tiistai 29. marraskuuta 2016

Valikoimista, ruuasta ja herkuista - nostoja uutisvirrasta


Marraskuu on melkein lopussa, mutta minulla on vain pienesti asioita mielessä, muuhun ei kai ole ollut aikaa. Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisesti kolmeen juttuun huomiota:

1) Valikoimista
Muutin jenkkeihin vuosituhannen alkupuolella. Siellä tuli hetken illuusio, että kaupoissa on isot valikoimat kaikkea. Tämä mielikuva karisi äkkiä, kun tajusi etten tarvitse viittäkymmentä erilaista hapankermaa, yksi riittää. Mutta joukosta puuttui smetana, viili, rahka ja kaikki muu sellainen, mitä oli tottunut pitämään hyvänä valikoima. Ja jos ei syö muroja, ei yhtään auta että hehtaarin kaupassa on puoli hehtaaria erilaisia muroja saatavilla. Vähän samalta on tuntunut viime vuosina Suomessakin, kaikkia tuotteita on kamala määrä, vaikka oikeasti se yksi tai kaksi riittäisi, toisaalta monta samaa ei korvaa montaa tai edes muutamaa erilaista tuotetta. Vähän aikaa sitten uutisoitiin isosti ylen sivuilla, kuinka leikkelevalikoiman vähentäminen oli vähentänyt hävikkiä S-ryhmän kaupoissa. Hieno uutinen kertakaikkiaan. 

2) Ruokavaliosta
Personal trainer ja ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad kirjoitti hienosti blogiinsa siitä, kuinka terveellisesti syöminen on nykyään vaikeaa. Nauroin melkein vedet silmissä kun mietin että kuinka hankalaa elämä on, kun peruna ja ruisleipä ja maito (tai mikä tahansa muu) on epäterveellistä, paitsi se karkki ja pizza ja limsa ja hampurilainen. Kun huono olo tulee siitä perunasta eikä noista muista. Siinä on nykyihminen vaikeassa tilanteessa.

3) Herkuista
Ehkä aavistuksen ristiriidassa edellisen kirjoituksen kanssa, mutta siitä huolimatta ei unohdeta pienen herkuttelun ja hyvän mielen hyödyllisyyttä. Ranskassa asuva toimittaja Helena Liikanen-Renger kirjoitti kolumnissaan suomalaisten ja ranskalaisten eroista suhtautumisessaan herkutteluun. Muistetaan siis kohtuus joka ehkäisee övereitä ja pidetään tunteet erillään pikkuherkuttelusta, ja unohdetaan myös ruualla palkitseminen ja rangaitseminen. Nautinto sellaisenaan ja kasvatus erikseen. Vai onko niin, että suomalainen joka on tottunut ääri-ilmiöihin esim. valon ja lämmön suhteen ei osaa pitää mitään muutakaan kohtuudessa? Että keikutaan vaan övereissä tai ääriehdottomuudessa. Jos yritettäisi vaihteeksi kokeilla kohtuutta, ja samalla katkaista sukupolvien ketju.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Neljä kirjaa jouluun - ensimmäinen


Tänä vuonna joulun tunnelmointifiilis tuli jo hyvissä ajoin marraskuussa, aloin höpöttää joulusta ennen kuin lapset. Kasasimme kaikki jouluaiheiset kirjat pinoon lastenhuoneessa, ja järjestin omani kirjahyllyssä. Ajattelin kirjoittaa jokaiseen viikkoon jostakin jouluaiheisesta kirjasta.

Ensimmäiseen viikkoon valitsin uusimman kirjani, eli Jamie Oliverin Christmas Cookbook:in. Vaikka en aio käyttää kirjan ohjeita joulunpyhien ruokaan, niin niihin vuoden muihin 362:een päivään tuli paljon uusia ideoita. Kirja on täynnä hyviä ruokaehdotuksia niin talviseen arkeen kuin juhlaankin sekä mitä parhaimpia reseptejä tähteiden käyttämiseen. Mietin kalkkunankin hankkimista ihan sen takia että pääsen tekemään "tähteistä" upeita ruokia. Kokkasin jo koko isänpäivän aterian kirjan ohjeilla, ja muutenkin olen ehkä käyttänyt kirjaa jo enemmän kuin muita Jamien kirjoja yhteensä. 

