuroi toinenkin puoli, ja paista vielä aina suunnilleen minuutti kerrallaan kumpaakin puolta. Nämä pihvit olivat sellaisia ehkä aavistukseen vajaa 2 cm paksuja, paistoin niitä sellaisen viitisen minuuttia yhteensä, paitsi omaani paistoin vain minuutti puoleltaan. Lauantaihan on kai edelleen arkipäivä, eli tämä oli sitä arjen luksusta.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tatti-cannellonit



Tässä tulee nyt melkein heti perään toinen pastaohje, joka on kopsattu Kulinaarimurulan Jaanalta. Hän teki cannellonit lampaankäävistä, minä tateista, jälleen vähän yksinkertaistaen. Tämä onkin elämäni ensimmäinen kerta kun tein cannelloneja, mutta varmastikaan ei viimeinen. Sanomattikin on selvää, että tein kahdenlaisia putkiloita, toiset täytin sienikastikkeella, toiset sillä arjen pelastajalla, eli jauhelihastikkeella. Minä täytin putkilot kai aika reilunlaisesti, sillä en saanut kuin viisi cannelonia tuosta sienikastikkeesta, Jaana oli saanut kymmenen (tai ehkä lampaankäävät turposivat enemmän kuin tatit?). Juustokastiketta tein kaksinkertaisen annoksen, ja se riitti hyvin paketin 16:lle tuubille, yhteensä 250 g pastaa. Lapset söivät näitä vielä iltapalalla ihan sellaisenaan kylminä. Ja pikku-anekdootti: ostin juuston Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä, ja kysyessäni juustosuositusta "ei liian vahvaa että uppoaa lapsillekin" sain kommentin, että kylläpä on ihailtavaa että joku kokkaa lapsille tälläistä ruokaa :) Jepjep, kiitos arjen piristyksestä!

5-8 cannellonia (16)

Sienikastike:
3 dl kuivattuja tatteja
1 pieni sipuli
nokare voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Juustokastike:
20 g voita (40 g)
2 rkl vehnäjauhoja (4 rkl)
3 dl maitoa (6 dl)
150 g gruyérea (300 g)
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää ihan vähän

Keitä cannellonit ohjeen mukaan, valuta vesi pois. Lisää vähän murustelluille sienille vettä ja anna turvota riittävästi. Kaada vesi pois ja laita sienet ja silputtu sipuli pannulle, kuullota hetki voissa. Lisää vehnäjauho, sekoita hyvin, lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen kiehua hetki ja jäähdytä vähän. 

Täytä keitetyt makaronituubit jäähtyneellä sienikastikkeella (ja jauhelihakastikkeella). Minä olin sulattanut pakastimesta annoksen jauhelihakastiketta ja täytin loput cannellonit sillä. Laita putkilot odottamaan vuokaan.

Valmista juustokastike. Tuo ohjeen määrä riittää 8-10:lle, minä tein sen kaksinkertaisena ja se oli sopivasti koko pussilliselle putkiloita eli 16:lle. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja sekoita. Lisää maito pikkuhiljaa koko ajan hyvin sekoittaen niin ettei tule paakkuja. Raasta juusto, lisää suurin osa kattilaan ja anna sulaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike sakenee. Kaada kastike cannellonien päälle, ripottele loppu juustoraasteesta päällimmäiseksi ja paista 200 asteessa puolisen tuntia. Syötiin salaatin kanssa, ja kaikki tykkäsivät.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Silkkipaperiaskartelua - pom pom

Kukat taustalla: floristimestari Pirjo Koppi

Tänä vuonna lasten synttäreiden koristelu jäi aika minimiin, mutta jotain kivaa piti sentään keksiä. Ihastuin ex-naapurin lapsen synttäreillä näihin silkkipaperikukkasiin, pom pomeihin, ja ajattelin että pitää tehdä itsekin näitä. Ex-naapuri ystävällisesti opasti kuinka niitä tehdään, ohjeen ja hienot ja selkeät kuvat hän oli löytänyt tuolta.

Yhteen palloon tarvitset:

5 arkkia silkkipaperia
nauhaa
hyvät sakset


Aloita leikkaamalla silkkipaperiarkit puoliksi niin että sinulla on 10 paperia päällekäin.



Ala taivuttaa papreja haitariksi lyhyemmältä sivulta. Kun sinulla on koko pino haitarilla, sido naru keskelle.


Pyöristä kumpikin pää leikkaamalla. Paperia on paljon, joten kannattaa käyttää hyviä saksia.



Avaa toinen puoli viuhkaksi.



