tiistai 28. helmikuuta 2017

Arkiruokaa - padat


Minä kirjoitin viime vuonna kaksi arkiruoka-postausta, toisessa pääosassa oli keitot ja toisessa kastikkeet. Lupasin silloin kirjoittaa kolmannen osan padoista, mutta näin pitkään tässä arkea ja lomia on vilahtanut välissä ennen kuin tämä lyhyt kooste erilaisista pataruuista tuli kirjoitettua. Nämä ovat ruokia, jotka helpottavat arkikokkausta perheessä jossa ei syödä eineksiä ja jossa äiti tekee aika pitkiä työpäiviä n. tunnin työmatkan päässä kotoa.

Yksinkertaisesti sanottuna pataruoka on sellainen ruoka, joka valmistuu vähällä vaivalla vaikka vaatiikin aikaa. Se yleensä paranee uudelleen lämmittäessä, ei ainakaan huonone. Siksi pataruuat ovat erinomaisia ruokia helpottamassa arkikokkausta. Kun viikonloppuna tekee ison padan ja pakastaa loput, tai syö samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin, niin vähällä vaivalla saa monta ruokaa. Tästä blogista löytyy iso määrä erilaisia patareseptejä joita voi muunnella mielin määrin.

Pataruokia voi helposti myös jatkojalostaa. Siitä saa yleensä hyvän liemen vaikka keiton tai kastikkeen pohjaksi. Ja lihaa/kasviksia voi myös käyttää joko sellaisenaan, maustaa seuraavalla kerralla eri tavalla, tehdä nopean pastan kuten tuolla, keiton, kastikkeen tai pizzan, mitä vaan. Näin sama pata ei maistu samalta, vaikka sitä söisi useamman päivän peräkkäin.

Arkea helpottava pataruoka on myös sellainen pata, joka valmistuu itsekseen päivän aikana, vaikka juuri sen arkisen työpäivän aikana. Eli aamulla laittaa padan tulemaan, ja ruoka on valmista, kun kaikki palaavat töistä/koulusta/hoidosta, kuka mistäkin. Näiden ruokien valmistuksessa haudutuspata on ylivertainen kapistus. Ostin ensimmäisen haudutuspadan aika tarkkaan neljä vuotta sitten, ja toisen pienemmän lähinnä puuroja varten myöhemmin. Tämä pata on kyllä arjen pelastus monellakin tapaa. Padoista voi saada paljon hyvää lientä, ison määrän lihaa kerrallaan sekä myös valmistaa esim. kokonaisen kanan siiheksi kun perhe palaa koulusta/töistä kotiin.

Näihin kolmeen postaukseen sisältyy oikeastaan se viisaus, millä minä selviän arkikokkailuista ilman eineksiä tai edes puolivalmisteita. Välillä tietysti tulee tunne, että tämäkään ei riitä, tai että elämä on pelkkää selviämistä viikosta viikkoon, mutta keskimäärin näillä pärjää kai ihan riittävän hyvin.

Katso myös

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hirvipullat eli yksinkertaiset lihapullat hirvestä


Paistoin viime viikolla metsämiehille mökille mukaan otettavaksi jauhelihapihvit. Käytössä oli vain hirvenlihaa, sipulia ja pelkistetty maustevalikoima. Yleensähän laitan hirvipulliin possuakin mukaan, mutta nyt sitä ei ollut käytettävissä. Tein laiskasti pannun kokoiset pihvit, muistan äidin tehneen samalla tapaa. Jostain syystä niistä pihveistä tuli minusta todella hyvän makuiset, liekö lapsuus tullut mieleen.

Viikonlopunna esikoisen ruokatoiveena oli lihapullia ja perunamuusia. Mallaspossun jauheliha on loppunut pakastimesta, enkä ole ostanut lihaa ollenkaan, tyhjennän edelleen täysiä pakkasvarastoja. Niinpä tein nyt samalla tapaa lihapullat kuin tein pihvitkin. Minulle poikkeuksellisesti paistoin pullat pannulla, yleensä paistan ne uunissa. Paistoin osasta taikinaa meille lihapullat, ja loput paistoin isona pannun kokoisena jauhelihapihvinä, jonka pakastin tulevia aterioita varten.

2 sipulia
voita
1 dl korppujauhoa
1 tl musta- ja valkopippuria kumpaakin
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl paprikajauhetta
2 rkl savuchilikastiketta tai tulista ketsuppia tai mitä onkaan kaapissa
2 tl yrttisuolaa
2 dl kermaa (tai maitoa)
2 munaa
1 kg hirven jauhelihaa

voita paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit hienoksi, kuullota ne pannulla voissa. Laita kulhoon korppujauho, mausteet ja suola, sekoita. Lisää kerma (tai maito), sekoita, lisää munat. Lisää jauheliha kulhoon ja sekoita kaikki hyvin tasaiseksi. Anna makujen tasaantua vähintään puolisen tuntia ja paista koepala (tai maista sellaisenaan, jos tiedät että lihaa voi syödä raakana) ja lisää mausteita tarvittaessa. Muotoile taikina pulliksi tai pihveiksi ja paista riittävässä voissa. 

