perjantai 28. elokuuta 2015

Mökkeilystä


Suomessa on suunnilleen puoli miljoona mökkiä joten aika monella on mökki käytössä. Sanomattakin selvää, että mökkejä on erilaisia aivan kuten mökkeilijöitäkin. Minä olen viime aikoina huomioinut, että minun tapani mökkeillä on aika erilainen kuin suurimmalla osalla, tai ainakin erilainen kuin niillä jotka siitä jotain kirjoittavat/kuvaavat nettiin.

En tunnusta, että mökkeily on työleiriä, mutta ehkä se on "harrastus"leiriä, vähän sellaista suorittamista kuitenkin. Mökillä on kasvimaa ja marjapensaita joita pitää hoitaa, viime aikoina sinne on lisäksi istutettu paljon hedelmäpuita. Kaikista näistä on tarkoitus saada hyvä sato, ja siksi ne vaativat aikaa ja huolenpitoa. Kukkapenkki on rempallaan, muutkaan istutukset eivät meinaa edetä. Kaunistahan siellä on omasta mielestä, mutta ei siellä ole sillä tavalla visuaalista kuin mökeillä joissa mennään estetiikka edellä. Minä menen hyötykasvit edellä, ja ilo tulee niiden kasvusta ja kauneudesta ja ennen kaikkea sadosta.

Sadonkorjuuaikana tämä suorittaminen korostuu, etenkin tälläisenä hyvänä marjavuotena. Päivän tunnit jakautuvat metsän (mustikat, vadelmat, puolukat, sienet...) ja mökkipihan (viinimarjat ja kasvimaansato) välillä. Ja mökiltä palattaessa sitten urakoidaan kaupungissa, on mehunkeittoa, hilloamista, pakastamista, ryöppäämistä ja mitä vaan mikä liittyy sadonkorjuuseen. Ja seuraavana viikonloppuna kaikki jatkuu.

Tämä kaikki touhuaminen asettaa rajoitteita muulle toiminnalle, ainakin minulla. Tiskikonetta ei ole, eikä juoksevaa vettä, paitsi jos itse juoksee vettä kantaessaan. Perusjuttuihin menee aikaa, ja se onkin sitä parasta mielenlepoa. Mutta jotta ehtii riittävästi metsään ja puutarhaan, kaiken muun pitää olla yksinkertaista, joten esim. syömme useimmiten mökillä hyvin yksinkertaista ruokaa. Kuitenkin ruoka on hyvää, raaka-aineet tähän aikaan vuodesta pääasiassa muutamien kymmenien metrien säteellä mökistä, ja kaikki on muutenkin raaka-ainelähtöistä. Maku ei tule ylenmääräisestä maustamista ja valmistelusta, vaan raaka-aineesta itsestään. Luin juuri ilmestyneestä mökkikirjasta listaa siitä, mitä mökin ruokakaapista pitäisi löytyä, mutta ei meillä vaan löydy kaikenmaailman kastikkeita ja mausteita. Muutama perusjuttu, ja raaka-aineet hoitavat lopun.

Voin vain ihailla mitä kaikkea ihanaa muut ehtivät ja jaksavat tehdä mökeillään, hienoja monimutkaisia ruokia, askarteluja, käsitöitä, tai sitten vain löhöillä riippumatossa lukien. Muistan kyllä kuinka lapsena/nuorena luin kirjapinoja mökillä, ja olen siellä kutonutkin vaikka mitä. Nykyisin siihen tuntuu olevan aikaa vasta joskus marraskuussa. Mutta en oikein osaa mökkeillä muutenkaan, Ilo tulee siitä kun on saanut satoa talteen, saanut nauttia yksinkertaisesta ruuasta ja tietää että puutarhassa tehty työ kantaa hedelmää. Tai siitä että on saanut sen kaksi ämpärillistä kirsikkaa tai pakastimen täyteen mustikkaa jne. Jatketaan omanlaista mökkeilyä edelleen, suoritetaan tai ollaan suorittamatta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Jauhelihamureke


Meillä jauhelihamureke on kiireisten päivien ruokaa, sellaisten ettei ole kauheasti aikaa tehdä ruokaa, mutta kuitenkin sen verran että on aikaa odottaa ruuan kypsymistä. Tänään oli juuri sellainen päivä. Oli pakko saada mehunkeitto käyntiin työpäivän jälkeen, mutta jotain oli syötävä, mielellään sellaista jos perhe saa syödäkseen seuraavanakin päivänä kun minä en ole paikalla.