Kirja on todella kattava kokoelma reseptejä ja toinen toistaan tunnelmallisempia kuvia Jamien jouluista monelta vuosikymmeneltä. Ennen kaikkea pidin siitä, että kirjan alkusanoissa Jamie totesi, että tämä tulee olemaan ainoa Joulukirja häneltä, että siksi kesti näin pitkään, että siksi siinä on kaikki. Tämä oli minulle yksi parhaimpia asioita kirjassa. Siinä tosiaan on kaikki, sitä ei ole tehty nopeasti jouluiseen keittokirjabuumiin, ja ennen kaikkea siitä ei ole odotettavissa ensi jouluksi uutta painosta, jossa olisi vielä muutama resepti lisää.

Minä olen kyllästynyt (tai en kyllästynyt vaan minulla on huijattu olo) tähän nykyiseen tapaan julkaista kirja, ja sitten heti perään lisätä siihen jotain uutta. Jos tykästyn keittokirjaan, olen halunnut ostaa sen heti, ja kyllä minua ainakin harmittaa kun joutuu puolen vuoden päästä toteamaan että hitsi kun olisin malttanut mieleni, olisin myöhemmin saanut lisää reseptejä samalla hinnalla. Uutta kirjaa en tietenkään osta yhden kahden uuden kappaleen takia, se on jo puun ja muiden luonnonvarojen tuhlaamista.  Vähän kuin lukisi romaanin ja sitten kirjailija julkaisikin vuoden päästä saman kirjan erilaisella lopulla. Onneksi on kirjastot, nykyään lainaan keittokirjan kaikessa rauhassa ja mietin vasta sen jälkeen ostamista. Ja jos välissä tulee uusi versio kirjasta, ei tule koko kirjaa ostettua. Taidan tosin olla ainoa jota tämä ärsyttää, sillä ei kai näin tehtäisi jos se ei kannattaisi.


ps. Eilen päivä käynnistyi riisipuurolla ja rusinasopalla, tänään syödään pikkukinkkua, keltaista rosollia, lanttukuutioita ja perunamuusia.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hanhikeitto


Meillä syödään paljon keittoja. Joka viikkoon mahtuu kotona vähintään yksi keitto, yleensä useampikin. Nyt piti ihan tarkistaa, että olenko aiemmin kirjannut ylös hanhikeiton ohjetta ja huomasin että a) en ole, ja b) onhan niitä keittoreseptejä ehtinyt kertyä melkoinen määrä tähänkin blogiin. Muutamia olin jo unohtanut tehneeni, eli tuli taas uusia vanhoja ideoita mieleen.

Minä käytin hyväkseni sitä, että Martinpäivä ja isänpäivä ovat lähekkäin, ja ostin tuoreen Hauhalan hanhen Hakaniemen hallista. Hanhesta syötiin kolme ateriaa ja tein vielä jämistä keiton yhdelle ruualle. Hanhi on arvokas lintu, myös ostettuna, mutta perhe saa siitä monta ruokaa, sekä liemen josta saa vielä makua moneen keittoon, pataan ja/tai risottoon.

Aloitin keiton teon ottamalla kaikki lihanpalat rangasta irti. Niitä tuli vielä sen verran, että hyvin sai keiton neljälle aikaiseksi. Luista keitin liemen kasvisten kanssa seuraavanlaisesti:

Hanhiliemi


1 hanhen luut
3  porkkanaa
2 varsisellerin vartta
3 sipulia
2 laakerinlehteä
n. 20 valko- ja mustapippuria kumpaakin
1 tl katajanmarjoja
n. 4 l vettä

Laita hanhen luut isoon kattilaan, pilko niitä tarvittaessa. Kuori ja pilko porkkanat reiluiksi paloiksi, pilko myös selleri, lisää nämä kattilaan. Pilko sipulit kuorineen, lisää kattilaan nekin sekä mausteet. Lisää vettä niin että kaikki peittyy hyvin. Keitä vähintään 2 tuntia, mielellään 3 tuntia hiljalleen poreillen.

Siivilöi liemi. Ota siitä 1 l talteen keittoa varten, pakasta loput joko sellaisenaan tai kasaan keitettynä.

Hanhikeitto


1 l hyvää hanhilientä + vettä
1 dl Malmgårdin lisäkeruista (riisi, ohra, peruna, pasta, mikä vaan käy)
3 porkkanaa
1 palsternakka
1 pieni sipuli
pala lanttua
kypsää hanhenlihaa sen verran kuin on (nyt oli 250 g)
suolaa
reilusti persiljaa

Lisää liemeen ruis, tai mikä tahansa muu lisuke mitä käytät. Ruis turpoaa lopulta nopeasti, ja tekee keitosta lähes patamaista jos keitto odottaa syöjiään. Keitä sellaisenaan siihen saakka, että kypsymistä on jäljellä n. 10 minuuttia. Kuori ja pilko juurekset pieneksi ja lisää ne sekä hanhen liha keittoon. Keitä kasvikset kypsäksi, lisää vettä tarvittaessa, tarkista suola ja silppua päälle reilusti persiljaa. Hyvä keitto ruisleivän kanssa, arkiruokaa parhaimmillaan.


