tiistai 30. toukokuuta 2017

Parasta parsaa: se oli parsasesonki


Tiedättekö että parsa maistuu mansikalle? Ainakin silloin, kun sen katkaisee parsapenkin vieressä ja syö suoraan sellaisenaan, noin sekunnin parin päästä katkaisusta.

Minun parsapenkki tuotti tänä vuonna sen verran satoa, että kolmesta vanhimmasta juurakosta söin pari parsaa jokaisesta, yhteensä siis kuusi. Koska satoa oli sen verran vähän saatavilla, nautin sen sillä parhaalla tavalla, jonka opin River Cottage -kirjoista eli suoraan sellaisenaan. 

Nyt saa loput parsat kasvattaa kunnon lehvät ja kerätä paljon voimia ensi vuotta varten. Ensi vuonna on tarkoitus vähintään tuplata, ellei jopa triplata sato. 

Helmikuusta lähtien some on tursunnut parsasesonkia, minun parsasesonki osui tänä vuonna helatorstain ympärille. Jep, olen parsanirso, mutta tällä hetkellä onnellinen sellainen.

5 kommenttia:

Merja | Ripaus tryffeliä kirjoitti...

Onnea parsasadosta! Pitääkin kokeilla tuota suoraan penkistä syömistä! Kyllä parsankasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta eipä tuo niin hirvesti työllistäkään. Niin kuin kasvimaa, huoh. Onneksi tänään sataa niin ei tarvitse ajatella viimeisiä kylvöjä.

Anonyymi kirjoitti...

Vau! Keväät Keski-Euroopassa tekivät meistä mahdottomia parsanirsoja. Tänä vuonna ollaan kaupassa kelpuutettu kolme nippua italialaista luomuparsaa, valkoiset ovat olleet ikäloppuja.

Ulla kirjoitti...

On tuo vastapoimittu ja ei-niin-tehotuotettu parsa aivan eri tuote, kuin ne tikkuiset ja kitkerän makuiset/mauttomat kaupan pötkäleet. Muistan, kun jossain ikivanhassa Glorian ruoka & viinissä toimittajakin hämmästeli, kun kotimainen parsakasvattaja antoi maistiaisen raakana suoraan pellosta, ja miten hyvältä se maistui.

Itse uskaltauduin vain pari kortta napsaisemaan lounaalle, kun parsajuurakot ovat vielä niin nuoria. Vanhat loukkaantuivat, kun uusi kasvihuone vähän tölväisi niiden juuria. Hankalat herkkikset.

Viikonloppukokki kirjoitti...

Mikään ei ole parempaa kuin itsekasvatettu!

sauvajyvänen kirjoitti...

Merja, kiitos. Penkin perustamisessa se vaiva on, toivotaan että iloa on pitkään tästä eteenpäin.

luimupupu, täällä toinen nirso, minä en löytänyt tänä vuonna hyvää parsaa mistään, en tosin etsinytkään kun odotin omaa huimaa satoa ;)

Ulla, minäkin muistan joskus lukeneeni vastaavan jutun, ehkä oli sama. Minulla kolme niistä ruukkutaimista oli vähän vanhempia, ja niissä olikin ihan hyvä kasvu jo tänä vuonna.

Viikonloppukokki, niin juuri :)