sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ankankoipea, perunaa ja kasviksia uunissa


Tänään syötiin Suomen riistalinnulta tilattua ankankoipea, ja varsinainen sunnuntaiateria siitä tulikin, niin älyttömän hyvää ruokaa. Tein koivet yksinkertaisesti uunissa yhtäaikaa perunoiden, porkkanoiden ja sipuleiden kanssa. Teen ehkä vähän eri tavalla ensi kerralla, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Neljä henkeä söi kaiken, koipia olisi voinut olla vähän enemmänkin.

4 ankankoipea
suolaa ja pippuria myllystä
timjamia
10 pientä perunaa
3 porkkanaa
6 salottisipulia (viimeiset oman palstan pikkusipulit!)
suolaa

Mausta ankankoivet ja anna niiden lämmetä huoneenlämpöön. Kuori perunat, porkkanat ja sipulit. Pilko ne suupaloiksi isoon uunivuokaan ja ripottele vähän suolaa päälle. Asettele koivet nahkapuoli ylöspäin ja laita 250 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Laske lämpö 170 asteeseen ja paista vielä 30-40 minuuttia. Ota koivet lämpimälle lautaselle ja peitä foliolla. Nosta uunin lämpötila takaisin 250 asteeseen, sekoittele kasviksia ankanrasvassa ja paista vielä 10-15 minuuttia kunnes perunoissa on hyvä väri. Parhaita pikkusipuleita ja porkkanoita mitä olen syönyt. 

Seuraavalla kerralla ruskistan koivet ennen uuniin laittamista kuumalla varurautapannulla, jotta nahka tulee vieläkin rapeammaksi. Mutta hyvää oli näinkin. Esikoinen teki hyvän salaatin, jossa oli kurkkua, tomaattia, omenaa ja herneenversoja. Yksinkertaista mutta sitäkin parempaa ruokaa. Ankka on noussut hanhen rinnalle suosikkilistallani.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Bebe-leivoksia, matchaa ja sitruunaa


Siitä asti kun ostin Baking Instinct -leivontakirjan, olen halunnut tehdä näitä matchalla eli vihreällä teellä maustettuja bebe-leivoksia. Ihan vaan tiedoksi, että olen aina joskus trendien ytimessä: esim. olen käynyt nauttimassa Thehuohuoneella matcha-lattea, sitä tämän hetken kuuminta hottia. Ja nautin hyvästä matcha-suklaasta, jota saa samaisesta paikasta ja Hellasta & Herkusta. Minä pidän matchan mausta, siinä on minun mielestä koivuinen maku (joo, suu tuohesta vai miten se menikään, sama puu...).

Bebet tein kirjan ohjeen mukaan, paitsi puolitin ohjeen. Alkuperäisestä ohjeesta pitäisi tulla 20-25 bebeä, minä tein 12 bebeä puolikkaalla annoksella. Ajattelin tehdessä ettei näistä tule mitään, että saa olla viimeinen kerta kun teen bebejä, mutta niin hyviä nämä vaan olivat, että pakko näitä on tehdä uudemmankin kerran, ihan pakko. Ja nyt kun tiedän miten bebet tehdään, niin niitähän voi tehdä vaikka minkälaisia. Täytyy kuitenkin todeta, että 12 beben väkertäminen oli ihan sopivasti sellaiselle, joka ei keittiössä piperrä, eikä ehkä ihan kaikki olleet ihan priimaa ulkonäöltään. Kirjasin tähän ohjeen sellaisena kuin se oli kirjassa, eli n. 20-25 leivosta.

Pohja:
150 g kylmää voita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl maissitärkkelystä
3 dl vehnäjauhoa
1½ tl matcha-teejauhetta
1 kananmuna

Nypi kuutioitu voi, sokerit ja jauhot kulhossa murumaiseksi seokseksi. Lisää teejauhe ja kananmuna, sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää tarvittaessa vähän jauhoa. Kääri taikina elmukelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa 1-2 tuntia. Voitele bebe-vuoat. Painele taikina jauhotetuin käsin vuokien pohjalle ja reunoille. Paista 200 astetta n. 10 minuuttia. Anna pohjien jäähtyä ja irrota ne varovasti.

Täyte:
1½ dl kermaa
1½ rkl maissitärkkelystä
½ dl sokeria
2 kananmunan keltuaista
100 g kylmää voita
1 sitruunan kuori hienoksi raastettuna

Sekoita kattilassa kerma, maissitärkkelys, sokeri ja keltuaiset. Kuumenna varovasti koko ajan sekoittaen kunnes se sakenee kiisseliksi. Seos ei saisi kiehua jottei keltuiaset muutu kokkeliksi.  Nosta kattila pois levyltä, lisää voi kuutioina koko ajan sekoittaen, lisää myös raastettu sitruunan kuori. Siirrä kiisseli kannellisessa astiassa jääkaappiin jäähtymään.