Kuvan otin nopeasti siinä vaiheessa kun keitto vielä kiehui, ennen persiljan lisäämistä. Kuva ei tee oikeutta keiton maulle, eikä oikein millekään muullekaan.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Paras peuraliemi


Minä yksinkertaistin peuralientä ensimmäisestä kerrasta, ja paahdoin luita vielä kauemmin kuin viimeksi. Tästä tulikin lähestulkoon täydellistä lientä. Annoin liemen jäähtyä huoneenlämpöön ennen pakastusta, ja se oli täysin kiinteää, eli tämä sopii ihan sellaisenaan myös esim. piirakkaa täyttämään. Osan liemestä käytin heti hirvikeittoon.

Sain tämän peuran selkärangan terveisinä miehen jahtikaverilta. Hän muisti kuinka olin ollut viime vuonna tohkeissani peuran luista, ja antoi kaatamastaan peurasta luita miehen matkaan. Hieno juttu, tästä sain monta litraa aivan upeaa lientä, eli surkiitokset terveisistä.

peuran niska ja selkärankaa
3 porkkanaa
1 palsternakka
3 sipulia
2 vartta varsiselleriä
muutama lehti lipsikkaa
n. 4-5 laakerinlehteä
n. 1 rkl pippureita (musta-, valko- ja muutama mauste-)
n. 1 tl katajanmarjaa

Sahaa luita tarvittaessa niin, että mahtuvat uunivuokaan ja isoon kattilaan, minulla edelleen isoin kattila on se 10 l kattila. Paahda luita 250 asteessa (tai 230 kiertoilmauunissa) n. 40 minuuttia tai kunnes ne ovat oikein paahtuneita. Minä annoin kaiken rankaan jääneen lihan olla kiinni luissa. Laita luut kattilaan ja vettä niin että ne peittyvät. Kaavi myös uunivuuasta kaikki maut talteen. Nosta vesi kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu.

Kuori ja pilko porkkanat ja palsternakka reiluiksi paloiksi. Ne voi jättää kuorimattakin, mutta olen samaa mieltä Henri Alenin kanssa siinä, että kuorituilla juureksilla liemestä tulee parempaa. Lohko sipulit muutamaan osaan kuorineen, niiden kuorista tulee väriä liemeen. Pilko varsiselleri reiluiksi paloiksi. Lisää kasvikset ja mausteet siinä vaiheessa kun vaahtoa ei enää muodostu. Anna liemen poreilla hiljalleen 5-6 tuntia. Siivilöi liemi ja keitä vielä kasaan halutessa. Jäähdytä ja pakasta sopivissa erissä.

Ota vielä lihat talteen keitetyistä luista ennen kuin heität luut pois. Ja mitä niille tapahtuu, siitä kuulette toisella kerralla.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Suklaakakku synttäreille


Lapset ovat aina saaneet omat kakut synttäreille, siitä huolimatta että niitä juhlitaan samana päivänä. Tänä vuonna kuopus toivoi hedelmäistä täytekkakua ja esikoinen täyteläistä suklaakakkua. Olin etsinyt sopivaa suklaakakun reseptiä, mutta mikään ei vaan kolahtanut. Onneksi sitten juuri viikkoa ennen juhlia Soppa356:n sivuille ilmestyi Death by chocolate -kakun ohje. Kakusta tulee 12 palaa, ja vaikka väkeä oli enemmän, ajattelin että se riittää kun lisänä oli toinenkin kakku. Kakku tuli syötyä kokonaan, hedelmäkakkua jäi vähän.

Kakun leikkaaminen kahteen osaan oli aika hankalaa, tai ei se leikkaaminen mutta sen puolikkaan nostaminen; ja minusta ehkä vähän turhaakin. Sovimme esikoisen kanssa, että seuraavalla kerralla (sellainen todellakin tulee!) emme halkaise kakkua, vaan teemme vähän vähemmän kuorrutetta ja laitamme kaiken pelkästään kakun päälle. Paras suklaakakku mitä olen aikoihin tehnyt.