Yhdestä pihvistä kaksi ruokaa perheelle

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paahdettua keltajuurta ja saksanpähkinää jogurttikastikkeessa


Sanon aina että puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo saada kasaan. Etenkin jos laskee marjat ja hedelmät mukaan, mutta ilmankin niitä. Aina vaan teot eivät ole yhtä simppeleitä kuin sanat. Tammi-helmikuu on mennyt sellaisessa pyörityksessä, että tajusin ettei puoli kiloa kasviksia ole täyttynyt joka päivä, ei ehkä ihan joka toinenkaan. Tässä on vielä sesonkinsyöjän kaksi ankeinta kuukautta edessä, joten asiaan täytyy kiinnittää huomiota erityisesti. 

Aloitin asian korjaamisen selaamalla pitkästä aikaa River Cottagen Veg Everyday -kirjaa. Mielessä oli se puoli kiloa keltajuuria jääkaapissa jotka näyttivät siltä, että ne olisi hyvä käyttää aika pian. Ilokseni löysin houkuttelevan punajuurireseptin, jonka nyt toteutin siis keltajuurista. Kirjassa ohje oli kilolle, mutta puolitin ohjeen ja tein vähän soveltaen näin:

500 g keltajuuria (tai punajuuria)
2 valkosipulin kynttä
muutama timjamin oksa
1 laakerinlehti
2 rkl öljyä
suolaa ja pippuria myllystä

n. 35 g saksanpähkinöitä

½ pienen sitruunan mehu (vajaa jos isompi)
2 tl öljyä
suolaa ja pippuria

Pese keltajuuret ja laita ne uunivuokaan. Kuori valkosipulit, lisää ne, mausteet ja öljy keltajuurien sekaan, sekoita keskenään. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa n. tunnin verran, pieniä keltajuuria vähän vähemmän ja isompia vähän enemmän. Laske uunin lämpö 180 asteeseen, lisää pähkinät ja jatka paahtamista ilman foliota vielä n. 7 minuuttia. Anna keltajuurien jäähtyä niin, että voit käsitellä niitä. Kuori ja pilko ne puhtaaseen kulhoon neljään tai kuuteen osaan koosta riippuen. Lisää suurin osa pähkinöistä joukkoon, minä pilkoin niitä vähän veitsellä, ja sekoita. Purista lämpimien keltajuurien ja pähkinöiden päälle sitruunamehua, lisää öljyä ja mausta vielä suolalla ja pippurilla, sekoita. Anna jäähtyä kokonaan.

Kastike:

2 rkl paksua maustamatonta jogurttia
1 rkl ranskankermaa
1 pieni valkosipulin kynsi murskattuna
pieni nippu ruohosipulia pilkottuna

salaattia viimeistelyyn

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Sekoita kastike ja keltajuuret keskenään. Siirrä keltajuuret tarjoiluastiaan ja koristele lopuilla pähkinöillä ja ruohosipulilla. Lisää salaattia reunoille.

Ihana lisäke minkä tahansa seuraksi, tai syötäväksi ihan sellaisenaan. Sellaista hyvän mielen ruokaa, suosittelen. Minä söin tuosta puolet ruuaksi, lisäksi 100 g porkkanatikkuja ja 50 g naurista. Aiemmin päivällä meni reilusti kurkkua ja 50 g pinaattia smoothiessa, eli helpostihan se puoli kiloa kasviksia kertyy päivän mittaan. Todella helposti.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Helppo hedelmäsalaatti


Hiihtoloma alkaa olla lopussa, enää on viikonloppu ja viikonlopun siivoukset pyykki- ja ruokahuoltoineen jäljellä. Ja tietysti huominen laskiaismäki. Hiihtoloma alkoi mökkikeikalla (ei omalla mökillä), jossa ulkoilu jäi aika vähiin vajavaisesta talvesta ja lumesta johtuen, sentään mölkkyä pelattiin jäisellä hangenrippeellä ja käveltiin järven jäällä kunnon kierros. Muutenhan se viikonloppu meni saunoessa ja nukkuessa univelkaa pois.

Kävimme lasten kanssa myös Lahdessa katsomassa MM-kisoja. Avajaispäivän tuisku ja tuuli oli melkoista, mutta kyllä vaan viulunsoittaja katolla oli siinä kelissä upea ilmestys, tosin kuopuksen mielestä Rölli oli paras osa ohjelmaa. Kuopus nautti keskustan tunnelmasta muutenkin täysillä.