Kuorrutus:
2½ dl tomusokeria
2 rkl sitruunamehua
½ tl matcha-teejauhetta

Sekoita kaikki aineet keskenään. Lisää tarvittaessa tomusokeria tai sitruunamehua jotta saat sopivan paksun mutta notkean kuorrutuksen (minulla meni sitruunamehua enemmän).

Kokoa leivokset: lusikoi täytettä pohjan päälle ja päällimmäiseksi kerros kuorrutetta. Kannattaa syödä samana päivänä, jottei pohja vety. Pohjat voi kyllä tarvittaessa tehdä etukäteen, ja täyttää sitten ennen tarjoilua. Hyviä, ihan tosi hyviä.


torstai 27. maaliskuuta 2014

Ruskeakastike villisiasta

Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikki vaan syövät kadulla mex mexiä. Jonkun täytyy tehdä se ruskeakastike. Ja keittää perunat kuorineen. Ja raastaa porkkanoita "salaatiksi". Se joku olin minä tänään. Ja ruoka maistui hyvin, niin hyvin etten muista milloin kuopukselle olisi maistunut ruoka näin hyvin.

Tähän ruokaan voi käyttää mitä tahansa kypsää lihaa, tai  makkaroita/nakkeja, tai vaikka lihapullia, kuten olen aiemmin tehnyt. Nyt käytin viikonlopulta uunissa paistettua villisikaa. Minulla oli kaksi isoa palaa villisikaa selkärangan ympäriltä ja paistoin niitä uunissa folion alla. Olin tehnyt lihojen alle juurespedin, aivan kuten tein hanhelle. Paistoin lihaa reilussa sadassa asteessa 7 tuntia. Osa lihasta syötiin silloin lohkoperunoiden ja liemestä keitetyn kastikkeen kanssa. Maanantaina syötiin nopea villisikapasta ja nyt tein ruskean kastikkeen. Vielä yksi annos lihaa meni pakastimeen, joten monta nopeaa ruokaa siitä tuli. Perunoiden kiehuessa tei kastikkeen näin:

50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
n. l kiehuvaa vettä
1 tl etikkaa
1 tl suolaa
1 rkl ketsuppia
n. 500 g kypsää villisikaa palasina 

Sulata voi valurautapannulla. Lisää jauhot joukkoon ja ruskista reilusti, siihen pisteeseen, että hetken päästä palaisivat. Lisää kiehuva vesi koko ajan sekoittaen, varo kuumaa höyryä. Lisää etikka, suola ja ketsuppi ja anna kiehua jonkin aikaa. Lisää pilkottu liha joukkoon ja anna hautua kunnes perunat ovat kypsiä. Syötiin keitettyjen perunoiden ja porkkanaraasteen kanssa. Hyvää perusruokaa, jota kuitenkin tulee syötyä harvoin.


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Mustikkaiset kaurapatukat


Minulla on kuivattuja mustikoita edelleen jonkin verran. Esikoinen halusi leipoa jotain omasta leivontakirjastaan, eli siitä Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjasta. Hän päätyi mustikkaisiin kaurapatukoihin, joista tosin jätettiin kookos pois ja korvattiin se kaurahiutaleilla.

200 g voita
2 dl ruokosokeria
3 rkl vaaleaa siirappia
9 dl kaurahiutaleita (ohjeessa 8)
(1 dl kookoshiutaleita, jätettiin pois)
25 g kuivattuja mustikoita (ohjeessa 50 g)

Kuumenna voi, sokeri ja siirappi isossa kattilassa kunnes voi on sulanut. Sekoita kaurahiutaleet ja marjat joukkoon. Kaada seos uunivuokaan joka on vuorattu leivinpaperilla, tasoita pinta. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 30 min, sammuta uuni ja anna olla vielä 10 min. Anna jäähtyä huoneenlämpöön, ja sen jälkeen vielä jääkaapissa ihan kylmäksi. Leikkaa levy suorakaiteen muotoisiksi paloiksi.

Hyvää, ihan kaikkien mielestä. Ja helppo tehdä, onnistuu lapselta helposti. Tätä tehdään toistekin. Kuvassa kaksi viimeistä reunapalaa, melkein jäi kuva ottamatta.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Lounaskanaa ja riisiä haudutuspadassa (Southwest Chicken & rice)

Miten minulla on fiilis ettei tuo käännös ihan toimi... ;)

Ja miten minulla on fiilis, että taas sain mietin reseptin postausta, siis että postaanko vai en.

