lauantai 28. tammikuuta 2017

Vegemessut 2017

Kuva Mikael Fogelholmin esityksestä

Tänään oli Helsingin Suvilahden Kattilahallissa Vegemessut. Kasvisruoka on noussut sellaiseksi ilmiöksi viime vuosien aikana, että ruuhkiin varmasti osattiin varautua, mutta taisi väkimäärä (3200 kävijää) ja kiinnostus silti ylittää kaikki ennakko-odotukset. Ehkä ensi vuonna messut järjestetään kaksipäiväisenä Messukeskuksessa tai vastaavassa paikassa niin, että kaikki kiinnostuneet pääsevät sisään, isommissa tiloissa joka tapauksessa.

Paikalla olin minäkin, lihaa syövä kasvissyöjä eli fleksaaja (luulisin että ne bloggaajat jotka nauravat termille eivät onneksi lue blogiani). Päivä Vegemessuilla oli aikamoinen suoritus ihmiselle joka ei siedä ihmismassoja, tungosta eikä ryysistä. Mutta selvisin, onneksi, sillä päivä oli inspiroiva. Mukavuusalueen ulkopuolellakin on siistiä, tämä oli unohtumaton kokemus. 

Minulle isoin syy nähdä matkustamisen vaiva ja kestää ihmismassaa oli professori Mikael Fogelholmin esitys "Onko vegaaniruokavalio terveysteko?". Kiihkotonta, tutkittuun tietoon pohjautuvaa esitystä oli ilo seurata, vaikka olikin tuttua asiaa, mutta niin hyvin kerrottuna. Miku muuten aloitti esityksensä kertomalla olevansa fleksaaja, hieno alku. Lyhyt yhteenveto: punainen liha, etenkin prosessoitu, on terveyden kannalta haitallisinta, nautalihakarjan liha ympäristön kannalta haitallisinta. Vegaaniruokavalio on aina ympäristöteko, mutta kaikki kasvisten käytön lisääminen ja punaisen lihan määrän vähentäminen on hyvästä. Ruokasuositukset tulevat aina ruokakulttuurin päälle, joten kasvisvaihtoehtojen saatavuuden pitää parantua ja tarvitsemme lisää helppoja vaihtoehtoja.

Mitä vegaaniruokavalion terveysvaikutuksiin tulee, ainoa huoli joka nousi esiin, on raskausajan ja ihan pienen lapsen (alle 2 v) ruokavalio. Asiasta ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa niin, että voisi olla varma puoleen tai toiseen. Ja mitä yleisemmin tulee ravitsemustietoon, kannattaa muistaa että isoista linjoista löytyy keskimäärin totuus, vaikka tietysti jokainen löytää vähintään yhden tutkimuksen joka tukee juuri sitä omaa ajatusta.

Sain muuten maistaa 3Kaverin vegaanijäätelöä, se oli todella hyvää. Ja ostin muutaman nyhtökaurapaketin (sori lapset) sillä halusin sen hauskan kassin "In Finland we have this thing called pulled oats". Kuulin hyviä esityksiä ja tapasin tuttuja. Olin hetken osa ilmiötä, siltä se ainakin tuntui. 

Suuret kiitokset Vegemessuille, ensi vuonna uudestaan! Kiitokset myös esikoiselle joka yllytti  minua lähtemään, siitä huolimatta että olen ollut luvattoman paljon poissa kotoa töiden takia.


P.s. Yksi lempibloggaajistani Savusuolan Janica on kirjoittaut hienon kirjoituksen vegeilyn harhoista Voima-lehteen. Suosittelen lukemaan.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kuningatarkiisseli


Minä tykkään juotavista kiisseleistä, sellaisista laihoista, lähes mehumaisista versioista. Jälkiruokakiisselit ovat sitten asia erikseen, mutta kun kyse on arkisista välipaloista niin sellainen helposti juotava on suosikkini. Mutta siinä vaiheessa kun lapset alkavat sanoa että tämä on kuin vettä joisi, on taas aika palata vähän marjaisempaan versioon. 