Tähän aikaan vuodesta tulee syötyä pääasiassa marjoja, etenkin loistavan marjavuoden jälkeen kun tuntuu ettei pakastin tyhjene vaikka marjoja söisi kuinka paljon. Ostohedelmät ovat pääasiassa sitrushedelmiä. Mutta joskus tulee ostettua muutakin, kuten pari viikkoa sitten kun sittarissa oli mangoja euron kilo ja passion-hedelmiä parin euron kilohintaan. Kumpikin ovat lempihedelmiäni. joten tuohon hintaan ostin isot määrät kumpaakin. Nyt parin viikon päästä ne ovat kypsyneet näihin olosuhteisiin nähden ihan täydellisiksi. Paras tapa aloittaa lauantaiaamu oli tehdä pieni hedelmäsalaatti jogurtin kaveriksi, tai syötäväksi sellaisenaan. Tuossa kulhossa on puolet allaolevasta annoksesta:

1 hyvin kypsä mango
2 kypsää ryppyistä passion-hedelmää
4 rkl vadelmia

Kuori ja pilko mango kuutioiksi. Halkaise passion-hedelmät ja koverra siemenet mangokuutioiden joukkoon, sekoita. Lisää hyvät kotimaiset vadelmat päälle ja nauti sellaisenaan. Jos vadelmat tuntuvat kirpeiltä, voit lisätä aavistuksen sokeria, minä pidän niistä tuollaisenaan.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Hirvi-chorizo


Tein viime viikolla haukimakkaraa isälle hänen tuomasta melkein nelikiloisesta hauesta. Minulla jäi lampaansuolta ylimäärin eikä arvokasta suolta voinut jättää käyttämättä joten tein nopeasti yhden makkarasatsin. Pursotus ei sujunut tällä kertaa ihan mallikkaasti, mutta lopputulos oli maukas ja hyvä kuitenkin.

Tällä kertaa kaipasin mausteista makkaraa, joten tein chorizoa hirvestä. Chiliä voisi olla enemmänkin, tällaisena makkara maistui myös lapsille. Käytin vuoden takaista ohjetta esikuvana, ja tästä tulikin ehkä paras hirvimakkara minkä olen tehnyt. Samalla muistelin kuinka mukavat makkaratalkoot meillä oli vuosi sitten siskon kanssa. Täytyy sanoa että siinä(kin) mielessä blogin pitäminen on mukavaa, että aina etsiessä omia vanhoja reseptejä tulee mukavia muistoja mieleen.

600 g hirven jauhelihaa
500 g rasvaista siankylkeä jauhettuna (Mallaspossua tai muuta hyvää possua)
100 g hienoksi silputtua sipulia  reilussa voissa/öljyssä paistettuna
2 chiliä hienoksi pilkottuna (Aji Cristalia)
1½ rkl perunajauhoa
4 tl chorizo-mausteseosta (tai paprikaa ja chilijauhetta)
2 tl korianterin siemeniä morttelin kautta
1 rkl suolaa
3 rkl punaviinietikkaa
1½-2 dl hyvää lientä

Vaivaa kaikki aineet hyvin sekaisin, jatka vaivaamista kymmenisen minuuttia. Paista koepala, lisää mausteita tarvittaessa. Anna massan kylmentyä uudestaan vähintään pari tuntia. Pursota  massa lampaansuoleen (tai possun). Paista n. 25 minuuttia 200 asteessa uunissa ja nauti hyvän perunasalaatin kanssa. Hyvä makkara, todella hyvä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Bullet journal - apua arjen hallintaan

Musta on tylsä väri, mutta Suomessa on vielä pienet valikoimat

Sanotaan heti alkuun, etten pidä bullet journal -sanasta vaan haluaisin sille suomalaisen kuvaavan sanan, mutta koska sellaista kaikkien tuntemaa sanaa ei ole, fennofiili joutuu kestämään ainakin toistaiseksi bujoilua. 

Ja jos/kun joku ei tunne tuota englantilaista sanaa, niin kerrottakoon että kyse on itse tehdystä kalenterista. Sellaisesta, jota voi tehdä/pitää/täyttää ihan omalla tapaa ja keskittyä itselle tärkeisiin aiheisiin, vihko ja kynä riittävät. Toinen täyttää sitä enemmän päiväkirjamaisesti, toinen seuraa elämäntapojaan tai opiskelujaan sen avulla, ja kai suurin osa käyttää sitä pääasiassa arjen hallintaan. Yhdellä se on visuaalinen taideteos, toisella se on sinisellä kynällä tavalliseen vihkoon kirjoitettu kalenteri. Ja kaikkea siltä väliltä ja niiden yli. Kun katsoo instasta tai googlen kuvahaulla, löytää vaikka kuinka paljon upeita, mutta myös ihan tavallisia, tapoja bujoilla.

Joskus isot/isohkot asiat alkavat ihan pienestä. Näin Campasimpukan instassa kuvan yhdeltä hänen matkaltaan, kuvassa oli kaunis punainen muistikirja, silmälasit ja pari kynää sekä tekstissä maininta bullet journalista. Minä en ollut kuullutkaan koko jutusta, mutta hetken googlailtuani tajusin että tämä on juuri se puuttuva asia, juuri SE juttu jonka avulla yrittäisin saada arkeeni jotain tolkkua.