Tein nyt ensimmäisen ruuan amerikkalaisesta tuliaiskeittokirjastani Southwest Slow Cooking. Lapset saivat valita muutamasta kanareseptistä ja päätyivät tähän. Se oli helppo tehdä, vaikka jouduin muutamaan ohjetta, kun eihän meillä ole vastaavia maustemiksejä enkä käytä valkosipulijauhetta jne. mutta periaatteessa tämä on kuitenkin sama resepti kuin kirjassakin. Alkuperäisessä neljän hengen ohjeessa oli 5 dl riisiä, mutta tiesin että se olisi ainakin meillä liikaa. Vähensin yhden tölkin tomaatteja samalla kun vähensin riisin määrää.

3 dl riisiä
2 tölkkiä säilyketomaatteja
1 rkl tomaattipyrettä
mausteita, minulla chiliä, paprikaa jne. (ohjeessa 1 pkt taco-maustetta)
n. 700 g broilerin/kukonpojan rintafileitä pieneksi leikattuna
200 g maissia
1 iso sipuli
1 paprika
1 valkosipulin kynsi
kuivattua chiliä

mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Laita kaikki aineet haudutuspataan ja sekoita. Käytä sellaisia mausteita kuin haluat, tai valmista taco-maustetta jos sellaisia käytät. Anna hautua padassa asetuksella low 4 tuntia. Kun pata on valmis, lisää sekaan mustapippuria ja ripottele päälle juustoraastetta. Syödään heti.

Ja syy siihen, että mietin postauksen mielekkyyttä, on se, että ruoka ei ollut mitenkään onnistunutta, muistaakseni on ensimmäinen haudutuspadassa tehty ruoka, mikä ei ollut ihan suosikka, edes sinne päin. Lapset eivät tykänneet yhtään, nyt oli niitä harvoja kertoja jolloin pakotin kumpaakin syömään kananpalat ruuasta. Ruoka toimi joten kuten, kun laittoi riittävästi juustoa päälle, myös hapankerma olisi voinut sopia. Ja riisiä oli edelleen ihan liikaa, ehkä 1 dl riittäisi. Mutta ei tosiaan ollut mikään mieltä ylentävä ruokakokemus. Jos jollain on hyviä vinkkejä riisin käytöstä haudutuspadassa, mielelläni kuulen, nimittän helpommaksi ruuan tekeminen ei juurikaan voi mennä.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Pieniä herkkuja bottargasta


Tänään joimme kuopuksen kanssa kello viiden teen; ja ruoka syödään vasta myöhemmin illalla, sitten kun muu kotiväki kotiutuu. Mäti - helmiä lautasella -kirjassa oli ihania sapaksia bottargasta ja uusista perunoista. Tässä vaiheessa vuotta uudet perunat ovat vielä haaveen asteella, joten tyydyin pieniin suupaloihin bottargasta. En tiedä kävisikö nämä sapaksista, mutta hyviä ainakin olivat.

Kokosin yksinkertaisesti ruislastujen ja suolakeksin päälle joko

bottargaa, smetanaa ja juoksevaa hunajaa tai 
bottargaa, avocadoa ja limemehua

Bottargan leikkasin juustohöylällä mahdollisimman ohueksi. Pieni pala riittää, maku on kuitenkin aika intensiivinen, ja suolaakin tulee enemmän kuin sallittu määrä. Oli kyllä hyvää, erilaista ja juhlavaa.


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Suklaiset maapähkinävoikeksit ja Amerikan tuliaisia



Tuliaisia on kiva saada, sillä ne tuovat pienen lohdun siihen, ettei itse ole päässyt matkalle. Etukäteen on kiva kirjoittaa listaa, ja erityisen mukavaa on, kun huomaa saaneensa kaiken sen mitä listalla oli ja vielä vähän ekstraakin. Minä sain amerikantuliaisiksi hienon Southwestern slow cooking -keittokirjan, jossa on monenlaisia ohjeita haudutuspadalle (tiedättehän, se amerikkalainen turhake, jolla saa tehtyä perheelle puolen viikon ruuat parin sentin sähkönkulutuksella), mausteita, kuivattuja ancho-chilejä, maapähkinävoihippuja ja sen sellaista. Sain myös ne Kitchen clippini, lakanan ja vähän Elvistäkin. Kyllä nyt kelpaa.