225 g tummaa suklaata
150 g voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoa
4 rkl kaakaojauhetta
1½ tl leivinjauhetta
1 vaniljatangon siemenet
4 rkl ranskankermaa

1½ dl kermaa
250 g tummaa suklaata

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa (tai varovasti kattilassa). Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää ne munavaahtoon. Lisää sulatettu voi ja suklaa sekä ranskankerma, kääntele ne varovasti taikinaan. Kaada taikina n. 25 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan, paista 180 asteessa n. 35 minuuttia. Kakku saa jäädä tahmeaksi, älä paista liikaa. Anna kakun jäähtyä.

Tee kuorrutus. Kuumenna kerma ja ota kattila pois liedeltä. Paloittele suklaa joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut. Anna kuorrutteen jäähtyä kymmenisen minuuttia.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Levitä kolmasosa kuorrutteesta väliin ja kuorruta kakku lopulla. Anna jähmettyä vähintään 15 minuuttia.


Unohdin ottaa kuvan kakusta silloin kuin tein sen, tai kun pöytä oli koreana. Ohimennen otin kuvan puhelimella hetkeä ennen kuin viimeinen pala kakkua hävisi parempiin suihin. Oikea ruokabloggaaja olisi hoitanut tämänkin homman kunnolla, me vain nautimme kakusta. 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Iso hirvenjauhelihakeitto peuraliemeen


Marraskuu on meillä synttärikuukausi. Tänä vuonna melkein päästiin juhlimaan hienossa lumisessa pakkassäässä, mutta ei ihan kumminkaan, juhlat olivat pimeän harmaassa kuraisessa sadesäässä niin kuin melkein jokaisena vuotena. Kumpikin lapsi on tuonut syntyessään talven tullessaan, mutta sen jälkeen ollaan juhlittu vähemmän talvisessa säässä melkein joka vuosi.

Synttärivieraat tulevat matkan takaa, ja joskus juhlat ovat niin päivällä, että vierailta menee sekä lounas- että päivällisaika ohi. Tänä vuonna päätin tehdä jauhelihakeiton hirvestä suolaiseksi tarjottavaksi. Lisäksi vain ruisleipää ja hyvää juustoa,  niiden voimin jaksoi syödä kakkuakin. Tämä keitto riitti juuri ja juuri 15:lle henkilölle, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut vähän enemmänkin.

Minä olin keittänyt edellisenä päivänä hyvän peuraliemen (kiitoksia vaan miehen jahtikaverille terveisistä eli peuran niskasta) ja käytin sitä tähän keittoon. Kuvaa keitosta en muistanut ottaa, liemenkeittämisestä sentään, sillä mennään nyt. Peuraliemen tein vähän eri tavalla kuin viimeksi, saatan kirjoittaa senkin vielä ylös. 

öljyä
2 kg hirven jauhelihaa
pippureita, timjamia, katajanmarjaa, chiliä, savupaprikaa
suolaa
3 l hyvää lientä (peuralientä tällä kertaa) + vettä
2 kg perunaa
8 porkkanaa
2 palsternakkaa
2 sipulia (vai unohtuiko ne)
1 pieni lanttu
1 ihan pieni juuriselleri
2 vartta varsiselleriä
persiljaa

Laita öljyä pannulle, ja paista ja mausta jauheliha pienemmissä erissä kypsäksi. Käytin ihan reilusti mausteita, siitä tulee lisää syvää makua keittoon. Lisää myös suola jauhelihaan ja kaada jauhelihat isoon (10 l) kattilaan. Kaada liemi kattilaan, lisää myös vettä. Kuori ja pilko kasvikset ja lisää nekin keittoon. Keitä puolisen tuntia, niin että perunat ovat kypsiä ja muutkin kasvikset sopivia. Mausta lopuksi reilusti persiljalla.

Keitto tuntui maistuvan kaikille, sekä lapsille että aikuisille. Ja sen päälle jaksoi vielä hyvin kakkukahvit. En muuten muistanut ottaa kakuistakaan kuvaa. 

lauantai 19. marraskuuta 2016

Jamien suklaakupit


Tänä vuonna en tehnyt isänpäivänkakkua, sen sijaan tein jokaiselle oman pienen suklaakakun kuppiin. Tämäkin resepti on Jamien joulukirjasta, eli tänä vuonna koko ateria oli sieltä peräisin, ja hyvin toimi. Alkuperäinen ohje oli 12:lle, minä puolitin sen, mutta olisi kyllä kannattanut tehdä vain se 1/3, niin tujua kakku oli. Kirjassa se oli tehty ihanaan pieneen kahvikuppiin (eikä kolhoon mukiin), ja niin minäkin aion tehdä ensi kerralla. Koska muki oli paksu, ehkä sitä olisi pitänyt paistaa vielä vähän lisää. Ensi kerralla käytän lasten toiveesta taloussuklaata, se edelleen maistuu lapsille paremmin kuin nuo tummemmat suklaat. Kastiketta saa olla reilusti, se oli ihanaa.

