keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vääksyn neljän viljan pitsit


Esikoinen 10 v tykkää laittaa ruokaa ja leipoa. Lupasi nyt etukäteen tehdä kesälomansa alussa meille kaksi kertaa viikossa ruuan, jippii. Joskus viikonloppuisin saamme jotain hänen leipomaansa herkkua. Tällä kertaa hän halusi tehdä kaurapitsejä, sitä kaikkein helpointa leipomista, josta hän aikoinaan aloitti, ja niin taisin muuten minäkin. Valitettvasti (todellakin onneksi!) meillä oli kaurahiutaleet loppu, joten ehdotin hänelle Vääksyn Myllyn höyrytettyjä neljän viljan hiutaleita niiden tilalle. Ja niistä tulikin sellainen herkku, että meillä ei varmastikaan enää kaurapitsejä tehdä!

Esikoinen on bongannut tämän kaurapitsien ohjeen jostain netistä (veikkaisin Kotikokkia) ja kirjoittanut sen omaan keittokirjaansa jo aikaa sitten. Kauran tilalla käytettiin noita neljän viljan hiutaleita.

100 g voita
2 dl sokeria
4 dl neljän viljan hiutaleita (Vääksyn mylly)
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa

Sulata voi ja sokeri kattilassa. Sekoita hiutaleiden joukkoon vehnäjauho johon leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita nämä sulan voin joukkoon. Sekoita lopuksi kananmunat taikinaan. Taikina jää aika löysäksi. Lusikoi taikinasta nokareita leivinpaperille ja paista 200 asteessa 6-8 minuuttia. Jätä reilu laajenemisvara.

Hyviä, suorastaan ihan täydellisiä keksejä!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Syvä sitruunamarenkipiiras


Nyt on toinen hunajasimasatsi laitettu käymään, mutta siitä huolimatta sitruunoita jäi reilusti. Meidän Citymarketissa hyvännäköiset sitruunat maksoivat 59 c/kg, joten niitä tuli ostettua reilusti. Lapset ovat juoneet sitruunamehua, simaa tulee kaksi satsia ja vielä sain tehtyä sitruunamarenkipiiraankin.

Se syvempi sitruunamarenkipiiras jäi vaivaamaan viime kerrasta. Kokeilin siis piirasta uudelleen, ja tein melkein samalla tapaa kuin viimeksi, paitsi käytin pienempää vuokaa: tein piiraan tällä kertaa 20 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan. Kopioin ohjeen aikaisemmasta postauksestani, vähän tein eri tavalla, mutta en paljoa.

Pohja:
175 g jauhoa
100 g kylmää voita
1 tl sokeria
1 munankeltuainen
1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä 20 cm kokoiseen irtopohjavuokaan. Tee sen verran isompi, että saat n. 2-3 cm korkeat reunat. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:
3 tl maissitärkkelystä
100 g sokeria
3 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu (yhteensä mehuja 300 ml)
85 g voita
3 munankeltuaista
1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kattilassa, lisää mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:
4 munanvalkuaist
200 g sokeria

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki taaskin hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa niin että piiras on kunnolla viileää. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Tämä oli minusta parempi versio, suhteet toimi paremmin tämän kokoisessa vuuassa. Eli jos teen isompaan vuokaan, lisään aineiden määriä samassa suhteessa. 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Muistutus: se paras sima on hunajasima

Yksi ainoa sitruunankuori jäi kellumaan

Viime vuonna minua harmitti, kun laitoin siman liian myöhään käymään, ja munkit oli jo syöty kun simaa pääsi nauttimaan. Tänä vuonna ehkä keneltäkään netissä roikkuvalta asia ei ole päässyt unohtumaan, niin monta erilaista sokerista versiota on nähty tässä lähiaikoina. Mutta muistutan silti:

1) juuri nyt on hyvä hetki laittaa sima käymään niin se on vapuksi valmista ja kuplivaa
2) se ihan paras sima tulee kotimaisesta hunajasta!