Ala aukaisemaan viuhkaa yksi paperi kerrallaan. Vedä ensimmäinen paperi varovasti ihan lähelle keskinarua. Aukaise viisi paperia tälle puolelle. Kannatta varoa ettei paperi repeä, toisaalta pienet repeämät eivät näy valmiissa pallossa. Kun viisi ensimmäistä paperia on avattu, sinulla on 1/4 palloa valmiina. Käännä työ, ja tee sama toiselle puolelle, sitten on puolikas pallo valmis. Sen jälkeen avaa toinen puolikas viuhkaksi, ja avaa taas viisi paperia puolelleen. Lopuksi pöyhi palloa niin, että siitä tulee kunnon pallo, ja ripusta seinälle tai kattoon tai minne haluatkaan.

ps. Tehtiin syntymäpäiväsankarin kanssa kumpikin kolme pom pomia. Ei tullut ihan niin hienoja kuin ex-naapurilla, mutta hienoja silti ;)




lauantai 23. marraskuuta 2013

Ihan paras taatelikakku


Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Siskoni oli tehnyt tätä kakkua ja ihastuin siihen ikihyviksi. Kakku maistui lapsillekin, ja kaikkien mielestä tämä oli ihan parasta taatelikakkua. Siskoni sai tämän ohjeen ystävältään, ja he olivat yhdessä miettineet miten tehdä päällisen. Tässä on ilmeisesti yhdistelty monenlaista reseptiä, mutta tällaisen reseptin minä sen sain. Jos tykkää taatelikakuista, tämä on ihan parasta, ja jos ei tykkää taatelikakuista, tämä on silti ihan parasta. Tästä tuli kertaheitolla minun vakioleivonnainen.

250 g taatelia
2 dl vettä
1 dl sokeria
200 g voita
2 kananmunaa
1 dl kermaviiliä
4 dl vehnäjauhoa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa (tiedän että pelkkä toinen riittäisi, mutta tein kuitenkin saamani ohjeen mukaan)

½ kananmunan keltuaista
2 dl tomusokeria
2-3 rkl kahvia
2 rkl voita

Pilko taatelit pieneksi, keitä niitä vedessä niin että pehmenevät. Lisää sokeri, anna vähän jäähtyä ja lisää voi. Sekoittele sen verran että voi sulaa, lisää kananmunat ja kermaviili, sekoita hyvin. Siivilöi joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sooda (tai lisää 3 tl pelkkää soodaa) ja sekoita taikina tasaiseksi. Paista 180 asteessa uunissa n. 60 minuuttia. Kokeile kypsyys vaikka tulitikulla. Minä paistoin kakun 20 cm vuuassa, sisko oli tehnyt isommassa, jolloin kakku ei ollut ihan yhtä korkea. Anna kakun jäähtyä hyvin, mieluiten yön yli. 

Valmista päällinen sekoittamalla keltuainen, tomusokeri ja kahvi keskenään. Lisää sulatettu voi viimeiseksi niin saat päällisestä kiiltävämmän. Valuta se kakun päälle. Voit säätää kahvin määrällä sitä, kuinka juoksevaksi päällys tulee. Anna kakun tekeytä vielä hyvä tovi, vaikka seuraavaankin päivään. Ihan paras taatelikakku!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Makkarapasta

Kulinaarimurulan Jaana oli tehnyt Hurjan hyvää makkarapastaa. Kun kävin ensimmäistä kertaa Hellassa & Herkussa, ostin muistin mukaan aineksia siihen ruokaan, eli sitä ihan parasta pastaa ja tomaattikastiketta. Kun menin seuraavan kerran H&H:un, ostin monta monta pussia pastaa ja monta monta purkkia tomaattikastiketta. Ensimmäisellä kerralla tehtyäni pastan koko perhe oli sitä mieltä että ihan mielettömän hyvää, että tässä on uusi ruokalaji meidän pikaisiin arkiruokiin. Toisella kerralla tein tupla-annoksen, edelleenkin töiden jälkeen pikaisesti, mutta vieraille tällä kertaa. 

Minä yksinkertaistin Jaanan ohjetta, ja tänään tein tupla-annoksen, mutta kirjaan tähän annoksen neljälle. Minulla oli hyvää virolaista makkaraa, mutta jokainen voi käyttää sellaista kuin haluaa. Tai vaikka pieniä lihapullia. Tai jauhelihaa. Tai kasviksia.

300-400 g hyvää linguine-pastaa (La Fabbrica Della Pasta di Gragnano)

öljyä
1 iso sipuli
n. 200 g makkaraa (tai enemmän)
180 g hyvää tomaattikastiketta (La Favorita Fish)
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 dl kermaa

parmesania

Keitä pasta reilussa suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Kuullota silputtu sipuli öljyssä. Pilko makkara sekaan, anna lämmetä hyvin pannulla. Lisää tomaattikastike ja puolitetut tomaatit ja lorauta kermaa sekaan. Anna hautua pannulla kunnes pasta on kypsää. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen kanssa sekaisin. Ripottele päälle parmesania ja nauti. Herkullista pikaruokaa, todellakin.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Omenainen lapapata possusta


Lapapata on hauska sana. Ja tämä on erityisen hyvä pata, takuuvarmasti maistuvaa kaikkien mielestä. Helppo tehdä ja koko ruoka kypsyy samalla vaivalla. Nelihenkiselle perheelle tästä tulee kaksi täyttä ruokaa ja lihaa vielä jää liemen kanssa yhteen kastikeruokaan.