Kaikki alkaa sisällysluettelosta (omalla huonolla käsialalla virheineen, kyllä)

Tutkin asiaa lisää, ja törmäsin toinen toistaan hienompiin kuviin ihanista kirjoista, kynistä, kuvista, ja tarroista: sellaisiin taideteoksiin että meinasi jo tulla uskon puute, että eihän minusta ole tuohon omalla huolimattomalla käsialallani ja suurpiirteisyydelläni. Mutta löysin myös Nyt-liitteen tekemän jutun, jossa käytiin perusasiat läpi, käytettiin tavallista vihkoa ja tavallista kynää ja kaikki oli niin selkeää ja fiksua. Tämän luettuani olin entistä varmempi että tämä on niin minun juttu.

Puolen vuoden suuret suunnitelmat, sisältää tärkeimmät asiat kuten matkat
Minulle bujoilussa oli muutama perusasia, jotka riittivät alkuun pääsemiseen:
  1. Kalenteri alkaa suurista kokonaisuuksista mennen pienempään, se alkaa siis vuosisuunnittelusta, sen jälkeen tulee kuukaudet ja sitten päivät jne.
  2. Välit voi täyttää kaikella mieluisella ihan sen mukaan mitä haluaa, minulla se tarkoittaa paljon puutarha- ja kokkausjuttuja, lomasuunnitelmia ja kaikenlaisia listoja. Mitään suuria filosofisia pohdintoja ja (anteeksi latteita) viisauksia minun kalenterista ei löydy, vaan sellaista ihan tavallista kiireistä mutta hyvää arkea

Kuukauden suunnitelmat jokaiselle päivälle, kuluseuranta ja tärkeimmät listat

Päiväloki näyttää vähän tylsältä, mutta pienet yksityiskohdat tuovat lisäväriä

Minulla käyttö muotoutui alkuun näin:

1) Kalenterina Moleskinen sidottu kovakantinen pisteytetty muistikirja 
  • kovakantinen, jotta kestää kovankin kuljetuksen (minulla on huoletonta repun pakkaamista) 
  • pisteytetyt sivut, sillä minulla viivat hyppivät silmissä ja ruudut ovat liian rajoittavia 
  • sidottu, koska kierresidonta rajoittaa kättäni ja käden liikettä (vaikka olisikin muuten kätevä sillä silloin voisi lisätä/poistaa sivuja)
2) Maltilla värejä, kiiltokuvia ja tarroja koristeeksi
  • nämä ehkä lisääntyvät pikkuhiljaa, sitä on jo nähtävissä
  • etsinnässä on hieno pieni sapluunasetti, Suomen tarjonta on vaan onnetonta
3) Hyvä ohut kuulakärkikynä ja lisänä ohuita tusseja väreiksi
4) Haluan pitää kuukausien päivälokit yhtenäisinä, eli täytän sitten  kuukausien välit mielekkäillä asioilla, suunnitelmilla ja listoilla
  • tässä vaiheessa osaan jo arvioida minkä verran tekstiä tulee viikkojen aikana, ja jos jäisi tyhjää, sen saan kyllä täytettyä
5) Käytän yksinkertaista koodausta muistiinpanoissa:
  • 𑁦 tehtävä 
  • X tehty
  • o tapahtuma
  • - ajatus
  • * tärkeä
  • ! deadline
  • > siirrä eteepäin
  •   en teekään



Kivoja suunnitelmia, puutarhaa ja lomaa

Miksi pidän bullet journalia/sta:
  • Olen aina tehnyt listoja ja post it -lappuja: nyt kaikki pysyy kasassa eikä häviä (vanhoja listoja on ollut kiva tutkailla jos niitä joskus löysi)
  • Asiat tulee kirjattua ylös eli eivät rasita enää muistia, erityisen tärkeää etenkin silloin (=aina) kun muistettavaa on paljon sekä kotona että töissä (tämä ehkä tärkeintä ja helpottavinta bujoilussa)
  • Visuaalinen oppiminen/hahmottaminen (minun on helppo tajuta asioita kun näen kokonaisuuksia ja aikajanoja)
  • Tämä on myös pienoispäiväkirja, kirjaan ylös fiiliksiä ja pieniä anekdootteja (en ole enää vuosiin pitänyt päiväkirjaa vaikka kaipaankin sitä välillä)
  • Aivo-käsi-yhteys säilyy, tämä on niin tärkeää minulle, eikä se täyty koneella kirjoittaessa. Kun käsitöidenkin tekeminen on minimissä, niin kirjoittaminen käsin on merkityksellistä. Asiat hahmottaa paremmin kun kirjoittaa ja/tai piirtää käsin. Ja jos siltä tuntuu, asioita voi värittää, samaa terapeuttista fiilistä tulee värityskirjoista
  • Auttaa myös huomaamaan että teen ihan paljon asioita, vaikka ajattelisinkin että olen saamaton tai että niin ja niin paljon on tekemättä
  • Tulee seurattua myös hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavia asioita (kuten uni, ulkoilu ja sellaiset asiat), jotka sopivasti koodamalla tulevat visuaalisesti hyvin esille 
Minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa ja huomioita bujoilusta, mutta taidan tällä kertaa lopettaa tähän. Jatkan tarvittaessa toiste työjutuista ja muista vinkeistä mitkä tuntuvat toimivan minulla. Ja totean vielä kerran, että minulla tämä on todella kotikutoisen ja simppelin näköistä touhua, mallia kannattaa otta muilta. 