Maustan murekkeen aina vaihdellen, mutta muuten teen kuitenkin aika samaan tapaan. Ensin ajattelin ettei tämä ole edes postauksen arvoista (en edes kuvaa ottanut kaiken kiireen keskellä, mureke on mureke), mutta koska joudun aina jostain etsimään että kauankos sitä pitikään paistaa ja missä lämmössä niin ajattelin kirjata tähän ylös. Eli nyt ainakin tiedän mistä sen löydän. Netissä on paljon samanlaisia/tyylisiä ohjeita, eikä missään ole varsinaisia lähteitä mainittu, mutta minä teen murekkeen vähän eri tavalla. Marttaliiton sivujen ohjetta tuntuu olevan monessa paikkaa, yhteistä kaikille on tietty määrä korppujauhoa ja kermaa per puoli kiloa jauhelihaa.

Minulla on muutama perusperiaate murekkeen kanssa. Teen sen aina vähintään kilosta jauhelihaa, samalla uunin lämmittämisellä tulee useamman päivän ruoka. En jatka lihaa korppujauholla (2 dl/n. puoli kiloa lihaa on minusta paljon), syödään leipä leipänä ja liha lihana (kasviksilla kyllä jatkan sitä usein, mutta se on eri asia), enkä yleensä laita kermaakaan. Sipulin kuullotan jos ehdin, yleensä en ehdi sillä tämä on sitä kiireisen päivän ruokaa. Ja tosiaan, mitään sääntöjä tässä ei ole, vaikka kovasti nyt julistetaan mitä pitää olla ja mitä ei saa olla. Mausteita maun ja mielialan mukaan.

1 sipuli
2 tl worcestershire-kastiketta
2 tl sinappijauhetta
1 rkl yrttisuolaa
1 rkl paprikajauhetta
valkopippuria, mustapippuria
3 munaa
1 rkl psyllium-jauhetta
500 g hirven jauhelihaa
500 g hyvää sika-nautajauhelihaa

Silppua sipuli ihan ihan pieneksi. Siirrä se kulhoon, lisää päälle mausteita maun mukaan. Minulla oli tänään nuo mausteet, eli mieto makumaailma. Sekoita mausteet sipulin joukkoon, jottei jää maustekönttejä. Sekoita munat joukkoon (nyt oli pieniä munia, käytin kolme, jos on oikein isoja, kaksikin riittää) ja ripottele psylliumjauho (tai pieni määrä korppujauhoa) sekaan. Lisää jauhelihat joukkoon ja sekoita hyvin mutta sopivan vähän kuitenkin. Siirrä jauhelihaseos pitkulaiseen leipävuokaan, taputtele tasaiseksi. Paista tämän kokoista mureketta 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna murekkeen tasaantua hetki ja leikkaa se paloiksi.

Tästä riittä isollekin porukalle, tai pienemmälle porukalle parin kolmen päivän ruuaksi. Mureketta voi myöhemmin murustella pastan joukkoon, samanlainen hitti lasten keskuudessa kuin lihapullapastakin,

perjantai 21. elokuuta 2015

Kirsikkapiirakka kirsikkasoseesta


Kuten näkyy, kirsikkasaalis oli tänä vuonna melkoinen. Suurin osa meni mehuksi ja hyytelöksi, vähän hilloksi, ja vähän halusin kokeilla onnistuuko vanhanaikaisella sosemyllyllä erottella kirsikat ja kivet. Kyllähän se onnistui, vähän meni hedelmää hukkaan, mutta kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen. En katsonut paljon kirsikkaa kului, mutta käytin niin paljon kirsikkaa että sain 4 dl sosetta. Piirakan tein samaan tyyliin kuin olen tehnyt ennenkin, tosin pienempään vuokaan tällä kertaa. 

4 dl jauhoja
1 tl suolaa
130 g voita
0,8 dl piimää

4 dl soseutettua kirsikkaa
1,75 dl hillosokeria
2 rkl maissitärkkelystä


Valmista pohja ensin. Sekoita jauhot ja suola, ja niihin pehmeä voi. Lisää piimä ja sekoita tasaiseksi. Taputtele puolet vuokaan (halkaisijaltaan n. 20 cm), ja siirrä se ja loput taikinasta jääkaappiin odottamaan.

Laita sosemyllyyn kirsikoita, mylly kulhon päälle ja kierrä kahvasta niin että kirsikoiden hedelmäliha valuu kulhoon. Kun kiviä kertyy paljon myllyyn, lusikoi niitä tilaa viemästä. Lisää kirsikoita kunnes olet saanut riittävästi sosetta. Sekoita soseutettujen kirsikoiden sekaan sokeri ja maissitärkkelys. Kaada täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta pyöreäksi levyksi ja siirrä kaulimen/voipaperin avulla piirakan päälle. Tiivistä reunat. Paista piirakkaa 250 asteessa n. 35 minuuttia. Pidä foliota piirakan päällä ensimmäiset 20 minuuttia, jottei kansi tummu liikaa. Anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia ja nauti sellaisenaan tai jäätelön kanssa.