Osallistun tällä reseptillä pitkästä aikaa kuukauden ruokahaasteeseen, jonka tässä kuussa järjesti Grillataan ja Chillataan -blogi mukavalla aiheella eli pataruualla. Minä tein padan sähköuunissa, mutta tämä soveltuu oikein hyvin myös leivinuunissa tehtäväksi. Kisaan on jo ilmottautunut iso joukko toinen toistaan parempia patoja, joten enpä usko että minulla on taaskaan mitään mahdollisuuksia, mutta ei se haittaa. Halusin kuitenkin mukaan tällä yksinkertaisella ruualla, huomaan että minulla ruuat vaan yksinkertaistuvat koko ajan ja haen puhtaita simppeleitä makuja. Siksi tämä on ihan parasta.

voita
1.5 kg possun lapaa
musta- ja viherpippuria
2 tl sinappijauhetta
2 palsternakkaa
4-5 pienehköä sipulia
6-8 perunaa
2 omenaa
1 rkl merisuolaa
2.5 dl vettä
1 dl makeaa omenaviiniä
reilusti tuoretta timjamia

Ruskista liha padassa. Ripottele päälle mustapippuria ja morttelissa hienonnettua viherpippuria sekä 1 tl sinappijauhetta kummallekin puolelle. Lisää pataan kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä viipaloidut omenat päällimmäiseksi. Lisää suola ja kaada nesteet pataan, lisää timjami päällimmäiseksi. Laita pata kansi päällä 250 asteiseen uuniin ja laske lämpö 150 asteeseen. Anna hautua nelisen tuntia. Hyvä pata, kaikkien lempiruokaa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Lehtikaali-hilla-smoothie


Tässä on sellainen makuyhdistelmä, etten olisi arvannut sen toimivan niin hyvin. Minulla jäi reilun hillakiisselin teosta iso satsi hillan kuoria ja siemeniä, eli kaikki se mikä jää paseerauksesta jäljelle. Minä en raatsi heittää sitä pois, vaan olen käyttänyt sitä yleensä rahkoissa, jugurtin kanssa tai smoothieissa. Nyt tuli käveltyä pakkasaamuna palstan poikki, ja toin sieltä muutaman lehtikaalin varren. Tein smoothien, josta tuli kertaheitolla suosikkini, vaikkakin tiedän ettei raaka-aineita ole usein tarjolla. Mutta niin hyvää tämä oli, että voisin käyttää tähän hillaa ihan sellaisenaankin.

2 isoa lehteä lehtikaalia
½-1 dl hillaa tai paseerauksesta jääneitä kuoria ja siemeniä
1½ dl vaniljajugurttia
1½ dl maustamatonta jugurttia (tai koko määrä jompaa kumpaa)

Revi lehdet tehosekoittimeen, heitä lehtiruoto pois. Lisää hilla ja jugurtit. Jos pidät makeammasta, käytä pelkkää vaniljajugurttia, jos taas haluat pelkistetympää makua, käytä pelkkää maustamatonta. Aja kunnolla sileäksi tehosekoittimessa. Hyvä alku päivälle.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Siemenet tilattu


Nyt saa tammikuu tulla. Silloin on tarkoitus aloittaa chilien kylvämisellä. Tänäkin vuonna tuli tilattua suurin osa siemenistä netistä, ja tänäkin vuonna tilasin vähän enemmän kuin ne "pari lajiketta" mitä piti tilata. Chileissä pidin välivuoden viime vuonna (en kasvatuksessa mutta tilauksissa), ensi vuodeksi on taas suuret odotukset uusien lajikkeiden suhteen.

Ensi vuoden uusin lajikkeisiin kuuluu yksi kurpitsalajike ja fenkoli, sekä kyssäkaali muutaman vuoden tauon jälkeen. Härkäpapua tilasin usemapaa lajiketta, sekä suomalaisia vanhoja lajikkeita että erityisen hyviksi mainostettuja lajikkeita Englannista.

Porkkanoissa suosin tummia värejä, punajuurien sijaan tilasin keltajuurien siemeniä reilusti. Naurista ja retiisiäkin tuli hankittua muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja tänä vuonna ei pääse käymään hassusti Sun Gold-tomaanin kanssa, nyt on siemeniä. Eiköhän näillä pärjätä.

ps. Eino-myrsky kaatoi yhden katajan mökiltä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lammasta, kaprista ja timjamia haudutuspadassa

Ostin Heinolan Heilasta kaksi lampaanlapaa pataa varten. Muistan lukeneeni River Cottage Everydaysta lampaankyljyksistä joissa oli makuna kaprista ja timjamia. Laitoin padan nukkumaan mennessä hautumaan, ja sammutin sen aamulla herätessä, ja niin ruoka oli valmis otettavaksi mukaan tai syötäväksi muuten vaan.