Lasten lempikiisseli on edelleen juotava, mutta kunnolla marjaisa, juuri tällainen. Mustikkakiisselin lisäksi kuningatarkiisseli on yksi suosikki. Minä teen sen näin:

1,3 l vettä
8 dl mustikkaa
2 dl villivadelmaa
1-1½ dl sokeria

2 dl vettä
4-5 rkl perunajauhoa

Mittaa vesi, marjat ja sokeri kattilaan. Nosta kiehuvaksi. Sekoita lasissa vesi ja perunajauho. Siirrä kattila hellalta ja sekoita vispilällä perunajauhosuurus tasaisesti joukkoon. Ripottele kiisselin päälle vähän sokeria ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä. Säilyy huoneenlämmössä pari päivää, jos ei tule syödyksi ennen sitä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Veriappelsiinimarmeladi


Nyt on paras aika ostaa veriappelsiineja. Halusin kokeilla marmeladia niistä, tosin minun ostamat Taroccot olivat hyvin keltaisia, ja väri onkin melkein yhtä oranssinkeltainen kuin tavallisissa appelsiineissa. Mutta maku on kyllä todella hyvä, tästä tuli ihana marmeladi. 

Ohjeen otin River Cottagen Preserves-käsikirjasta, kirjan on tehnyt Pan "The Jam" Corbin. Kaikki hänen ohjeillaan tekemäni hillot ovat onnistuneet, myös vaikka olisin vähän muunnellut ohjetta kuten nyt. Pienensin veden ja sokerin määrää, enkä käyttänyt kaikkia kuoria sillä pidän sileästä marmeladista. Sitrushedelmien pektiini on lähinnä kuoressa, ei niinkään itse hedelmälihassa. Ohjeessa käytettiin tavallista sokeria ja paljon kuoria, mutta koska minä halusin vain aavistuksen kuoria, käytin sokerina hillosokeria johon on lisätty pektiiniä. Täytyy kyllä sanoa että näin tehden kuoret eivät haitanneet edes minua, päinvastoin, joten ensi kerralla ehkä lisään niitä enemmän.

1 kg veriappelsiineja
1 l vettä

1 kg hillosokeria
1 dl sitruunamehua

Pese appelsiinit hyvin. Halkaise ne ja purista mehu talteen. Viipaloi sen jälkeen kuoret sen kokoisiksi kuin haluat, minä tein niin ohuita suikaleita kuin osasin. Ohjeen mukaan käytä kaikki kuoret, minä otin vain muutaman appelsiinin kuoret. Laita kulhoon kuorenpalat, mehu ja vesi. Anna seistä yön yli, tai korkeintaan 24 h. 

Siirrä neste kuorineen kattilaan ja keitä seosta n. 2 tuntia. Nestettä tulisi haihtua n. 1/3 tänä aikana. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Keitä marmeladia n. 15 minuuttia, kunnes se jähmettyy lusikkaan. Anna marmeladin jäähtyä hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. 

Minulla ei ollut purkkeja riittävästi, joten laitoin osan kulhoon josta marmeladi käytetään ensimmäisenä. Hyvää tuoreen sämpylän päällä, ja muutenkin aamiaspöydässä. Tarkoitus on käyttää muuhunkin, katsotaan miten onnistuu. Ihana marmeladi, voittaa kaupan marmeladit mennen tullen.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Mustikka-rahkapiirakka


Mies lähti metsälle viikonlopuksi. Minä latasin torstai-iltana haudutuspataan heille lihapadan valmiiksi sekä leivoin mustikkapiirakan. Tein piirakan vähän kuten Maisemakahvilan raparperipiirakan aikaisemmin, nyt vaan laitoin osan piirakasta foliovuokaan ja osan pieneen vuokaan, jotta kotiväellekin jäi vähän herkkua. Tein piirakan mustikoista, ja siitä tuli niin hyvä, että esikoinen tilasi piirakan jo synttäreilleen melkein vuoden päähän, ja kuulemma tässä välissäkin pitää tehdä. Käytin taikinaan graham-jauhopussin jämät, se toi vähän makua lisää pohjaan.

Muruseos:
7 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
3 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3  muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

500 g rahkaa
1 dl sokeria
1 iso kananmuna
½ tl vaniljajauhetta (tai 3 tl vaniljasokeria)

1 l mustikoita (tai vähän yli)

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Valmista muruseos: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta ja lisää loppuun keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. 

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, kananmuna ja vanilja.