Laitan tähän vielä viimevuotisen ohjeen muistutukseksi:

4 l vettä
450 g hunajaa
3 sitruunaa (sekä mehu että kuoret)
herneen kokoinen nokare tuorehiivaa

sokeria, rusinoita

Kiehauta litra vettä. Laita hunaja ämpärin pohjalle, ja lisää sitruunankuoret (pese sitruunat hyvin, kuori hyvin ohuelti kuoret niin, ettei niihin tule yhtään valkoista nilaa). Kaada päälle 1 l kylmää vettä ja 1 l kiehuvaa vettä. Sekoita niin kauan että hunaja on liuennut nesteeseen. Lisää loput 2 l vettä ja puristettu sitruunamehu. Lisää vesilkkaan sekoitettu hiiva ja sekoita vielä. Anna käydä lämpimässä n. 24 h. Pullota sima, lisää pulloon n. 1 tl sokeria/hunajaa ja pari rusinaa. Sima valmistuu jääkaapissa viikossa, huoneenlämmössä muutamassa päivässä.

Jos tälläinen "lasten" sima tuntuu liian kesyltä, kannattaa kokeilla pienpanimon tekemää simaa: Simapaja Oy valmistaa alkohollista simaa, jota saa tilattua Alkoon. Sitä nauttiessa voi kuvitella matkaavan ajassa taaksepäin aina keskiajalle saakka.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vaahterasiirappikana


Viikonloppuna katsoin televisiosta uusintana Henkka&Niki Amerikassa -ohjelmaa, jossa he vierailivat vaahterasiirappitilalla Kanadassa. Niinpä ei ollut yllätys että maustoin sunnuntain maalaiskananpojan vaahterasiirapilla. Minulla oli nyt kokonainen, "perhoseksi" leikattu kananpoika. Kokonaiselle kananpojalle tarvitsee vähän pidemmän paistoajan, pelkille koiville/fileille riittää vähän lyhyempi. Mutta tätä kannattaa tehdä, niin hyvää se oli. Kanan lisukkeena syötiin uuniperunoita, tulivat siinä samalla uunissa kuin kanakin.

1 maalaskananpoika (1,4 kg)
loraus vaahterasiirappia
loraus öljyä
rosmariinia, timjamia
suolaa, pippuria myllystä
vähän voita

1 kg perunoita (Rosamunda)
1 iso porkkana
2-3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
1 rkl vaahterasiirappia
rosmariinia, timjamia, suolaa

Mausta kananpoika vaahterasiirapilla, öljyllä, yrteillä, suolalla ja pippurilla. Laita muutama ohuenohut voisuikale kanan päälle ja  paista 225 asteessa 10 minuuttia, käännä kana toisinpäin ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia.

Lisää tässä vaiheessa perunat uuniin, eli laita kuoritut perunat, porkkanat ja valkosipulinkynnet toiseen vuokaan ja mausta ne öljyllä, vaahterasiiparilla ja yrteillä. Ripottele päälle vähän suolaa.

Alenna lämpö tuon 20 minuutin kuluttua 180 asteeseen ja paista n. 50-55 minuuttia. Minä otin tuossa vaiheessa kanan pois uunista, peitin foliolla ja annoin levähtää hetken. Nostin uunin lämpötilan 250 asteeseen ja annoin perunoiden saada vähän lisää väriä.

Syötiin hyvän salaatin kanssa ja melko täydellinen sunnuntaiateria oli siinä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Häränhäntäkeitto haudutuspadassa


Minulla on tapana kysellä perheeltä viikonlopun ruokatoiveita. Joskus toteutan, ihan aina en. Tällä kertaa mies toivoi viikonlopulle "jotain keittoa". Keittoja syödään meillä useimmiten viikolla, sellaisia nopeita ja arkisia. Innostuin heti keittoajatuksesta, sillä viikonloppuna sen voi valmistaa pitkän kaavan mukaan. Niin sitten perjantaina laitoin keiton haudutuspataan ja lauantaiaamuna tein keiton loppuun niin, että päivällä meillä oli maukas keitto valmiilla. Paljon aikaa mutta vähän vaivaa. Tälläisestä ruuanlaitosta minä pidän; yksinkertaista, vaivatonta, maukasta, edullista mutta lopputulos kuitenkin sellaista vähän arjen yläpuolella (paitsi lasten mielestä). Tästä annoksesta tuli täyttävä lounas neljälle hengelle ja yksi lounasannos töihin.

voita ja/tai öljyä
1 kg naudan häntää
pippuria ja suolaa myllystä
2 nuutunutta porkkanaa
pieni pala parhaat päivät nähnyttä lanttua
pala juuriselleriä
1 sipuli
pikkurillinpään kokoinen pala inkivääriä
2 laakerinlehteä
n. 10 katajanmarjaa
jotain hyvää lientä (esim. liha-, riista-, kasvis-)
1 rkl hyvää balsamicoviinietikkaa
½ rkl vaaleaa siirappia
vettä tarpeen mukaan