Tämän padan juju, haudutuspadan ja hyvän lampaan lisäksi, on suolassa. Tai siis niissä suolaan säilötyissä kapriksissa, joita kapris-fanina ostin Annan Hellasta & Herkusta. Mitään muuta suolaa en pataan lisännyt, vain kaprikset sen suolan kanssa. Niistä tuli sopiva suolaisuus pataan ja lisäksi vielä ihanaa kapriksen makua liemeen. Kaprikset olivat pehmenneet hauskasti ja maistuivat todella hyvälle kun suola oli diffuntoitunut liemeen. Tällä tavalla tulen maustamaan patoja myöhemminkin.

voita
1 kg lampaan lapaa
mustapippuria
n. 6-8 pikkusipulia
vettä niin että kaikki peittyy
½-1 dl makeaa omenaviiniä
1 rkl suolaan säilöttyjä kapriksia (tai suolaa ja kapriksia)
reilusti tuoretta timjamia

Ruskista lapapalat voissa, pippuroi ne ja siirrä haudutuspataan. Kuori sipulit, ja pyöräytä nekin kuumalla pannilla joko kokonaisian tai puolikkaina, vähän koosta riippuen. Huuhdo kaikki maut pannulta talteen, kaada vesi pataan, lisää vettä sen verran että kaikki peittyy ja lisää vähän viiniä makua antamaan. Lisää kaprikset ja timjami pataan ja anna hautua asetuksella low n. 6 tuntia tai enemmän. Minulla oli pitkät yöunet, eli pata hautui 9 tuntia. Hyvää keitetyn speltin kanssa. Ylimääräinen liemi kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten.

torstai 14. marraskuuta 2013

Helppo tattipasta


Tämän yksinkertaisempaa ruuanlaitto ei voi olla. Tähän ruokaan ei oikeastaan mitään reseptiä edes kaipaa, mutta postaan silti, jos joku haluaa ihan simppelin tattipastan ohjetta, sellaista joka maistuu ihan vaan tateille ja pastalle. Tämä on reilu annos neljälle (jää se eväsannoskin, paitsi jos on todella nälkäistä porukkaa).

300-400 g hyvää pastaa

2 isoa kourallista kuivattuja herkkutatteja
vettä
vähän voita/öljyä
1 iso sipuli
suolaa, pippuria
tuoretta timjamia
1-2 dl kermaa

parmesania päälle

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Sillä välin laita sienet likoamaan vähän murskattuina veteen. Kuullota hienoksi pilkottua sipulia voissa tai öljyssä (tai kummassakin). Kaada vähän aikaa lionneet sienet pannulle nesteineen, lisää suolaa, pippuria ja timjamia. Kun neste on melkein haihtunut ja pasta melkein kypsää, lisää pannulle kerma. Anna kiehahtaa ja sekoita valutettu pasta joukkoon. Raasta parmesania reilusti päälle ja lisää vielä vähän tuoretta timjamia. Hyvä ruoka on hyvää, ja yksinkertaisen hyvä ruoka on kaksinkertaisesti hyvää.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Fasaania ja sorsaa juurespedillä

Sorsa vasemmalla, fasaani oikealla, pekonit alhaalla keskellä :)

Tänä vuonna oli isänpäiväksi toiveissa fasaania. Miehen ampuma fasaani painoi siistittynä 700 g, ja epäilin, ettei se ihan riitä viidelle hengelle. Niinpä sitten otin sille kaveriksi uunivuokaan sorsan, liekö sen jonka minä kävin noutamassa uimalla. Sorsa painoi 500 g, joten ajattelin niiden yhdessä riittävän hyvin. Jäljelle jäi aterian päätteeksi peräti yksi fasaaninkoipi, josta vaari sai lisukkeineen seuraavaksi päiväksi vähän köyhän aterian, lisäksi rangat jäivät liemenkeittoa varten. Fasaani oli villifasaani, ja siinä ei ollut nimeksikään sitä keltaista rasvaa, jota syötetyissä fasaaneissa saattaa olla helposti paljonkin. Tällöin keltainen rasva kannattaa poistaa mahdollisimman tarkkaan, se ei nimittäin ole yhtään hyvää, toisin kuin vaikka hanhenrasva.