Tämä annos on kuudelle tehtäväksi pieniin kahvikuppeihin (minä tein neljälle mukeihin, melkein kaikilta jäi osa syömättä herkullisuudesta huolimatta)

150 g tummaa suklaata (70%)
100 g voita
150 g sokeria
3 pientä munaa (tai 2½ isoa)

4 klementiiniä
1 rkl sokeria
4-6 tl creme fraichea

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa (tai varovasti matalalla lämmöllä kattilassa). Ohjeessa oli taas tyypilliseen englantilaiseen tapaan suolatonta voita ja suola erikseen lisättynä, minä käytin tavallista voita. Kun ovat sulaneet, poista vesihauteesta ja anna jäähtyä 15 minuuttia. Vatkaa sokeri ja munat toisessa kulhossa hyväksi vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja lisää sulatettu suklaa-voi joukkoon. Jaa kuuteen (tai neljään) uunin kestävään kahvikuppiin. Siirrä kupit uunivuokaan ja kaada vuokaan kiehuvaa vettä niin, että se ylettyy taikinan puoleen väliin saakka. Paista 170 asteessa 25 minuuttia (kupeille riittää varmasti, näitä olisi voinut paistaa hetken kauemmin). Siirrä kupit pois vedestä ja anna jäähtyä huoneenlämmössä 15 minuuttia.

Tee klementiinisiirappi sillä välin. Purista mehu siivilän läpi kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia kunnes siirappi on vähän paksuuntunut. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Tarjoile suklaakupit klementiinisiirapin ja ranskankerman kanssa. 

torstai 17. marraskuuta 2016

Jamien parhaat paahdetut perunat


Niin kauan kuin olen netistä ruokablogeja lukenut, on niissä puhuttu lyttypotuista. Olen niitä muutaman kerran kokeillut, mutta koskaan ne eivät ole olleet minusta kovinkaan ihmeellisiä. Ihan jees, mutta siinä kaikki. Nyt löysin Jamie Oliverin Joulu-kirjasta sellaisen perunoiden ohjeen, jota ajattelin heti tekeväni isänpäiväksi. Ohje oli reilulle kahdelle kilolle perunoita, minä tein puolikkaan annoksen näin:

reilu 1 kg jauhoisia perunoita
2 rkl hanhenrasvaa tai suolatonta voita
1 rkl öljyä
suolaa, pippuria
½ valkosipuli
tuoretta salviaa

Kuori perunat, käytä mieluiten samankokoisia perunoita (8 cm). Keitä perunoita suolatussa vedessä 15 minuuttia. Valuta vesi pois ja anna perunoiden kuivua niin, etteivät ne enää höyryä. Ravista niitä muutaman kerran siivilässä niin että pinta vähän rikkoontuu. Laita uunivuokaan hanhenrasva ja n. ruokalusikallinen öljyä. Lisää perunat ja mausta suolalla ja pippurilla.  Sekoita perunoita niin, että saavat rasvaa joka puolelle. Asettele perunat tasaisesti niin, että ne eivät ole ihan kiinni toisissaan. Painele valkosipulin kynsiä veitsen lappeella ja lisää sekaan. Paista perunoita 180-200 asteessa tunnin verran.

Nosta vuoka uunista ja painele perunoita perunasurvimella varovasti niin, että lyttääntyvät hieman, sen verran että peittävät nyt koko vuuan. Lisää vähän öljyisiä salvianlehtiä ja jatka paistamista vielä n. 25 minuuttia.

Ihan uskomattomia perunoita. Sisältä kuin maukasta muusia, päältä rapeita ihanuuksia. Kuva ei tee oikeutta maulle (eikä oikein millekään muullekaan). Näitä tehdään toistekin.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kauriin maksa


Tänään söin ensimmäisen kerran elämässäni kauriin maksaa. Se oli parasta maksaa mitä olen eläessäni syönyt, no ehkä sen yhden hanhen maksa oli yhtä hyvää. Paistoin puolet ihan sellaisenaan pannulla ja puolet maustoin vehnäjauhon ja mausteiden seoksella. Lisänä paistettua sipulia reilusti, porkkanaraastetta ja ruisleipää (Asikkalan ratas, tämän hetken lempileipä meidän perheessä). Tästä ei arkiruoka parane. Lapset söivät ruisleipää, kylmäsavulohta ja porkkanaraastetta, olivat myös tyytyväisiä. En kirjoita tähän mitä sanoivat maksasta.