Piirakasta tuli hyvä, maistui myös lapsille, toisin kuin sellainen piirakka jossa kirsikoista on vain poistettu kivet. Ensi kerralla käytän perunajauhoa, niin täyte pysyy kirkkaampana.

torstai 20. elokuuta 2015

Puutarhurin ruokaisa savulohisalaatti


Eilen tuli savustettua kalaa pitkästäpitkästä aikaa. Kauppahalli24:stä tilaamani lohi olikin vähän isompi kuin ajattelin, eli siitä sai ruuan tällekin päivälle, siitä huolimatta että savustettu lohi maistuu kaikille hyvin. Tein tänään itselleni ruokaisan salaatin ennen lähtöäni kauppakeskukseen jossa ei ole kunnon ruokapaikkoja (ja jossa kuluikin koko päivä ja ilta). 

Olin hakenut palstalta pienen kesäkurpitsan (Firenzen Lungo), todella hyvää salaattiperunaa (Pink fir Apple), sipulia ja kurkun. Näistä tein salaatin johon lisäsin lohta ja kuivattuja kapriksia. En tiedä saako kuivattuja kapriksia muualta kuin Hellasta&Herkusta, mutta ne voi hyvin korvata tavallisilla kapriksilla tai jättää kokonaan poiskin. Hyvä salaatti, piti nälän poissa pitkään ja ennen kaikkea maistui kesältä.

Minulla ei ole ohjeessa mitään määriä, kunhan vaan laitoin aineita kulhoon.

savulohta 
keitettyjä perunoita
sipulia
pieni kesäkurpitsa
kurkkua

öljyä
balsamicoa
fariinisokeria
suolaa

kuivattuja kapriksia (jos on)

Perkaa kalasta ruodot pois. Pilko kulhoon keitettyä perunaa, lisää silputtua sipulia sekä viipaloitua kesäkurpitsaa ja kurkkua, lisää myös kala. Sekoita vähän öljyä, etikkaa, sokeria ja suolaa keskenään, kaada salaatin sekaan ja sekoita. Lisää kuivattuja kapriksia vähän mausteeksi ja syö heti.

Tämä oli tälläinen perussalaatti, jonka juju tulee vähän tavallista paremman makuisista kesäkurpitsasta, perunasta ja kurkusta. Ja itse savustetusta kalasta. Ja kuivatuista kapriksista. Sellainen olo, että arkisalaatti on sitten hyvää kun se on hyvää.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kirsikkahyytelö


Kirsikoista irtosi mehu aika hitaasti, ja reilun parin tunnin mehustamisenkin jälkeen näytti siltä, että niissä olisi vielä paljon mehua. Ja niinhän niissä olikin. Painelin höyrytettyjä kirsikoita reilusti kauhalla ja valutin paksun mehun maijasta kattilaan. Reilusta 1½ maijallisesta kirsikoita sain talteen vielä 2 l tätä mehua. Tässä loppumehussa ei ollut enää sokeria jäljellä joten lisäsin siihen hillosokeria ja keitin sen hyytelöksi. Ehkä parhaita herkkuja mitä olen koskaan "hävikistä" saanut aikaiseksi. Täydellinen koostumus hyytelössä, ihana maku joka sopii varmasti kaikkeen mahdolliseen riistasta juustojen kautta jälkiruokiin. 

2 l höyrytetyistä kirsikoista paineltua mehua
1 kg hillosokeria

Sen jälkeen kun mehua ei enää irtoa höyryttämällä painele kirsikoita isolla kauhalla, sekoittele ja painele niin kauan kuin mehua irtoaa. Valuta tämä paksu mehu kattilaan ja mittaa se. Lisää hillosokeria puolet mehun tilavuudesta (tilavuus/paino). Keitä hyytelöä niin kauan, että mehu alkaa hyytyä kun otat sitä lusikalla tipan ja annat sen jäähtyä. Minä keitin hiljalleen tätä hyytelöä melkein 30 minuuttia. Purkita hyytelö steriloituihin purkkeihin, anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä sitten kylmään.

Jos oli hillo ja mehu ihanaa, niin kyllä on tämä hyytelökin. Hyvä mieli siitä, että sain käytettyä kirsikat kokonaan hyödyksi, sain monen monta purkillista hyytelöä paljon vähemmällä vaivalla kuin hilloa ja hyvä mieli ennen kaikkea siitä, että kuinka mielettömän hyvää tämä hillo on. Täytyy muistaa käyttää tätä riistan kanssa, juustopöydässä, tehdä jälkiruokia ja syödä yksinkertaisesti jäätelön kanssa, kuten tuo kuvan maistiainen oli.


ps. Olisin saattanut tehdä hyytelön hillo-marmeladisokerin kanssa, jos sitä olisi ollut lähikaupassa. Pitää muistaa ensi vuonna hamstrata sokerit paljon ennen sadonkorjuuaikaa, jotta niitä löytyy kaapista jos ei kaupasta.

tiistai 18. elokuuta 2015

Kirsikkahillo


Kuten mehupostauksessa totesin, tälläistä kirsikkasatoa en ole nähnyt. Vadelmiakin riittää, kirsikkaämpäreiden vieressä on se pari litraa (miinus aamiaisvadelmat koko porukalle) jonka poimin viikonloppuaamuna saunan takaa muiden vielä nukkuessa. Mustikoitakin minulla on pakastimessa enemmän kuin minään vuotena 2000-luvulla on ollut. Jos satovuosi on muuten huonompi, niin marjoja kyllä riittää metsissä. Puolukoita odotellessa.