Ruskista häntäpalat vähässä voissa ja/tai öljyssä. Mausta pippurilla ja suolalla, siirrä pataan. Kuori ja pilko kasvikset, ruskista niitä pannulla, lisää joukkoo laakerinlehdet ja katajanmarjat. Siirrä kasvikset pataan. Kaada päälle lientä, balsamicoa ja siirappia. Laita pannulle vettä, ota maut talteen ja kaada sekin pataan. Lisää vettä tarvittaessa niin, että lihat ja kasvikset peittyvät. Anna hautua asetuksella low yön yli, n. 8-10 tuntia.

Seuraavana päivänä ota lihat talteen  ja ota kasvikset pois padasta reikäkauhalla (tai siivilöi liemi, anna rasvan nousta pinnalle, poista se, ja siirrä liemi takaisin pataan). Irroittele lihat luist ja laita lihat takaisin pataan ja lisää

4-6 perunaa koosta riippuen
2 hyvää porkkanaa
pala lanttua
1 pieni sipuli
persiljaa

Kuori ja pilko juurekset, lisää keittoon. Anna hautua asetuksella low kaksi-kolme tuntia (tai vähemmän), lisää persiljaa reilusti ja nauti hyvästä keitosta. Minä lisään persiljan vasta lautaselle, sillä muut eivät siitä niin välitä. Kuopus ei pitänyt lihasta, esikoisen mielestä haudutuspadassa ei kannattaisi tehdä keittoa koska myös kasvikset alkavat maistua lihalle. Minusta ihan parhaita keittoja.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vuokaleipä: jämäjuustot herkuksi


Minulla oli jääkaappiin kertynyt monenlaista juustojämää, pieniä cheddarpaloja, vähän parmesan-känttyjä ja olihan siellä yhden homejuustonkin reuna. Sellaisia, jotka yksin eivät ole oikein mitään, mutta yhdessä niistä sai hyvän kasan juustoraastetta. Niin sitten leivoin yhden vuokaleivän myöhäiselle aamiaiselle. Käytin taikinasta puolet tähän leipään ja toisesta puolikkaasta sain aamiaissämpylät.

5 dl vettä
1 tl suolaa
ripaus sokeria
½ hiivaa (25 g)
n. 1,1 l jauhoja (n. 660 g Vääksyn myllyn hiivaleipäjauhoja)

kaikki juustonkannikat mitä löytyy, n. 150 g
oliiviöljyä

Sekoita veden joukkoon suola, sokeri ja hiiva. Lisää jauhoja niin, että saat hyvän tuntuisen taikinan. Vaivaa yleiskoneella tai käsin niin, että taikinassa on hyvä sitko. Anna taikinan kohota vähintään kaksinkertaiseksi. Jos teet tämän puolen litran taikinan, käytä siitä puolet tähän leipään.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Raasta kaikki juustot ja levitä ne taikinan päälle. Kääri taikina rullalle ja leikka n. 5 cm pitkiksi  paloiksi. Nosta taikinakääröt leipävuokaan leikkuupinta ylös- ja alaspäin, anna kohota puolisen tuntia liinalla peitettynä. Kaada vähän oliiviöljyä päälle ja paista 225 asteessa n. 25 minuuttia. Anna leivän jäähtyä aavistuksen, leikkaa se viipaleiksi ja nauti hyvästä leivästä. Liian suolaista lasten makuun, mutta aikuiset tykkäsivät.

Tiesittekö muuten, että Vääksyn myllyn jauhoja saa nykyään pääkaupunkiseudultakin, nimittäin Kaartin kotikaupasta. Suosittelen käymään siellä vähintään jauho-ostoksilla, ihana kauppa muutenkin!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Jauhoton mutakakku pistaasipähkinöillä


Juuri kun olin sanonut, etten aio leipoa mitään viikonloppuna, törmäsin tähän reseptiin Dr.Sugar-blogissa. Pakkohan se oli kokella, tosin pienensin ohjetta melkein puoleen alkuperäisestä, ja vähän tein muutenkin omalla tapaa, en ollut ohjeen perusteella ihan varma kaikista vaiheista. Alkuperäinen ohje löytyy tuolta.