Pekonin pitää olla hyvää, mikään tavallinen "amerikanpekoni" ei minusta kelpaa, sillä niissä on liian voimakas maku. Nyt minulla oli Pajuniemen luomupekonia. Kumpikin lintu oli nyljettyjä, ja valmistin linnut näin:

1 fasaani
1 sorsa
suolaa, pippuria
n. 200 g hyvää pekonia
1 sipuli
1 palsternakka
2 porkkanaa
1 pieni lanttu tai pala isommasta
1 pieni päärynä (tai omena) tai enemmän
katajanmarjoja
2 laakerinlehteä
2 dl vettä

1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa tarvittaessa

Ripottele suolaa ja pippuria lintujen päälle. Grillaa tai paista pannulla niihin hyvä pinta. Kääri linnut pekoniin ja laita niiden sisään palat päärynää tai omenaa. Levitä uunivuokaan kuoritut ja pilkotut juurekset, päärynälohkoja, katajanmarjat ja laakerinlehdet, kaada vähän vettä lisäksi. Laita pekoniin käärityt linnut juuresten päälle. Paista 225 asteessa 15 minuutia, laske lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä n. 1½ tuntia.

Ota linnut vuuasta, kääri ne folioon odottamaan. Kaada liemi kattilaan, vatkaa kerma ja vehnäjauhot joukkoon, anna kiehua hiljalleen vartin verran, lisää suolaa tarvittaessa. Liemen voi myös tarjota sellaisenaan. Syötiin keitetyn spelttihelmien ja uunipunajuurien kanssa. Olin lisännyt pilkottujen punajuurien päälle Hella & Herkku-puodista ostamaani savuöljyä, sekä balsamicoa, timjamia, suolaa ja fariinisokeria. Paistoin 45 minuuttia reilussa 225 asteessa. Oli todella hyvää.

Näin tehden linnuista sorsa oli ihan sopivaa, hyvä ja mehevä. Fasaani tuli vähän kuivaksi, sille olisi riittänyt vähempikin aika uunissa. Seuraavalla kerralla kun teen fasaania, aion paistaa rintalihat erikseen, ja rangan loppujen lihojen kanssa padassa mureaksi. Mutta hyvää oli fasaanikin, minä olin jo unohtanut että se on ihan kokonaan niin vaaleaa lihaa. Ja senkin olin unohtanut että sorsa on niin tosi hyvää.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Banoffee-piirakka isänpäiväksi


Tänä vuonna vietettiin isänpäivä mökillä. Vettä on tullut niin, ettei savimaa ole jaksanut imeä sitä sisäänsä ja saappaat jalassa on saanut kulkea joka paikkaan. Äänen perusteella olisi voinut luulla että joutsenet laskeutuivat jokeen eivätkä peltoon, kuten tekivät.

Isät saivat perinteisen pekoniaamiaisen - tällä kertaa ulkona paistetun - kun olimme esikoisen kanssa kahden paistinpannun, yhden padan ja kahden hellan ääressä ulkokeittiössä. Siellä paistuivat niin Pajunimen pekonit, munat, herkkusienet kuin pikkutomaatitkin. Lisäksi pannukahvia, paahtoleipää ja sen sellaista.

Päivän menu oli tavallaan vähän simppelimpi kuin yleensä, mutta ihan hyvä kumminkin:


Fasaania ja sorsaa juurespedillä, savuöljyssä paistetut uunipunajuuret ja spelttiä

Hillakiisseli kermavaahdolla


Kakkukahville tein elämäni ensimmäistä kertaa banoffee-tortun. Se oli helppo ja nopea koota, eikä tiskiäkään tullut liikaa, etenkin kun sekoitin pohjan suoraan piirakkavuuassa. Netti on täynnä ohjeita, minä tein aika näppituntumalla, ja näköjään aika samalla tavalla kuin suurin osa resepteistä joihin törmäsin.

10 Digestive-keksiä
75 g voita
1 tlk (397 g) kondensoidusta maidosta tehtyä kinuskia
2 banaania
2 dl kermavaahtoa

Murskaa keksit muruksi. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Levitä keksimurut vuokaan, lisää pohjan päälle kinuski. (Nykyään kaupoissa löytyy valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa, mutta jos ei löydy, sen voi itse valmistaa keittämällä avaamatonta kondensoitua maitotölkkiä 3 tuntia kattilassa niin, että vesi peittää tölkin kokonaan.) Pilko banaani kinuskin päälle ja levitä päälle kermavaahto. Pilko toinen banaani kerman päälle, halutessasi voit raastaa suklaata tai ripotella vähän kaakaojauhetta koristeeksi. Hyvää, niin hyvää ja äkkimakeaa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Savuinen lohisimpukka-pasta

Kuva ei tee oikeutta ruuan ja kulhon väreille, pimeä päivä kuten arvaatte

Tässä tulee taas yksi superhelppo ja meganopea (joo, pitää olla vähän kasaritermejä postauksessa) arkiruokaresepti, joka kuitenkin on ihan terahyvää (joo, päivitys tähän päivään). Tämän nopean herkun salaisuus on tietysti hyvässä pastassa. Ja hyvää pastaa saa nykyään ihanasta Hella & Herkku-puodista. Täytyy todeta, että minulle aukeni ihan uusi maailma kun tein makkarapastaa  La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon linguinea käyttäen  Olen toki tiennyt että hyvä pasta on hyvää, mutta että Suomesta saa näin hyvää pastaa, vau! 