Nämä kirsikkapuut ovat jotain yli 100 v vanhaa kantaa, jonka nimeä kukaan ei tiedä, liekö niillä edes nimeä ollutkaan, isän vaari on aikoinaan jostain tuonut taimen. Kirsikat ovat pieniä, sellaisia makean kirpeitä, ihan täydellisiä hilloa varten. Mehunkeiton lomassa poistin kiviä kirsikoista niin, että sain kilon verran puhdasta marjaa. Tästä keitin sitten hilloa meille ja isälle.  

1 kg kirsikoita kivet poistettuina
500 g hillosokeria

Poista kirsikoista kivet. Punnitse kirsikat sen jälkeen, ja suhteuta sokerin määrä sen mukaan mitä kirsikoita on. Laita kirsikat kattilaan ja lisää hillosokeri. Keitä hilloa n. 10 minuuttia. Tämän jälkeen anna hillon jäähtyä kattilassa puoli tuntia, sekoita muutaman kerran sinä aikana. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin (puhtaat purkit n. 1 h 100 asteessa uunissa ja kansille vähintään vartin keittäminen). Ohjeen otin hillosokeripussista. Tuo puolen tunnin seisottaminen on tärkeä vaihe etenkin kirsikkahillossa, jossa on paljon mehua. Näin hillo pysyy tasaisena, eivätkä kirsikat nouse pintaan ja liemi painu pohjaan. Kerrankin maltoin odottaa, ja se kannatti.

Hillo on aivan ihanaa! Syötiin illalla vaniljajäätelön kanssa ja aikuiset tykkäsivät, lapset eivät (hyvähyvä, jää meille enemmän). Tiedän että moni lisää kirsikkahilloon jotain alkoholia mausteeksi, tai vaniljaa tai mitä vaan, mutta minä nautin eniten ihan yksinkertaisesta puhtaasta kirsikan mausta. 


maanantai 17. elokuuta 2015

Kirsikkamehu mehumaijalla

Kännykkäkuvaa puiden alta

En ole nähnyt tälläistä kirsikkavuotta ikinä, mutta ei ollut isä eikä tätikään moista kokenut. Poimimme kirsikat heidän kotipaikan yli sata vuotta vanhoista puista viikonloppuna, isä ensin vajaan ämpärillisen ja sitten vielä porukalla lisää. Saimme viikonloppuna yli kaksi ämpärillistä kirsikoita ja söimme niitä ihan hulluna vielä lisäksi, paitsi kuopus ei pitänyt niistä. Makeita ja mehukkaita kuin mitkä kaikkien muiden mielestä. Minä jaksoin irrottaa kivet kilosta kirsikoita, lisäksi soseutin kirsikoita yhtä piirakkaa varten, mutta enempää en viitsinyt askarrella. Niinpä keitin mehua suurimmasta osasta kirsikoita. Sen verran löysin kommentteja netistä, että uskalsin mehun tehdä mehumaijalla. Yhden maijallisen tein pelkistä kirsikoista, toiseen lisäsin vähän punaista viinimarjaa (n. 4 l) jotta sain täyden maijallisen. Ihanaa mehua, kertakaikkisen hyvää.

Ylhäällä minun ja isän poimimat, alhaalla lasten poimimat kirsikat


10 l kirsikoita
1 kg sokeria

Täytä mehumaijan alaosa vedellä ja anna sen kiehua. Nosta päälle se osa johon mehu valuu ja päällimmäiseksi mehumaijan siivilä. Kaada siihen kirsikat ja lisää sokeri päälle (sokerin voi myös lopussa kattilaan valutettuun mehuun). Anna kirsikoiden mehustua, minulla ainakin näillä kirsikoilla meni selvästi enemmän aikaa kuin viinimarjoilla. N. tunnin päästä valuta mehua kuumaa kestävään kannuun ja kaada se takaisin kirsikoiden päälle. Valuta mehu pulloon sitä mukaa kuin sitä muodostuu ja korkita heti. Näin tehden mehu ei ole ihan tasalaatuista, ensimmäiset pullolliset ovat makeampia ja viimeiset eivät juurikaan, mutta toisaalta yksi keittäminen jää pois. Toinen tapa tehdä mehu on valuttaa se kaikki kattilaan, lisätä sokeri siinä vaiheessa, kuumentaa mehu uudestaan ja pullottaa sitten.