Levitä pohjataikina uunipellille, jonka päällä on reilunkokoinen leivinpaperi. Tai levitä osa taikinasta toiseen vuokaan ja loput toiseen vuokaan, yhteensä n. uunipellin kokoiset. Levitä rahkaseos pohjan päälle. Levitä rahkaseoksen päälle reilusti mustikoita, minä käytin suunnilleen litran verran, ennemmin yli kuin alle. Ripottele päällimmäiseksi muruseos tasaisesti. Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, anna jäähtyä. Parasta seuraavana päivänä. Tuossa kuvassa oli viimeinen kulmapala mikä oli jäänyt tähän päivään, ehkä jo aavistuksen vähän kuivahtanut. 

torstai 19. tammikuuta 2017

Madekeitto lipstikalla


Nyt on hyvä aika tehdä madekeittoa. Kävin tänään hakemassa tuoreen mateen Hakaniemen hallista, sellaisen reilun kilon painoisen tyttömateen Tammisaaresta. Mädin pakastin seuraavaa bliniateriaa varten, ja kalan keitin keitoksi samalla tapaa kuin olen tehnyt monesti aiemminkin. Tällä kertaa keiton juju oli liemessä johon lisäsin lipstikkaa. Tämä on yksi niitä "tuliaisia" River Cottagen kurssilta, siellä käytettiin lipstikkaa kalan mausteena. Se oli hieno oivallus, sillä aiemmin olen mieltänyt lipstikan vain lihan mausteeksi. Lipstikka toi hienon lisän tähän keittoon, upea yksikertainen ruoka kerrassaan.

vettä
reilu 1 kg made perattuna mutta nahkoineen
1 sipuli
1 porkkana
pieni palsternakka
muutama valkopippuri
pari lehteä lipstikkaa
tillin varsia
1-2 tl  merisuolaa 

4 dl lientä tai enemmän
4 perunaa
1 porkkana
1 pieni sipuli
mateen maksa
1 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko kuoritut sipuli, porkkana ja palsternakka joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään. Kauho lientä puhtaaseen kattilaan. Lisää tähän liemeen pilkotut perunat, porkkana ja sipuli, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Perkaa sillä välin kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat). Lisää mateen liha, maksa ja kerma ja anna kiehua muutama minuutti. Hyvä tavallinen madekeitto, arkiruokaa parhaimmillaan. Lisäksi (Asikkalan ratas) ruisleipää, sitä Suomen kansallisruokaa, ja hyvä arkiateria on siinä.

Lopusta liemestä saa hyvän liemen seuraavaa kala-ateriaa varten: lisää ruodot ja pää takaisin alkuperäiseen liemeen ja jatka keittämistä vartin verran. Siivilöi liemi ja pakasta.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Blinit pienesti


Minä en muistanut tehdä viime vuonna blinejä ollenkaan, joten tänä vuonna oli pakko olla ajoissa, ettei vain kävisi kuten viime vuonna. Tein nyt meille blinejä tavallisena sunnuntaina, eli söimme bliniaterian vain oman perheen kesken. Lapset syövät sen yhden blinin hunajalla (muuten söivät paahtoleipää lisukkeilla), mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, tämä on jo edistystä. Tänä vuonna sanoivat, että ihan hyviähän nämä ovat. Ja kyllähän nämä minustakin olivat poikkeuksellisen hyviä, en muista näin hyviä ennen syöneenikään.

Minä tein blinit samalla reseptillä kuin aina ennenkin, mutta puolikkaana tällä kertaa. Taikinaan pitää varata aikaa, sillä se laitetaan jääkaappin yön yli, ja vasta seuraavana päivänä viimeistellään ja paistetaan.

5 dl maitoa (3 + 2 dl)
1½ dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
10 g hiivaa
½ tl suolaa

2 keltuaista
2 rkl voisulaa
2 valkuaista

Kirkastettua voita paistamiseen 

Lämmitä 3 dl maitoa ja lisää siihen jauhot, hiiva ja suola. Anna nousta jääkaapissa yön yli. 

Seuraavana päivänä lisää taikinaan keltuaiset, loppu maito (2 dl) lämpimänä ja voisula. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. 