Ihan kokonaan en vielä pääse eroon post it -lapuista

lauantai 18. helmikuuta 2017

Korealainen kassler


Lähdimme tuossa yhtenä viikonloppuna ihan yllättäen siskon luo kylään kokonaiseksi päiväksi. Mies oli possujahdissa (ensimmäistä kertaa Suomessa) ja minä vietin lasten kanssa ihanan päivän siskolla. Lapsilla pari tuntia luistelua ja saman verran sählyä navetan vintillä, minä pääsin katsomaan perheen uutta hevosta (olisi lapsetkin päässeet mutta heillä oli tärkeämpää tekemistä), sain nukkua pikkupäikkärit ja sen sellaista. Ihan täydellinen sunnuntai.

Saimme myös aivan ihanaa ruokaa, kuten aina siskollani. Hän teki korealaista kassleria, ohjeen oli ottanut joskus jostain lehdestä, olikohan Yhteishyvästä. Ruuasta on tullut heidän perheen lasten suosikki, ja niin siihen tykästyi meidänkin ihan koko perhe. Alkuperäinen ohje on puolikkaana tästä, mutta tällaisena siskoni sen teki, ja niin teen minäkin, samalla uunin lämmityksellä tulee isompikin ruoka. En saanut ihan yhtä hyvää kuin siskoni, mutta kuopus lohduttavasti totesi että ehkä se johtui siitä että minä tein ensimmäistä kertaa, kun sen sijaan siskoni on tehnyt ruokaa jo monta kertaa. Tiedä tuota, en vaan saa samaa niin hyvää makua moniin ruokiin jotka ovat niin hyviä siskoni tekemänä.

Tätä toivottiin hiihtoloman mökkikeikalle:

1,6 kg porsaan kassleria
4 sipulia
6-8 valkosipulinkynttä
4 rkl tomaattipyrettä (kuten Mutti)
4 rkl vahvaa chilikastiketta 
6 rkl soijakastiketta
4 rkl raastettua inkivääriä
4 rkl fariinisokeria
1 tl mustapippuria
2-3 tähtianista
4 dl mietoa lientä (tai vettä)

Leikkaa liha isoiksi kuutioiksi. Lohko sipulit ja viipaloi valkosipulin kynnet. Laita aineet uunivuokaan, lisää mausteet ja lientä niin, että kaikki melkein peittyy. Sekoita hyvin. Paista ensin 30 minuuttia 200 asteessa, ja sen jälkeen peitä vuoka foliolla ja paista vielä n. 4 tuntia 160 asteessa. Syötiin riisin ja salaatin kanssa.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Metsästäjän piiras


Kauris- ja peuralientä keitettyäni otin visusti kaiken kypsän lihan talteen ja pakastin myöhempää käyttöä varten. Silloin jo oli mielessä että aion käyttää lihat paimenenpiiraan tapaiseen ruokaan. Paimenenpiiras ja vastaavat versiot tehdään yleensä jauhelihasta, mutta se onnistui loistavasti näistä hyvin keitetyistä lihoistakin. Vaikka liha antaa suurimman osan maustaan liemeen, on sitä vielä rutkasti jäljellä, sillä lihahan on maukkainta luun vieressä. Ja tuohan se sama liemi myös makua ruokaan.

Valmistin siis piiraan hieman eri tavalla kuin yleensä nämä piiraat koska liha oli valmiiksi kypsää. Lihan määrä ei tietenkään ole tarkka, laitoin tähän ylös ne määrät mitä tällä kertaa oli. Ja tietysti voi olla vain yhtä laatua lihaa, harvoin on tämä ylenpalttinen tilanne että käytössä on sekä kaurista että peuraa. Yritin löytää hyvää valmista reseptiä, mutta koska sellaista ei löytynyt, tein kastikkeen omalla tavallani. Muusin ohjeeseen ja paistoaikaan otin vinkkiä luotettavasta, ja samalla yhdestä lempiblogistani kautta aikojen, eli Kulinaarimurulasta. Englantilaisessa reseptiikassa puhutaan joko Hunter's tai Gamekeeper's pie:stä kun käytetään hirvieläinten jauhelihaa. Tästä ruuasta söi viisi henkeä hyvän päivällisen sunnuntaina, ja vielä jäi lounaan verran kahdelle.

Kastike ennen muusin lisäystä

1 kg perunoita
50 g voita
2 dl maitoa
200 g raastettua juustoa (esim. hyvä cheddar)

400 g kypsää kauriin lihaa
250 g kypsää peuran lihaa
2 porkkanaa
2 sipulia
1 varsiselleriä
2 tl pippureita morttelin kautta (musta-, valko-, viher- ja mauste-)
voita/öljyä
4 dl peuralientä
1 rkl vehnäjauho
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa tarvittaessa

Keitä perunat hyvin suolatussa vedessä kypsäksi. Kaada melkein kaikki vesi pois, survo perunat voin ja maidon kanssa, käytä maitoa sen verran että saat suht löysän muusin. Sekoita joukkoon juustoraaste.