Hella&Herkku-liikkeen on perustanut Soul Kitchenin Anna, ja liikuttavan ihanan syntytarinan voi lukea tuolta. Minä olen ehtinyt käydä kaupassa jo pariin kertaan, mutta tietenkään minulla ei ole ollut kameraa mukana, niinkuin oikeilla ruokabloggaajilla on. Mutta teen niinkuin ennenkin, eli linkkaan sinne, missä hienoa kuvia voi ihailla, tuossa on muutamia esimerkkejä:


Mutta takaisin tähän yksinkertaiseen mutta hyvään pastaan. Tämän ruuan tekemiseen menee juuri niin kauan kuin pastan keittämiseen kuluu, eli reilu vartti. Ja pastan kiehuessa voi tehdä salaatin, murskata valkosipulia hyvään savuöljyyn (se ihana turkoosi pullo) ja raastaa parmesanin. Ja sen reilun vartin päästä voi kaikki (kiukku)nälkäiset käydä pöytään, ja sinne häviää niin nälkä kuin kiukkukin, unohtuu bussilakot ja muut jutut. Tuo annos oli sopiva neljälle:

300-400 g hyvää pastaa
reilusti vettä ja suolaa
200 g kylmäsavulohta
200 g savusimpukoita öljyssä

parmesania
valkosipulia savuöljyssä

Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Kaada vesi pois, jätä ½-1 dl kattilaan. Pilko lohi sekaan ja kaada simpukat öljyineen joukkoon, sekoita hyvin ja anna kalan ja simpukoiden lämmetä. Kaada pasta kulhoon tarjolle, lisää valkosipulia ja juustoraastetta joko suoraan koko annokseen, tai sitten jokainen voi lisätä niitä maun mukaan omalla lautasella.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Murun lohi ja salaatti siitä seuraavaksi päiväksi



Kirjaan ylös tämän loistavan lohireseptin. Olin merkinnyt sen tehtäväksi heti ostettuani Murun keittokirjan, mutta jotenkin sen tekeminen vaan unohtui. Onneksi huomasin Murun lohen masutoaitemu-blogissa ja päätin (melkein) heti tehdä sitä. Olen lyhyen ajan sisään tehnyt jo pari kertaan tällä reseptillä kalaa, se vaan on niin hyvää. Ulkonäöllisesti pidän enemmän siitä, että sekoitan marinadin aineet käsin, raastan inkiväärin ja silputun chilin ja silppuan lopuksi korianterin erikseen, mutta nopeammin marinadin saa tehtyä ajamalla sen sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella kuten ohjeessakin. Maku on hyvää molemmilla tavoilla tehtynä.

1 lohifile
merisuolaa

pala inkivääriä
1 Aji Cristal-chili
2 rkl soijakastiketta
1 dl rypsiöljyä
1 dl hienonnettua korianteria
(limen mehua)

Suolaa lohi merisuolalla, ja anna suolaantua tunnin verran. Valmista sillä aikaa marinadi, joko laittamalla kaikki aineet tehosekoittimeen ja ajamalla hienoksi, tai sitten niin, että pilko chili ihan pieniksi, raasta inkivääri ja sekoita kaikki, lopuksi myös silputtu korianteri. Pyyhi ylimääräinen suola pois kalan päältä ja kaada marinadi päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttua. Ja jos on kiireempi (se nälkäkiukku uhkaamassa työ/koulupäivän jälkeen), voi ripotella suolaa vähän päälle ja kaataa marinadin suoraan kalalle ja paistaa kuten yllä (sori Henri). Minä lisään marinadiin vähän myös limen mehua, vaikka sitä ei ohjeessa ollutkaan, minusta se vaan sopii niin hyvin chilin, inkiväärin ja korianterin kanssa yhteen. Tästä lohesta tuli kertaheitolla (aikuisten) suosikkilohi.


Isosta fileestä jää usein kalaa jäljelle vaikka kuinka kala on kaikkien herkkua. Kalan voi toki syödä sellaisenaan seuraavana päivänä, mutta tämä lohi on erityisen hyvää salaatissa. Minä merkitsin tämän nyt hävikistä herkuksi-tagin alle, vaikka en sinänsä miellä tätä ruokaa hävikkiruuaksi, onpahan vaan edllispäivän ruoka jalostettu seuraavan päivän hyväksi lounaaksi. Ja kuten kaikki varmaan arvaavatkin, salaattiin voi laittaa juuri niitä aineita mitä kaapissa sattuu olemaan. Lohi on rasvainen kala ja marinadia on muutenkin reilusti, eli minusta tämä salaatti ei muuta  kastiketta kaipaa. Tein itselle loistavan työlounaan yksinkertaisesti näin:

keitettyä riisiä, spelttiä, ohraa, perunaa, mitä onkaan jäänyt edelliseltä ruualta yli
kalaa ja marinadilientä
tomaattia
salaattia
parsakaalia
limeä
korianteria

Sekoita kaikki aineet kulhossa, lisää muutama limen lohko ja anna maustua yön yli. Hyvä mieli hyvästä ruuasta ja siitä että ylijäänyt ruoka tuli syötyä.


maanantai 4. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko


Tämä viikko on julistettu hävikkiviikoksi, kuten varmasti jokainen ruokablogeja seuraava on jo huomannut tässä vaiheessa iltaa. Minä en toista samoja asioita jotka löytyvät jo niin monesta paikasta, kunhan vaan ilmoitan, että sauvajyvänenkin on mukana vähentämässä ruokahävikkiä(än). 