Keittokirjassa on loistavia ohjeita, sitä tulee varmasti luettua ahkerasti. Mies oli käynyt syömässä ravintolassa, jossa ruoka oli lähialueelta. Seutu oli niin kuivaa, ettei siellä edes tomaatit kasva, ja mm. salsa oli pelkästään chili-pohjaista. Kuuleman mukaan meinasi olla vähän tulista, jopa miehen mielestä joka sentään  syö lähes päivittäin nagaa.

Aloitimme kokkaamisen esikoisen kanssa kuitenkin maapähkinävoihipuista, ja teimme pussin ohjeen mukaan keksejä. Kirjoitin ohjeen perään ne määrät mitä käytimme, määrät eivät ole ihan suora muunnos amerikkalaisten kuppimitoista.

2 cups jauhoa (4½  dl)
3/4 cup kaakaojauhetta (1½ dl)
1 tl soodaa
½ tl suolaa
1 cup voita (200 g)
2 cups sokeria (2 dl sokeria, 2½ dl fariinisokeira)
2 munaa
2 tl vaniljauutetta (lusikan kärjellinen vaniljajauhetta)
1 pss Peanut butter chips (238 g)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kulhossa voi ja sokerit vaahdoksi, lisää munat hyvin vatkaten. Siivilöi kuivat aineet taikinaan, sekoita, lisää lopuksi maapähkinävoihiput eli peanut butter chips. Laita lusikalla kökkäreitä uunipellille ja paista 175 asteessa n. 10 minuuttia. Jätä reilusti leviämisvaraa, keksit leviävät laajalle. Taisin laittaa 9 keksiä/pelti, peltejä tuli kolme ja kekseistä isoja.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kurpitsakeitto tryffelivoilla

Minä jo melkein mietin että voiko tätä ohjetta postata. Ohje on nimittäin otettu sellaisenaan Soul Kitchen -blogista. Tässä parisen viikkoa sitten Liemessä-blogissa oli kommentti, joka herätti aktiivista keskustelua; mm. Kivistössä Mari teki kommentoinnista hienon postauksen. Kommentissa moitittiin myös sitä, että nykyisin monet bloggaajat vain ottavat ohjeita toistensa blogeista, eivätkä itse keksi oikeastaan mitään uutta, kun "mielikuvitus ei riitä kokkaamiseen". Se pisti vähän miettimään omaakin kirjoittamista, sillä minä en oikeastaan koskaan ole keksinyt mitään uutta. Melkein kaikki tämänkin blogin reseptit ovat vanhoja sukureseptejä, peräisin erilaisista kirjoista/lehdistä, netistä, kavereilta kuultuja tai muuten vaan sellaisia "ainahan näin on tehty"-ohjeita. Ja nekin mitkä olen "keksinyt" ihan itse, pohjaavat varmasti johonkin jo osaamaani, johonkin ideaan joka on tullut jostain mitä en enää edes muista tai tajua nähneeni.

Toisaalta, en koskaan ole muuta yrittänytkään tai sanonutkaan. Minusta on kiva kokeilla uusia ideoita sekä myös jämähtää vanhoihin hyviksi havaittuihin resepteihin. Ne on kuitenkin kiva kirjata itselle muistiin, ja ehkä joku muukin saa niistä hyviä ideoita. Niin kauan kun lähteet on mainittu en pidä sitä ongelmana että käyttää muiden reseptejä, joko uusia tai vanhoja. Minä en ole ammattilainen, tai siis olen, mutta ihan muissa hommissa, eli minun tarkoituksena on yksinkertaisesti ruokkia perheeni ja välillä vähän muitakin.

Tämä blogi toimii myös omana keittokirjana, ja toivottavasti säilyy esim. omille lapsille jotta he voivat palata lapsuuden makuihin niin halutessa. Tosin kategoriaan "lapsuuden ihanat makumuistot" juuri tämä keitto ei todellakaan tule kuulumaan, kuopus 5 v totesi jo kurpitsoja tarkastellessani että toivottavasti siellä on vain niin pieni kurpitsa hyvänä että siitä riittää vain sinulle (=minulle).

n. 700 g butternut-kurpitsaa (minulla oli kolme pientä, palstan viimeiset)
voita
öljyä
1 sipuli (edelleen omia)
1 valkosipulinkynsi (edelleen omia)
½ Aji Cristal-chiliä (edelleen omia)
5 dl hyvää lientä (minulla oli kyyhky-)
1 dl kermaa
2 tl tryffelivoita (Hellasta&Herkusta)
suolaa