Ota lihat sulamaan, jos olet pakastanut ne, tai käytä tuoreeltaan liemenkeitosta jääneet lihat. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit pieniksi paloiksi, leikkaa varsiselleri ohuiksi suikaleiksi. Paista niitä hetki pannulla niin, että pehmenevät hieman. Lisää kypsät lihat pannulle, mausta pippureilla ja kaada liemi päälle. Sekoita vehnäjauhot liemitilkassa (tai vesitilkassa), kaada ohuena nauhana kastikkeen joukkoon ja keitä kastiketta kokoon kymmenisen minuuttia. Mausta soijakastikkeella ja lisää suolaa tarvittaessa

Kaada kastike uunivuokaan ja levitä perunamuusi päälle. Paista uunissa  200 asteessa 35 minuuttia. Muista jättää vähän kuohumisvaraa, eli käytä uunivuokaa johon jää tilaa. Syötiin kaali-ananassalaatin kanssa, hyvin maistui kaikille.

Piiras juuri uunista tulleena, reunoilla näkyy kuohuminen melkein yli

p.s. Olen tullut tietoiseksi, että jotkut huippukokit ja myös muutkin ovat sitä mieltä, että riista kärsii pakastaessa ja että riistalihaa tulisi käyttää vain riistan metsästysaikaan. Meidän arjessa tämä ei mitenkään toimi tai ole muutenkaan järkevää. Lihaa tulee tiettynä aikana niin paljon, että vaikka sitä antaa lahjaksikin, ei millään saa kaikkea syötyä; muutenkin sen on tarkoitus riittää vuoden tarpeeksi. Eikä sitä edes ehtisi valmistaa tässä arjen pyörityksessä sitä mukaa kuin lihaa tulee. Toisekseen pakastus on minusta oikein hyvä tapa säilöä lihaa, ja etenkin vähärasvainen riista kestää pakastamisen hyvin, ainakin meidän perheen makuun enemmänkin kuin riittävän hyvin. Ennen liha säilöttiin kuivaamalla/suolaamalla pahan päivän varalle, nykyään pakastamalla. Siksi meillä syödään riistaa ympäri vuoden, ja pakastinta käytetään kypsänkin lihan säilömiseen.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Peuran lapa uunissa


Minun mielestä Suomesta puuttuu hyvä riistakeittokirja. Sellainen mihin voisi luottaa, että oli mikä riistaeläin tahansa, ja ennen kaikkea mikä pala lihaa tahansa, niin siihen löytyisi resepti yhdestä kirjasta. Sellainen kattava kirja jossa esim. peurasta löytäisi reseptin, pari kolme, jokaisesta mahdollisesta lihapalasta. En vaan ole löytänyt sellaista riistakirjaa, en kotimaista enkä ulkomaista. Minullakin on iso läjä riistakeittokirjoja, mutta en vaan meinaa löytää sopivia reseptejä, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Ja jos jollain on tietoa tällaisesta kirjasta, vinkatkaa ihmeessä.

Tämän riistakauden viimeisestä peurasta saadut lihat mahtuivat vielä pakastimeen, mutta lavan käytin tuoreeltaan sopivan raakakypsytyksen jälkeen. Raakakypsytys hoidettiin ulkona kylmälaukussa, lämpöä tasattiin kuumilla vesipulloilla. Systeemi toimi hyvin, kun lämpätila ulkona oli tasaisesti koko viikon nollan tuntumassa. Gadget-miehellä on tietysti hieno mittari, joka laskee vuorokausiasteet ja kertoo milloin halutut asteet ovat kasassa. Valmistin peuran lavan työpäivän jälkeen myöhempää käyttöä varten, myöhäisen illan kuvat ovat juuri tätä.

2 kg peuran lapa
3 tl suolaa
3 tl pippureita morttelin kautta
voita/öljyä

150 g pekonia
2 sipulia
2 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
2 laakerinlehteä
2 dl peuralientä
½ dl punaviinietikkaa

Mausta peuran lapa suolalla ja pippureilla. Paista siihen kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksella hyvä tumma pinta, minä tosin en saanut lapaa mahtumaan kunnolla pannulle eli paistamisen olisi voinut tehdä hyvin kuumassa uunissa, tai mieluiten tietysti grillissä.

Siirrä lapa sen jälkeen uunivuokaan. Kääri sen ympärille pekonia (esim. Pajuniemen luomupekoni, tai joku muu oikeasti hyvä pekoni). Kuori ja pilko juurekset ja lisää nekin vuokaan. Lisää nesteeksi lientä ja punaviinietikkaa, etikkaa voi riittää vähempikin määrä. Peitä vuoka foliolla ja paista 150 asteessa n. 3-3½ tuntia.

Anna lihan vetäytyä folioon käärittynä. Siivilöi liemi, ja ota se talteen. Ota myös kasvikset talteen ja halutessa pilko pekoni. Revi liha suupaloiksi. Käytä näitä kastikkeeseen joko heti, tai pakasta myöhempää käyttöä varten.