Paista blinit kirkastetussa voissa kauniin ruskeiksi. Voita voi lisätä myös toiselle puolelle paistaessa, jotta saa kauniin pinnan kummallekin puolelle. Kannattaa paistaa aika miedolla lämmöllä, jotta blini ehtii kypsyä myös sisältä, etenkin jos tekee blineistä paksuja. Tällä kertaa tein aika ohuita blinejä, sain näitä n. 16 kpl.

Blinien kanssa oli tarjolla mätiä, smetanaa, sipulia, suolakurkkua, hunajaa, savupeuraa ja kylmäsavulohta. Jälkiruokana upeaa vadelmakiisseliä. Kaikki tuli nopeasti ja helposti, silti tuntui juhlalta.

torstai 12. tammikuuta 2017

Kokonainen broileri haudutuspadassa


Kun tulee sellaisia työviikkoja jolloin normaali tuntimäärä ei riitä alkuunkaan, joutuu muu perhe huolehtimaan päivällisruuan pöytään, tai sitten ruoka syödään todella myöhään. Välillä se on kastikkeen lämmittämistä ja makaronin/riisin keittämistä, joskus se voi olla jopa kalapuikkoja ja ranskiksia (todella harvoin, ja toivottavasti vain siksi lasten onnenpäivä). Mutta ruoka voi olla vaikka kanaa haudutuspadassa, ruokaa josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Tässä yhtenä päivänä laitoin kanan haudutuspataan ennen kuutta aamulla. Esikoinen keitti riisin valmiin kanan kaveriksi joskus neljän viiden aikaan. Ja myös minä sain syödäkseni myöhään illalla kotiuduttuani. 

Tämän jälkeen irrotin loput lihat ja siirsin ne ja liemen pieneen kattilaan ja siirsin jääkaappiin. Keitin nopeasti myös ihanan tare-kastikkeen, ja seuraavan päivän ruoka oli lämmittämistä vaille valmis. Eli seuraavana päivänä vain kattila tulille, riisi lämpimäksi paistinpannulla ja lisämakua tare-kastikkeesta. Lisäksi vaan keitettyä kukka- ja parsakaalia, ja pieni herkkuateria oli valmis väsymyksestä huolimatta. Ja vielä jäi annos pari kastiketta pakastettavaksi etä/työpäivän lounaiksi.

Löysin ohjeen Crock Potin sivuilta, maustoin tosin ihan eri tavalla, mutta perusidea on sieltä. Tätä teen uudestaankin.

3 porkkanaa
1 iso sipuli
1 varsisellerin varsi
1-2 dl hyvää lientä

1 kananpoika (n. 1½ kg)
2 tl väkevää currya
2 tl viherpippuria
mustapippuria
1 tl suolaa
2 rkl soijakastiketta
2 tl hunajaa
timjamia

Kuori porkkanat ja sipuli. Pilko kasvikset reiluiksi paloiksi ja laita haudutuspadan pohjalle. Lisää myös hyvää lientä tai vettä desi pari. Mausta kananpoika: sekoita mausteet tahnaksi ja levitä linnun pintaan. Mausteita saa olla reilustikin, tämä jäi aika miedon makuiseksi. Minä tein tämän kaiken jo illalla valmiiksi, mutta toki kaiken voi tehdä aamulla. Laita pata asetukselle low ja anna hautua n. 10 h. Lintu oli tässä vaiheessa kypsää, mehukasta ja mureaa. Nauti lihasta, liemestä ja kasviksista riisin kanssa.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Omenainen juustokakku


Ystäväni järjesti ennen joulua juhlat, jossa oli aivan upeat tarjottavat. Aterian kruunasi ihana jouluinen juustokakku, sellainen jonka tiesi heti haluavansa tehdä joskus. Tiedustelin reseptiä, ja se oli peräisin Belle Baie -blogista kuuden vuoden takaa. Resepti löytyy tuolta, minä muokkasin sitä jonkin verran, käytin esim. omaa omenahilloa kaupan marmeladin sijaan, ja yllätysyllätys en koristellut kakkua mitenkään (olisittepa nähneet ystäväni koristelut, upea kakku!). 

Minä tein kakun loppiaisviikonloppuun, joka vietettiin tänä vuonna mökillä. Mökillä oli rapsakasti pakkasta kun tultiin, -22, mutta sää lauhtui nopeasti ja loppuviikonlopun olikin vain pari astetta pakkasta. Paljon ulkoilua, lumitöitä, luistelua ja potkukelkkailua jäällä. Tapio oli edelleen kitsaalla päällä. Ja ulkoilun lisäksi toinen kohokohta oli melkein naapuriin muuttaneet kyytöt, eli itäsuomenkarjaa pääsee rapsuttamaan ihan lähelle. Upea eläin tuli uniinkin. 