Mehunkeittoon meni reilu kaksi tuntia, kun mustiin viinimarjoihin meni tänään reilu tunti-puolitoista. Mehua irtosi myös vähemmän, sain nyt sellaisen 3½ l kirsikkamehua, kun mustista sain n. 4½ l. Minä muussasin lopuksi höyryttyneet kirsikat ja valutin niistä tulleen sakean mehun talteen hyytelöä varten. Tätä paksua mehua tuli reilu litra yhdestä maijallisesta.

Vasemmalla kirsikkamehua, oikealla mustaa viinimarjamehua


Tarkemmin mehunkeitosta ja pullojen steriloinnista olen selittänyt tuolla

perjantai 14. elokuuta 2015

Wokki hevosesta sadonkorjuuaikaan


Onhan tämä aika vuodesta aika mahtavaa. Pakastimesta otetaan lihapala ja liemi sulamaan ja kävellään korin kanssa palstalle. Tullaan sieltä täyden korillisen kanssa takaisin ja aletaan tehdä ruokaa. Tällä kertaa tein wokkia hevosesta ja kaikesta mahdollisesta mitä löysin palstalta (parsakaalin sain palstanaapurilta).

öljyä
500 g hevosen paistia (vähempikin riittää)
jauhoa
karkkipossun keitinlientä (tai soijaa, ketjap manisia, osterikastiketta...)
punaviinietikkaa, fariinisokeria
1 sipuli
1 nauris
4 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa tai pala isommasta
lehtikaalia
parsakaalia
herneenpalkoja
chiliä
nuudeleita

Laita öljy kuumenemaan wokki-pannuun. Lisää siihen suikaloidut lihat vähän kerrallaan, ruskista niihin hyvä pinta ja lisää vähän jauhoa, lientä ja halutessa etikkaa ja sokeria vähän. Siirrä lihat odottamaan. Laita suikaloidut kasvikset vähä kerrallaan kuumalle pannulle, anna vähän kypsyä ja siirrä syrjään. Lopuksi yhdistä kaikki aineet uudestaan pannuun, lisää vähän lientä ja nuudelit ja anna kypsyä joku minuutti. Syödään sellaisenaan (lapset) tai lisätään riisiviinietikaan silputtua chiliä (aikuiset).

Perheen possufanit olivat sitä mieltä että possu-wokki on parempaa, minä taas tykkään tummasta lihasta eli minusta tämä oli todella hyvää. Ja perheen ekaluokkalainen(!) ei-lihafani tykkäsi lihasta niin, että kasvikset jäivät kakkoseksi tällä kertaa, kehui että on ihan parasta lihaa ja söi kaikki.


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Sorsakeitto


Minä: Minulla olisi pakastimessa ylivuotinen sorsa. Mitähän ruokaa siitä tekisi?'
Esikoinen: Tee keitto.
Minä: Joo, niin voisikin tehdä, en ole koskaan tehnyt sorsasta keittoa
Esikoinen: Ja laita siihen sitten paljon porkkanoita, hae ne palstalta
Minä: Hyvä idea. Ja lanttua ja palsternakkaa ja sipulia ja selleriä, kaikki palstalta. Laitetaanko perunaa?
Esikoinen: Ei laiteta. Laita jotain muuta,
Minä; Joo, laitankin sitä fregola-pastaa, kun sitä on vielä pussillinen kaapissa.

Näin tämän päivän ruoka oli keksitty. Sorsan liha on rasvatonta, jopa kuivaa, lihaa, joten se säilyy pakastimessakin hyvin. Jostain syystä siitä on aina tullut tehtyä patoja, paitsi tällä kertaa. Keitin sorsan ensin, samalla sain hyvän liemen keittoa varten.

1 sorsa (n. 500 g)
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 sipuli
pala lanttua
sellerin varsi
1 oksa tumjamia ja rosmariinia kumpaakin
n. 10 kokonaisia musta- ja valkopippureita kumpaakin
vettä

keittoliemi
1½ dl fregola-pastaa (tai sitten perunaa, muuta pastaa, riisiä)
4 pienehköä porkkanaa
1 palsternakka
pala lanttua
sellerin varsi
kypsän sorsan lihat paloina
suolaa maun mukaan
vettä tarvittaessa

Keitä sorsa ensin. Laita sorsa ja pilkotut kasvikset kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy. Anna kiehua hiljalleen, ja kuori vaahto pois niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen yrtit ja mausteet. Keitä lintua n. tunti. Nosta sorsa jäähtymään ja siivilöi liemi talteen.

Laita liemi puhtaaseen kattilaan, Lisää liemen joukkoon pasta (tai mitä haluatkaan) sekä pilkotut juurekset. Irrota liha luista, pilko pieniksi (ja poista haulit jos niitä on) ja lisää keittoon, mausta suolalla. Anna kiehua n. 15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä, lisää vettä tarvittaessa. Persiljaa olisin lisännyt, jos olisin muistanut ottaa sitä mukaan.