170 g suklaata (taisin käyttää koko 200 g levyn)
66 g voita
4 munaa
1,5 dl sokeria
vaniljajauhetta
ripaus suolaa
pistaasipähkinöitä

Laita irtopohjavuokaan pohjalle leivinpaperia, voitele reunat voilla. Minä käytin nyt 18 cm kokoista vuokaa, mutta ehkä 20 cm tai jopa 22 cm olisi ollut parempi.

Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset erikseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa myös keltuiaset, sokeri, vanilja ja suola vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita sulatettu suklaa ja voi keltuaisvaahdon joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto varovaisesti taikinaan muutamassa erässä. Laita pilkottuja pistaasipähkinöitä vuokaan pohjalle. Kaada taikina päälle, laita vuoka 175 asteeseen uuniin, mutta pienennä heti lämpö 150 asteeseen. Paista 45-60 minuuttia. Minä paistoin nyt melkein 50 minuuttia, mutta aika taikinaiseksi kakku jäi. Anna kakun jäähtyä vähän, irrota vuuasta. Ripottele päälle pilkottuja pistaasipähkinöitä. Nauti jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Kakku on aika tujua, mutta kuohkeaa ja hyvää. Tulee varmasti tehtyä toistekin, tosin vähän laakeampana. Minulla oli nyt suolattomia pistaasipähkinöitä, ehkä olisi voinut ripotella aavistuksen sormisuolaa kakun päälle.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pihakierros ja palstakävelyllä

 

Tänään on hieno ja aurinkoinen päivä, ihan aito T-paitakeli. Pihalla on pensaiden leikkuuta tiedossa, mutta sitä ennen piti vähän käydä katsomassa että mitä kaikkea keväistä näkyy. Sinivuokot ovat kukkineet muutaman päivän ja vielä riittää vähän nuppujakin. Kaunein väri nyt keväällä, ainakin kun oikein läheltä ihailee.


Karviainen Pellervo. Ei vielä lopullisessa paikassaan pihalla, mutta hyvin talvehti väliaikaisessakin. Saatu Kielometsästä. Maltan tuskin odottaa marjoja, ehkä tänä vuonna tulee muutama maistiainen. Ohutkuorinen karviainen joka maistuu aivan ihanalle.


Raparperit ovat ihan vasta aluillaan. Vähän tuntuu olevan myöhemmässä kuin yleensä, edistystä ei ollut tapahtunut melkein kuukauteen. Mutta toivotaan että jonkinlaista satoa olisi tulossa. Laitan ehkä uuden raparperin uudelle aarille, tämä ei tunnu menestyvän kauhean hyvin tässä paikassa. Uuden karviaisen aion tuoda mökiltä, kaivaa sille ison ison kuopan ja täyttää sen kokonaan ostomullalla ja lannalla. Jos vaikka siinä kasvaisi vähän paremmin.


Pari viikkoa ja saan alkaa kokkaamaan nokkosista jotain hyvää. Tämä nokkospuska kasvaa meidän pihalla, yksi puska josta saan monta ruokaa keväisin ja myöhemmin kesästä vielä lannotetta. Kevät se tekee tosissaan tuloaan. Nyt omenapuiden leikkuuseen.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Ruokahifistely(st)ä


Sanat merkitsevät erilaisia asioita eri ihmiselle. Ja erityisesti tämä koskee kaikkia arvottavia sanoja, ja tietysti uusia sanoja/sanayhdistelmiä. Minä olen viimeaikoina miettinyt sanaa "ruokahifistely" sen eri muodoissa. Jostain syystä se esitetään usein vähän negatiiviseen sävyyn, tai niin minä olen sen kuulevani (voihan tietysti olla että olen väärässä, enhän minäkään käytä sitä negatiivisessä sävyssä).

Minä en mielestäni ole ruokahifistelijä: en piperrä keittiössä, fine dining ei ole minun juttu enkä ole selvillä trendien huipuista. Nämä em. asiat liittyvät siis minun käsitykseen siitä, mikä on ruokahifistelyä. Mutta joku toinen luokittelee ruokahifistelijäksi esim. sellaisen, joka haluaa ruokansa maistuvan raaka-aineilta, valitsee kotimaista ruokaa ja suosii sesonkeja.