Pohja:

200 g Bastogne-keksejä (ohjeessa piparkakkuja)
75 g voita

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele pohja n. 24 cm irtopohjakakkuvuokaan. Laita vuokaan leivinpaperi pohjalle ensin, se helpottaa kakun siirtämistä ja leikkaamista. 

Täyte: 

3 liivatetta (ohjeessa 5, mutta minulla oli vain 3, riitti hyvin.)
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl sokeritonta omenahilloa (ohjeessa omena-kaneli-marmeladi)
1 tl kanelia 
1 dl sokeria (koska sokeriton hillo)
4 dl kermaa
1 dl vaaleaa glögiä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita juusto, hillo, kaneli ja sokeri keskenään. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kiehauta glögi ja sulata siihen puristetut liivatelehdet. Lisää se ohuena nauhana hyvin sekoittaen juustoseokseen. Nostele kermavaahto joukkoon ja kaada seos kakkupohjan päälle. Anna hyytyä yön yli. Ihana raikas juustokakku. Tätä teen toistekin, myös ei-jouluisena versiona.

torstai 5. tammikuuta 2017

Porsaan kylkeä ja tare-kastiketta Kamera ja kauha -blogin ohjeella

Upeassa Kamera ja Kauha -blogissa oli tehty muutama kuukausi sitten porsaankylkeä Tare-kastikkeella, ohje on tuolla. Kuvissa liha oli niin upean näköistä, että ajattelin kokeilla reseptiä; ja myös siksi, että sain pakastimessa olevan Mallaspossun porsaankyljen käytettyä. No, enpä saanut niin hienoa lopputulosta kuin Antti oli saanut, mietin jo etten edes postaa koko ohjetta kun ainoaksi kuvaksi jäi nopea räiskäisy pimeässä keittiössä siinä vaiheessa kun muut olivat jo käymässä iltateelle. Mutta kun tämä oli totaalisen hyvää, ja maistui lapsillekin, niin pakkohan tämä on ylös kirjoittaa tännekin. Tuota kastiketta tulen varmasti tekemään jatkossa moneen ruokaan, siinä on maut niin kohdallaan että taidan tehdä tupla-annoksen seuraavalla kerralla. Niin ja enokin käski kirjoittaa että hyvää oli. Ihana lämmittävä ruoka tammikuun pakkasiin. Kannattaa mennä tuosta linkistä katsomaan alkuperäinen ohje, ihailla kuvia sieltä ja pyrkiä samaan.

1 kg nahallista porsaankylkeä (minulla oli kyllä isompi pala)
1 tl suolaa
2 tl sokeria
reilusti ruokasoodaa

öljyä
suolaa

Kuivaa liha talouspaperilla. Hiero lihan pintaan suola ja sokeri, älä kuitenkaan nahkaan. Ripottele nahan päälle tasainen kerros ruokasoodaa. Jätä liha yön yli jääkappiin, älä peitä. Ota seuraavana päivänä liha huoneenlämpään tunti pari ennen paistamista. Poista sooda nahan pinnalta, kuivaa talouspaperilla. Leikkaa nahkaan ristikko terävällä veitsellä. Hiero pintaan öljyä ja vähän suolaa myllystä.

Paista lihaa 225 asteessa reilu 30 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä ja on rapeutunut. Laske lämpö 125 asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 3 tuntia. Anna lihan jäähtyä hyvin, ennen kuin leikkaat sen. Tässä vaiheessa voit myös laittaa lihan jääkaappiin ja käyttää vasta myöhemmin.

½ dl soijakastiketta
½ dl vettä
½ dl miriniä
2 rkl tummaa sokeria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
pala inkivääriä
1 tl savustettua Aji Cristal -rouhetta

Valmista Tare-kastike sillä aikaa kun liha jäähtyy. Laita aineet kattilaan, raasta valkosipuli ja inkivääri ja lisää myös chilirouhe. Minä pidän tuosta Aji Cristalista, mutta toki voit käyttää mitä tahansa mieluista chiliä maun mukaan. Keitä kastiketta kokoon niin, että sitä on suunnilleen puolet jäljellä,

Leikkaa liha viipaleiksi, siirrä ne leivinpaperin päälle pellille ja voitele lihanpalat kastikkeella molemmin puolin. Paista 175 asteessa reilu 10 minuuttia. Nauti heti kuumana.