Kun valmistat kastikkeen, keitä lientä vähän kasaan, mausta pienellä lorauksella kermaa ja suurusta halutulla tavalla. Halutessa voit lisätä vähän jotain hilloa (esim. mustaviinimarja-, pihlaja-, tai puolukkahilloa) tai aavistuksen fariinisokeria, tarkista suola, tarkista maku. Revi liha lautaselle ja tarjoile kastikkeen kanssa. Tai laita kattilaan lihaa, pekonia, vihanneksia ja lientä, lisää loraus kermaa (ei tarvitse), tarkista maku ja syö kastike perunoiden tai ohran kanssa. Minä pakastin nämä siten (sen mitä jäi yhdelä aterialta), että yhteen pakastuspussiin tuli sopiva määrä lihaa, lientä ja kasviksia. Työpäivän jälkeinen ruoka on sitten nopea valmistaa mausta tinkimättä.

Lapa menossa uuniin

lauantai 11. helmikuuta 2017

Violetti bataatti-kakku matcha-kuorrutteella


Nyt ollaan sauvajyväsessä trendikkäitä, nimittäin violetti bataatti taitaa olla tämän hetken yksi puhutuimmista/himotuimmista kasvisksista ainakin ruokabloggaajien jutuissa. Minä en ole yleisesti ottaen mikään suuri bataatti-fani, syön paljon mielummin kotimaista (itsekasvatettua) perunaa (tiedän kyllä että eivät ole sukua keskenään), mutta paikkansa sillä bataatillakin on, joten joskus tulee sitä ostettua. Nyt kun paikallisessa Citymarketissa oli tarjolla violettia bataattia, pakkohan sitä oli kokeilla. Vieressä olisi ollut myös valkoista bataattia, mutta terveellisten antosyaanien takia valitsin violetin. Ja tietysti ihan vähän värinkin takia.

Violetti bataatti sopii makunsa, makeutensa ja rakenteensa takia oikein hyvin leivontaan, sekä makeaan että suolaiseen. Minun on pitkään pitänyt tehdä matcha-kuorrutettua kakkua, sellaista makeaa. Nyt ajattelinkin yhdistää nämä kaksi terveellistä hienon väristä raaka-ainetta ja tein kakun niistä. Matchan voi hyvin jättää pois, ja lisätä vaikka vaniljasokeria jolloin tulee vaalea neutraali kuorrute, meillä esim. lapset eivät pidä matchan mausta, eivätkä oikein väristäkään. Kuorrutteen voi hyvin tehdä tuorejuustostakin, mutta minulla ei ollut sitä, joten käytin kaapista löytyvää sulatejuustoa. Bataatti kannattaisi ilman muuta höyryttää, minä keitin nyt, ja vaikka muualla sanotaan värin kestävän hyvin keittämistä, oli minulla keitinvesi tummaa violettia, eli kakkukin jäi pliisumman väriseksi kuin jos olisin höyryttänyt bataattikuutiot.

300 g bataatti
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita

100 g sulatejuustoa
30 g sulatettua voita
2½ dl tomusokeria
1 tl matchaa

Kuori ja pilko bataatti kuutioiksi. Keitä, tai mielummin höyrytä kuutiot kypsäksi. Survo ne sileäksi soseeksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita maito jäähtyneeseen bataattisoseesen ja sekoita pehmeä seos taikinaan. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauho, sekoita nekin taikinaan. Lisää lopuksi sulatettu voi, sekoita tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperoituun uunivuokaan ja paista 225 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrute. Sekoita sulatejuuston sekaan sulatettu voi, siivilöity tomusokeri ja matcha. Levitä kuorrute kakun päälle ja nauti väreistä ja mausta. Kuopus totesi että outoa mutta hyvää. Ei ehkä mitään klassikkoainesta, mutta hyvää silti.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Peuran jauhelihapihvit

Hämärässä otettu kuva kuten näkyy

Se on kuulkaas taas Superbowl-viikonloppu, Superbowl LI pelataan meidän aikaa ensi yönä Houstonissa. Vastakkain on New England Patriots (ja melkein nelikymppinen Tom Brady) ja Atlanta Falcons. Vanhan perinteen mukaan viikonloppuna tulee syötyä jotain teemaan sopivaa kuten hampurilaisia, vaikka peliä ei voisikaan katsoa koko yötä.

Ajoitus oli loistava, sillä ulkona kylmälaukussa on ollut raakakypsymässä 1/3 peuraa (serkku oli asialla tällä kertaa). Kylmälaukun lämpöä on tasattu kuumilla vesipulloilla kerran vuorokauteen, ja nyt vuorokausiasteet tulivat sopivasti täyteen. Jauhelihaksi sopivia paloja oli 2 kg. Jauhoin lihat kahteen kertaan, ensin isommalla reikäkoolla ja sen jälkeen vielä keskikokoisella reikäkoolla. Otin 600 g jauhelihaa hampurilaisia varten ja loput pakastin pienemmissä erissä.