kauriin maksa
voita, öljyä
suolaa pippuria

1 rkl vehnäjauhoja
n. 1 rkl mausteita

Viipaloi tuore maksa n. ½ cm paksuiksi viipaleiksi. Minä en poistanut ohuen ohutta kalvoa, mutta halutessa sen voi poistaa. Kuumenna pannulla voita ja öljyä. Paista viipaleet sellaisenaan n. minuutti puoleltaan ja rouhi suolaa ja pippuria päälle. Nauti heti. Tai pyöräytä maksaviipaleet vehnäjauhojen ja mausteiden seoksessa ja paista sen jälkeen samalla tapaa. Yksinkertaisen hyvää, suorastaan loistava ruoka.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivän hanhi, melkein Martinpäivän hanhi


Tänä vuonna halusin tehdä Hauhalan hanhea isänpäiväksi, ihan en ehtinyt Martinpäiväksi. Reseptin otin uudesta mainiosta Jamie Oliverin joulukirjasta. Tämä on erilainen hanhiresepti mitä olen tehnyt aikaisemmin, blogista löytyy yksi hanhi Jamien ohjeella Hauhalan hanhesta, ja toinenkin, sekä pataa miehen saamasta hanhesta. Tämä lintu valmistettiin kahtia leikattuna ja maustettiin inkiväärillä, kanelilla, tähtianiksella ja neilikalla.

1 hanhi (5 kg)
6 cm pala inkivääriä
3 kanelitankoa (ohjeessa 6 isoa)
4 tähtianista (ohjeessa 6)
muutama kokonainen neilikka (ohjeessa 2 tl)
merisuolaa, pippuria
(oliivi)öljyä
2 appelsiinia
punaviinietikkaa

Halkaise hanhi pitkittäin kahtia. Jamie sanoi brittiläiseen tapaan että pyydä lihakauppiastasi tekemään se, mutta eihän se täällä onnistu, ainakaan Reinin lihassa eivät saa sahata lintua. Joten luusaha ja kunnon veitsi kauniiseen käteen ja hanhea halkaisemaan.

Kuori ja viipaloi inkivääri. Murskaa morttelissa inkivääri ja mausteet, ei tarvitse saada ihan hienoa mausteseosta. Hiero mausteet huoneenlämpöisen hanhen nahkaan ja laita hanhenpuolikkaan isoon uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Ripottele vähän öljyä päälle. Paista kaksi tuntia 180 asteessa, valele puolessa välissä. Lisää viipaloidut appelsiinit vuokaan, valele hanhea taas, ja paista vielä puoli tuntia, ohjeen mukaan oli vielä tunti. Tälle hanhelle olisi varmaan riittänyt yhteensä kaksi tuntia.

Kun hanhi on kypsää (liha irtoaa jalan luusta helposti), peitä hanhi foliolla ja anna levätä 30 minuuttia. Kaada hanhenrasva astiaan, anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa tai pakasta. Rasvaa voi käyttää esim. perunoihin.

Kaada uunivuokaan hyvä loraus punaviinietikkaa ja kerää neste talteen. Lisää joukkoon lientä, keitä kasaan ja tarjoile hanhen kastikkeena. Syötiin perunoiden ja uunijuuresten kanssa.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Ihan tavalliset vohvelit

Ensimmäisessä vohvelissa vähän liikaa taikinaa

Meille tuli vasta tänä kesänä vohvelirauta, aika pitkään sitä tuli harkittua ja mietittyä. Mutta hyvä kun tuli, on se kätevä aamuisin verrattuna vaikka pannukakkujen paistamiseen. Olen kokeillut monenlaista reseptiä ja monenlaista jauhoa, mutta kyllä meidän lempivohvelit ovat ihan tavalliset vohvelit Vääksyn Myllyn vehnäjauhosta ripauksella vaniljaa. Ohje löytyi Myllyn Parhaiden sivuilta, vähän yksinkertaistin reseptiä. Tästä ohjeesta tulee 8 vohvelia, juuri sopiva määrä meille.

Syömme vohvelit yleensä marjojen (marja-aikaan) tai hillojen kanssa, lisänä vähän joko jogurttia tai kermavaahtoa/jäätelöä. Tämä onkin ollut hyvä syksy kun marjoja ja hilloja on riittänyt. Tänään vohveleilla oli vadelma- ja kuningatarhilloa, sekä vaniljalla maustettua turkkilaista jogurttia. Kuopus söi mielummin ruisleipää juustolla.