Halkaise kurpitsa(t) ja kaavi siemenet pois. Ne voisi käyttää kuten Anna oli tehnyt, mutta minulla siemenet olivat jo aika kuivahtaneita + alun alkaen ne olivat pieniä sillä jouduin keräämään osan kurpitsoista liian aikaisin kylmien alta pois, joten jätin käyttämättä ne. Laita vähän voita kurpitsojen päälle ja laita uunivuokaan ja 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia ja chiliä öljyssä. Kaavi kurpitsojen liha kattilaan, lisää liemi ja keitä kymmenisen minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma ja tryffelivoi ja maun mukaan suolaa. Nauti hyvän leivän kanssa. Hyvää, ihan mielettömän hyvää. Lapset söivät makkarakeittoa.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kasvislasagne tomaatti-munakoisotäytteellä - pastailtamat

Tästä kuvasta ei saa tolkkua lasagnen herkullisuudesta


Tässä tulee pääruoka ihanien ihmisten pastailtamista. Tämä resepti on pastakoneen omistajan kirjasta Italian viettelykset (Maarit Enkovaara-Astraldi). Me teimme annoksen moninkertaisena, kaksi isoa vuokaa, mutta kirjaan tähän normaalin 4 hengen annoksen. Oioimme ohjeesta useammassakin kohdassa, emme esim. kuorineet tomaatteja emmekä itkettäneet munakoisoja, mutta tottakai niin voi halutessaan tehdä.

Pasta:
1 iso muna
1½-2 dl pastajauhoja

Täyte:
500 g tomaattia
½ dl oliiviöljyä
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa
tuoretta chiliä (meillä Aji Fantasya)
suolaa
1 pieni valkosipulin kynsi
350 g munakoisoa
vehnäjauhoa, oliiviöljyä
250 g hyvää mozzarellaa

Valmista pasta: sekoita muna ja jauhot pöydällä. Kääri taikina kelmuun ja anna levähtää pöydällä 30 min. Sen jälkeen aja se pastakoneella levyiksi. Tai käytä valmiita lasagnelevyjä, ne kannattaa esikeittää muutaman minuutin ajan ennen lasagnen kokoamista.

Pilko tomaatit kuutioiksi. Lisää sekaan oliiviöljy, pilkotut yrtit, chili ja valkosipulinkynsi sekä suolaa maun mukaan. Yrttejä oli ohjeen mukaan yhteensä ruokalusikallinen, meillä oli kyllä suhteessa enemmän.  Anna tomaattien maustua n. tunnin verran.

Viipaloi munakoisot n. ½ cm paksuisiksi (tai vähän paksummiksi), pyöritä ne vehnäjaujoissa ja paista öljyssä. Laita ne talouspaperin päälle jotta ylimääräinen öljy imeytyy paperiin.

Leikkaa juusto viipaleiksi.

Levitä uunivuokaan tomaattikuutioita pohjalle. Lisää kerros pastalevyjä, 1/3 munakoisoviipaleista, juustosta ja tomaateista. Laita uusi kerros pastaa ja sen päälle loput täytteistä. Peitä vuoka foliolla ja paista 15 minuuttia 180 asteisessa uunissa. Poista folio ja paista vielä 30 minuuttia, eli yhteensä lasagne on uunissa 45 minuuttua. Anna lasagnen jäähtyä kymmenisen minuuttia ja tarjoile salaatin kanssa.

Meillä loppui munakoisot vähän kesken (yksi jäi pöydälle) ja kuvan lasagne on siitä vuuasta, jossa päällä ei enää ollut munakoisoja, muutenkin kuva on otettu myöhään illalla kun oli syöty hyvin ja jaettu lasagnet kotiinviemisiksi. Lasagne oli todella hyvää heti tuoreeltaan, ja kahden perheen kaikki ihmiset tykkäsivät lasagnesta seuraavana päivänä, paitsi meidän lapset (se kolmas perhe). Siitä huolimatta (ja sen takia) teen tätä lasagnea varmasti toistekin.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Simpukkapasta - pastailtamat



Minä olen miettinyt pastakoneen hankkimista vuosikausia, varmaan jo yli kymmenen vuotta. En ole sitä kuitenkaan hankkinut aikanaan, ja nyt alan olla (=olen) kallistunut siihen, etten hankikaan: kun tavaraa on enemmän kuin entisaikaisessa kartanossa, niin en tarvitse vielä yhtä laitetta lisää tilaa viemään. Olin sitten miettinyt tätä ääneen jossain postauksessa, ja sain siihen FB:ssä ihanan kommentin, jossa oli lause "kaikkea ei tarvitse omistaa". Ei niin. Ja samalla minulle luvattiin pastakone lainaan niin, että pääsen kokeilemaan. Niinpä sitten eilen illalla meille kurvasi kaksi ihanaa ihmistä ihanien tulppaanien (lähituotantoa Espoosta!) ja parin ruokakassillisen kanssa. Yksi toivoi simpukoita, toinen ehdotti loistavaa kasvislasagnea. Niinpä sitten päätimme tehdä alkupalaksi simpukkapastaa ja pääruualle lasagnea. Teimme reilut annokset kaikkea, ja kaikkien perheet saivat ruuan myös tälle päivälle. 