Se että tykkää raaka-aineilta maistuvasta ruuasta, sulkee pois aapeeseet ja ketjuravintolat, ne samat paikat joissa "kaikki" muut käy. Ja myös kaupan arkea helpottavat valmiskastikkeet ja muut sellaiset jäävät pois. En muista missä vaiheessa (ketju)ravintolaruoka meni sellaiseksi, että kaikki tulee valmiina tai puolivalmiina jostain josta lähtee samat valmisteet jokapaikkaan. Olemme hävittäneet paikallisuuden, erilaisuuden ja raaka-aineetkin samassa hässäkässä. En puutu tässä nyt lisäaineiden terveellisyyteen/epäterveellisyyteen, vaan siihen toiseen puoleen, että mitä ne tekevät maulle. Ja vaikka lisäaineita ei maistaisikaan sellaisenaan, niin kyllähän niillä pidennetään säilytysaikoja, muutetaan koostumusta ja sen sellaista, eli kyllä ei maistu prosessoitu ruoka samalle kuin se ruoka, jota yritetään matkia. Vähän aikaa sitten meidän perheeltä jäi syömättä kala, johon oli käytetty "arkea helpottavaa, lisäaineetonta kastiketta". Ilmeisesti keinotekoiset aromit saivat kastikkeen maistumaan niin pahalta lasten ja aikuisten mielestä, että hyvä kala meni pilalle. Hifistelyä?

Minä näen vaivaa, että tarjoamani ruoka on mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki mikä kasvaa edes kohtuudella Suomessa, syödään kotimaisena, mutta muuten en ole ehdoton. Eli juodaan kyllä teetä/kahvia, käytetään mausteita, syödään banaania ja sitrushedelmiä jne. Ja saatampa sortua tässä vaiheessa vuotta myös eurooppalaiseen parsakaaliin, ihan terveellisyyssyistä. Mutta toisaalta, liha- kala- ja maitotuotteet ovat aina kotimaisia, samoin jauhot/leipä, juurekset, tomaatit, kurkut ja sen sellaiset. Välillä ollaan ilman, jos kotimaista ei ole saatavilla riittävän hyvänä mutta ei sekään haittaa, maistuupa sitten paremmalle kun taas on uutta satoa saatavilla. Hifistelyä?

Se että tykkää kotimaisesta sesonkiruuasta, tarkoittaa sitä, että syö kaiken vähän "myöhässä". Se tuntuu nykyään olevan ainakin (mainos-  ja)blogi- maailmassa kauhistus, kun kaikkea pitää hehkutta etukäteen, ja sitten kun sen sesongin/juhlan aika on, ollaan jo hehkuttamassa seuraavaa juttua. Eli minä tulen väkisinkin myöhässä, ja on myönnettävä että joskus se vähän harmittaa. Suomessa pelloilla on lunta vielä siinä vaiheessa kun etelässä saadaan jo satoa. Ulkomaalaiset sesongit ovat ok silloin, kun kotimaista vastinetta ei ole, kuten vaikka juuri ne sitrushedelmät, mutta minua ei kiinnosta Perun parsasesonki tai Marokon perunasesonki. Maltan kyllä odottaa sitä meidän sesonkia. Hifistelyä?

Minulle nämä ovat ihan tavallisia asioita, samanlaista ruokaa kuin mitä suomalaiset ovat aina ennenkin syöneet. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hienostelua vaan  tavallista hyvää ruokaa jonka hienous on raaka-aineissa, tuoreissa tai talven varalle säilötyissä. Uusia raaka-aineita kyllä tulee (esim kurpitsa, lehtikaali ja härkäpapu pitkän tauon jälkeen) ja menee (mitähän tähän keksisi?), mutta silti se perinteinen ruoka ilman teollisuuden kikkailua on sitä oikeaa ruokaa minulle. Ilman hifistelyä.

Yritän tässä sanoa, että pointti on se, että me olemme kaikki erilaisia. Jos joku hifistelee mielestäsi, se ei välttämättä ole hifistelyä sille toiselle; ja vaikka olisikin, niin 10v:n sanoin: "Mitä välii?". Hifistellään ja ollaan hifistelemättä ihan rauhassa, ilman arvottamista.


ps. Ehkä tämäkin pohdinta menee siihen kategoriaan jota on joissain blogeissa kovastikin paheksuttu, eli itsensä luokitteluun/määrittämiseen/arvottamiseen ruuan kautta. Etta kuulemma sitä ei saisi tehdä; tosin edelleen odotan selventävää vastausta että miksi. Ja että minkä mukaan sitten saisi "luokitella" itseään, sukupuolen, ammatin, siviilisäädyn, hiustenvärin, harrastusten, vai minkä vai ei minkään?  (Sainpahan tämänkin ihmetyksen sanottua ääneen.)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Lindströmin lasagne