Keitto oli todella maukas, en tiedä oliko liemi vai kasvikset vai liha vai fregola parasta. Kuva ei taaskaan tee oikeutta keitolle, ihana keitto.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Mökki elokuussa


Sattui se hieno päivä tähänkin kesään, lapsetkin sanoivat että tälläisiä kesäpäivien kuuluisi olla. Uimista tuntitolkulla, vesikin jo 20 astetta, ulkoleikkejä, hyvää ruokaa, lettuja mustikoiden kanssa iltapalaksi ja sen sellaista. Minulla marjanpoimimista, perkaamista, kasvimaan kitkemistä ja ruuanlaittoa metsän ja kasvimaan antimista. Taidan olla samaa mieltä lasten kanssa. Yläkuvassa on muuten se näkymä, jota katselen tiskatessa tai vaikka lettuja paistaessa.


Marjojakin on taas yhden totaalisen välivuoden jälkeen. Tänä viikonloppuna keskityin metsämarjoihin, vaikka viinimarjatkin alkaisivat olla kypsiä. Mustikkaa sain poimittua yhteensä 12 litraa, eli saman verran kuin viime viikonloppuna. Kuopus oli ensimmäistä kertaa mustikassa, hyvin jaksoi, saaliina ehkä n. 1 dl mustikkaa. Pääasia että oli mukavaa, eväät riitti ja seura oli hyvää. Minä sain samalla reissulla kolme litraa, tänään sitten poimin melkein ämpärillisen pyörämatkan päästä mökistä (instagramista löytyy siitä kuva). Vadelmiakin sain poimittua reilu kolme litraa, niistä suunnilleen puolet saunan takaa. Melkoista lähivillimarjaa. Sienilenkin heitin, mutta saaliina oli vain vähän kantarelleja ja yksi tatin palanen. Mustikkametsästä löysin pari kantarellia lisää, mutta toistaiseksi sienivuosi ei ole kovinkaan kummoinen täällä päin.


Kasvimaa voi hyvin, huomaa että sitä on lannoitettu reilusti. Sellerit ovat puolimetrisiä, perunanvarret metrisiä. Porkkana, punajuuri ja sipuli ovat jo hyvin syötävän kokoisia, näkyvät kuvassa. Tämän päivän ruualle keitin kelta-, raita- ja punajuuria, olisi voinut keittää enemmänkin. Lisänä oli sipulin kanssa paistettuja sieniä (tatin palanen, 1 lampaankääpä ja reilusti kantarelleja), grillattuja perunoita ja reilusti porkkanoita. Olin pessyt keltaiset, valkoiset, oranssit ja violetit porkkanat naatteineen, ja laitoin ne pöytään sellaisenaan. Hienon näköistä, ja kaikille maistui juuri nostetut porkkanat hyvin. Kaikki kasvikset oli vielä sellaisia harvennuskasviksia, mutta silti hyvän kokoisia. Hyvä sato saadaan mökiltä, todellakin.

lauantai 8. elokuuta 2015

Paahdettu kyyhkyliemi

Uuniin menossa
Sen jälkeen kun olin irrottanut fileet rangoista (ja tehnyt lihapullat ja syönyt ja huilannut), tein luista hyvän kyyhkyliemen. Tällä kertaa tein tumman kyyhkyliemen, eli paahdoin lihat ja kasvikset uunissa ennen keittämistä. Liemestä tuli lihaisa, kasviksia oli lähinnä antamaan vain vähän makua.

Kyyhkyliemi on yksi lempiliemistäni, siitä saa ihan loistavaa risottoa ja oikeastaan mitä vaan keittoa (no joo, makkarakeittoa en ole tehnyt, enkä kalakeittoa, kyyhkyliemeen). Tein liemen samalla tapaa kuin yleensäkin, eli laitoin sekaan mitä sattui olemaan. Tällä kertaa pippureita ja suolaa lukuunottamatta kaikki oli omalta maalta, aina ei näin omavaraista lientä olekaan.