Viikon alku oli aika huono, eilen illalla reissusta palatessa pöydällä odotti pussissa muutama homeinen sämpylä. Ja vielä sämpylöitä, joita kielsin esikoisen syömästä aiemmin kun "niistä tehdään hampurilaisia". No ei tehty, sämpylät eivät mahtuneet pakastimeen ja siihen jäivät homehtumaan. Leipä onkin yksi isoimmista ryhmistä, joka menee hävikkiin. Siihen syyllistyn itsekin, etenkin itseleivottu leipä homehtuu joskus ihan yllättäen. Muistan aina siskoni ilmeen, kun joskus kerroin että piti heittää leipää roskiin. Hän alkoi oikein pohtia, että onkohan hänelle ikinä käynyt niin. Sisko onkin roolimallini tuossa asiassa, en vaan vieläkään ole yhtä taitava kuin hän.

Toinen iso hävikkiryhmä on maitotaloustuotteet, mutta siihen hävikkiin meillä ei syyllistytä, kaikkea kuluu vauhdilla, ja hapanmaitotuotteista en juurikaan vaivaudu edes päivämääriä katsomaan (paitsi silloin kun tulee vieraita, joten älkää olko huolissanne). Mukava puolen vuoden koe rahkan säilyvyydestä löytyy Eilistä paistoa -blogista. En tiedä onko muut samaa mieltä kuin minä, että tässä on kyse kuitenkin eri asiasta kuin niistä kääretortuista ja muista roiskeläpistä jotka säilyvät ikuisuuksia. Niitä en söisi (muutenkaan), rahkaa kyllä ja mielelläni.

Leivän lisäksi juurekset ovat kausittain ongelmallisia meillä, ihan siitä syystä, ettei ole kunnon kellaria eikä pakastimessa riittävästi tilaa. Huonona satovuonna minulla ei ole ongelmia, mutta vaikka sellaisina vuosina kuin tämä vuosi oli, kaikkea tulee vaan liikaa. Kaikkea voi lahjoittaa eteenpäin, mutta siitä huolimatta vein äsken yhden jättimäisen kesäkurpitsan bioroskikseen, se ehti pilaantua sisältä ennen kuin ehdin tehdä siitä ruokaa. Onneksi vähän nahistuneita juureksia voi hyvin käyttää vaikka sosekeittoihin, tai wokkiin kuten tänään: sinne upposivat niin parhaat päivät nähneet ruusukaalit, nahkeat kyssäkaalit kuin pöydälle unohtunut lanttukin. Hyviä papuja pakastimesta, hyvää possusuikaletta ja sopivasti mausteita ja niin oli maistuva ateria valmis, lasten lempiruokaa.

Minä olen mielestäni taitava keksimään jämäruokia, tekemään uusia herkkuja edellispäivien ruuista ja käyttämään aistejani ruuan käyttökelpoisuuden arvioinnissa. Se, missä en ole hyvä, on jääkaapin selkeys. Se vaan on liian täynnä taloudessa jossa mehustetaan, hillotaan, pikkelöidään jne. mutta jossa ei siitä huolimatta ole kellaria. Tai taloudessa jossa pakastintilaa on liian vähän siihen nähden kuinka paljon riistaa, marjoja ja vihanneksia tulee pakastettua vuosittain. Tämä on selvästi minulla skarppaamisen paikka, ja yksi syy miksi edelleen hävikkiä syntyy joskus, vaikka sitä kaikin keinoin yrittää välttää.

sauvajyvänen oli mukana aikaisemmassa Hävikistä herkuksi -kampanjassa, tämän blogin aikaisemmat hävikkireseptit löytyvät tuolta.