Pakastimen tyhjennys etenee ihan hyvin, olen saanut pakastimeen tilaa niin, että sinne mahtuu taas jo jotain (jäätelöä jos lapsilta kysytään). Kaapit odottavat samanlaista tyhjennysoperaatiota, kaikenlaista niihin onkin kertynyt. Tänään sain tyhjennettyä yhden lasagnelevypussin verran (mikä onni että munat olivat lopussa), vihanneslokeroa vähän taas juuresten osalta ja pakastimestakin sain kilon verran jauhelihaa pois. Otin 500 g sika-nautaa ja 500 g hirveä, paistoin ne kimpassa, joskin useammassa erässä, ja pakastin puolet kypsästä lihasta nopeaa keittoa/pizzaa varten, ja puolet käytin tähän lasagneen. Yhdistelin vähän erilaisia lasagneja mitä tästä blogista löytyy vähän sen mukaan mitä kaapissa oli ja tein tälläisen lasagnen:

500 g jauhelihaa (possu-nauta-hirvi)
valkopippuria
pippuria ja suolaa
800 g tomaattimurskaa (2 tlk)
1 iso sipuli
2 punajuurta
1 porkkana
½ palsternakka
1 rkl kapriksia
1 rkl hillosipulia

Valmista jauhelihakastike. Ruskista jauheliha ja mausta se. Siirrä se kattiaan ja lisää tomaattimurskat. Kuori ja pilko sipui, kuullota sitä jauhelihan rasvassa tai öjyssä. Siirrä sipulikin kattilaan. Raasta juurekset raastimen hienolla terää, siirrä ne kattiaan. Pilko kaprikset ja hillosipuit ihan hienoksi ja sekoita kastikkeeseen. Anna kastikkeen kiehua tunnin verran, tai minkä verran maltatkaan. Mitä kauemmin, sen syvempi maku. Tarkista maku, voit tarvittaessa lisätä vähän tummaa sokeria ja punaviinietikkaa.

50 g voita
50 g vehnäjauhoja
7,5 dl maitoa
1 laakerinlehti
suolaa, pippuria, muskottipähkinää
n.75 g paastettua parmesania (tai vähän enemmän)

Tee valkokastike. Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää maito joukkoon vatkaten, ettei tule paakkuja. Lisää laakerinlehti ja anna maidon kiehua hiljalleen niin että kastike suurustuu vähän. Mausta suolalla, pippurilla ja aavistuksella raastettua muskottipähkinää, lisää myös raastettu juusto. Anna kastikkeen vähän jäähtyä, ota laakerinlehti pois ennen kuin kaadat vuokaan.

500 g lasagnelevyjä (hyviä saa itse tehden tai vaikka Hellasta&Herkusta)
400-500 g hyvää mozzarellaa

Kokoa lasagne. Laita pohjalle valkokastiketta, sen päälle lasagnelevyjä. Kerros jauhelihakasviskastiketta, valkokastiketta ja taas lasagnelevyjä. Pilko vähän mozzarellaa valkokastikkeen päälle. Toista niin kauan kuin kastikkeita ja levyjä riittää. Päällimmäisien lasagnelevyjen päälle revi n. 300 g mozzarellaa ja kaada loput valkokastikkeesta jos sitä vielä on. Paista 180 asteessa n. 40-45 minuuttia. Anna hetken tasaantua ja nauti.

Tämä oli todella onnistunut lasagne, ja lapset kehuivat kilvan kuinka onkaan hyvää. Etukäteen olivat kyllä valittaneet senkin edestä, etteivät aio tykätä kun on mozzarellaa ja punajuurta (samat lapset joiden suurta herkkua on punajuuri eri muodoissaan), mutta maku voitti ja ruoka maistui hyvin suunnilleen seitsemän tunnin ulkoilun päälle (ja taas jaksoi mennä uudestaan ulos). Tästä annoksesta tulee ainakin kaksi kertaa neljälle hengelle, ja vähän päälle vielä.

ps. Ylimääräisestä lasagnelevystä ja kastikkeista tein vielä yhden hengen annoksen, johon laitoin hyvää vuohenjuustoa. Luksuseväs töihin.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Villisikaa pääsiäiseksi: kinkku uunissa