Liha oli siis todella hyvää ja teen sitä toistekin. Silti harmitti että ulkonäkö ei ollut sitä mitä toivoin sen olevan, pitää tosiaan yrittää uudemman kerran. Mietin että mallaspossun rasvaisuus ainakin on eri luokkaa kuin tavallisen possunkyljen, en tiedä vaikuttiko se asiaan, ehkä se ei myöskään ollut riittävän jäähtynyttä leikkausvaiheessa. En myöskään saanut mielestäni kunnon ristikkoa nahkaan, veitsi ei tainnut sittenkään olla riittävän terävä. Vai oliko vaan niitä päiviä keittiössä, jolloin mikään ei mene kuten pitää (mm. savustin kodin ja halkaisin pizzakiven samana päivänä). Onko huono kuva parempi kuin ei kuvaa ollenkaan? Tai vaikka maisemakuva, niitä saa nyt kun on melkein 20 astetta pakkasta ja vähän lunta?

tiistai 3. tammikuuta 2017

Piimäkakku


Tässä on syöty vaikka mitä herkkuja, niin suolaisia kuin makeitakin jo vajaan kahden viikon ajan. Nyt on talo tyhjä suklaasta ja muistakin jouluherkuista. Paluu arkeen kannattaa kuitenkin tehdä pikkuhiljaa, sillai sopivasti. Joulunjälkeiseen arkeen sopii minusta hyvin piimäkakku, jota näkyi blogeissa paljon jo ennen joulua. Piimäkakku on vähän herkkua, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Minä olen perinyt isotätini keittokirjan Keittotaito vuodelta 1934 (H. Koskimies - E. Somersalo). Kirjassa on tätini hienolla käsialalla kirjoitettu nimi ja Karkun emäntäkoulu 1937. Isotätini muistaen ei ole ihme, että kirja näyttää siltä ettei sitä ole käytetty. Minä olen sitä kuitenkin käyttänyt, nyt viimeksi kaivoin sieltä piimäkakun ohjeen. Muokkasin kyllä vähän ohjetta ja tein sen näin:

1 dl voita
3 dl piimää
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
4½ dl vehnäjauhoa
1 tl soodaa
1 tl neilikkaa (vajaa)
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta (reilu)

Sulata voi. Sekoita se, piimä ja sokerit keskenään. Sekoita jauhojen joukkoon sooda ja mausteet ja sekoita kuivat aineet nesteiden joukkoon. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä ja kumoa kakku. 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Hunajaiset paahdetut siemenet


Ihana iltapala (aikuisten makuun) syntyi vähällä vaivalla. Ohje on Gill Mellerin kirjasta Gather, joka on viime vuoden lempikeittokirjani. Tein siemenet kylläkin sinne päin vähän sen mukaan mitä oli saatavilla, enkä muutenkaan ollut kovin tarkka mitoissa. Jätin mm. seesaminsiemenet pois koska ne saavat minut aivastamaan. Mutta tähän suuntaan tulen tekemään toistekin:

100 g kurpitsan siemeniä
75 g auringonkukan siemeniä
1 rkl unikonsiemeniä
tuoretta rosmariinia muutama oksa
2 tl kuivattua, savustettua Aji Cristalia
2 rkl soijakastitetta
2 rkl hunajaa

Sekoita kulhossa siemenet, tuoreet rosmariinin lehdet, chili ja soijakastike. Levitä leivinpaperille uunipellille ja valuta hunaja tasaisesti päälle. Paista 170 asteessa n. 15 minuuttia, sekoita muutama kerta välissä niin että hunaja on varmasti tasaisesti joka puolella. Sekoita myös muutama kerta jäähtymisen aikana, Tai anna jäähtyä levynä ja murra sopiviksi paloiksi kylmänä. Gill sanoi että säilyy pari kuukautta purkissa. Jep, ei säily kun ei edes ehdi purkkiin. Näitä tehdään uudestaan!