Simpukkapasta tehtiin alkupalaksi. Minä ja esikoinen 9v pesimme simpukat hyvin harjaten ja tarkastimme simpukoiden kunnon: avonaisia simpukoita kopautimme pöytään, ja jos ne eivät menneet kiinni, laitoimme pois. Minä raaputin simpukoiden parran pois veitsellä. Olin lueskellut simpukkaohjeita, mutta loppujen lopuksi päädyin tälläiseen hyvin yksinkertaiseen reseptiin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein simpukoita, ja halusin pitää maut ihan yksinkertaisina jotta pääsemme maistelemaan simpukoita sellaisinaan. Minulla oli huima määrä simpukoita, sillä ne myytiin kilon pusseissa, muuten olisin varmaan ostanut 500 g. Persilja sopi niin hyvin bottargan kanssa, joten ajattelin että se sopisi hyvin simpukoillekin.

pastaa (joko itsetehtynä tai hyvää ostettua)

1 kg simpukoita (tai 500 g)
3-4 dl hyvää kalalientä (minulla madelientä)
2 dl valkoviiniä

2 rkl oliiviöljyä+voita
reilu kourallinen persiljaa silputtuna
1 sipuli
½-1 valkosipunlinkynsi
2 dl keitinlientä 

Keitä pasta al denteksi. Pese simpukat harjalla kylmän veden alla, raaputa parta veitsellä ja kopauta avonaisia simpukoita. Jos simpukka ei sulkeudu, heitä se pois. Laita liemi ja viini isoon kattilaan. Kun liemi kiehuu reilusti, kaada simpukat sekaan, laita kansi päälle. Anna kiehua viitisen minuuttia (jos simpukoita on vähemmän, vähän lyhyempikin aika riittää). Ravistele kattilaa muutama kerta keittämisen aikana. Nyt kaikkien simpukoiden pitäisi olla auki: jos joku ei aukea, heitä se pois.

Laita rasva pannulle, lisää pieneksi silpuksi leikattu persilja, sipuli ja valkosipuli sekaan. Anna paistua minuutti pari ja lisää simpukat ja vähän keitinlientä sekaan. Sekoita ja kaada ne valutetun pastan joukkoon ja sekoita uudelleen kaikki sekaisin. Tarjoile heti.

Kuten näkyy, simpukoita oli todella paljon, mutta saatiinpahan ainakin syödä niitä reilusti. Esikoisen suurta herkkua, ja niin muutkin tykkäsivät, paitsi kuopus 5 v söi pelkkää pastaa. Hyvä ja maukas ruoka, ja valmistaminen kävi pienestä ohjelmanumerosta, etenkin 9 v oli todella innoissaan.

Hyvää naistenpäivää kaikille!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Marzipanstuhl-kakku - aatelista herkuttelua ja kirjajuttua


Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa kirjaa. Ostin nimittäin heti tuoreeltaan Baking Instinct -blogista tutun Eleanora von Smöörin kirjan (löytyy lehdistösihteerinsä Elina Jyväksen nimellä). Täytyy sanoa että on yksi parhaista, ja joka tapauksessa kiinnostavin leivontakirja mihin olen törmännyt. Loistavia ohjeita, sopivasti tietoa ja riittävästi hulvattomia kokemuksia tiluksilta ja linnoista: tälläiselle tavalliselle huumorintajuttomalle lyhytjalkaiselle suomalaiselle naiselle on siis mahdollisuus ja ilo päästä maistamaan aatelisten elämää. Voittaa kaikenmaailman lifestyle-kokkiohjelmat (Campasimpukan tavoin inhoan sanaa lifestyle) ja tosi-TV:t mennen tullen. Tämä jos joku on keittokirjojen aatelia. Kirjan paikka kirjahyllyssäni on ilman muuta Eva Mannerheim Sparren keittokirjan vieressä :) 

Minullahan on tapana merkitä pienillä lapuilla kirjoista aina ne reseptit joita aion kokata (koska olen keittokirjaostokiellossa, ostan tietysti vain kirjoja joista olen heti-melkein jotain tekemässä). Ajattelin että jotain rajaa herkuilla pitää olla: muinaissuomalaiset maatiaisgeenit eivät salli samanlaista ruokaympyrää kuin Eleanoralla, jonka lautasmalli koostuu siis makeasta, makeammasta ja makeimmasta sektorista. Niinpä leikkasin maltillisesti 10 lappusta. Ja sitten viisi. Ja sitten aloin siirtää lappusten paikkoja edestakaisin, ja lopulta totesin että ihan sama, kyllä ne kaikki reseptit sieltä aikanaan löytyvät.