Hävikkiviikon FB-sivut löytyvät tuolta:
www.facebook.com/havikkiviikko  

Hyviä käytännön vinkkejä tuolta: 
www.saasyoda.fi


Huolehditaan ruokamenoistamme, arvostetaan ruuan tuottajia + valmistajia ja pidetään huoli että syömme sen mitä tuotamme ja ostamme. Jookosta.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Hirvi-rillettes ja karviais-relissi


Tämän ruuan esikuva löytyy mainiosta River Cottage Fruit everyday -kirjasta, tosin niin muokattuna, että  ei se kyllä ihan autenttisesta käy. Ohjeessa ruoka tehtiiin kokonaisesta jäniksestä, kun minulla oli sen sijaan hirven jauhelihaa, eli maku ja tekstuuri olivat kyllä erilaisia mitä olisi pitänyt tulla. Netti tiesi kertoa, että rillettes on lihaa, joka paistetaan pitkästi uunissa, ja annetaan maustua jääkaapissa ja säilytetään pitkiäkin aikoja rasvakerroksen alla. Minulla ei kyllä rasvaa niin paljoa tullut, mutta hyvää ja säilyväistä oli. Lihasta on moneksi, tätä on syöty sämpylöiden välissä karviais-relissin kanssa (kuva yllä), tehty salaattia, peruna-jauhelihavuokaa ja kastiketta sekä syöty leikkeleen sijaan leivällä ihan sellaisenaan. Hyvästä maustamisesta johtuen lihan ei tarvitse olla ihan priimaa, ja silti se maistuu hyvältä, toki jänis tai hirvi on hyvää joka tapauksessa.

Relissi-ohjeessa käytettiin kokonaisia karviaisia, kun minulla oli pakastimessa vain sosetta; maku varmaan oli lähellä sitä mitä pitikin, mutta ihan erilaista rakenteeltaan. Ohjeessa liha syötiin paahdetun, vaalean hapanleivän päällä, kun minä täytin (liian paksun) pitaleivän. Jos joskus vielä saa jäniksiä, pitää kokeilla siitäkin.

500 g possunkylkeä tai mahaa (rasvaista kohtaa)
reilu 1 kg hirven jauhelihaa (ohjeessa kokonainen jänis)
reilusti timjamia
3 laakerinlehteä
1 valkosipulin kynsi
reilu hyppysellinen "mixed spice", minä laitoin vähän kanelia, muskottipähkinää, maustepippuria, korianterin siemeniä, cayennepippuria ja jeeraa
Ohjeessa oli myös muskotinkukkaa, mutta sitä minulla ei ollut
suolaa ja pippuria

Pilko possu kuutioksi. Laita se jauhelihan (tai jäniksen) kanssa uunivuokaan. Lisää timjami, laakerinlehti ja valkosipuli ja paista 220 asteessa 30 minuuttia. Laske lämpötila 140 asteeseen ja paista vielä 2½ h. Sen jälkeen anna lihojen jäähtyä ja lusikoi ne toiseen vuokaan, jätä laakerinlehdet ja timjamin varret pois. Lisää loput mausteet ja puristele lihoja nyrkissä niin, että saat possun- ja hirvenlihan ihan muussiksi ja mausteet hyvin sekaisin, lisää nestettä tarpeen mukaan. Sen jälkeen laita liha jääkaappiin maustumaan ainakin pariksi päiväksi.


300 g karviaisia (minulla oli soseena)
1 pieni sipuli
30 g sokeria
2 tl omenaviinietikkaa

Laita kaikki aineet pannulle ja keitä muutama minuutti. Syö lihan kanssa leivällä.

ps. Anteeksi kaikille fennofiileille kamalasta otsikosta. Minullakin ihan sydäntä kylmää.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Omenaista kanaa ja laakerinlehtiä


Tämä resepti löytyy uudesta River Cottage Fruit Everyday -kirjasta. Ohjeessa se oli tehty helmikanasta, mutta minulla oli tavallista luomumaalaiskanaa tällä kertaa. Täytyy jälleen kerran ihastella reseptin yksinkertaisuutta, mutta silti ihan älyttömän hyvin toimivaa makumaailmaa. Ja ihmetellä että miten en muka itse ole keksinyt yhdistää laakerinlehteä ja omenaa kanaan, niin hyvää tämä oli kaikkien mielestä.

1 kana (1.5 kg)
voita
suolaa ja pippuria
1 sipuli
½ sitruunaa
8 laakerinlehteä
4 kirpeää omenaa
1½ dl omenaviiniä (tai valkoviiniä kuten ohjeessa)

Levitä kanankoivet ja -siivet haralleen, suolaa ja pippuroi kana ja levitä muutama voilastu kanan päälle. Pilko sipuli reiluiksi paloiksi ja laita ne ja sitruunan puolikas ja muutama laakerinlehti kanan sisään. Laita kana uuninkestävään vuokaan ja paista 20 minuuttia 225 asteessa. Pilko sillä välin omenat ja lisää ne, viini ja loput laakerinlehdet vuokaan reunoille. Paista vielä 1 h 20 minuuttia 180 asteessa (tai kunnes kana on kypsä, riippuu vähän koosta).

Syötiin keitetyn speltin kanssa, ja oli kyllä hyvää. Jo tuoksu oli niin huumaava, että esikoinen sanoi että tätä pitää tehdä uudestaan. Omenat maistuivat hyvältä sekä kanan että speltin kanssa, ja liemi oli parasta ikinä.