3 munaa
5 dl maitoa
4 dl jauhoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
75 g voita

Sekoita munat ja maito kulhossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa nesteen joukkoon niin, ettei jää paakkuja. Lisää voi sulatettuna. Paista vohveliraudalla, meidän raudalla tästä saa 8 vohvelia.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Uudet verhot


Minähän en sisusta. Meillä ostetaan uusia asioita kotiin kun vanha menee rikki tai tulee uusi tarve. Koti on sekamelska kaikkea perittyä, vanhaa ja vähemmän vanhaa, yli 10 v vanhoja väliaikaisia juttuja eikä mikään sovi yhteen. Sellainen paikka jossa (huonosti käyttäytyvät) vanhat työkaverit päivittelevät ettei samassa tilassa saa olla montaa puulajia yhdessä. Koti jossa kaikkea on liikaa paitsi tilaa. Jossa verhot ovat vanhoja, ja niitä on hankittu vain silloin kun on tullut muuton myötä uusia ikkunoita niin, etteivät vanhat verhot ole riittäneet.

Eikä tämä ole sisustusblogikaan, miten voisikaan kun en kerran sisusta. Mutta tässä sitä ollaan, varsinainen poikkeusvuosi sauvajyväsessä, ensin tulee jaettu ravintolakokemus ja samana vuotena vielä juttu verhoista. Mutta pakkohan tämä on jakaa kun olen niin iloinen uusista verhoista, meillä koko perhe iloitsee näistä. 

Samoja hennonvihreitä pellavaverhoja oli katsottu jo 11 v, mutta pikkuhiljaa se hidaskin mieli kypsyi siihen, että olisi kiva jos keittiön pöydän päässä olisi talvisemmat verhot. Löysin aivan ihanan suomalaisen verkkokaupan Kuovi by Kaipiainen. Birger Kaipiaisen perilliset perustivat yrityksen Kaipiaisen 100-vuotisjuhlavuotena. Suunnittelu, kankaiden painanta ja ompelu tapahtuu Suomessa, ja tuotteita voi tilata nettikaupan kautta. Valikoimissa on verhoja, keittiö- ja saunatekstiilejä, sisustustyynyjä, lakanoita jne. Ihania kankaita, ihania värejä, upeita kuoseja, hyviä ideoita myös pukinkonttiin. Kannattaa käydä sivuilla jo ihan sen takia että ne ovat niin kauniit.

Ostin punaiset verhot Kuovi-kuosilla. Etukäteen olin ajatellut Orvokki-kuosia, mutta mallitilkun perusteella ihastuin kuitenkin Kuoviin, ja hyvä niin sillä nämä verhot ovat niin kauniit, ja juuri sopivat meille. Palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja täsmällistä. Sain juuri sen mittaiset verhot kuin halusinkin, juuri minulle ommellut.

Aikaisemmin olin tilannut lautasliinat ja pannumyssyn (ja vähän asioita pukinkonttiin). Halusin punaista kangasta joulua ajatellen, ja onnekseni värjättyä pellavakangasta oli pieni koe-erä jäljellä, joten sain ostettua aivan uniikit tekstiilit, niitä ei ole myynnissä ollenkaan. Kaunista, niin kaunista.


ps. Kuovi tuo edelleen mieleen sen töyhtöhyypän, jonka hätä valvotti minua sinä kesänä kun odotin kuopusta. Mökillä haukka oli vienyt töyhtöhyypän poikaset, ja lintuäiti huuteli poikastensa perään juosten edestakaisin patopenkkaa yökaudet. Minä valvoin silloin kesällä kaikki yöt ja itkeä tihersin kun ajattelin että tuolla se lintu etsii poikasiaan ja minulla potkii vauva onnellisesti mahassa. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hirvi-possupata haudutuspadassa


Isot lihapadat ovat käteviä monella tapaa. Suht vähällä vaivalla saa aikaiseksi maukkaan ruuan josta riittää syötävää isollekin porukalle, tai sitten sen voi jakaa osiin ja pakastaa myöhempää käyttöä varten, sellaiseksi arjen pelastajaksi. Tai viedä siitä osan jollekin muulle arjen pelastajaksi. Minä jaoin tämän padan kolmeen osaan, yhden osan vein mökille pariksi valmiiksi ruuaksi, yhden osan pakastin ja yhden osan vein kummeilleni. Tein myös kaksi satsia valkosipuliperunoita, toisen mökille, ja toisen padan kanssa tuliaisiksi.