Aloitin nyt tällä pienellä kakulla. Mietin tuota kakun nimeä, lähinnä siis tuon stuhl-sanan merkitystä nimessä, mutta lopetin sitten miettimisen että mitä tässä tarkoitetaan ;) Minulla ei tullut yhtä aatelisen näköinen kakku, mutta hyvä se oli, todella hyvä. Pidin todella paljon kakun rakenteesta ja mehukkuudesta. Ja iloitsin esikoisen mielipiteestä kakun ulkonäöstä: sanoin ettei tullut yhtä hieno kuin kirjan kuvassa, niin hän oli sitä mieltä että sehän on ihan samannäköinen. Olen vankasti sitä mieltä että lasten suusta kuulee totuuden. Täytyy tosin lisätä, että esikoinen ihmetteli että käytänkö tosiaan kaupan kinuskia kun ohjeessa niin luki, että enkö tehnytkään sitä itse...

300 g mantelimassaa
1 dl fariinisokeria
125 g pehmeää voita
4 kananmunaa
1 dl hasselpähkinäjauhetta
1 dl erikoisvehnäjauhoa
½ tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua neilikkaa (taisin jättää pois)

karamellisoitua kondensoitua maitoa
paahdettuja suolamanteleita

Voitele ja jauhota pieni kakkuvuoka hasselpähkinäjauheella. Minä käytin 18 cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa, mutta nätimpi olisi ollut joku vielä pienempi ja korkeampi vuoka. Raasta tai murustele mantelimassa ja vatkaa se voin ja sokerin kanssa tasaiseksi. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten koko ajan. Kääntele keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinan joukkoon. Laita taikina vuokaan, tasoita se lastalla. Paista n. 40-45 minuuttia 175 asteessa (kirjan ohjeessa 30-40 min, ehkä kakkuvuuan muoto vaikuttaa paistoaikaan). Kokeile tikulla kakun kypsyyttä (tikkuun ei saa jäädä taikinaa). Anna kakun levähtää hetki, kumoa se lautaselle. Anna kakun tasaantua seuraavaan päivään. Ennen tarjoilua valuta kakun päälle karamellisoitua kondensoitua maitoa ja koristele vähän rouhituilla manteleilla. Tämä oli minulle uudenlainen kakkukokemus, hyvä ja mehukas. Tulee varmasti tehtyä toistekin.

ps. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että kaikki vaiheet on kerrottu loogisessa järjestyksessä, selkeästi ja selitetty tärkeitä vaiheita ja pikkuseikkoja. Se on minusta nykykirjoissa harvinaista, ihan kuin kaikki osaisivat tulkita ohjeita kunhan ne ovat sinne päin. Näitä ohjeita on ilo seurata!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Bottarga-pasta


Minä en malttanut odottaa että tämänvuotinen bottarga olisi ehtinyt kunnolla kovettua, vaan halusin käyttää sitä jo parin viikon päästä kuivauksen aloittamisesta. Tänä vuonna tein bottargan aikaisemmin, jolloin mateenmäti oli vielä hyvin pienirakeista, ja taisikin tulla parempaa kuivamätiä kuin viime vuonna, vaikka hyvää se oli silloinkin. Muuten tein ihan samalla tapaa kuin viime vuonnakin.

Tällä kertaa tein pasta-annoksen lounaaksi Mäti - helmiä lautasella -kirjan ohjeen mukaan. Kirjan ohje oli suunnilleen 4-5:lle, mutta minä pienensin ohjeen yhdelle sopivaksi. Sillä Sipuli -blogissa oli tehty tätä pastaa ja arvosteltu kirja heti tuoreeltaan, alkuperäisen ohjeen neljälle voit lukea sieltä.

n. 80 g pastaa
1-2 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
persiljaa reilusti
pari rouhaisua mustapippuria
1 rkl raastettua bottargaa

Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen, keitä se ihan melkein kypsäksi. Laita pannulle öljyä, lisää murskattu valkosipuli ja ihan hienoksi hakattu persilja ja anna makujen irrota pannulla. Valuta pasta melkein kuivaksi (saa jäädä ihan vähän keitinvettä sekaan), kaada se pannulle ja sekoita hyvin. Siirrä pasta lautaselle, rouhaise vähän mustapippuria päälle (ehkä saattoi unohtua, taas) ja raasta kuivattua mätiä hienolla raastimella.