8 kyyhkyn rankaa (tai mikä määrä onkaan, vähempikin riittää)
1 sipuli
1 pikkuvarsi selleriä
2-3 porkkanaa (oli vielä aika pieniä)
1 pieni palsternakka (kun isoja ei vielä ollut)

10 katajanmarjaa
5 mustapippuria
4 valkopippuria
pienen pieni laakerinlehti
vettä

Laita rangat uunivuokaan, pilko kasvikset joukkoon ja paahda uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Siirrä rangat ja kasvikset kattilaan, lisää mausteet sekä vettä niin että kaikki peittyy. Keitä hiljalleen parisen tuntia, siivilöi liemi ja käytä se heti, tai pakasta tarvittaessa. Kypsä liha kannattaa irrottaa luista, ja käyttää jossain salaatissa, keitossa, kastikkeessa tai vaikka munakkaassa. Sitä ei tule paljoa, mutta antaa kuitenkin hyvän maun mihin tahansa ruokaan.

torstai 6. elokuuta 2015

Kyyhkylihapullat


Uusi kyyhkykausi alkaa maanantaina, ja minulla on vielä edellisvuotisia kyyhkyjä pakastimessa. Otin aamulla 8 kyyhkyä sulamaan, kaikki olivat sellaisia nahattomia, nyljettyjä lintuja. Minua hihitytti, kun toisessa pussissa luki "seulaset", eli siinä oli sellaisia lintuja joissa rintafileet olivat saaneet vähän enemmän osumia. Työpäivän jälkeen jauhoin sitten lihan, paistoin lihapullat, tarjosin ne hyvän maalaisleivän ja monenmoisten kasvisten kanssa. Aavistuksen voittajafiilis...

Minä ostin silloin Ankarsrum Assistentiin myös lihamyllyn, se oli yksi syy miksi päädyin juuri tähän koneeseen, olin kuullut kehuja lihamyllystä. Minulla ei ole ollut lihamyllyä koskaan, lapsena kyllä muistan kuinka äiti teki veivattavalla lihamyllyllä jauhelihaa hirvestä, ja ehkä joskus jotain muutakin, en ole varma. Mies ehdotti nyt että tekisin näistä ylivuotisista linnuista kyyhkypullia, ja sehän oli loistava idea. Irroitin fileet rangoista, jauhoin ne myllyllä, perään vähän hyvää pekonia ja viimeksi myllyn putsaus vaalealla kuivalla leivällä (muistan että äiti teki aina niin).  Ja lopputuloksena valmis jauhelihamassa, johon lisäsin mausteita ja munaa. Arvaan kyllä että tälle myllylle keksin kaikenlaista käyttöä, niin hyvin tämä ensimmäinen ruoka onnistui. Kyyhkymakkaraa, anyone?

Minulla oli siis reilusti tuota lihaa, enemmänkin kuin ajattelin. Tein kuitenkin koko määrästä lihapullataikinan, mutta paistoin siitä ensin neljä pihviä myöhempää käyttöä varten ja loput pyörittelin pulliksi jotka syötiin heti. 

750 g kyyhkyjauhelihaa
50 g hyvää pekonia (esim. Pajuniemi) (olisi voinut olla enemmänkin)
muutama pala kuivaa maalaisleipää

1-2 tl suolaa (oli omaa yrttisuolaa)
mustapippuria myllystä, aavistus valkopippuria
n. 10-15 katajanmarjaa morttelin kautta
rosmariinia pienehkö oksa
2 munaa
(1 rkl korppujauhoa tai psylliumia niin halutessa)

voita paistamiseen

Irrota kyyhkyn rintafileet, ota rangat talteen liemeä varten, tein nyt tumman kyyhkyliemen. Jauha fileet ja pekoni lihamyllyssä. Laita myllyyn lopuksi vaaleaa leipää, se käy korppujauhosta ja putsaa myllyn niin, ettei lihaa mene hukkaan. Lisää kulhoon mausteet, pilko rosmariini pieneksi ja lisää munat. Sekoita taikina tasaiseksi. Jos et ole käyttänyt paljoa leipää, voit lisätä vielä vähän korppujauhoa tai psylliumia sitomaan taikinaa. Muotoile taikinasta pihvejä tai lihapullia ja paista ne pannulla voissa juuri kypsiksi.

Kaikki jotka ovat kyyhkyä syöneet, voivat varmasti kuvitella kuinka hyviä nämä kyyhkypullat olivat. Tulee tehtyä toistekin, aivan varmasti. Ja ohjetta voi vapaasti jatkojalostaa, suosittelen kaikille riistakokkaajille kokeilemaan.


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Omenapuun leikkaus kesällä


Meillä on mökillä kaksi hillittykasvuista omenapuuta, jotka ovat muistaakseni 5-6 v vanhoja. Ja se kolmas samaan aikaan istutettu kuoli heti ensimmäisenä talvena (punakaneli jota luulin Antonokvaksi). Näitä kahta puuta ei ole leikattu juurikaan/ollenkaan, ja sen huomaa. Olen aina ajatellut että hedelmäpuut leikataan kevättalvella, ja olinkin päättänyt että ensi vuonna tulen mökille ihan pelkästään omenapuiden takia sopivaan aikaan.

Olen tutkiskellut viime aikoina huolellisesti kirjallisuutta, ja minulla on selkeä kuva kuinka leikata puut. Ja tiedostanut sen, että liikaa en voi leikata kerralla, ettei puu vallan intoudu tekemään vesiversoja. Nyt luin onneksi englantilaisesta Kitchen Garden -lehdestä omenapuiden kesäleikkauksesta, ja aloin etsiä siitä tietoa. 

Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut.

Minä leikkasin omenapuista seuraavanlaisia oksia nyt:
-vesiversot
-puun keskelle kasvavat oksat
-päällekkäin kasvavista oksista toisen
-ylöspäin kasvavat oksat

Kaikkia poistettavia oksia en nyt leikannut: jos niissä oli omenoita, jätin oksat odottamaan kevättalven leikkuuta. En myöskään lyhentänyt oksia tai poistanut kilpalatvaa. Leikkasin mielestäni niin paljon kuin uskalsin, keväällä leikkaan lisää. Ja jatkossa huolehdin paremmin puista. Palaan kertomaan jonkun vuoden päästä että mitä puille kuuluu, vielä en siis tiedä että mitä puut tykkäävät tästä kesäleikkauksesta.

Tänä vuonna istutimme kaksi omenapuuta, tavallisen Antonovkan ja punakanelin. Toinen oli oikein hienon muotoinen, toiseen laitoin muutaman pyykkipojan taivuttamaan oksakulmaa isommaksi. Näiden kanssa pitää olla alusta saakka tarkka, että saamme hienot isot omenapuut.



Lähteet:
Kitchen Garden July/2015
Suomen puutarhakauppiaat ry
Gardenia
Joku muu vielä mitä en enää löytänyt

Tälläinen kasa lähti kahdesta puusta

lauantai 1. elokuuta 2015

Mustikka-aika


Tänään oli hieno päivä (enkä puhu nyt säästä, sellainen 16 astetta lämmintä ja pilvistä, vesi 18 astetta). Jos päivä alkaa sillä, että poimii katajanmarjoja vieressä olevasta puusta, laittaa hirvenpaistin maustumaan päivällistä varten ja syö nopeasti talkkuna-annoksen. Ja lähtee mustikkametsään, jossa on marjoja. Se on hyvä päivä se. Olin isän kanssa tunnin metsässä ja sain suunnilleen kahdeksan litraa marjaa, niin hyvä marjavuosi on. Ei haittaa että mustikka-aika on melkein kuukauden myöhässä, pääasia että niitä on. Sitä onnentunnetta, mikä minut valtaa metsässä marjastamassa, on vaikea kuvailla, se on sellaista primitiivistä hyvänolontunnetta selviytymisestä, ja jonkinlainen alitajuntainen tajuaminen kuinka onnellinen sitä saa olla, kun pääsee metsään ja vielä nauttii siitä.

Metsästä paluun jälkeen söimme kunnon aamiaisen, yksi söi mustikkamaitoa, toiset vaniljajugurttia mustikoiden kanssa, ja minä ja isä syötiin mustikkapöperöä. En muista milloin se olisi maistunut niin hyvältä, välivuosi mustikoista on näköjään vienyt muistin.

Hyvä päivä jatkui sillä, että ruuaksi oli todella hyvä pieni hirvenvasan paisti jonka käytin grillin kautta, lisänä uusia uuniperunoita ja kesän ensimmäinen kantarellikastike. Jos katajanmarjat olivat pari metriä ovesta, niin kantarellit olivat suunnilleen kymmenen metriä ovesta. Eli kun perunat olivat uunissa, kävin poimimassa sienet, tein kastikkeen ja sitten syötiin. 


Sillä välin pullataikina nousi, ja leivoin pari pellillistä korvapuusteja ja mustikkapiirakan illaksi. Pullaa syötiin ennen sanusaunaa, piirakka sen jälkeen. Piirakan tein kuten ennenkin, eli 2½ dl pullataikina, päälle n. pari litraa mustikoita, joiden sekaan on lisätty n. 1 dl sokeria ja 2 rkl perunajauhoja. Minä en tee piirakasta kovinkaan (yhtään jos lapsilta kysytään) makeaa, eli sokeria voi laittaa enemmänkin, jos haluaa makeaa piirakkaa. Sitten voideltu piirakka laitetaan 225 asteeseen uuniin, ja paistetaan n. 20 minuuttia. Ihan parasta, kelpasi myös niille, joiden mielestä murupohjainen piirakka on parasta. Mutta se tekee joka tekee sellaisen kuin haluaa. 

ps. Eilen kiersin sienipaikat. Tatteja ei ollut, rouskujakaan ei vielä ollut, mutta kantarellejä tuntuu olevan enemmän kuin olen koskaan täällä nähnyt. Ne ovat vielä pieniä, peukalonpään kokkoisia, joten jätin ne pienet kasvamaan. Kastikesienet tuli omasta pihasta. Lampaankääpiäkään ei vielä ollut, orakaspaikat (kuten suurin osa tattipaikoista)  ovat avohakkuuna nyt.

pps. kamera jäi kotiin, kuvat otettu puhelimella.