500 g possun palapaistia 
1-1½ kg hirven palapaistia 
5 porkkanaa
1 lanttu
1 palsternakka
4 sipulia
1-2 varsisellerin vartta
8 dl hyvää lientä (nyt peuralientä)
3 rkl vehnäjauhoa
2 dl vettä
2 tl suolaa
kokonaisia pippureita ja katajanmarjoja
timjamia
2 laakerinlehteä

Pilko lihat reiluiksi paloiksi. Niiden määrä ei ole tarkka, sen verran kuin sattuu olemaan. Kuori ja pilko kasvikset, niidenkään määrä ei ole tarkkaa. Laita lihat ja kasvikset haudutuspataan, kaada liemi päälle. Sekoita vehnäjauhot ja vesi hyvin keskenään niin, ettei tule paakkuja. Kaada myös tämä suurus pataan, vehnäjauhoa olisi voinut olla enemmänkin. Mausta maun mukaan, minä käytin tällä kertaa maltillisesti mausteita. Hauduta pataa asetuksella low n. 7 tuntia. Minä haudutin nyt ensimmäisen tunnin asetuksella high, sillä liha ja liemi olivat vähän kohmeista vielä pataan mennessään.

Hyvä peruspata, syötiin nyt valkosipuliperunoiden kanssa.

Pata hetken kypsyttyään

ps. Ihana marraskuun alku, lunta ja pakkasta. Kun vaan ei tarvitsisi kuunnella sitä jatkuvaa valittamista säästä ja pimeydestä.


perjantai 4. marraskuuta 2016

Sydän-lasagne


Lasagne on ihana ruoka etenkin pakkassäällä (jee, meillä on lunta ja pakkasta). Sen tekeminen vaatii vähän aikaa, mutta samalla vaivalla tekee ison annoksen, eli ruuan saa isollekin porukalle helposti, tai sitten sen voi koota valmiiksi ja pakastaa, jolloin jonain toisena päivänä saa vaivattomasti ruuan valmiiksi. Opin Campasimpukalta tämän raakana pakastamisen, aiemmin pakastin ylimääräisen lasagnen kypsänä.

Minä tein tänäkin vuonna hirven sydämestä jauhelihaa. Pidän sen syvästä mausta ja siitä on helppoa valmistaa mitä vaan, minusta ihan suotta ihmiset moittivat jauhelihaa. Tällä kertaa tein lasagnen, puolet paistettuna päivälliselle ja puolet pakastettavaksi.

500-600 g hirven sydänjauhelihaa
mausteita maun mukaan (paprikaa, savupaprikaa, timjamia, pippureita, katajanmarjaa)
400 g tomaattimurskaa
400 g paseerattua tomaattia
2 sipulia
voita/öljyä
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 lehtisellerin varsi
1 rkl fariinisokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa

50 g voita
4 rkl vehnäjauhoa
7 dl maitoa
200 g juustoraastetta
75 g parmesania
muskottipähkinää

100 g buffalomozzarellaa (koska oli, voi jättää poiskin)

500 g lasagne-levyjä

Valmista jauhelihakastike. Ruskista sydänjauheliha, mausta se voimakkaasti haluamillasi mausteilla. Laita liha kattilaan tomaattimurskien kanssa. Kuori ja pilko sipuli, kuullota sitä pannulla voin ja öljyn seoksessa, Kuori ja raasta porkkanat ja palsternakka ja pilko lehtisellerin varsi ihan hienoksi. Lisää kasvikset, sokeri ja etikka lihan ja tomaatin sekaan, anna hautua sillä välin kun valmistelet muuta.

Valmista maitokastike. Sulata voi kattilassa, lisää vehnäjauhoa. Lisää maitoa pikkuhiljaa niin hyvin sekoittaen, ettei tule paakkuja (minä käytän vispilää). Kun maitokastike alkaa saota sulata juustot joukkoon. Raasta vähän muskottipähkinää mukaan.

Keitä hyviä lasagnelevyjä viitisen minuuttia ja kokoa sen jälkeen lasagne. Alimmaksi maitokastiketta, sitten lasagnelevy, kastiketta, maitokastiketta ja taas lasagnelevy, kastikkeet jne. Päällimmäiseksi jää kastikkeet ja revitty mozzarella. Paista 180 asteessa n. 45 minuuttia.

ps. Enhän minä taaskaan muistanut ottaa kuvaa.