Nämä pihvit kävivät hyvin hampurilaisiin, mutta hyviä ne olisivat olleet sellaisinaan esim. perunamuusin tai keitettyjen perunoiden kanssa. Tänä vuonna olin ostanut sämpylät valmiina Kanniston leipomosta samalla, kun ostin Runebergin tortut. Oli muuten parhaat Runeberin tortut mitä olen syönyt (jos siskon ei lasketa). Hampurilaissämpylöitä ei ollut, mutta hodari-sämpylöitä oli, ja ne kävivät oikein hyvin, samaa taikinaa mutta vähän eri muotoiset. Tein pihveistäkin vähän soikioita.

600 g peuran jauhelihaa
½ dl kermaa
3 rkl korppujauhoa
½-1 tl suolaa
1 tl kokonaisia pippureita morttelin kautta (musta-, viher- ja valko-)
1 muna

voita/öljyä paistamiseen

Jauha liha jauhelihaksi. Sekoita kulhossa kerma, korppujauhot, suola ja vähän pippuria. Lisää muna ja sekoita sekin joukkoon. Lisää liha ja sekoita niin että saat tasaisen taikinan. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia tai yli. Muotoile jauhelihataikinasta kuusi pihviä ja paista kuumalla pannulla.

Hampurilaisiin tuli peurapihvi, ketsuppia, chipotle-majoneesia, tomaattia ja cole slawta (punakaalia, porkkanaa, sipulia, hapankermaa, etikkaa, sinappia, limeä ja vähän suolaa ja sokeria). Lisänä oli lohkoperunoita (lohkojen keitto vajaa 10 min, sen jälkeen kunnollinen valutus ja ravistus, pellille, päälle öljyä ja suolaa ja paisto 250 asteessa puoli tuntia). Loppu cole slaw tuli syötyä sellaisenaan.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Vaniljakiisseli marjoilla


Tämä on yksi kaikkien aikojen lempijälkkäreistä. Yksinkertaista, helppoa ja niin hyvää. Jos sietäisin sanaa lohturuoka, voisin käyttää sanaa tämän jälkiruuan kuvaamiseen. Mutta en käytä, toteanpahan vaan että tätä yksinkertaista herkkua on vaikea ylittää. Talvisin teen jälkiruuan siten, että käytän pakastettuja marjoja. Marjat sulavat lämpimässä kiisselissä, ja samalla viilentävät sen. Mieluiten käytän mansikoita, mutta kaikki muutkin marjat käyvät. Mansikoita ei enää ole viime vuoden huonon mansikkavuoden jäljiltä, mutta metsämarjoja löytyy senkin edestä. Reilusti marjoja ja varmasti tulee hyvää.

1 l maitoa
4 rkl sokeria tai maun mukaan
½ tl vaniljajauhetta tai 3 tl vaniljasokeria
4 rkl maissitärkkelystä

7 dl jäisiä mustikoita
3 dl jäisiä vadelmia

Keitä vaniljakiisseli. Mittaa aineet kattilaan ja sekoita hyvin. Nosta kiehuvaksi ja anna kiehua ihan hiljaa muutaman minuutin ajan, sekoita koko ajan. Ripottele vähän sokeria päälle ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä vähän aikaa, jos on kiire, voi kiisseliä viilentää kylmässä vesihauteessa sekoitellen.

Laita astian pohjalle kerros marjoja. Kaada päälle kerros kiisseliä. Lisää uusi kerros marjoja ja taas kiisseliä. Jatka niin kauan kuin marjoja ja kiisseliä riittää, jätä marjat päällimmäiseksi. Jos kiisseliä näkyy paljon, ripottele vähän sokeria päälle niin, ettei kiisselin pintaa synny kuorta. Anna lämpötilojen tasaantua hetki ja nauti mitä parhain jälkiruoka hyvässä seurassa.

torstai 2. helmikuuta 2017

Porsaan ulkofile haudutuspadassa


Halusin yhdistää porsaan, appelsiinimarmeladin ja Ras el hanout -mausteseoksen. Ensimmäinen ja viimeinen eivät kai kohtaa kovin usein, mutta hyvin sopivat yhteen siitä huolimatta. En ehkä käyttäisi kirpeää kaupan marmeladia, mutta ainakin tuo ihana omatekemä maustoi porsaan hienosti. Porsas oli tietysti Mallaspossua, en osaa arvioida kuinka kuivempi kaupanpossu toimisi, mutta tästä tuli loistava ruoka.

1,6 kg porsaan ulkofile
3-4 tl Ras el hanout -mausteseosta
1-2 tl suolaa

2 porkkanaa
2 sipulia
1 palsternakka
pala juuriselleriä

Hiero lihan pintaan mausteseos ja suola ja levitä päälle marmeladi. Ehkä mausteseosta ja marmeladia olisi voinut olla vielä vähän enemmän. Kuori ja pilko kasvikset ja levitä ne haudutuspadan pohjalle. Nosta liha niiden päälle ja anna hautua haudutuspadassa n. 10 tuntia asetuksella low. Nauti ihanan pehmeästä possusta liemen kanssa sellaisenaan vaikka riisin kanssa. Jos kaikkea ei tule syötyä kerralla, pakasta loput myöhempää käyttöä varten.