Kuten näkyy, minun bottarga ei ollut ihan kuivaa vielä, eli se ei raastaessa mennyt ihan hienoksi, mutta ihan käsittämättömän hyvää silti oli. Tämä oli yksi parhaita pasta-annoksia mitä olen syönyt (vai pitäisikö sanoa paras, kun en muista parempaa), siitä huolimatta kuinka yksinkertaista ruoka oli. Suosittelen kokeilemaan jos vaan saatte bottargaa jostain. Tai oikeasti, suosittelen tekemään bottargaa!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ankkaa ja ananasta


Ostin River Cottage Meat -kirjan pari vuotta sitten. Lukaisin sen silloin läpi, ja merkkasin kaikki ne ohjeet joita haluan tehdä. Koska näitä lappuja on kaikissa River Cottage -kirjoissa runsaasti, käyn edelleen näitä alkuperäisiä laputuksia läpi. Välillä epäilen että elämä on liian lyhyt että saisi käytyä kaikki hyvältä vaikuttavat reseptit läpi. Tilaamassani ankkalaatikossa oli reilu kilo ankanrintaa, kaksi kertaa kaksi filettä vakuumipusseissa. Toiset kaksi ankanrintaa tein hyvin perinteisesti ankan makua kunnioittaen, mutta tämä tuli kokeiltua itämaisella vivahteella. Ohjeen mukaan tämä annos olisi kahdelle, mutta me syötiin tästä reilusti kolmestaan ja vielä jäi yli.
Fondue-pata on juuri sopiva

2 ankanrintaa (n. 500 g)
½ ananas
3 rkl soijakastiketta
1 tl fariinisokeria
3 valkosipulin kynttä murskattuna (minulla 1)
pala inkivääriä pilkottuna
½ Aji Fantasy-chiliä (tai enemmän tai tulisempaa)
mustapippuria muutama rouhaisu
öljyä
1 sipuli (ohjeessa kevätsipulia)
vähän fariinisokeria

Tee ankan nahkaan muutamia viiltoja, älä viillä lihaan saakka. Leikkaa ananaksesta kuoret pois. Leikkaa kaksi n. 2 cm paksua rinkulaa. Pilko ne paloiksi, leikkaa kova keskus pois. Palat kannattaa jättää isommiksi kuin minä leikkasin, on vähemmän kääntelyä. Laita ne syrjään odottamaan. Leikkaa vielä reilu viipale ja leikkaa sekin paloiksi. Purista paloista mehu irti. Hugh käski käyttää nyrkkiä, minä en halunnut laittaa "talven" kuivattamia käsiä ananasmehuun, joten laitoin viipaleet siivilään ja nuijin pari kertaa puisella survimella, siivilä oli syvän lautasen päällä. Näin sain helposti tarvitsemani 4 rkl ananasmehua. Loput ananaksesta sekä nämä puristetut palat syötin lapsille välipalaksi. Sekoita ananasmehu, soija, fariinisokeri, valkosipulit, inkivääri, chili ja pippuri keskenään. Kaada ne lihojen päälle anna marinoitua (10 min -2 h Hugh sanoi).

Kuivaa fileet ja ruskista ne nopeasti kuumalla pannulla. Viipaloi sipuli ohueksi, tai käytä sitä kevätsipulia. Laita sipulirenkaat pienen uunipadan pohjalle ja niiden päälle rintafileet nahkapuoli ylöspäin. Kaada marinointiliemi päälle. Paista 225 asteessa uunissa 12-14 minuuttia. Näin tehden fileet jäävät vähän punertaviksi ja nahkan pitäisi olla rapeaa, mutta ei se minulla ollut niin hyvää kuin sillä toisella tapaa tehtynä. Anna lihojen levätä lämpimällä lautasella. Paista sillä välin ananakset pannulla, lisää vähän sokeria niiden päälle. Ananakset saavat saada vähän väriä ja karamellisoitua. Lisää nesteet uunivuuasta joukkoon ja anna kastikkeen kiehua siirappimaiseksi. Lisää lopuksi lihat vielä pannuun ja käännä pari kertaa jotta saavat hyvää kastiketta pintaan.

Syötiin riisin kanssa. Hyvää oli, paitsi ei kuopuksen mieleistä. Ananas, kastike ja liha olivat hyviä maultaan, mutta taisin silti pitää pannulla paistetusta ankasta enemmän.

ps. Kamera lähti jenkkeihin reiluksi viikoksi. Toivottavasti siihen tulee hienoja kuvia; täällä on pärjättävä pokkarilla.