Kinkku reilu puoli tuntia levänneenä

Meillä on jo vuosia syöty villisikaa pääsiäislauantaina, niin tänäkin vuonna, kunnon kinkku olikin. Tänä vuonna oli selvästi isompi kinkku kuin aiemmin, en punninnut sitä, mutta varmaankin lähempänä viittä kiloa kuin kolmea. Paistoin sen samaan tapaan kuin aiemminkin, tosin aikaa meni melkein puolitoista tuntia kauemin. Liha oli kuitenkin todella mehukasta ja maistui minusta parhaimmalta kinkulta mitä olen tehnyt (tosin näin taidan sanoa joka vuosi, en tiedä tekeekö muisti tepposet vai paraneeko ne todellakin vuosi vuodelta). Kinkku oli isommasta possusta kuin yleensä ja siinä oli ehkä vähän enemmän rasvaa kuin aikaisempina vuosina, liekö se vaikuttanut asiaan. Viime vuonna tein kinkusta lasten mielestä liian tulista, nyt olin maltillisempi maustamisen kanssa, ja se kannatti sillä liha maistui lapsille todella hyvin, myös sille ei-paljoa-lihaa-syövälle kuopukselle.

2 porkkanaa
pala lanttua
pala juuriselleriä
2 sipulia
2 dl vettä
½ dl makeaa omenaviiniä
muutama tippa sitruunaa (voi jättää pois)
3 oksaa rosmariinia
tuoretta timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Levitä ne isoon uunivuokaan. Lisää nesteet ja tuoreet yrtit.

3 rkl soijaa
2 rkl vaaleaa siirappia
2 rkl balsamicoviinietikkaa
2 rkl öljyä
3 tl yrttisuolaa
3 tl katajanmarjoja morttelin kautta
3 tl viherpippuria morttelin kautta
3 tl kuivattua timjamia
1 tl mustapippuria myllystä
½ tl vaniljajauhetta
½ tl savustettua Aji Christalia
1 tl Aji Fantasya

villisian kinkku, ehkä n. 4,5 kg

Sekoita mausteet kulhossa sekaisin. Aseta kinkku juurespedille. Levitä mausteseos kinkun pintaan kummallekin puolelle vaikka silikonisudilla. Jätä rasvapuoli kinkusta ylöspäin.

Kinkku menossa uuniin

Laita kinkku uuniin 275 asteeseen ja paista 10 min. Laske lämpö 125 asteeseen ja paista kunnes kinkun sisälämpötila on 78 astetta, nyt siihen meni reilu viisi tuntia.

Kun kinkku on kypsä, kääri se hyvin folioon (pidä mittari kinkussa, ettei anturin tekemästä reiästä valu nestettä) ja peittele vielä keittiöpyyhkeillä. Anna kinkun tasaantua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia. Valmista sillä välin lisukkeet ja kastike vuokaan valuneesta liemestä. Kastikkeeseen laitoin

3 dl siivilöityä lientä
3 rkl vehnäjauhoa
n. 1 dl kermaa
1 rkl mustaviinimarjahyytelöä
suolaa, pippuria

Laita lientä kattilaan, suurusta se vehnäjauholla (vatkaa jauhot vispilällä sekaan) ja anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää kerma ja hyytelö, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Samalla tuli tehtyä perunamuusia (joka kuulemma onnistui ihan täydellisesti), uunijuureksia (porkkanaa, selleriä, lanttua ja palsternakkaa kuutioiksi, vähän öljyä, vaaleaa siirappia, timjamia ja sormisuolaa, paisto 250 asteessa n. 20 minuuttia) ja uunipunajuuria (kuoritut punajuuret kuutioksi, vähän öljyä, hyvää balsamicoa, vaaleaa siirappia, timjamia ja sormisuolaa, paisto kuten noilla muilla juureksilla). Jos viime pääsiäisenä ei mikään onnistunut, niin tänä vuonna ainakin ruoka on ollut poikkeuksellisen hyvää.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Katkarapurisotto


Ostin hyvää risottoriisiä Hellasta & Herkusta ja keksin, että teen pitkänperjantain kalalle kaveriksi äyriäisrisottoa. Suunnitelmat muuttuivat aavistuksen, sillä ostamani jokiravun pyrstöt maistuivat vähän oudoille, ei ainakaan hyville, simpukat olivatkin savustettuja (enkä nyt halunnut savun makua) eikä kalalientäkään ollut enää pakastimessa. Viimeinen taisi olla onni, käytin nimittäin aika neutraalia kanalientä, ja lopputulos oli mitä mainioin. Jäljelle jäi siis katkaravut ja se kanaliemi. Nappasin risoton ohjeen Annalta mukaan, tosin muutin sitä vähintäänkin kohtuullisesti. En mm. käytä valkoviiniä risotossa, koska a) emme yleensä saa juotua loppuun b) lapset eivät pidä valkoviinin mausta ja c) olen oppinut korvaamaan sen aivan loistavalla kuivalla balsamicolla (myös Annan kaupasta, häneltä sain tämän vinkin jo aikaisemmin).

Risotosta tuli aivan ihanan kermaista ja maukasta, ja se maistui kaikille paitsi kuopukselle. Kirjoitan tähän ohjeen sellaisena kuin sen tein, tämä ohje olisi neljälle, tosin nyt jäi yli, kun yksi neljästä ei syönnytkään. Perusohjeessa ei tietenkään ollut katkarapuja ja siinä käytettiin viiniä, mutta minä tein näin:

2 rkl öljyä
nokare voita
1 sipuli
300 g hyvää risottoriisiä
1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa
½ rkl sitruunamehua (voi jättää poiskin)
n. 1 l kanalientä
suolaa
nokare voita
1 dl raastettua parmesania
300 g katkarapuja (oikeastio vähän vähemmän kun joku oli syönyt kuormasta)

Laita kattilaan öljy ja voi, lisää silputtu sipuli. Anna vähän kuullottua, lisää riisi (ensi kerralla laitan vähän vähemmän). Kuullota riisikin ja lisää balsamico ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää kiehuvaa lientä (minä laimensin sitä vähän vedellä, jotta sain liemen riittämään) kauhallinen kerrallaan. Alkuun saa lientä lisätä nopeaan tahtiin, mutta tahti vähän hidastuu mitä kypsemmäksi riisi tulee. Kun riisi on sopivasti al dente, mausta suolalla, lisää nokare voita ja raastettu parmesan. Sekoita hyvin, nosta kattila lämmöltä pois ja anna hautua minuutti pari kannen alla. Lisää ihan lopuksi sulatetut ja valutetut katkaravut, sekoita ja tarjoa heti.

Nyt syötiin yksinkertaisen kalan kanssa, esikoisen toivomaa uunilohta (lohi vuokaan, päälle vähän yrttisuolaa, 175 astetta ja n. 20-25 minuuttia uunissa) ja lisänä parsakaalia ja tomaatti-kurkkusalaattia. Yksinkertainen mutta maukas pitkänperjantain ateria oli siinä.

torstai 2. huhtikuuta 2015

TV-ohjelmasuosituksia: tiedettä ja puutarhaa

Minä olen aina pitänyt hyvin toimitetuista tiededokumenteista, etenkin sellaisista, joissa mielenkiintoinen juontaja tekee yllättäviäkin huomioita esiteltävistä ilmiöistä. Jos joltakulta on mennyt ohi, niin osataan sitä Suomessakin tehdä mielenkiintoisia tiedesarjoja. Nimittäin vielä on mahdollisuus nähdä uuden MTV.doc: Suomen tulevaisuus -sarjan pilottijakso perjantaina 3.4. klo 11.45 ja Katsomossa vielä vajaan kahden kuukauden ajan. Sarjassa akatemiaprofessori Howy Jacobs vie meidät erilaisten ilmiöiden ja suurten haasteiden äärelle. Pilottijakso on siis esitetty nyt, ja sarja jatkuu uusin mielenkiintoisin jaksoin tammikuussa 2016. Suosittelen lämpimästi katsomaan ohjelman!

Toinen suosittelemani ohjelmasarja on alkamassa ensi viikon tiistaina, 7.4. Tällöin nimittäin alkaa sarja Suomen kaunein piha. Sarjassa päästään tutustumaan 24 upeaan ja erilaiseen pihaan ja puutarhaan. Erityisesti odotan toista jaksoa, joka esitetään 14.4. Tällöin esittelyvuorossa on nimittäin Kielometsän upea puutarha. Kuulun niihin onnekkaisiin joka on saanut vierailla siellä, ja voin kertoa että sen upeampaa ja tunnellisempaa paikkaa saa hakea. Kielometsä on postannut ohjelmasta myöskin. Olen etuoikeutettu myös siinä mielessä, että olen saanut useammankin kasvin sieltä, mm. mökille siirretystä karhunvatukasta on jo ensimmäiset kouralliset syöty. Seljankukan ja karviaisen satoa vielä odotetaan. Näistä ja muutamasta muustakin upeasta kasvista postaan jossain vaiheessa lisää.

Muistakaa asettua television ääreen!